T a l v i p ä i v ä s e i s a h t a a
 |
| Auringon lasku Heikkiläntorilla 15.12. Kuva: Af |
Talvipäivän seisaus on tänä vuonna 21.12. KLO 23.48.10 Suomen (Itä-Euroopan aikaa). Greenwichin keskiaikaa tai oikeammin universaaliaikaa se on kello 21.48.10
Aurinko siirtyy Eläinradalla Jousimiehen merkistä Kauriin merkkiin. Sen vuoksi eteläistä kääntöpiiriä kutsutaan Kauriin kääntöpiiriksi. Kauriin kääntöpiirillä, 23° 26′ 21,48″ astetta eteläistä leveyttä aurinko paistaa keskipäivällä suoraan pään päältä, zeniitistä. Taas aivan järjettömän tarkkaan pituuspiirillä 1470 2,5’ läntistä leveyttä.
Kuvittelen tämän olevan keskellä ei- mitään keskellä eteläistä Tyyntä merta. Mutta siellä sijaitsevatkin Ranskan Polynesiaan kuuluvat Australsaaret (Iles australes) tai pääsaarensa mukaan nimetyt Tubuai-saaret. Lähinnä tätä pistettä on 18 km2 -suuruinen Raivavae-saari (23o52’09’’ S, 147o 52’40’’ W)- Väestö 903 henkeä.
Juridisesti Ranskan Polynesia on collectivité d'outre-mer (COM), eli Ranskaan kuuluva merentakainen yhteisö. Raivavae on tähän kuuluva kunta. Talvipäivänseisauksena päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään. Helsingissä aurinko nousee 9.24 ja laskee 15.13, kuten myös ensi vuonna talvipäivänseisauksena. Päivän pituus siis on vajaata kuusi tuntia.
Seisauspäivien aikaan vajaan viikon ajan auringon nousu- laskuajat ovat likipitäen samat. Aurinko on aivan kuin seisahtunut taivaalle keskipäivän hetkellä. Siitä nimitys.
Latinaksi nimitys solstitium, joka tulee sanoista sol, aurinko ja stitere, pysyä paikoillaan. Englanniksi ja ranskaksi solstice.
Helsingissä aurinko on etelässä 12.18 ja nousee 6,5 asteen korkeudelle horisontista.
Kuningatar Maudin maalla.
Eteläisellä pallonpuoliskolla vuorostaan päivä on pisimmillään. Valtion teknisen tutkimuskeskuksen rakentama, vuonna 1988 perustettu Aboa-asema miehitettiin viime vuonna marraskuun lopulla koronatauon jälkeen. Tänä vuonna asemalle lähetetiin rekikunta 17.11. Asemaa hallinnoi Ilmatieteen laitos.
Suomen Etelämanner-operaatiot, FINNARP, ylläpitää tutkimusasema Aboaa ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt.
FINNARPin tiedotteesta:
”15.12. Aboalla kaikki hyvin ja sää on ollut jopa kesäinen. Parhaimpina päivinä pakkasta on ollut vain 3 astetta ja aurinko porottanut siniseltä taivaalta koko päivän tuulten pysyessä heikkoina. ”
Muuten. Vettä ei ole tarvinnut erikseen sulattaa, vaan sitä saadaan jäätikön sulamisveden muodostamasta lähteestä.
Yhdessä n 200 metrin päässä olevan ruotsalaisen Wasa-tutkimusaseman kanssa Aboa – nimi tietenkin tarkoittaa Turkua - muodostaa Nordenskjöldin perusleirin. Nimen tukikohta on saanut ruotsalaisen napatutkijan, professori Otto Nordensjöldin, Koillisväylän löytäjän Adolf Erik Nodenskjöldin sisarenpojan mukaan. Asemat sijaitsevat kuningatar Maudin maalla 73 eteläisellä leveyspiirillä ja 13 läntisellä’ pituuspiirillä, vajaan 1900 kilometrin päässä Etelännavasta ja noin 130 kilometrin päässä rannikolta, Vestfjellin vuoristossa
Nimen Kuningatar Maudin maa antoi maansa kuningattaren Maudin (1869, Lontoo – 1938, Lontoo) mukaan norjalainen tutkimusmatkailija ja Etelänavan löytäjä Roald Amundsen. Kuningatar Maud, Edward VII:n nuorin tytär oli kuningas Haakon VII:n puoliso ja Olavi V:n äiti. Maan nykyinen kuningas on Harald, ja kruununprinssi Haakon.
