Klubi 25.4. klo 17.00: Christer Pursiainen: Enok - seitsemäs Aatamista

Kuva: William Blake: Enoch. Litografia 1806/07

Christer Pursiainen esitelmöi keskiviikkona 25. huhtikuuta aiheesta ”Enok, seitsemäs Aatamista”. Kyse on Pursiaisen tekeillä olevasta kirjasta, jota voi luonnehtia kaunokirjalliseksi ja raamatunhistorialliseksi tieteisromaaniksi. Sen avaruusseikkailua tärkeämpi ja syvempi taso luotaa hyvän ja pahan sekä vapaan valinnan olemusta. Kirja perustuu apokryfiseen Enokin kirjaan (etiopialainen, slaavilainen ja hebrealainen versio), muihin apokryfisiin teksteihin (Riemupäivien kirja, Jättiläisten kirja jne.) sekä Vanhaan testamenttiin.

Pursiainen on valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston kansainvälisten suhteiden dosentti. Päivätyönään hän toimii toukokuusta 2012 lähtien vanhempana tiedemiehenä Euroopan komission tutkimuslaitoksessa Joint Research Centre (JRC), joka sijaitsee Italian Isprassa, aihealueenaan kriittisen infrastruktuurin suojelu. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) sihteeristössä Tukholmassa vanhempana asiantuntijana (2008-2012) vastuualueenaan alueelliset turvallisuusverkostot, Euroopan komission Moskovassa sijaitsevan Russian-European Centre for Economic Policy:n (RECEP) EU-Venäjä-suhteiden avainasiantuntijana (2004-2005), Pohjoismaiden ministerineuvoston Tukholmassa sijaitsevan Nordregio-instituutin vanhempana tutkijana (2001-2003; 2006-2007), Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vt. johtajana (2000-2001) sekä Ulkopoliittisen instituutin tutkijana ja erikoistutkijana (1995-2000). Tätä ennen hän toimi kymmenkunta vuotta sähköasentajana ja tulkkina Suomessa ja Venäjällä.

Pursiainen on kirjoittanut vajaat satakunta tieteellistä tai populääritieteellistä artikkelia tai kirjaa, joista useimmat on julkaistu englanniksi. Pursiaisen tuoreimmat julkaisut ovat hänen toimittamansa kirja At the Crossroads of Post-Communist Modernisation: Russia and China in Comparative Perspective (Palgrave Macmillan, UK, toukokuu 2012) sekä suomeksi kirjoitettu elämäkerta Trotski (Gummerus, Porvoo, syyskuu 2011). Klubilla Pursiaisen Trotski-alustus kuultiin 17.11.2009.

Pursiaisen kotisivu on: www.christerpursiainen.com

Klubi 11.4. klo 17.00. KM Iina Armila: Kieli, oppiminen ja ajattelun taito

`Oppe nyt wanha ia noori,
jolla ombi Sydhen toori...`
- Mikael A. - ABC-kirja 1543


Mikael Agricolan -päivän (9.4.) jälkimainingeissa Iina Armila tuo
tuulahduksen suomalaisen peruskoulun arjesta. Musiikin ja liikunnan opetukseen erikoistunut kasvatustieteen maisteri Armila toimii kolmatta vuosikymmentä kyläkoulun koulunjohtajana. Hänen mielestään nykypäivän koulu on parhaimmillaan virikkeellinen oppimisympäristö älytauluineen, dokumenttikameroineen ja sosiaalisen median mahdollisuuksineen unohtamatta paikallishistoriaa, lähikyläyhteisöä ja menneiden sukupolvien työtä.

Oppimisen ydinalueen muodostaa joka tapauksessa ajattelun taito, jota tarvitaan kaiken uuden tiedon omaksumisessa. Alustuksessaan hän keskittyy rikkaiden kielellisten oppimiskokemusten merkitykseen.

`Die Sprache spricht` / kieli puhuu. ( Heidegger )

`Ei Sampo sanoja puutu
kirjokansi luottehia
Mahoton maholliseksi
runoton runolliseksi
Sen on Sampo saaneheksi
kirjokansi kirjanneeksi`
- Kanteletar

IINA ARMILA:
Kalevalainen runous oppilaiden äidinkielen suullisten ja kirjallisten taitojen kehittäjänä peruskoulussa alakouluikäisten lasten parissa

Yhteiskunnallisessa keskustelussa suomalainen koululaitos on noussut viime vuosina merkittävään rooliin. Yhteiskuntamme on kansainvälistynyt nopeasti. Tässä prosessissa perusopetus kielellisen identiteetin rakentajana on muodostunut keskeiseksi osatekijäksi.

Kielellisten taitojen merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan, sillä monikulttuu- risissa verkostoissa toimiminen edellyttää hyvää kielenkäyttökykyä. Kehittynyt ilmaisuntaito luo pohjan tehokkaille muiden kielten oppimisprosesseille. Lisääntyvä Euroopan alueella tehtävä yhteistyö vaatii monipuolista kielitaitoa.

Klubilla ke. 28.3. klo 17.00 tj Isa Merikallio: Merkityksellinen elämä

Tutkija, toimitusjohtaja ja klubiaktivisti Isa Merikallio ja hänen vetämänsä yritys Redera on vuosien ajan tutkinut suomalaisten elämäntapoja sekä heidän kokemuksiaan työstä ja sen merkityksestä. Viimeisin tutkimus - Suomalaiset 2012 - julkaistiin vastikään.

- Nykyihmisellä on Suomessa pääsääntöisesti kaikki, mitä tarvitsemme ja aivan liikaa sitä, mitä haluamme. Kuitenkin voimme huonosti ja usein koemme ettemme saa elämältä kaipaamaamme. Työelämä on entistä vaativampaa mutta työmotivaatio ja jaksaminen ovat kateissa. Miksi niin monet nuoret syrjäytyvät? Työsuhteiden pituudet lyhenevät ja ihmissuhteet määräaikaistuvat. Yhä enemmän eletään virtuaalimaailmassa ja tässä hetkessä, mutta sellaisella tavalla, joka ei saa elämää tuntumaan merkitykselliseltä. Emmekö ole huolehtineen riittävästi fyysisestä kunnostamme ja sen myötä myös mielenterveydestämme? Mistä oikein on kysymys?

