TRAKTAATTI 2026

Johdanto

 

Olemme ryhmänä ottaneet katsoaksemme yhden ihmisiän eteenpäin, pohtineet meneillään olevia kehityskulkuja ja koettaneet tiivistää havaintomme traktaatin muotoon. Traktaatti on numeroitujen lauseiden järjestelmä, jossa lause/väittämä itse selittää itsensä ilman lisäperusteluja. Traktaatti on erityisen tiivis ilmaisumuoto, jota käytettiin mm.  keskiajan teologisissa teksteissä. Tämäkin teksti käsittelee koko maailmaa: sen fyysisiä faktoja, mahdollisia isoja ja pieniä keinoja sekä pitkän kaaren katsantoa.

 

Mahdollisia tulevaisuuksia on ääretön määrä. Tässä arviossa viitataan seikkoihin, joista muodostuu yksi tilannekuva. Kirjoituksemme tarkoitus ei ole ennustaa tulevaa tai maalata mustaa tulevaisuutta, vaan herättää lukevat yhteisöt pohtimaan niitä valintapolkuja, joiden avulla huonoimmat vaihtoehdot vältetään. 

 

  

 

Aurinko kaiken perustana

 

0.     Elollinen elämä maapallolla perustuu auringon energiaan. Aurinko ylläpitää maapallon lämpötilaa elämälle suotuisissa rajoissa. Aurinko ylläpitää myös veden globaalia kiertoa.

1.     Eliöiden metabolinen energia on auringon energiaa. Kasvit yhteyttävät auringon valon energialla biomassaa, jonka varaista myös muun eliöstön elämä on. Kasvit tuottavat ilmakehän hapen, ja eliöstö kokonaisuudessaan säätelee ilmakehän kaasukoostumusta, joka puolestaan määrittelee ilmaston.

2.     Ihmisen aikamittakaavassa auringon säteilyenergia on ehtymätöntä, vaikka auringolla, kuten muillakin tähdillä, on rajallinen miljardien vuosien elinkaari.

3.     Maapallo saa auringosta 5000 kertaa enemmän energiaa kuin ihmiskunta nykyisenä sivilisaationa kuluttaa. Ihmislajin yliajallinen tavoite ei voi olla muu kuin kytkeytyä kestävästi aurinkoperäisen energian virtaan.

4.     Maa- ja metsätalous, kalastus, veden ja ilman liikkeestä saatu energia ja maalämpö ovat kaikki ”auringon pyydystämistä” eri tavoin.

5.     Viherryttävät toimet (esimerkiksi puiden istuttaminen ja pellon ympärivuotinen kasvipeitteisyys) lisäävät sekä kestävyyttä että luonnon monimuotoisuutta.

6.     Ihminen on DNA:ltaan, keholtaan ja yhteisöiltään erottamattomasti osa Maan elonkehää (biosfääriä), joka on elämää ylläpitävä järjestelmä, globaali ekosysteemi. 

7.     Uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö on kestävästi mahdollista vain siten, että käyttö ei heikennä globaaliekosysteemin toimintaa. 

8.     Biosfäärin toimintakyky eli kyky palautua ja sietää ”iskuja” perustuu eliökunnan monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin. Biodiversiteetti tasoineen ja osineen luo luonnon ohjaustiedon.

9.     Geodiversiteetti eli elottoman luonnon vaihtelevuus ja monimuotoisuus on biodiversiteetin edellytys.

10.  Ekosysteemit ovat paikallisia yksilöitä (eettisesti niillä on subjektin asema): niiden hävittämistä ei voi koskaan loppuun asti korvata.

11.  Ekologisilla kompensaatioilla voi olla oma arvonsa, mutta pahimmillaan ne ovat vain yksi viherpesun muoto. Ne saattavat viivästyttää välttämättömiä toimintatapojen muutoksia..

12.  Jokainen paikka maapallolla on yhtä arvokas, koska kukin paikka evoluution tuottamine sisältöineen kuuluu elämää ylläpitävään järjestelmään. 

 

Kohti ruuan tuotantokyvyn ja väestömäärän parempaa alueellista tasapainoa

 

13.  Maailman jäljellä oleva, ennakoitu väestönkasvu keskittyy eteläiseen ja kaakkoiseen Aasiaan sekä ennen kaikkea Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Euroopan pitkän ajan rauhantila saattaa olla kiinni siitä, miten Afrikassa viljellään maata alueen kansojen ruoankulutukseen.

