“Puhtaasti looginen yritys pysyä uskollisena omille uskomuksilleen voi johtaa tilanteeseen, jossa henkilö sulkee mielensä ristiriitaisilta tiedoilta. Kun henkilö kohtaa tietoa, joka on ristiriidassa hänen perususkomustensa kanssa, hän on altis sen väärin ymmärtämiseen, ristiriitaisuuteen tai jopa kokonaan huomiotta jättämiseen. Tällaisessa tilanteessa henkilö yrittää ratkaista tämän niin sanotun kognitiivisen dissonanssin jollakin tavalla henkisen harmoniansa palauttamiseksi.
Termin keksi psykologi Leon Festinger 1950-luvun puolivälissä. Festinger oli havainnut ilmiön jo aiemmin ja pohtinut sitä teoreettisesti, kun hän sattui huomaamaan tarinan paikallisessa sanomalehdessä Minneapoliksessa, mikä antoi hänelle mahdollisuuden ‘testata’ teoriaansa. Lehti raportoi, että Seekers-niminen lahko uskoi Jumalan vihanpuuskassaan aiheuttaman tulvan tuhoavan maapallon keskiyöllä 20. joulukuuta 1954. Mutta ne, jotka uskoisivat profetiaan, tulisivat pelastetuksi Clarion-planeetalta saapuvalle avaruusalukselle. Festinger sai suostuteltua yhden oppilaistaan soluttautumaan ryhmään.
 |
Truman Bethurum keksi Clarion-planeetan 50-luvun ufohuumassa. |
Päivän lähetessä lahkon jäsenet myivät omaisuutensa ja jättivät työpaikkansa. Tärkeä ilta saapui ja avaruusalusta odotettiin saapuvaksi. Keskiyö tuli ja meni, eikä mitään tapahtunut. Kelloja verrattiin ja metallitäytteillä paikatut hampaat poistettiin tuskallisesti, koska Clarionin sääntöjen mukaan kenelläkään avaruusmatkailijalla ei saisi olla metalliesineitä mukanaan; yksityiskohta, joka oli jäänyt huomiotta etukäteen. Mitään ei silti tapahtunut ja ahdistus kasvoi ryhmässä.
Sitten lahkon naispuolinen johtaja aloitti niin sanotun automaattikirjoittamisen, kun hän sai avaruusaluksesta lähetetyn viestin. Kaikeksi onneksi viesti oli, että lahkon hyvyyden ja uskollisuuden ansiosta Jumala oli päättänyt säästää maapallon.
Ensi näkemältä yllättävä havainto oli, että vaikka ennustus oli väärä, lahko tämän tapahtuman jälkeen ei hylänyt uskoaan, vaan päinvastoin tunsi vielä suurempaa keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja luottamusta lahkon oppiin. Oltuaan aiemmin melko sisäriittoinen salaseura, lahkon jäsenet alkoivat – Festingerin teorian mukaisesti – etsiä sosiaalista tukea paitsi toisiltaan myös ulkopuolisilta kognitiivisen dissonanssin ja sisäisen konfliktinsa ratkaisemiseksi. Heidän ponnistelunsa tuotti tulosta. He onnistuivat värväämään uusia uskovia seuraavaa matkaa varten, mikäli tällainen tilanne tulisi eteen.
Vaikka esimerkki on äärimmäinen, kognitiivinen dissonanssi voi koskea myös varsin järkeviä ihmisiä. Usein tarve säilyttää itsetunto ja ylläpitää loogista johdonmukaisuutta eri kognitioiden välillä voi saa ihmisen tulkitsemaan ristiriitainen tieto omaa uskomusjärjestelmäänsä tukevaksi vaikka se olisi täydellisessä ristiriidassa sen kanssa. Sen sijaan, että muuttaisi joko perusnäkemyksiään tai käyttäytymistään uusien tosiasioiden valossa, helpoin tapa selvitä henkisestä epätasapainosta on yksinkertaisesti lisätä joitakin poikkeuksia ja tehdä pinnallisia muutoksia olemassa oleviin uskomuksiin. Viimeaikainen neurotieteellinen tutkimus aivokuvauksineen on todistanut kognitiivisen dissonanssin olemassaolon ja ihmisen pyrkimyksen sen ratkaisemiseen. Teoriaa on käytetty selittämään, miksi ulkopolitiikan perusteellisempi muutos on niin hankalaa ja miksi epäonnistuneeksi osoittunutta poliittista linjaa jatketaan uudelleen arvioinin sijaan.”