 ISA MERIKALLIO:  

Suomalainen tänään

(Tekstin lähteet: Rederan Suomalaiset –tutkimukset 2003-2012 ja Tilastokeskus)

2/3 suomalaisista kokee elävänsä elämäänsä korkeintaan keskinkertaisella energiatasolla. Matalin jaksamistaso on 26-35-vuotiailla. 32%:lla miehistä ja 14%:lla naisista yleismieliala ja toiveikkuus tulevaisuuden suhteen on matala. Työssä jaksamisen taso on myös laskenut. Yli 80% kokee, että työelämä on vaativampaa kuin aiemmin. Puolet suomalaisista miettii työnsä mielekkyyttä ja työmotivaation riittävyyttä viikoittain, sama määrä pohtii työpaikan vaihtoa vähintään kerran kuukaudessa. Mutta ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella: työsuhteiden kesto ja työpaikan vaihtonopeus on kiihtynyt huomattavasti 2000-luvulla. Juuri kukaan ei pysy samassa työpaikassa kymmentä vuotta. Usein syy on toki työpaikoissa, jotka tekevät jatkuvia muutoksia, mutta entistä useammin myös työntekijöissä, jotka etsivät jotakin parempaa. Työ ei ole antoisaa tai sillä ei ole riittävästi merkitystä. Yli puolet suomalaisista haaveileekin ”suuremmasta elämänmuutoksesta”. Tällaisia ovat esimerkiksi alan vaihto, maalle muutto tai oman kahvilan perustaminen, ei enää lottovoitto. Raha ei motivoi ihmisiä enää kuten 90-luvulla. Jos tarjotaan enemmän vastuuta ja enemmän palkkaa, entistä useampi valitsisi mieluummin vähemmän vastuuta ja vähemmän palkkaa – enemmän vapautta, rentoutta, joustoa ja omaa aikaa. Suomalaisella on kuitenkin vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Rahaa on käytettävissä enemmän kuin koskaan. Mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen on valtavasti, mutta emme kykene hyödyntämään niitä. Emme jaksa, energiat ovat vähissä. Entistä useampia nuoria työelämä ei innosta edes lähtöviivalle. Kymmeniä tuhansia nuoria on syrjäytynyt, he eivät opiskele eivätkä käy työssä. He elävät päivästä toiseen tehden mitä tässä hetkessä huvittaa, usein vanhempien kustannuksella. Pitkäjänteinen toiminta, kuten monivuotinen ammattiin opiskelu ja liikuntaharrastuksen eivät motivoi nuoria kuten ennen, sillä nuori on tottunut saamaan palkinnon ennen puurtamista, ”hetimullekaikkitännenyt”. Nuorten, etenkin nuorten miesten fyysinen kunto on laskenut dramaattisesti viime vuosina. Kaikista suomalaisista vain kolmannes harrastaa kuntoliikuntaa kolme kertaa viikossa tai useammin, yli kolmannes korkeintaan kerran viikossa. Puolet suomalaisista ei syö tuoreita vihanneksia päivittäin. Pidämme siis terveydestämme ja kunnostamme huonosti huolta, jolloin kokemus työelämän rasituksista ja vaativuudestakin on totta. Niinpä masennumme. Vuonna 2011 Suomessa oli lähes puoli miljoonaa masennuslääkkeiden käyttäjää. Masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 2005-2009 neljässä vuodessa lähes neljänneksen.

Kevätpäivän tasaus tiistaina 20.3. klo 07,14

Kevätpäiväntasaus tänään tiistaina. Kuvan otti tasauksen päivänä Otto Olavinen.

Klubi 14.3. klo 17.00. Pertti Seppälä: TAOLAISUUS

Tuhansien pilvien ja virtojen keskellä elelee joutilas mies.
Päivät hän vaeltaa vihreillä vuorilla,
yönsä hän nukkuu jyrkänteen juurella.
Keväät ja syksyt kuluvat nopeasti,
mutta hänen mielensä on hiljainen,
vapaa tomun ja vaivan maailmasta.
Miten viihtyisää: olla tukeutumatta mihinkään,
tyynenä kuin syksyisen virran vedet
(Hanshan, Kylmä vuori. suom. Pertti Seppälä)


Keskiviikkona 14.3. vieraaksemme saapuu sinologi Pertti Seppälä. Istunnon aiheena taolaisuus.

Klubilla karkauspäivänä 29.2. klo 17.00: Dos Mika Aaltonen: Aristoteles, polynominen tiedonkäsitys ja 2000-luvun globaali maisema

Aalto-yliopiston dosentti, KTT js tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen saapuu vieraaksemme karkauspäivänä ja alustaa aiheesta Aristoteles. polynominen tiedonkäsitys ja 2000-luvun globaali maisema.
Aaltonen, yksi kansainvälisesti huomattavimpia tutkijoitamme, oli ennen tieteellistä uraansa etevä myös jalkapallossa ja oli ensimmäinen suomalainen Italian Serie A:ssa - Milanon Internatzionalessa - potkinut ammattilainen.
/>Aaltonen pisti pallon Milanon verkkoon 21.10.1987 - Milano nappasi Aaltosen

Klubilla 15.2. klo 17.00: VTT Torsti Sirén: Kineettisestä sodankäynnistä strategiseen kommunikaatioon

Ensi keskiviikkona, 15.2. klo 17.00 vieraaksemme saapuu VTT, everstiluutnantti Torsti Sirén.

Torsti Sirén on Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen tutkimusryhmän johtaja. Sirén väitteli 2009 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa kansainvälisen politiikan aiheesta State Agent, Identity and the New World Order. Reconstructing Polish Defence Identity after the Cold War Era. Väitöksessään Sirén tarkastelee Puolan sopeutumista kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen. Väitös nostaa esiin mm. katolisuuden mukanaan tuomia erityisiä jännitteitä tasa-arvoisuuden ja suvaitsevaisuuden kentillä. Katolisuuden myötä Puolan suhde Yhdysvaltoihin on myös tiiviimpi kuin muun, maallistuneemman Euroopan.


Torsti Sirén on toimittanut mm. viime vuonna ilmestyneen tulevaisuuden sodankäyntimuotoja pohtivan teoksen Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. (MPKK, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, 2011) Siréniltä on teoksessa erinomaisen mielenkiintoinen sotapropagandan ulottuvuuksia käsittelevän artikkeli Psykologiset operaatiot osana informaatio-operaatioita 2030.