14.  Vuonna 2050 ihmiskunnan väkiluvun on arvioitu olevan noin 10 miljardia., joista BRICS –maissa tai näiden liittolaismaissa 9 miljardia. Niin sanottu läntinen maailma on menettämässä johtavan asemansa.

15.  Läntinen maailma on alkanut pelätä tiedostavan etelän historiallista kostoa. Vaara on todellinen, mutta synkkä vastakkainasettelu lännen ja sen entisten siirtomaiden välillä on estettävissä uudenlaisen ja tasa-arvoisemman globaalin yhteistyön avulla. Tällä hetkellä länsi kuitenkin käpertyy omaan näkökulmaansa.

16.  Jos ihmisiä olisi (teoriassa) vaikkapa kolme miljardia. henkeä, olisivat kaikki kuvatut haasteet pienempiä. Mitään väestöoptimia ei kuitenkaan pystytä määrittelemään, koska optimi riippuu yksilöiden ja osaväestöjen itselleen asettamista kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista arvoista ja tavoitteista.

17.  Maahanmuuttopaine on tulevissa kansainvaelluksissa niin ylivoimaista, että vastaanottavat maat eivät voi torjua sitä rajat sulkemalla. Sen sijaan niiden on luotava kyky ottaa vastaan tulijat osaksi maan arvoyhteisöä.

18.  Maapallon nopeasti kasvava väestö edellyttää hyvinvoinnin globaalia tasaamista – vaihtoehdot ovat tietoinen pyrkimys tähän tai kriisien toteutuminen.

19.  Rauha on kaikkien järkevien ihmisten tavoite, mutta rajakonfliktit ja sodat ovat yhä todennäköisempiä seurauksia kansainvaelluksista. Ilmaston epävakautuminen ja taistelu luonnonvaroista lisäävät rajakonfliktien ja sotien todennäköisyyttä.

20.  Maaseutu tyhjenee kaikissa teollisissa maissa: tähän sisältyy valtioiden sisäisen konfliktin mahdollisuus. 

 

 

Kun ilmasto muuttuu, ekosysteemit köyhtyvät ja ekologiset riskit toteutuvat

 

21.  Näillä näkymin ilmastonmuutos etenee niin, että globaalista vajaasta 1,5   C -asteesta mennään globaaliin +3 asteen keskilämpötilan nousuun. Suomen korkeudella tämä tarkoittaisi jo + 6 astetta.

22.  Kukaan ei tiedä, miten globaalit ekosysteemit reagoivat kun keskilämpötila nousee nopeasti kahdella tai kolmella asteella. Tiedetään että paljon muuttuu. Kaikki kasvisuusvyöhykkeet siirtyvät. Suurin osa parhaista viljelyalueista saatetaan menettää kuivien alueiden laajanemisen, kiihtyneen eroosion, merenpinnan nousun sekä suistomaiden vajoamaisen takia.  Pohjoisilla alueilla Kanadassa ja Siperiassa ikijää sulaa. Toisaalta Golf-virran koillisosa on AMOC –järjestelmän haavoittuvin osa.

23.  Sateiden ja kuivien kausien ajallinen jakauma Suomessa muuttuu. Osa maata tulee kokonaan lumettomaksi. Puulajeista kuusi ei kestä näin suurta muutosta.

24.  Euroopassa koetaan kuivien tuulten kausia, kun tuulet puhaltavat pitkään Euraasian keskiosien suunnalta.

25.  Metsäpalot muuttuvat hallitsemattomiksi, kun lämpötilan Celsius-asteina ilmaistu lukuarvo ylittää ilman kosteusprosentin lukuarvon. Nousevat lämpötilat ja laskeva ilmankosteus muodostavat yhtälön, jossa metsäpaloja on vaikea saada sammumaan.

26.  Ilmastonmuutos koskee kaikkia maailman ihmisiä. Se on ihmiselämän realiteettina maanpuolustukseksi kutsuttua varautumista tärkeämpi asia.

27.  Kun maapallon keskialueiden isojen kaupunkien lämpötila nousee sietämättömäksi, siirtyvät ne, jotka pystyvät, viileämmille seuduille. Mukavuussyistä näin tapahtui jo Kiinan, Intian ja Rooman imperiumien pääkaupungeissa. Kuumentuneisiin, kuivuviin ja tulvien vaivaamiin kaupunkeihin jää se väestö, joka ei pääse niistä pois.

