Tapio Kanninen: YK ja Ukrainan kriisi

Onko mahdollista uudistaa Yhdistyneet Kansakunnat ja samalla luoda Eurooppaan uusi turvallisuusarkkitehtuuri Ukrainan kriisin seurauksena?

( Tekstin ensimmäinen versio on julkaistu  Katoikos -lehdessä 25.3.2022 yhdessä Georgios Kostakosin kanssa)

Venäjän presidentti Vladimir Putinin Ukrainan invaasio on tuomittu ympäri maailman. Hyökkäys on kohdistunut YK:n jäsenvaltioon ja shokkia lisää venäläisten asevoimien tekemät hirmuteot. Mutta on samalla ymmärrettävä, kuinka vaarallisia seurauksia ylimitoitetuilla reaktioilla voi olla pitkään työstetyille kansainvälisille turvallisuusrakenteille. Suuremman sodan todennäköisyys, jossa voidaan käyttää ydinaseita ja muita joukkotuhoaseita, lisääntyy uhkaavasti. Vahingossa syntyvän ydinsodan mahdollisuus kasvaa. Ja kaikki tämä lisää suuresti katastrofaalisen ilmastokriisin todennäköisyyttä, jonka estämisessä tämän vuosikymmenen olisi pitänyt olla käännekohta.

Länsi on langettanut ankaria sanktioita Venäjää kohtaan sillä tarkoituksella että Kremlin johto, oligargit ja Venäjän väestö kärsisivät maksimaalisesti pakkotoimista ja maan eristämisestä.  Sanktiot ovat ymmärrettävä ensireaktio invaasioon, kun sillä pyritään estämään eskaloituminen ja muut  irrationaaliset toimet. Mutta kun aika kuluu, on kyseenalaista että niillä saavutetaan halutut tavoitteet ja pikemminkin luodaan uusi sytyke uusille epätoivoisille päätöksille. Sanktiot herättävät venäläisten syvissä riveissä tunnetta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja olemisesta hyökkäyksen uhrina, jonka Venäjän historia hyvin tuntee. Niin mongolit, Puola, Napoleon ja Hitler ovat vallanneet Venäjää. Vaikka lännen mielesta tämä on epärationaalista ajattelua, niin historian tunteva Venäjän johto näkee NATO:n laajenemisen eksistentiaalisena uhkana.

George F. Kennan, joka oli Yhdysvaltojen patoamis (containment) politiikan ja Marshall avun pääarkkitehti, ilmaisi Venäjän pelon seuraavasti: “Pohjimmiltaan Kremlin neuroottinen maailmankäsitys perustuu venäläisten traditionaaliseen ja vaistomaiseen turvattomuuden tunteeseen.“ Venäjällähän ei ole luonnon suomia puskureita kuten meriä ja vuoria suojaamassa lännen hyökkäyksiltä. Neuvostoliiton aikana Itä-Euroopan ja Baltian valtiot tarjosivat puskurivyöhykkeen mahdollisia valloittajia vastaan, mutta se menetettiin, kun NL hajosi. Yhdysvallat käytti tilannetta lännen sotilaalliseksi eduksi laajentaen NATO:a. Kennan jyrkästi vastusti tätä politiikkaa katsoen sen alkavan uudelleen kylmän sodan Venäjän kanssa. NATO:n laajentaminen oli Kennan’in mielestä “eeppisiin ulottuvuuksiin mahdollisesti yltävä strateginen munaus”.

Ukrainan sodan vaikutukset ovat olleet jo katastrofaalisia. Kymmeniä tuhansia surmattuja ja haavoittuneita, miljoonia pakolaisia, kiihtyvä inflaatio ja ruuan hinnan nousu lisäten nälänhädän vaaraa useissa maissa. Samoin Venäjän sisällä sanktiot ja maan eristäminen lisäävät köyhyyttä, kurjistumista, nöyryytystä ja vihaa länttä kohtaan. Mutta venäläisillä on mahdollisuudet kostoon, jos Venäjän ja lännen välit vain huononevat: ydinaseet, biologiset ja kemialliset aseet ja kyberhyökkäykset. On muistettava  se, miten Versaillesin rauhansopimuksen yliankarat ehdot vuonna 1919 tekivät mahdolliseksi Hitlerin nousun valtaan.