Klubilla Torsti Sirénin alustuksen otsikkona on Kineettisestä sodankäynnistä strategiseen kommunikaatioon. Tässä esityksen abstrakti:

Sodan yleisenä päämääränä on ollut vaikuttaa vastustajan käyttäytymiseen tai jopa tuhota vastustajan koko olemassaolo niin, että saavutettaisiin parempi rauha. Sota käsitetään alustuksessa vain kahden tai useamman mielen väliseksi tilaksi, jossa käydään jatkuvaa dialektista kamppailua esim. suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden, aggressiivisuuden ja rauhantahtoisuuden sekä nationalismin ja universalismin välillä. Strateginen kommunikaatio (Strategic Communications: StratCom) on käsitetty alustuksessa sotataidolliseksi maksiimiksi, taidoksi välttää kineettinen sota häviämättä rauhaa.

Teoreettisesti StratCom tukeutuu positiivisen tunnustuksen teoriaan, minkä mukaisesti valtiot ja ihmisyhteisöt eivät siis välttämättä tavoittelisi vain valtaa, kuten perinteisesti on esitetty, vaan positiivista huomiota.

Sotataidollisesti strategisessa kommunikaatiossa on mukana samat elementit kuin aiemmissakin sotataidollisissa paradigmoissa, mutta taistelu- ja informaatiotilan korvautuminen globaalilla mieliavaruudella on muuttanut elementtien luonnetta ja nostanut kynnystä käyttää aseellista voimaa kriisien ratkaisuun ja psykologiseen vaikuttamiseen. Tässä asetelmassa perinteiset ratsuväki- ja panssarihyökkäykset sekä läpimurrot ja saarrostukset ovat muuttuneet "vapaan maailman kahlitsemattomiksi ratsuväkihyökkäyksiksi" (Wikileaks, poliittisesti riippumaton media, Nobel-komitea, sosiaalinen media (SoMe) jne.). Tämä kahlitsematon ratsuväki haastaa ja saartaa kansallisen, alueellisen tai globaalin suvaitsemattomuuden avoimella kritiikillään. Mutta kansakunta tai valtio voi välttää itseensä kohdistuvat vapaan maailman ratsuväen hyökkäykset ja jopa tukea sen hyökkäyksiä suvaitsemattomuutta vastaan osoittamalla sanoillaan ja toimillaan esimerkkiä ja "mahtavuutta", jota muut positiivisen tunnustuksen tarpeen teorian mukaan seuraavat. Mahtavuutta osoittavat valtiot ja kansakunnat eivät näin ollen joutuisi itse vapaan maailmaan ratsuväen hyökkäysten kohteeksi, vaan voisivat jopa tukea hyökkäyksiä omassa kontrollissaan olevilla "liberaalidemokratian kevytaseilla" (diplomatia, viralliset puheet, rauhanvälitys, sotilaallinen kriisinhallinta jne.).

Tätä kokonaisuutta voidaan kutsua sotataidollisesti 6-ulotteiseksi mieliavaruustaktiikaksi (Mind-Space Tactics), jossa mieli on ase ja pääasiallinen vaikutuskohde.

Strategisen kommunikaation mieliavaruustaktiikka ei hylkää kineettisten suorituskykyjen suunnittelua, rakentamista ja käyttöä, mutta niiden perinteinen ensisijaisuus pehmeämpien suorituskykyjen suunnittelun, rakentamisen ja käytön suhteen asetetaan kyseenalaiseksi. Kineettisten suorituskykyjen rakentamista ja käyttöä ei voida myöskään enää harjoittaa ilman läpinäkyvää perustelua. Ja vaikka pystyisimmekin kansallisesti perustelemaan juoitakin valintojamme uskottavasti, vapaan maailman ratsuväki voi globaalissa mieliavaruudessa asettaa perustelumme ja mahtavuutemme kyseenalaiseksi.


Tervetuloa

Klubilla ke 8.2. klo 17.00. Taiteilija M.A.Numminen: Huomioita Helsingin kaupungin suunnittelun sosiologiasta

Keskiviikkona 8. helmikuuta vieraaksemme saapuu kansallistaiteilija M.A.Numminen. Laajan ja mitä erityislaatuisimman ja edelleen jatkuvan taiteellisen elämäntyönsä ohella Numminen on myös intohimoinen tieteiden, ja aivan erityisesti sosiologian harrastaja.


Kun Numminen nuorena ylioppilaana saapui pääkaupunkiimme syksyllä 1960 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, saivat ne hyvin pian vallan sosiologisen perusvireen. Numminen on kuvannut eloisasti näitä varhaisia vaiheita osin elämänkerrallisessa romaanissaan Helsinkiin. Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960–1964. (Espoo: Schildts, 1999). Viime vuonna teos julkaistiin Trygve Söderlingin ansiantuntevana käännöksenä vihdoin myös ruotsiksi. (M.A.Numminen: Till Helsingfors, Rönnells Antikvariat 2011).

Alustuksessaan Numminen tulee käsittelemään pääkaupunkimme suunnittelua sosiologin silmin. Kiihkeitä äänenpainoja synnyttänyt Guggenheim-museohanke asettunee esityksen myötä oikealle paikalleen. Sivuaako keskustelu myös valtakunnan johdon valintaa - sen aika näyttää..

Alustavan käsityksen M.A.Nummisen kulttuurisesta merkityksestä saa esimerkiksi täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/M._A._Numminen

Tässä vielä varhainen ja asianmukainen haastattelu illan alustajaastamme:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/m_a_numminen_kohtaa_eemelin_1927.html#media=1933

Tuntematon: Guggenheim-sopimuksesta

Klubialustajien sähköpostiringissä on käyty huomattavaa keskustelua Helsingin Guggenheim-hankkeesta. Monitahoisen keskusteluun ovat osallistuneet lukuisat klubilaiset asianmukaisesti omilla nimillään. Harkinnan jälkeen julkaisemme tässä poikkeuksellisesti tuntemattoman tekijän perustavan näkökulman Guggenheim-sopimukseen, jonka Carolus Enckell on ystävällisesti välittänyt blogissamme julkaistavaksi.


10 kysymystä Guggenheim Helsingistä

Guggenheim Helsinki -hankkesta käytävässä keskustelussa tuntuu
unohtuvan eräs perusseikka. Nimittäin se, että kysymys on
sopimusneuvottelusta kahden osapuolen välillä. Toinen osapuoli on
Helsingin kaupunki ja toinen osapuoli on yksityinen yhdysvaltalainen
säätiö Solomon R. Guggenheim Foundation. Sopimuksessa ei ole mitään muita osapuolia.