28.  Ilmastonmuutoksen torjuntaa vaikeuttaa se, että pikaista luopumista fossiilisista polttoaineista vaativien puolueiden on ollut vaikeaa pärjätä vaaleissa. Äänestäjä katsoo, ettei hänen maansa ole ongelma, vaan nuo muut.

29.  Öljy on tiheää energiaa, jota on suhteellisen helppo pumpata, varastoida ja jakaa kulutukseen. Se on neste eikä se pilaannu. Öljyä on voitu ottaa käyttöön suuria määriä sellaisella vauhdilla, että siitä on tullut taloudellisen rajattomuuden harha.

30.  Sukupolvien aikajänteellä katsoen tai yllättävissä poikkeustilanteissa öljyä tai maakaasua ei enää ole saatavilla.

31.  Ihmiskunta ei näytä pystyvän jättämään vielä maan uumenissa olevaa öljyä ja kaasua käyttämättä, käytettäväksi fiksumpiin käyttötarkoituksiin. 

32.  Kaikkialla maailmassa maaseutu kärsii, koska fossiilikapitalismin talouskasvu perustuu sellaisiin tuotteisiin ja palveluihin, joihin maaseutujen biotuotantoa ei tarvita. Halpa fossiilienergia sanelee sijainnit, vaikuttavuudet ja kannattavuudet.

 

Kohti uutta talousajattelua

 

33.  Ihmisen on oltava olemassa (subsistoida), jotta hän voi tehdä taloudellisia ja muita valintoja (eksistoida).

34.  Talouden kasvu ei ole kokonaan irti kytkettävissä (dekoplattavissa) luonnonvarojen käytön kasvusta.

35.  Yhteiskunta on rakennettu jatkuvan kasvun varaan, vaikka tiedämme sen johtavan ajan myötä umpikujaan. Tätä paradoksia pitää osata käsitellä.

36.  Meidän on luotava supistuvan talouden teoria sekä ympäristön rajoja ja sosiaalisia reunaehtoja kunnioittava taloustiede. Se tarkoittaa investointipolkua, jossa suunnitelmallisesti puretaan vääränlaisen kasvun ylläpitoa ja samalla investoidaan kestävyyden ydintoimintoihin. Muutoksen hyväksyttävyys edellyttää uskottavia ja päteviä ratkaisuja ja ainakin tilapäisesti valtion vahvaa roolia.

37.  Tämä n.s. degrowth –ajattelu ei ole saanut tukea, sillä lyhyellä aikavälillä suurin osa ihmisiä kärsii, kun talous supistuu.

38.  Meidän on varauduttava alentamaan nykyisillä BKT-mittareilla mitattua elintasoamme. Miten voimme saavuttaa kohtuullisen hyvinvoinnin alemmalla kulutuksen tasolla?

39.  Jatkuva talouskasvu ei ratkaise ilmastonmuutoksen ongelmia. Kaikessa tarvitaan myös kohtuutta.

40.  Robert M. Solowin nimissä kulkeva tuottavuusparadoksi (1987) toteaa, että informaatioteknologian käyttö tuotannossa ei ole lisännyt tuottavuutta kansantalouden tasolla, mutta yrityksissä kyllä.   

41.  Mitä tehokkaammin luonnonvaraa hyödynnetään ihmisen käyttöön, sen suuremmaksi tuon luonnonvaran kokonaiskulutus kasvaa. Lopputuloksena on luonnonvarojen käytön kasvu ekologis-teknisestä tehostamisesta huolimatta. Tämä on ns. Jevonsin paradoksi. Tehokkuuden rinnalle tarvitaan kohtuutta sekä yhteensopivuutta muiden kuin luonnonvarojen käyttöön liittyvien kestävyystavoitteiden kanssa.

42.  Sähköön on laitettu perusteeton toivo öljyn korvaajana siten, että energialähdettä lukuun ottamatta tuotannon ja kulutuksen järjestelmiin ja niiden kasvutavoitteisiin ei tarvittaisi muutosta. Tämä ei riitä, koska talouskasvu luo koko ajan uusia pullonkauloja kuten maametallit.

43.  Jos halutaan, kokonaan uusi energiajärjestelmä voidaan rakentaa 30 vuodessa sitä mukaa kun vanhoja energialaitoksia putoaa pois tuotannosta.