Kahden maailmansodan jälkeen ihmiskunta oppi että laajamittaisen tuhon ja kärsimyksen jälkeen on aika yrittää vakavasti luoda uusi kansainvälinen arkkitehtuuri, joka perustuu kollektiiviseen turvallisuuteen ja yhteistyöhön. Presidentti Zelensky piti voimakkaan puheen YK:n turvallisuusneuvostolle 5.4.2022 ja vaati YK:n täydellistä remonttia tai sen lopettamista kokonaan, koska kollektiivinen turvallisuus ei toimi turvallisuusneuvoston vakituisten jäsenten omatessa veto-oikeuden. 

YK:n peruskirjan artikkeli 109 antaa tällaiseen reformiin mahdollisuuden, koska jäsenvaltiot voivat pitää yleisen konferenssin, jossa peruskirjan artiklojen asianmukaisuus tarkistetaan. Konferenssi olisi pitänyt pitää viimeistään vuonna 1955, mutta sitä ei saatu aikaan. Nyt, 77 vuotta myöhemmin, se olisi syytä kiireellisenä asiana pitää, vaikka sen toteuttaminen on poliittisesti vaikeaa. Mutta paljon käytännön läheisempi ja samanaikaisesti toteutettava aloite olisi aloittaa luottamusta herättävä prosessi Euroopassa ja koko maailmassa. Prosessin tuloksena saataisiin aikaan minimaalinen yhteistyö ja luottamus apokalyptisten kriisien - kuten vahingossa aloitetun ydinsodan ja peruuttamattoman, katastrofisen ilmastokriisin - uhatessa  ihmiskuntaa. Historia näyttää, miten tällainen prosessi voitaisiin aloittaa.

Talvisodalla on tärkeitä yhtäläisyyksiä Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan. Suomella on pitkä raja Venäjän kanssa samoin kuin Ukrainalla ja Pietari on rajaa lähellä. Historian saatossa Venäjä onkin pelännyt hyökkäyksiä Suomen ja Itämeren kautta. Kun Saksa oli hyökännyt Puolaan vuonna 1939, Stalin halusi alueluovutuksia suojatakseen strategisia intressejään, mutta Suomi kieltäytyi. Stalin aloitti sodan, jossa Suomi menetti alueitaan, mutta neuvostojoukot eivät pystyneet miehittämään koko maata.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi alkoi noudattaa Paasikiven-Kekkosen linjaa suhteessaan entiseen viholliseensa, Neuvostoliittoon, ja geopoliittisista syistä. Sen juuret voidaan nähdä jo Suomen ensimmäisen perustuslain laatineen kenraali Yrjö Maunu Sprengtportenin kirjoituksissa ja urassa. Keskeistä politiikalla oli ylläpitää hyviä henkilökohtaisia suhteita Kremliin, mikä muun muuassa vetäisi mattoa kommunistien vallankaappausuhilta  -  niinkuin oli tapahtunut NL:n satelliittivaltioissa - sekä noudattaa itsesensuuria estääkseen Neuvostojohdon turhaa provosoimista. Suomettumista on voimakkaasti arvosteltu lännessä, ja viime aikoina  myös Suomessa, mutta se on taannut että suomalaiset ovat tunteneet itsensä turvalliseksi aina tähän päivään asti. Maailman onnellisuusraportti 2022 rankkaakin suomalaiset maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi jo viidennen kerran peräkkäin.   