Keskustelussa on usein vedottu mm. “verkostoihin” tai muihin
vastaaviin seikkoihin, jotka tulisi ottaa päätöksenteossa huomioon.
Tosiasiassa sopimuksen osapuolina ei kuitenkaan ole mitään “verkoston jäseniä”.

Niinkuin mitä tahansa mittavaa sopimusta, ehdotusta Guggenheim
Helsinki -hankkeesta tulisi tarkastella kylmän matemaattisesti
erilaisten hyötyjen, tuottopotentiaalien, riskien ja velvollisuuksien
näkökulmasta. Lyhyesti: mitä kukin osapuoli sopimukseen tuo ja mitä se siitä faktuaalisesti taikka potentiaalisesti saa.

Markku af Heurlin: Guggenheim mielessä

Tammikuun puolivälissä klubialustajien sp-listalla välähti kiivastempoinen Guggenheim-keskustelu. Ketjun laittoi liikkeelle Markku af Heurlinin oheinen avausteksti.



KAS GUGGENHEIMIA


Muutamat Filsofiklubin jäsenet käyvät myös Arkadia International Bookstoren klubilla. Tapaamisia on siellä lähes joka arki-ilta. Mielenkiintoinen paikka. Marraskuun alussa Janne Gallen-Kallela-Sirén esitteli kaupungin taidemuseohanketta ja siihen liittyvää mahdollista yhteistyösuhdetta Guggenheim-museon kanssa. J.G-K-S esitti näkökohtansa hyvin taitavasti ja perustellusti. – Oleellista on, että Guggenheim-kontekstia vasta selvitetään, ja hyvin perusteellisesti.

Selvitys valmistui viime vuoden lopussa. – Nyt julkistamisen jälkeen siihen onkin syytä perehtyä ajan kanssa, so lukea kuin piru raamattua. Toivonkin jonkun tilanteeseen perehtyneen klubilaisen ottavan tämän omakseen ja arvioivan raportin.

Olen täysin hämmentynyt ja suuttunutkin siitä, että näin suuresta asiasta pitäisi päättää näin nopeasti. Kaupunginhallituksen jo tämän kuun lopussa ja valtuuston ensi kuussa. Eikä nyt se mitä lehdistössä on raportista kuultu oikein vastaa sitä, miten JGKS selitti asiaa marraskuussa. Se jos mikä pisti minut epäilemään ajatusta, johon periaatteessa saatoin suhtautua myönteisesti. – Itse raporttia en ole käynyt läpi, mutta kaupungin julkistama suomenkielinen tiivistelmä oli lattea.

Jan Vapaavuori esitti tahtomattaan vahvan argumentin hanketta vastaan (muistinvarainen lainaus): "Puolet maailman valtioista kuolaisi tästä mahdollisuudesta." Eikös juuri joukossa tyhmyys tiivisty? Janne Gallen-Kallela-Siren – liian pitkä nimi, sanotaan Hallin Janneksi - kertoi Pohjoismaistakin löytyvän heti kiinnostusta. Hyvä. Pohjoismaalaisena olisin ihastunut, jos museo sijoittuisi vaikkapa Kalmariin, niin minulla olisi hyvä syy käydä Kalmarissa ja samaan matkaan talonpoikaisten esi-isieni mailla Bergassa Smoolannissa.

Guggenheim-yhteys voitaiisiin myös hyvin liittää Kiasmaan. Voitaisin toteuttaa huokealla, eikä Arhinmeän tarvitse etsiä valtion rahoja hankkeeseen. Berliinissä 350 m2:n Guggenheim-museo on Deutsche Bankin konttorirakennuksen alakerrassa Unter den Lindenillä.

Olemme myös vähän liikaa juuttuneet Katajanokkaan museon mahdollisena sijoituspaikkana. Sehän on mm. logistisesti hankala ja ahdas. Ja arkkitehtonisesti vaativa sekä myös rajoittava. Arkkitehtuurin on oltava linjassa Senaatintorin kanssa ja sen vuoksi kaiken wau-arkkitehtuurin voisi unohtaa.

Minä olen ehkä vähän liikaakin ihastunut ajatukseen muuntaa Hanasaaren B-voimala museoksi, jolloin sinne mahtuisivat samalla valokuva- ja rakennustaiteen museot.(Ajatus muuten ei ole minun; sen esitti eräs tuttavani puhuessamme Postitalon absurdeista suojelumääräyksistä.)

Paikan edut:

- logistisesti hyvä, mm. maakunnista saapuville kulttuuribusseille,

- maantieteellisesti ja sosiaalisesti lähempänä itäisiä kaupunginosia.

- ei turhaan kilpaile Emman kanssa n.s. satunnaisista museokävijöistä.

- vieressä on Teatterikorkeakoulu ja lähellä Arabian taidekeskittymä sekä kaunista
teollisusuarkkitehtuuria ja Suvilahden festivaalialue.

- voidaan säilyttää ja löytää uusi käyttö josainv aiheessa käytöstä poistuvalle hienolle voimalarakennukselle ja samalla vältytään purkukustannuksilta.

- Tuo elämää entiselle satama-alueelle. Bilbaon Guggenheim-museo on samoin kaupungin laitamilla entisen sataman paikalla, kahden moottoritien risteyksen välissä. Siunattu Gogle Earth!

Onko sitten uusi taidemuseorakennus tarpeellinen ja onko siihen varaa - se on toinen kysymys. Välillä tuntuu, että museoita on maassa tarpeeksi.

Laskekaa kuinka paljon ihmisiä asuu 300 km maantiematkan päässä Bilbaosta, ja kuinka monta saman matkan päässä Helsingistä. 600 km on matka jonka yhtenä päivänä juuri jaksaa tehdä, vaikkapa käydäkseen museossa. Ehkä meillä ei ole todellista pohjaa näin kattavalle museolle, vaikka olisikin pohjaa sen sisällölle. (huom. konditsionaalit)

Tosiaan. Kerran joskus monta vuotta yhtenä päivän ajoin Mänttään ja takaisin nähdäksnei Serlachiuksen museon näyttelyt. Ja alkusyksystä ajoin ystäväni kanssa tuon 600 km käydäksemme Tyrvään kirkossa (kirkko oli onneksi hetken vielä auki) ja sitten Nokialla hänen kummivanhempiensa haudalla.