44.  Maailmassa on nyt 17 000 kaivosta. Suunnitteilla on 45 000 kaivosta lisää. Jos kaikki uudet kaivokset rakennetaan, niitä varten tehdyt tiet kiihdyttävät jäljellä olevien metsien, ruohomaiden ja soiden raivaamista. Merenpohjan mineraalinoduuleiden keruu uhkaa meriekosysteemejä.

45.  Meidän on luotava taloudellisesti sovellettava resilienssin käsite. Tämä tarkoittaa, että tuotantotaloudessa tehokkuuden sijasta on optimoitava joustavuutta. Optimoitavaan systeemiin tulee siis uusia rajoitteita ja strategisesti suojeltavia arvoja. 

46.  Resilienssi, huoltokyky ja omavaraisuuden tarve johtaa toisenlaisiin ratkaisuihin kuin nyt.

47.  Näiden kysymysten pohtiminen on tärkeää paitsi hyvinvoinnin, myös maailmanrauhan takia. 

 

Kestävä biotalous on välttämättömyys

 

48.  Kun haluamme irti fossiilipanoksista ja minimoida uusiutumattomien luonnonvarojen käytön, jää talouden ytimeksi laajasti käsitetty kestävä biotalous. Biotalous on ihmisen ekonomian yhdentämistä osaksi elollisen luonnon prosesseja. Ihmisen ekonomian ja luonnontalouden yhdentäminen tapahtuu paikallistasolla. Tuotantotapa imitoi luontoa.

49.  Uusi biotalous on bioperäisten aineiden jalostamista korkean arvonlisän tuotteiksi: asumisen hyödykkeiksi, vaatteiksi, lääkkeiksi, muoveiksi, liimoiksi, kestokulutustavaroiksi. Perinteisen biotalouden jalosteet ovat ruokaa, rehuja, bioenergiaa, kuituja, rakennustarvikkeita. 

50.  Osa kasvihuonekaasupäästöistä on eliminoitavissa suhteellisen helposti ja monin tavoin. Jotkut päästöistä ovat vaativampi ongelma. Noin 30 prosenttia hiilipäästöistämme tulee lähteistä, joihin ei ole ehdotettu muita teknisiä ratkaisuja kuin nykyaikainen, uusi biotalous.

51.  Se, miten uuden biotalouden raaka-aineet tuotetaan, on ratkaisevan tärkeää. Niitä ei saa tuottaa tavoilla, jotka vähentävät maaperän hiilivarastoja tai ajavat lajeja sukupuuttoon.

52.  Suomen pellot hyödyntävät jokaisena kasvukautena 10-kertaisesti sen määrän energiaa auringon säteilynä, mikä on Suomen kansantalouden kokonaisenergiankulutus. Tämä auringon säteilyenergian määrä ruoan tuotantoon vastaa 50-kertaisesti Suomen kansantalouden ydinenergian kulutusta.

53.  Uudistava viljely / hiiliviljely on maatalouden lupaava suuntaus. Kasvintuotannossa on siirryttävä uudistavaan viljelyyn, jossa maaperän viljavuus, multavuus ja hiilivarasto jatkuvasti uudistetaan sekä kasvinravinteet kierrätetään. 

54.  Biokaasu liikennepolttoaineena tuottaa sivuvirtana hiilipitoista mädätettä, joka toimii kierrätyslannoitteena ja jolla voidaan lisätä peltojen hiilivarastoa.

55.  Maatalous, elintarviketeollisuus sekä niiden logistiikka tulee hajauttaa järjestelmän omien  biomassojen biokaasutuksesta saatavaan energiaan tukeutuviksi. Tällainen järjestelmä mahdollistaa energiaomavaraisuuden ja ravinnekierrätyksen. Se on paikallistettu, mittakaavaltaan ekosysteemisesti huoltovarma ratkaisu. Muodostuva hybridinen yhdyskuntarakenne tuo kaupungit maaseutujensa yhteyteen.

56.  Metsäteollisuus pystyy tarvittaessa jalostamaan ylijäämäsähköstään ja ylijäämähiilidioksidistaan metaania. Näin saataisiin raskaalle liikenteelle nopeasti e-polttoainetta. Metaanitalouden järki on siinä, että sen kautta voidaan varastoida tuulivoimaa ja aurinkovoimaa.

57.  Etelä-Suomen kaasuputkisto voidaan täyttää kotimaisella e-metaanilla (välivarastona tai pysyvästi tuotettuna kaasuna), mikä parantaa huoltovarmuutta. 