Presidentti Zelenskilla ei lainkaan nähnyt suomettumista johtotähtenään ennen Venäjän hyökkäystä ja eräät asiantuntijat ovat pitäneet hänen käyttäytymistään ennen invaasiota provokatiivisena. President Macron nosti suomettumisen yhdeksi malliksi kriisin ratkaisuun, kun Henry Kissinger oli jo vuonna 2014 ehdottanut suomettumista hyvänä ratkaisuna Ukrainan kriisin ratkaisuun. Entinen Englannin ulkoministeri Lord Owen vastasi kollegojensa kanssa Kissingerin ehdotukseen Venäjän invaasion jo alettua 28.2.2022 Financial Times lehdessä:

“A permanent “Finlandisation” of Ukraine would be unrealistic. But it should be possible for Nato, in close association with Ukraine, to put forward detailed proposals to negotiate a new treaty with Russia that engenders no institutional hostility. This would cover: the verifiable withdrawal of nuclear-capable missiles; detailed military confidence-building measures limiting numbers and demarcating deployment; and international agreement on presently contested borders between Russia and Ukraine.”

Toinen  opetus historiasta on, miten visionäärinen ulkopolitiikka voi muuttaa valtion kokeman turvallisuusuhkan luottamusta luoviksi toimenpiteiksi. Neuvostoliiton Tsekkoslovakian miehitys oli luonut selvää kiristystä kansainvälisissä suhteissa ja uhkaavaa liikehdintää NL:n sateliittimaissa.  Neuvostoliitto ehdotti 1969 Euroopan turvallisuuskonferenssin järjestämistä Euroopan maille vakiinnuttaakseen oman valtapiirinsä rajojen säilymisen.  Tämä asetti Suomen vaikeaan tilanteeseen, kun ehdotuksen hyväksyminen olisi nähty jälleen kerran suomettumisen eli itsenäisen ulkopolitiikan alistumisena NL:n tarkoituperille ja toisaalta sen hylkääminen olisi asettanut Suomen suhteet Neuvostoliittoon turvallisuusriskille alttiiksi. 

Mutta Suomi noudattikin silloista aktiivista ulkopolitiikkaansa esittämällä oman ehdotuksensa Euroopan turvallisuuskonferensiksi väistäen näin NL:n aloitteen ulkopoliittiset ansat. Suomi tarjosi itseään kokouksen isännäksi, laajensi huomattavasti konferenssin agendaa ja ehdotti että myös USA ja Kanada osallistuisivat. 

Suomen aloite kohtasi suurta vastarintaa ja skeptisismiä, mutta vähitellen se sai uutta voimaa ja konferenssi järjestettiin Helsingissä vuonna 1975. Seurauksena oli poliittisen kiristymisen vähentyminen Euroopassa ja USA:n ja NL:n välillä. Liennytys prosessista perustettu Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestö (ETYJ) on nykyään maailman isoin alueellinen turvallisuusjärjestö, joka on aktiivinen monella alalla, muun muassa rauhan turvaamisessa, demokratian edistämisessä ja vaalien tarkkailussa. Ihmisoikeuksien loukkauksien seuraaminen Itä-Euroopassa ja muualla sai merkittävän alkusysäyksen konferenssin seurauksena.

Kansaivälisen tilanteen kiristymisen seurauksena olisi korkea aika että yksityinen maa, ryhmä maita ja/tai kansainvälinen organisaatio tai ryhmä kansainvälisiä organisaatioita tekisi aloitteen uudesta luottamusta herättävästä arkkitehtuurista Euroopassa ja koko maailmassa - niinkuin Suomi teki vuonna 1969. Tällä kertaa Kiinan pitäisi olla tärkeä osallistuja ja YK:n pääsihteerillä, YK:n yleiskokouksen presidentillä ja valtioiden johtajilla olisi tärkeä rooli aloitteessa. Ukrainan ja Venäjän konfliktin ratkaisun pääpiirteet voisivat olla osa aloitetta, tai aloite voisi tulla heti kun aselepo on saavutettu sodassa ja rauhanprosessia pyritään laajentamaan ja vahvistamaan.