Joka tapauksessa hankkeen toteuttaminen vaatii vuosia.

Guggenheim Suomessa ei ole uutta. 1957 Ateneumissa oli Guggenheimin kokoelman (Frank LLoyd Wrightin suunnittelema rakennus valmistui 1959) näyttely, ja varsinkin Kandinskyn työt tekivät erääseen nuoreen ylioppilaaseen, nykyiseen professoriin suuren vaikutuksen.

Tiistaina, raportin julkistamispäivänä olin SFY:n seminaarissa Tieteiden talolla. Kävelin asemalle kevyen lumen peittämän kaupungin läpi. Katselin leikkiviä lapsia Säätytalon puistossa ja ihailin Senaatintoria. Mihin minä museoita tarvitsen, kun tämä kaupunki itsessään on taide-elämys.

Ei riitä, että asiaa puivat valtuuetut ja taideväki. Kyllä asiasta pitää voida myös taidetta harrastavien ja muiden kansalaisten keskustella ja omalta osaltaan selvittää hankkeen mielekkyyttä. Vasta sen jälkeen valtuutetut voivat päättää. Muuten kaikki puhe osallistuvuudesta ja interaktiivisesta museosta - en ole varma, löysinkö juuri näitä ilmaisuja raportista – ovat tyhjää sananhelinää.

Tate Modern –galleria Lontoossa rakennettiin entiseen voimalaitosrakennukseen. Tate Liverpool -galleria on rakenenttu sataman entiseen varastorakennukseen.


Klubin loppiaisaaton illallisella pohdittiin vaihtoehtoisia rahoitusmalleja Kukkenheim-hankkeelle.

Guggenheimin ainutlaatuinen globaali verkosto käsittää tällä haavaa neljä museota: New Yorkin ja Bilbaon museot, Berliinin näyttelytilan ja Peggy Guggenheimin museoksi muutetun kodin Venetsiassa. Adu Dhabiin on rakenteilla G-museo. Siellä on myös Louvren ”antenni”, josta emiraatti muuten maksaa Louvren taidemuseolle 30 miljoonan vuotuisen käyttökorvauksen.

Kevätkauden avaus 11.1.2012. Esko Seppänen: FINANSSIKAPITALISMI JA VIRTUAALIRAHAN VALTA

Emeritus europarlamentaarikko, -kansanedustaja, toimittaja sekä radikaali Esko Seppänen (s.1946) avaa kevätkauden finassikapitalismin ja virtuaalirahan tarkastelulla.
Seppänen synnytti hämminkiä jo opiskeluaikoinaaan kauppakorkeassa ylioppilaskunnan edustajiston ja hallituksen ensimmäisenä julkivasemmistolaisena edustajana. Valmistuttuaan Ekonomiksi sekä Kauppatieteiden kandidaatiksi Seppänen teki kuuluvan uran Yleisradion taloustoimittajana vuosina 1973 -87. Erityisesti 80-luvulla kuuluvuus parani entisestään Seppäsen lyöttäydyttyä radiossa yhteen Hannu Taanilan kanssa. Yleisradiopestin jälkeen Seppänen toimi kansanedustajana vuosina 1987-96 ja tämän jälkeen vielä Europarlamentissa 1996-2009. Muiden toimiensa ohella Seppänen on ollut ahkera kirjoittaja ja on julkaissut lähes kolmekymmentä kirjaa yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä. Viimeisin, poikkeuksellisesti omaelämänkerrallinen teos Oma pääoma ilmestyi 2011.
..
Esko Seppäsen jäyhän arvokas tyyli piti seurakunnan pitkään hiljaisena. Seppänen teki selväksi näkemyksensä, jonka mukaan olemme keskellä perustavanlaatuista kapitalistisen talousjärjestelmän - eritoten finassikapitalismin - kriisiä. Seppänen toi esiin valitettavan tosiasian: suomalainen talouskeskustelu on aivan avutonta. Seppäsen esityksen perusteellisuus ja taso teki toisaalta selväksi, että ei voi kauhalla ottaa jos on teelusikalla annettu. Ts. taloudenpito on globaalin vaihdannan ja sähköverkottumisen aikana niin monimutkaista ja vaikeasti haltuunotettavaa, että sen ymmärtäminen saati selkeä ilmaisemineen edellyttää vuosikymmenien kokemusta ja asian herkeämätöntä seurantaa - tässä suhteessa Seppänen on yksi harvoista ansioituneista. Toisaalta talouskeskustelun sekavuus ja vaikeus kytkeytyy itse kunkin aktorin omiin lehmiin ojissa. Seppänen on julkivasemmistolaisuutensa johdosta ollut ymmärrettävästi ja pääsääntöisesti valtavirran marginalisoima. Valtavirtahan on aina mielummin samaa mieltä kuin oikeassa. Vanhemmilla päivillään Seppänen on tosin vähitellen saanut hieman enemmän ääntään kuuluviin. Tätä on autttanut sekin että eläkepäivillään Esko on itsekin vapautunut riippuvaisuuksisstaan ja helposti piiloon jäävistä ennakko-olettamuksistaan.

-Merkittävinä tiedon ja ymmärryksen lähteinä ja seuraamisen arvoisina talousaviisiseina näinä hankalina ja sekavina aikoina Seppänen nosti esiin mm. The Economistin, Financial Timesin sekä Der Spiegelin. Viimeksimainitun tilastoihin viitatetn Seppänen valaisi havainnollisesti viime vuosikymmeninä tapahtunutta muutosta, jossa reaalitaloudesta irtaantunut finassikapitalismi on karannut kaikesta kontrollista ja vetelee kansakuntia kuin pässejä narusta. Tässä joitakin Seppäsen esiinnostmia tunnuslukuja, jotka löytyvät myös Seppäsen 29.12. päivitetytä tekstistä hänen omilla sivuillaan:

"Kapitalismin vuosia jatkuneen finanssioitumisen seurauksena maailman osakepörssien liikevaihto vuonna 2010 oli 63 biljoonaa (luvun perässä on 12 nollaa) dollaria, mutta pörssien ohi kaupattavien ja kaiken julkisen valvonnan ulottumattomissa olevien johdannaisten arvo oli sinä vuonna 601 biljoonaa ja luottolamavuoden 2011 puolivälissä jo 708 biljoonaa dollaria. Reaalitaloudessa tavaroiden ja palvelusten arvo oli 70 biljoonaa ja maailman yli 3 000 000 000 työntekijän yhteinen palkkasumma 55 biljoonaa dollaria. Finanssitaloudessa kiertää siis 20 kertaa enemmän rahaa kuin palkoissa!