Vahvistusharha ja ‘väärä mies’
“Maaliskuussa 2004 Madridin paikallisjunaan kohdistui terrori-isku, mistä seurasi lähes kaksisataa kuolonuhria. Tutkimusryhmä löysi matkalaukun jäänteitä, jossa räjähtede oli ollut, ja siitä sormenjäljen. Yhdysvaltain FBI:n avulla sormenjälki yhdistettiin amerikkalaiseen muslimiin Brandon Mayfieldiin, joka jo oli FBI:n tarkkailulistalla. Vakioprotokollan mukaisesti useita riippumattomia FBI:n sormenjälkitutkijoita vahvisti, että sormenjälki oli juuri Mayfieldin. Alustavassa oikeudenkäynnissä puolustuksen oma sormenjälkiasiantuntija todisti, että näin oli.
Pian tämän jälkeen Espanjan viranomaiset yhdistivät sormenjäljen Algerian kansalaiseen nimeltä Ouhnane Daoud, hänen oikean kätensä keskisormeen. Myöhemmissä tutkimuksissa FBI:n sormenjälkiryhmä yhtyi espanjalaisten arvioon. Newsweek sai kansilehtensä ‘The Wrong Man’, Mayfield sai virallisen anteeksipyynnön ja kaksi miljoonaa dollaria vahingonkorvausta Yhdysvaltain hallitukselta – sekä oman Wikipedia-sivunsa.
Kaksi vuotta myöhemmin virallinen FBI:n sisäinen tutkinta päätteli, että virhe johtui ns. vahvistusharhasta. Samaa kognitiivistä virhepäätelmää on käytetty selitettäessä Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin päätöstä hyökätä Irakiin vuonna 2003, koska hän oli vakuuttunut että tämä maa oli kehittänyt joukkotuhoaseita, joita oli tarkoitus käyttää Yhdysvaltoja vastaan. Todisteita joukkotuhoaseohjelmasta ei löytynyt.”
- - - -
Mikä kirja?
Ote kirjasta Christer Pursiainen & Tuomas Forsberg, The Psychology of Foreign Policy.
- Palgrave Studies of Political Psychology. Chan: Palgrave Macmillan/SpringerNature 2021,
ss. 172, 178-179.
Tämän huomattavan lähes neljäsataasivuisen opuksen mukaan psykologia on aina läsnä ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Näin myös rationaalisuuden erilaiset ilmentymät ovat osa psykologiaa. Kirja käy lävitse keskeiset psykologiset teoriat, joita on käytetty tai joita voitaisiin käyttää selittämään ja ymmärtämään ulkopoliittista päätöksentekoa: rajoitettu rationaalisuus, poliheuristinen teoria, prospektiteoria, uskomusjärjestelmäteoriat kuten operationaalinen koodi -analyysi, teoriat kognitiivisista virhelaskelmista, tunneteoriat, luonneteoriat sekä teoriat luottamuksesta.
Kirja on haastava ja teoreettinen eikä pyri antamaan suoria vastauksia kulloisenkin ulkopoliittisen päätöksenteon käytännöllisiin ongelmiin. Se joka tapauksessa tiivistää olennaisimmat asiat, jotka jokaisen diplomaatin ja käytännön ulkopolitiikan harrastajan tulisi tietää psykologian osuudesta ulkopoliittisessa päätöksenteossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.