58.  Ilmastonmuutos, luontokato ja maaseutujen autioituminen ovat samalla tavalla kansantalouden rakenteellista velkaa kuin julkisen talouden velkasuhde.

59.  Nykyiset kaupunkirakenteet ja kaupunkien toimintatavat perustuvat saatavilla olleeseen fossiilipanokseen. Fossiilitalouden jälkeisessä maailmassa kaupunkien olemisen tapa ei ole selvä. 

60.  Meillä ei ole tietoa eikä lainsäädäntöä kaupunkien aineenvaihdannasta, n.s. metabolismista. Kuitenkin jokaisen kaupungin pitäisi pystyä kirjaamaan metabolinen tase samaan tapaan kuin laki määrää vuosittaisesta taloudellisesta tilinpäätöksestä. Emme esimerkiksi tiedä, paljonko kaupungit purkavat epäjärjestystä (entropiaa) ulkopuolelleen.

 

Ruoka on turvaa ja valtaa

 

61.  Ilmastonmuutos tarkoittaa, että maapallon nykyiset ruoantuotantoalueet sijaitsevat ilmastoon nähden väärissä paikoissa. Maatalous joutuu vaikeuksiin ääreytyvien sääsuhteiden takia. Euroopassa tämä koskee erityisesti Välimeren maita ja Etelä-Ranskaa.

62.  Ilmastopakolaisuuden pontimena on ruokaturva ja sen mahdollistama hyvä elämä. Ruoka on valtaa. Ruokaturva ei toteudu, jos yksilö, perhe tai yhteisö ilmaston tai yhteiskunnan muutoksen vuoksi menettää mahdollisuutensa tuottaa riittävästi ruokaa itse. Se ei myöskään toteudu tapauksessa, että ihminen ei ole riittävän varakas ostamaan ruokaa markkinoilta. Köyhä ei ole ruokamarkkinoilla ostokykyinen saati markkinataloudessa näkyvä.

63.  Yli 95 prosenttia ihmiskunnan ruosta on maataloustuotteita. Maatalousmaan alaa ei enää voi kestävästi lisätä. Nykyisen maatalousmaan käytössä on siirryttävä maan tuottokyvyn turvaavaan viljelyyn. 

64.  Keinoruoan tuotanto bioreaktoreissa vaatii tuoteyksikköä kohti niin suuren tukienergiapanoksen, ettei keinoruoka tule korvaamaan auringonvalon yhteyttämiseen perustuvia ruoan tuotantotapoja, kuten maataloutta, kuin pieneltä osin.

65.  Eläinperäisen ruoan kulutus on ylittänyt terveydellisesti ja ekologisesti kestävän ruokavalion suositukset länsimaissa. Eläintuotteiden kulutuksen kohtuullistaminen on välttämätöntä. Länsimaisissa ruokavalioissa tämä tarkoittaa tuntuvaa siirtymää kohden kasvispainotteisempia ruokavalioita.

66.  Lihan tuottaminen suurissa eläintehtaissa, joissa voi olla jopa satojatuhansia sikoja tai miljoonia kanoja samassa tilassa on alkanut synnyttää uusia tartuntatauteja sekä todennäköisesti myös syöpää aiheuttavia viruksia. Antibioottien laaja käyttö eläintuotannossa aiheuttaa antibioottiresistenssiä eli ne eivät enää toimi lääkkeinä.

67.  Eri kotieläimillä on kestävässä tuotannossa omat, lajinomaiset asemansa. Naudat ja lampaat hyödyntävät nurmea. Siat ja kanat puolestaan maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivujakeita ja ruokahävikkiä. Näin peltoja voidaan siirtää rehujen viljelystä ruokakasvien viljelyyn.

68.  Ruoantuotanto (maatalous+elintarvikeketju) tulisi uudistaa siten, että koko rakenne toimii pelkästään uudistuvilla polttoaineilla, jotka se itse tuottaa.

69.  Globaalin ruoantuotannon umpikujaan tulisi varautua siten, että ruoan halpuuteen perustuvan mallin rinnalle luodaan ”resilienssimaatalous”: ytimenään pienet, ympäristöystävälliset ja paikallismarkkinoille tuottavat tilat. Tämä tulisi ymmärtää innovaatioita tuottavana kokeilumallina.