Maailman valuuttakaupan määrä ylitti vuonna 2010 ensimmäisen kerran 1 000 biljoonan rajan ja oli 1 007 000 000 000 dollaria. Valuuttojen arvot – samoin kuin korot – on annettu markkinoiden päätettäväksi. Poliitikot ovat antautuneet."

"Pankkien virtuaalirahalla ja velkadopingilla rahoitettiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä se Lännen teollisuusmaiden talouskasvu, joka keinottelulaskujen maksun aikaan nyt 2010-luvulla on pois reaalitalouden kasvusta.

Markkinoita joudutaan nyt puhdistamaan finanssituotteisiin kiinnittyneestä virtuaalirahasta. On saatava tasapainoon raha ja reaalitalous. On ratkaistava velkaongelma. Maailman valtioiden yhteenlaskettu julkinen velka on 41 000 000 000 000 dollaria (31 500 000 000 000 euroa)."

Seppänen ei nähnyt EU:n nykytoimien kykenevän pysäyttämään kriisin syvenemistä. Seppänen myös totesi hieman katkerasti kuinka nykykriisin varjolla ajetaan sisään liittovaltiota ja näin viimeisetkin rippeet perinteisestä demokratiasta ja aiemmin jopa arvostetusta paikallisesta itsemääräämisoikeudesta saavat väistyä kiinalaistumiskehityksen (ts, talouskasvu ei kaipaa demokratiaa) tieltä. Liittovaltio ei Seppäsen mukaan kuitenkaan auta nyt käsillä olevan akuutin kriisin ratkaisemisessa. Seppänen ei kuitenkaan usko euroalueen hajoamiseen ja ennusti, että loppujen lopuksi ainoa tie ulos kaaoksesta tapahtuu siten, että EKP ottaa - tosin lainvastaisesti, mutta ei voi mitään - kaikkien euromaiden velat oamalle vastuulleen ja siirryymme toisella puolen Atlanttiakin jo tutuksi tulleeseen bittirahoitukseen. Maailmanlaajuiseen talouskriisiin puolestaan ei hänen mukaansa lopulta ole muuta lääkettä kuin inflaatio. Peter Lodenius esitti kylläkin syvän epäilynsä jonka mukaaan Saksa ei ikinä - oman traumaattisen menneisyyteensä valossa - tulisi hyväksymään Seppäsen ennakoimia ratkaisuja. Ei varmaankaan totesi Seppänen, mutta kun lopulta kaikki seisomme kuilun reunalla sulkee Saksakin silmänsä, toteaa että aamen ja antaa mennä...

Keskustelu jatkui klubinperinteen mukaan kiihkeänä vielä pitkään "seisomapaikoilla" tarjoilutilassa. Ehkä uusia tuuliakin ennakoiden Seppänen ja Matti Apunen poistuivat lopulta yöhön yhtä jalkaa.

Esko Seppäsen jatkuvaa ajatusten virtaa voi ja on hyvä seurata täältä: http://www.eskoseppanen.net/

Markku af Heurlin: Talvipäivän seisahdus torstaina 22.12.

Tänä vuonna talvipäivän seisaus on torstaina 22.12. kello 7.30. Silloin aurinko on matalimmillaan pohjoisella ja korkeimmillaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Helsingissä aurinko nousee 9:24 ja laskee 15:13, Oulussa 10.30 ja 14.04. Rovaniemellä, napapiirillä periaatteessa aurinko ei nouse koko päivänä. Keskipäivällä aurinko on vain vajaan seitsemän asteen, noin kahden ojennetun kämmenenmitan päässä horisontista.

Tämä lyhin päivä, Helsingissä vajaat kuusi tuntia, kestää asiallisesti siinä viikon.
Talvipäivänseisauksesta päivä alkaa pidetä; pimein aika on voitettu.

Talvipäivänseisauksena aurinko siirtyy Eläinradalla Jousimiehen (Sagittarius) merkistä Kauriin(Capricorn) merkkiin. Tämän johdosta eteläistä kääntöpiiriä kutsutaan Kauriin kääntöpiiriksi.

Taivaanpallolla aurinko siirtyy näinä päivinä Skorpionin tähdistöstä Jousimiehen tähdistöön

Tänä vuonna talvipäivän seisausta seuraavana päivänä 23.12. Merkurius on lähellä kuuta ja kauimpana auringosta. Jouluaattona on uusikuu kello 20.06.

Sana joulu tulee germaanisesta talvipäivänseisauksen juhlasta jul, jonka nimitys on mahdollisesti peräisin sanasta hjul, pyörä. Roomassa talvipäivän seisauksen juhla, 25. decembriä oli dies Sol invictus, voittamattoman Auringon päivä. Ja siihenhän päivään sopi sitten sijoittaa Kristuksen syntymäjuhla, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto 300-luvun lopulla.

Vielä maaliskuuhun 1753 Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin juliaanista kalenteria eli vanhaa lukua. Se oli likimäärin 10 päivää todellisesta kalenterista jäljessä, ja siksi Pyhän Lucian päivä sijoittui itse asiassa talvipäivän seisauksen tietämille. Ja kun lumipeitekin tuli maahan yleensä Lucian päivän tietämillä, se oli hyvä aika pitää valon juhla.

Tapa alkoi Länsi-Göötanmaalla, maan vauraimmassa osassa joskus 1746-luvulla perhejuhlana, ja sitten vähitellen levisi, tämän vuosisadan alussa Suomeen Porvoon Högvallan ruotsinkielisen emäntäkoulun kautta. Ja vähitellen on levinnyt, ensin ruotsinkielisiin piireihin ja sitten lähes koko maahan. Eräs klubimme jäsenistä, rovaniemeläisen työläiskodin kasvatti sai 70-luvun alussa olla koulunsa Luciana.

Lucian-vaalissa äänestämällä pääsee tukemaan kansanterveystyötä. Keskustelupalsoilla Lucia-juhlaa joskus arvostellaan kärkevästi. Enpä itse näe mitään pahaa siinä, että nätti pikkuporvaristyttö saa kerran elämässään olla talven kuningatar.