Mitä sitten Suomi voisi tehdä ja heti? Tätä kirjoittaessa näyttää todennäkoiseltä että Suomi jättää NATO-hakemuksen. Luottamusta herättävien toimien ehdottaminen voisi tässä tilanteessa selvästi vähentää turvallisuusuhkia Venäjän suunnalta. Neljä ehdotusta jatkoajattelua varten tässä kriittisessä maailmantilanteessa:

1. Suomi voisi ehdottaa jatkotoimenpiteitä Lord Owenin suosittamalle uudelle NATO:n ja Venäjän väliselle sopimukselle, jonka ydin olisi sotilaalliset luottamusta herättävät toimet. Kun Venäjä esitti joulukuussa 2021 myös uutta NATO-Venäjä sopimusta, vaikkakin täysin erilaista, niin mahdollisesti Kremlin johto voisi olla kiinnostunut asiasta.

2. Asiantuntijoiden mukaan vahingossa alkavan ydinsodan vaara on suuresti kasvanut Ukrainan sodan seurauksena, varsinkin jos lännen ja Venäjän suhteet huononevat edelleen. Suomi voisi ehdottaa ydinasemaiden asiantuntijoista koostuvan paneelin perustamista, jonka tehtävänä olisi muutamassa kuukaudessa arvioida ydinsodan lisääntyneet riskit, ottaen myös huomioon ääntä nopeampien ydinaseita kantavien ohjusten kehityksen ja mahdolliset ydinaseiden ennakkovaroitus-, kontrolli- ja johtamisjärjestelmien uhkaavat muokkaukset kiristyneen kansainvälisen tilanteen seurauksena, ja ehdottaa uusia turvallisuusjärjestelmiä ja muita toimenpiteita katastrofaalisten yllätysten estämiseksi.

3. Samanlainen paneeli voitaisiin ehdottaa katastrofaalisen ilmastokriisin estämiseksi, joka uhkaa ihmiskuntaa jo tällä vuosikymmenellä. Valtiot satsaavat lisää asevoimiensa vahvistamiseen eikä niinkään ilmastotoimiin ja samalla fossiilisten polttoaineiden kulutus on lisääntymässä. Paneeli voisi  muutamassa kuukaudessa arvioida muutokset, jotka sota, sanktiot, fossiilisten polttoaineiden lisääntynyt käyttö ja asevarustelun kiihtyminen ovat aiheuttaneet aikaisempiin  ilmastoprojektioihin ja ehdottaa kiireellisiä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Paneelin voisi nimittää WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas yhdessä hallitusten välisen ilmastopaneelin johdon kanssa.

4. Suomi voisi ehdottaa itseään paikaksi, jossa yllaolevin paneelien tuloksista  voitaisiin keskustella ja sopia jatkotoimista.

Luottamusta herättävillä toimilla ja uusilla ilmastokriisin torjumisaloitteilla saataisiin aikaan kaikille osapuolille edullisia projekteja ja luovaa energiaa suunnatuksi koko ihmiskuntaa palveleviin toimenpiteisiin.

- - - -

Ph.D Tapio Kanninen on Global Crisis Information Network Inc’in johtaja New Yorkissa, Suomen Rooman Klubin jäsen ja entinen YK:n poliittisen osaston suunnittelupäällikkö. Kanninen aloitti uransa YK:ssa vuonna 1979 ja organisoi 1980-luvulla pääsihteerin toimiston, Yalen, MIT:in ja Ulkopoliittisen instituutin kanssa seminaareja ja konferensseja vahingossa syntyvän ydinsodan estämisestä.

Kannisen kirja “Crisis of Global Sustainability” (Routledge, 2013) käsitteli perusteellisesti ilmastonmuutosta ja siitä selviytymisen mahdollisuuksia. Teoksen teemat olivat esillä Kannisen klubivierailulla 21.11.2012:

http://filosofiklubi.blogspot.com/2012/11/klubi-ke-2111-klo-1700-fm-phd-tapio.html