70.  Elintarvikkeista on tulossa valtapoliittinen realiteetti, jonka kautta rakennetaan geopoliittisia liittoumia. Kiinalla ja Afrikan mailla on yhteistyösopimuksia, joiden sisältönä on biomassan hallinta.

71.  Vedestä tulee kuivuvien seutujen oikeudenmukaisuuskysymys. Suomi on makean veden suurvalta.

 

Digitalisaatio ja tekoäly

 

 

72.  Tekoäly on oikeastaan markkinointikonsepti, joka tarkoittaa viittä uutta automaatiotekniikkaa: suosittelevat algoritmit, tunnistusohjelmat, käännösohjelmat, itsenäinen päätöksenteko ja automatisoitu tekstin, kuvien ja videoiden tuotanto.

73.  Digitalisaatio mahdollistaa ainakin teoriassa entistä suuremmat yksiköt. Ihmisen yhteistoiminta- yksiköiden sosiaalinen optimi on kokemusperäisesti huomattavasti pienempi. Yhdysvalloissa tekoäly on johtanut opetus- ja terveydenhuoltopalveluiden keskimääräisen laadun heikkenemiseen.

74.  Digitalisaatio mahdollistaa myös resurssiviisauden, kunhan sellaista tavoitellaan. Toisin sanoen sillä voidaan ekologisoida tuotantoa.

75.  Jos tekoäly on kompendio kaikesta netistä löytyvästä tiedosta, on sen antama tieto fossiilitalouden ehtoihin sidottua.

76.  Tekoäly mahdollistaa aluksi merkittäviä tuottavuusparannuksia, kun konkreettisesti paras tieto saadaan käyttöön. Tekoäly ei kuitenkaan ole luova, jolloin se alkaa lukita kehitystä vanhoihin ratkaisuihin ja sen edustama tieto hyytyy kehityksen esteeksi.

77.  Tekoäly uhkaa tuhota käsityksen yhteisestä todellisuudesta, koska tekoälyllä voi laatia millaisia tahansa todelta vaikuttavia dokumentteja. 

78.  Tekoälyn autonominen sotilaskäyttö on erikoisen tarkasti harkittava asia.

79.  Kenen tekoälystä tulee maailman käyttämä tekoäly? Tuleeko jostakin tekoälymallista maailmanmonopoli, koska regulaatiota ei ole? Yritysten on pakko hyödyntää reguloimatonta tekoälyä pysyäkseen mukana kilpailussa.

80.  USA:n seitsemän suurta AI-yhtiötä ovat myös USA:aa suosiva turvallisuusfaktori. Niiden tarjoamien palveluiden poissulkeminen saattaa ratkaista sotien lopputuloksen. AI –oligarkeilla on suoraa geopoliittista valtaa.

 

Kaupunkiparadigma ja resurssiviisaus

 

81.  Kaupungit ovat syntyneet erikoistumisen ja työnjaon logiikasta. Resurssien jakaminen on sen ydin. Sama logiikka voi tehdä kaupungeista resurssiviisaiden ratkaisujen edelläkävijöitä.

82.  Resurssiviisaus tarkoittaa optimointia, ei määrän lisäämistä. Vähemmän autoja paremmin käytettyinä on enemmän - kuin enemmän autoja yksin omistettuna. Puolityhjänä liikkuvat junat tai bussit ja tyhjänä seisovat autot ovat saman tuhlaavan logiikan ilmentymiä.

83.  Infrastruktuuri ei voi kasvaa hallitsemattomasti. Historiallinen Turun jas Viipurin välinen Kuninkaantie oli mitoitukseltaan noin kuusi metriä leveä. Uusilla kaupunkialueilla yksittäisen katutilan leveys voi nykyisin ylittää 40 metriä.

84.  Katujen hierarkiaa lisäämällä ja ajonopeuksia hidastamalla kasvanutta katu- ja pysäköintitilaa voitaisiin palauttaa viherryttämiselle ja lähiluonnolle.

85.  Puolet työvoimasta voi tehdä töitä lähes mistä tahansa. Hyvät yhteydet työpaikkoihin ja palveluihin ovat tärkeitä, mutta ihmisten asuttaminen raskaan infran solmukohtiin ei ole niiden edellytys.