Suomalaisessa kalenterissa 13.12. on Seijan nimipäivä. Nimi tulee sanasta sees. Se sopii hyvin suomennokseksi Luciasta eli valoisasta. Nimi tulee latinan sanasta lux, valo.

Auringonpylväs kuvassa näkyi Keravalla Lucian-päivänä 2004 aamulla. Ilmassa oli jäähilettä, ja näytti kuin enkeliparvi olisi lentänyt sen ohi. Minulla oli silloin Keravalla työmaa, ja nyt jo edesmennyt rakennusmestari Erkki Karumaa ryntäsi ulkoa taukotilaan, jossa olimme kahvilla: ”Kaverit. Tulkaa tsiigaamaan komeaa auringonnousua!”

Vuonna 1974, siis 37 vuotta sitten opiskelin syyslukukauden Grenoblen yliopistossa. Joulun vietin hiihtoretkellä siinä tunnin bussimatkan päässä kaupungista sijaitsevalla Vercoursin luonnonsuojelualueella. Aika jännittävää: Latu kulki jyrkänteen läheltä. Katselin korkealta jyrkänteeltä alas. Ylhäällä oli talvi ja lumen peittämät kuuset. Alhaalla syksy ja ruska. Tapaninpäivänä palasin kaupunkiin, ja oli aivan kesäistä. Niin ja normaali työpäivä. Vuoristohotellissa jouluillallisella seuranani oli muuan norjatar. Hän kertoi sen vuoden Nobel-juhlista. Fysiikan nobelisti oli amerikkalainen, joka oli opiskellut aikoinaan Ruotsissa.
Kiitospuheessaan hän kertoi, miten syksyn myötä kaikki oli tullut pimeämmäksi ja pimeämmäksi. Sitten hän jatkoi ruotsiksi: ”Ja eräänä aamuna seisoi valkopukuinen kynttiläkruunulla koristautunut neito hänen huoneessaan”. Tämä oli hänen tuleva puolisonsa.

-------

AJANKOHDISTA:

Eri vuosina seisaus- ja tasauspäivien ajankohdat hieman vaihtelevat noin vuorkauden sisällä. Tarkat ajanhetket saa Helsingin yliopiston julkaisemasta Yliopiston almanakasta eli keltaisesta kansan kalenterista . Siinä on myös auringon nousu- ja laskuaikojen lisäksi koko joukko muuta hyödyllistä tietoa, mm. tähtitaivaan ilmiöistä ja säästä, siis säätilastoista.

Vanhaan aikaan almanakkaan lisättiin myös ennustusosa ja sääennustukset. Taikauskoahan se oli, mutta johonkin ihmisen täytyy voida uskoa. Sää vaikutti ratkaisevasti vuodentuloon ja paremman puutteessa säätiedoiksi merkittiin Upsalan sää 19 vuotta aikaisemmin. Kuun rata taivaankannella noudattaa hyvin tarkkaan 19 vuoden jaksoa, ja kuun arveltiin vaikuttavan säähän.

Puhtaasti ennustamalla tehtyjä säämerkintöjä oli almanakassa 1700-luvun puoliväliin. Turun akatemian matematiikan professori Nils Hasselbom jätti ennusteet pois vuosien 1726-27 almanakoista. Tästä seurasi se, että almanakkojen myynti romahti. Niinpä ennusteet palautettiin.

”Kansa haluaa, että sitä petetään. Sitä siis petettäköön,” totesi joskus Kööpen- haminan yliopiston tähtitieteen professori tehdessään samoin.

Syyskauden päätös ke 14.12. klo 17.00. FT, LT Veronica Pimenoff: Sukupuoli-identiteetti. Contra fatum pro regio hominis?

Pimenoffia lukiessa tulee mieleen pohjoismaisen kirjallisuuden perustajaisä Georg Brandes, joka yli sata vuotta sitten vaati kirjailijoita "käsittelemään ongelmia".

- Pekka Tarkka, HeSa 17.11.1999

Klubin syyskauden päättää kirjailija, filosofian ja lääketieteen tohtori Veronica Pimenoff.
Kirjailijana Pimenoff nosti päätään jo kuusikymmenluvun puolivälissä ja julkaisi esikoisteoksensa Pohjoiset pelit vuonna 1970. Pimenoff sukelsi syvälle aikansa alavirtoihin niin omassa maassan kuin muuallakin Euroopassa, erityisesti Saksassa jossa Pimenoff opiskeli 1970-luvulla. 1972 Pimenoff väitteli antropologiasta filosofian tohtoriksi Hampurin yliopistosta. Tämän jälkeen Pimenoff opiskeli lääketiedettä Berliinissä ja valmistui alan tohtoriksi ja psykiatriksi. Pimenoffin neljäs romaaani, vuonna 1984 ilmestynyt Loistava Helena nosti kirjailijan maamme kertojien ykköskastiin ja toi myös ensimmäisen Pimenoffin kolmesta Finlandia-ehdokkuudesta.

Suomalaisen kirjallisuuden suurinkvisiittori, tohtori Pekka Tarkka, nosti Pimenoffin vuonna 1999 ilmestyneen Maa ilman vettä -teoksen aivan parhaiden aikalaiskuvausten jokkoon. Kirjassa afrikkalainen ja suomalainen nainen kohtaavat vuosikymmenien jälkeen Lissabonissa ja palaavat 1970-luvun alun radikaaliaikoihin Länsi-Berliinissä. Tuohon "kolmen maailman" selväpiirteiseen aikaaan joka on hajonnut ja johon Pimenoffin kytkentöjen kautta liittyy hämärä ja väkivaltainen neljäs maailma. Pimenoffin teokset eivät ole helppolukuisimpia. Ne ovat haastavia ja vaativia ja todellakin "käsittelevät ongelmia". Vuonna 2005 ilmestyi monimutkainen eurooppalaisuuden takahuoneita, nykymuotoja ja ihmiskohtaloita kuvaava C - Kudelma ja viime vuonna terrorismivyyhteen porautuva Sankarin seisaus. Kertauksia, vertauksia. Vuoden 2001 isku kaksoistorneihin on kirjan aihio. Minäkertojana toimii laosilainen palkkasoturi joka on päässyt Yhdysvaltain tiedustelupalvelun leipiin Olympokselle - Pentagoniin. Romaanin tyylilaji ja käänteet saivat aikaan kärhämää arvioitsijoissa.