86.  Väestönkasvuun ja kulutukseen perustuva ”elinvoimaisen” kaupungin malli on murtumassa.

87.  Kaupunkien materiaalivirtoja on suljettava kierroiksi. Raaka-aineita on otettava talteen sieltä missä ne jo ovat.

88.  Elinvoima tarkoittaa rakenteiden tunnistamista ja uudistamista sekä niiden kytkemistä paikallisiin ekosysteemeihin. Se edellyttää metabolisen taseen käyttöönottoa, tiivistämisen ohella myös rakenteiden hajauttamista, viherryttämistä sekä ruokajärjestelmien integrointia osaksi kaupunkien toimintaa.

89.  Kuntalaki velvoittaa kaupunkeja edistämään asukkaiden hyvinvointia ja alueen elinvoimaa ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Resurssiviisaus ei ole valinta - se on velvoite.

90.  Kaupunki ja maaseutu ovat hallinnollisina kategorioina huonoja kuvaamaan nykyistä alueellista todellisuutta: ihmiset, työtehtävät, verkostot ja maankäytön muodot eivät noudata perinteistä kaupunki-maaseutu  -jakoa.

 

Yhdyskuntarakenteen uusia muotoja

 

91.  Tiivistä kaupunkia on Suomessa vain 10 km². Silti uutta rakentamista suunnataan tarpeettomasti merelle, puistoihin ja moottoritiemäisten väylien reunaan.

92.  Yhdyskuntarakenteen suunnittelun pitää perustua väestö- ja asuntotuotantotavoitteiden lisäksi ekosysteemisyyskriteereihin.

93.  Ruokajärjestelmän palauttaminen maatalousekosysteemien yhteyteen tarkoittaisi jalostuksen hajautumista alueille ja ravinnekiertojen paikallistumista.

94.  Kaupunki joutuu purkamaan toiminnastaan aiheutuvan epäjärjestyksen (entropian) ulkopuolelleen. 

95.  Miten kaupunkirakennetta voitaisiin hajauttaa ja biologisoida niin, että saisimme resilienssiä? Aliomavaraiset keskukset ovat logistisesti liiaksi muista riippuvia. Ilmeinen vastaus on kaupungin ja maaseudun hybridirakenteessa.

96.  Tulevaisuuden kerrostalo voi vertauskuvallisesti olla kuin kasvi: se kerää aurinkoenergiaa, kokoaa ja kierrättää itse käyttövetensä, jalostaa kierrossa olevat ravinteet kasvien ja kalojen tuotantoon. 

97.  Olisi tärkeää, että suuret kaupungit pysyisivät jollakin tapaa elinkelpoisina. Elleivät pysy, on maailmalla tiedossa romahtavia hallintoja ja miljardeja siirtolaisia. Maailmassa on 469 kappaletta yli miljoonan asukkaan kaupunkia. Nämä ovat metabolisesti täysin toisenvaraisia yhdyskuntia.

98.  Yhdyskuntarakenteen tietoinen hajauttaminen ennaltaehkäisee ja korjaa monia ihmiskunnan ongelmia lisäämällä monimuotoisuutta, joka on resilienssin kestävä perusta.

99.  Väestönkasvu ei ole elinvoiman edellytys, mutta uusiutuminen ja joustavuus ovat. 

 

Mitä tapahtuu maailman suuralueilla

 

100.     EU kuluttaa noin viidenneksen maailman maametalleista, mutta tuottaa niistä vain noin 3   prosenttia.

101.     Moninapaisessa maailmassa on monta kitkaista rajaseutua.

102.     Sosiaalisten todellisuuksien eriytyminen USAn tapaan on kohtalokasta. Viihdeteollisuuden narratiivi vihjaa asiantilan johtavaan sisällissotaan.

103.     Elämme hiipivien muutosten maailmassa. Kun eri kriisit osuvat yhteen, alkavat vaikeudet.

104.     Länsimaiset ja kiinalaiset rakenteet kerrostuvat ja sekoittuvat uudeksi järjestelmäksi.

105.     Kiina on nyt jo vihreän siirtymän johtava toteuttaja maailmassa (aurinkopaneelit, sähköautot, tuulimyllyt, akut, energiajärjestelmät).

106.     USA:n joutuessa häviölle maailmankilpailussa Japani saattaa vaihtaa leiriä.

107.     Kiinalainen viisaus: Sodankäynnin tavoitteena ei ole vihollisen hävittäminen, vaan vihollisen resurssien omaan käyttöön saaminen.