Lääkärin- ja psykiatrin toimessaan Pimenoff on työskennellyt vaativissa tehtävissä ja on viime vuosina toiminut voimakkaasti transsukupuolisuuden tutkijana ja transsukupuolisten asianajajana.

Pimenoffin aihe:

Sukupuoli-identiteetti. Contra fatum pro regio hominis?

Tervetuloa

Klubilla 6.12. klo 16.00 - 18.30 ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLA

Kansalaiset - Medborgare

Klubin ja Kriittisen itsenäisyyden juhla 6.12.2011
klo 16.00 - 18.30.

Ohjelmassa:

Tervehdys ja malja: Iina Armila & Markku af Heurlin

Kolme suomalaista runoa. Lausuntataiteilija Suvi Olavinen: Jooseppi Riippa, Kotimaani ompi Suomi; Aleksis Kivi, Oravan laulu; Eino Leino, Minä

Puhe itsenäisyydestä: Filosofi Eero Ojanen


Akustista musiikkia: Jarkki Heininen, Sarod
Tarjoilua - Seurustelua

Tervetuloa.

Klubilla keskiviikkona 23.11. klo 17.00: Filosofi Eero Ojanen: JAAKKO JUTEINI

Jaakko Heikinpoika Juteini. Syntyi 14.7. 1781 Hattulassa talonpoikaisperheeseen.Aloitti opintiensä Hämeenlinnan triviaalikoulusta josta siirtyi Turun katedraalikouluun. Tämän jälkeen opiskeli Turun Akatemiassa. Opinnot jäivät kesken. Sai viran Viipurista 1813 jossa myös kuoli 20.6. 1855. Huomattava suomalaisen sivistyksen esitaistelija.

- Juteini oli edellä aikaansa, tienraivaaja. Moni ei myöhemminkään ole yltänyt yhtä monipuoliseen tuotantoon, vaikka hänen aikanaan ei ollut suomenkielistä kulttuurielämää. Juteini ansaitsisi näkyvämmän paikan maan kulttuurihistoriassa. Kiven ja Leinonkin tuotannossa näkyy jälkiä Jutenista. Yksinäisen uranuurtajan luomisvoima oli valtava. (Eero Ojanen)

Klubilla ke. 9.11. klo 17.00: FT Kimmo Sarje. Venäjän murros ja perestroikan taide

Klubilla keskiviikkona 9.11. estradille astuu filosofian tohtori, kuvataiteilija Kimmo Sarje (s. 1951). Venäjän murroksesta ja perestroikan taiteesta alustava Sarje on hyvin perehtynyt Venäjän nykytaiteeseen ja -kulttuuriin. Yhteistyön venäläisten taiteilijoiden kanssa hän aloitti 1980-luvulla perestroikan vuosina. Jo aiemmin alustajamme oli hyvin perehtynyt neuvostososialismin eri aspekteihin sekä filosofian ongelmiin. Neuvostosymbolien purkaminen on myös osa Sarjen usein montaasin keinoin tapahtuvaa taiteellista toimintaa.

Kimmo Sarjen taideteoksia on mm. Nykytaiteen museon, Helsingin kaupungin taidemuseon sekä Amos Andersonin taidemuseon kokoelmissa.


Sarje on toiminut pitkään myös kuvataidekriitikkona ja on julkaissut useita kirjoja 1980-luvulta alkaen. Vuonna 2000 ilmestyi hänen väitöskirjaansa liittyen teos Sigurd Frosteruksen modernin käsite. Maailmankatsomus ja arkkitehtuuri (Dimensio 3, Valtion taidemuseo).


Joulukuun alussa avataan Sarjen Karjalaa, Suomea ja Venäjää koskeva näyttely "Asunto valtakadulla" Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä. Kuvataideakatemian tohtoriohjelman tutkimuskoordinaattorina Sarje järjestää maaliskuussa 2012 Moskovan käsitetaidetta koskevan seminaarin Helsingissä.

(Ohessa Sarjen teos Fortuna vuodelta 2009.)
-

Klubilla ke 26.10. klo 17.00. : Teuvo Ahokas: VALLANKUMOUKSEN RATSU JA VAITELIAS TSUHNA. Huoneteatteriesitys

VALLANKUMOUKSEN RATSU JA VAITELIAS TSUHNA

Kertomus vapaudesta, veljeydestä...

Syyskuu 1871. Nuori venäläinen geologi patikoi radanvartta Hämeenlinnasta Helsinkiin kun hän metsässä törmää vaitonaiseen miesjoukkoon.

"... Vaan ovatpa veljekset nyt jo harmaantuneita setämiehiä. Eräänä syyskesän himmenevänä iltana istuivat he Kourussuon laitamilla kokoontuneina yhteen mukammas karhumetsälle, mutta todellisuudessa vaan haastelemaan entisistä ajoistaan, päivistänsä Impivaaran kantoisilla ahoilla..."

Seurueen mukana kulkee 14-vuotias nuorukainen, Klopiksi kutsuttu. Helsingissä Aleksis Stenvall elää suljettuna Lapinlahden sairaalaan ja Pietarissa Barbaari-niminen orlovilainen ravuri on valmistautumassa mielikuvitukselliseen uraansa "vallankumouksen ratsuna".

Tarina jatkuu monta vuotta myöhemmin maailman toisella laidalla.

"Suomessa minulla oli aikaa. Kun moukari harteillani vaelsin sorakuopasta toiseen minulla oli tilaisuus ajatella..." (Pjotr Kropotkin)

Pietari: Venäjän pääkaupunki, rakennettu sumuiselle suoalueelle.

Shanghai: Länsimaiden hallitsema vapaasatama jonka kautta kiinalaiset pakotettiin ostamaan ooppiumia.

Aleksanteri II (1818-1881): Venäjän keisari. Murhattiin Katariinan kanavalla Pietarissa.

Pjotr Kropotkin (1842-1921): Venäläinen vallankumouksellinen.

Barbaari (s. 1868): Orlovilainen ravuri.

Dramaturgia ja näyttämötoteutus: Teuvo Ahokas. Teatterinukke: Mira Laine. Esitys kestää noin 45 minuuttia.

Teatteriesitykseen ajoissa paikalle.