108.     EU:n on monista syistä parannettava päätöksentekokykyään niin, että siitä kehittyy instituutioiden, puolustuksen ja rahoituksen osalta yhtenäinen toimija maailmanpolitiikassa.

109.     On mahdollista, että NATO muuttuu ns. eurooppalaiseksi NATOksi.

110.     Euroopan puolustuksen itsenäisyys vahvistaa sen vaikutusvaltaa muilla sektoreilla.

111.     Euroopan vihreä teollistaminen vaatii valtioilta ja itse unionilta teollistamispolitiikkaa, joka kantaa innovaatioriskejä ja tukee investointeja.

112.     Venäjän demografinen ongelma on, että väestö vanhenee eikä lapsia synny riittävästi. Maa jää kiristyvän huoltosuhteen vangiksi. Venäjän pitkän ajan ennuste on todella huono.

113.     EU tulee järjestämään suhteensa Kiinaan asialliselle ja kaupankäyntiä suosivalle pohjalle.

114.     YK-järjestelmää tulisi uudistaa niin, että se vastaisi maailman nykytilannetta eikä toisen maailmansodan jälkitilannetta. BRICS –maissa on oireita uuden oikeusjärjestelmän tavoittelusta.

 

Tulevaisuus ei ole nykyisyyden jatkumo 

 

115.     Tuotantofunktion määritelmän tulisi olla entrooppinen materiaalitase: tuotos on funktio panoksista x,y,z sekä entrooppisesta kustannuksesta w, m, l. Missä jälkimmäiset termit tarkoittavat esimerkiksi juuri tästä tuotannosta aiheutuvaa jätettä, ilmastonmuutosta, biodiversiteetin heikentymistä jne.

116.     Kun kriisit osuvat yhteen isommaksi elämäntapaa koko koskevaksi globaaliksi kriisiksi, niiden     yhteen osuminen tuskin sujuu rauhallisesti.

117.     Tulevat sukupolvet eivät anna meille anteeksi, että emme tehneet riittävästi, kun vielä olisi voitu. Nyt kaikki tiet johtavat kohti kasaantuvia ongelmia: ilmastonmuutos, biodiversiteettikato, suurten kaupunkien metabolismi, maailmanpolitiiikan muutokset. 

118.     Ihmiskunnan luontosuhteen kaava on väkiluku x elintaso x luonnonvarat x teknologia. Näistä väkiluku on vähiten tutkittu ja poliittisesti hankalimmin käsiteltävä tekijä.

119.     Teknologinen katse puolestaan määrää, mitkä koemme luonnonvaroiksi ja miten niitä hyödynnämme.

120.     Talous pitää uudistaa ekologialähtöiseksi. Siis yhdistää ihmisen talous luonnontalouden virtoihin ja kiertoihin.  

121.      Voisiko yhtenä keinona olla ”meritokraattinen demokratia” eli kaikki jonkun tiedollisen tasotestin läpäisseet toimisivat jonkinlaisen verkkoyliopiston tiedekuntana, joka tuottaisi perusteltuja ratkaisuja ongelmiin? Vai voisimmeko jakaa yhteiskunnallisen dialogin somessa eri tasoiksi: esimerkiksi sosiaalisen, poliittisen ja tieteellisen keskustelun tasoihin? Voisiko tekoälystä kehittää editoriavun käsiteltäviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin?

122.     Yhteiskunnan kyky miettiä vaihtoehtoista tulevaisuutta riippuu siitä, onko meillä keskinäistä luottamusta. Siis sitä, ettei ehdotuksia uusista rakenteista ole muokattu päivänkohtaisten erityisintressien mukaisiksi.

123.     Tieteelliset yhteisöt ovat hyvän puolella. Ne ovat hyvän puolella pitäessään kiinni totuuden ajatuksesta ja toimintansa autonomiasta. Ne pystyvät tuottamaan tieteenalat ylittävää muutostutkimusta. Tieteellisen tiedon erityisyys on siinä, että se on itseään korjaavaa.

124.     Tarvitsemme ankaran realismin alaisia yhteisiä näköaloja. Ja eettisesti motivoituja, konkreettisia askeleita parempaan.

Juha Helenius. professori emeritus, Ilkka Herlin, tohtori, toimitusjohtaja, Risto Isomäki, tieteiskirjailija, tietokirjailija, Tuomas Kuhmonen, tutkimusjohtaja, PhD, MSc, Juha Kuisma, tietokirjailija, Mari Vaattovaara, professori