Olin vuonna 2005 seuraamassa Norjan kansallispäivän 17. toukokuuta juhlallisuuksia ja juhlakulkuetta kuninkaanlinnan edustalla. Maan itsenäistymisen 100-vuotisjuhlan johdosta erityisen suuri juhla. Juhlapäivä on maan 1815 vahvistetun perustuslain päivä, ja kulkue civiltåg, jonka kuningas Haraldin sairauden vuoksi otti vastan kruununprinssi Haakon shaketissa. Aluksi hieman juhlavampaa ja sitten kevyempää musiikkia, Norjalaista perin iloista patriotismia.
Auringon arvoituksesta vielä.
Kesäpäivän seisauksen blogissa toteisin, että sanan aurinko etymologinen alkuperä on arvoitus. Akateemikko Kaisa Häkkinen käsitteli sana perusteellisesti Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa. Niin perusteellisesti, että en tässä pysty lainaamaan. Ensimäsien kerran painetussa tekstissä sana esiintyi Agricolalla.
Jöns Calrson huomautti minulle, että todennäköisesti kyseessä on (dominikaani)munkkien myöhäiskeskiajalla kehittämä sana, jonka perustana on kullan latinankielinen nimi aurum. Tämä olisi luonnollinen selitys sillä saarnoissa piti erottaa sanan ”päivä” sisältämät kaksi merkitystä: vuorokaudenaika sekä taivaankappale ja kaiken valon lähde. Kristus on maailman valo, maailman aurinko.
Lisään vielä, että 1400-luvulla Corpus Christi -juhlassa pyhitettyä ehtoollisleipää, Kristuksen ruumista, alettiin kantaa aurinkomonstranssissa.
Kullan alkemiallinen planeetta oli Aurinko,€. Hopean vuorostaan kuu, elohoepan Merkurius, kuparin Venus, raudan Mars, tinan Jupiter ja lyijyn Saturnus. (Hieman muistinvaraisesti.).
Varhaisen tähtitieteen seitsemän planeettaa, kreikaksi ”harhailijaa”*, olivat järjestyksessä Kuu, Merkurius, Venus, Aurinko, Mars, Jupiter ja Saturnus. Aurinko siis oli planeettakunnan keskellä ja hallitsi muita, kuin kuningas henkivartijoitaan – satelles, Siitä Kepler kehitti sanan satelliitti kuvaamaan planeetan kiertolaisia.
Alkemiassa oli paljon ihan järkevää kokeilua ja ajattelua. Alkemistit mm. löysivät fosforin. Ja sitten meidän käsityksemme mukaan tolkutonta mystiikkaa. Ja molempia sekaisin. Nykyaikaisen lääketieteellisen kemian perustaja Paracelsus – ”Määrä tekee myrkyn.” – oli lääkäri ja alkemisti.
Psykoanalyysin suuri nimi C. G. Jung oli kiinnostutut alkemiasta, ihmisen psyykeen heijastumana ja kehityksenä epäpuhtaasta psyykkeestä (lyijystä) puhtaaseen yksilöllistyneeseen ihmiseen, kultaan, psykoanalyyttisen alkemiallisen prosessin kautta. Jung (1875 – 1961) alkoi kiinnostua alkemiasta runsaan viidenkymmenen vuoden iässä.
** Latinaksi planeta tai stella errans
Tähtitaivaalla.
21.12.2022 Merkurius on suurimassa itäisessä elongaatiossa, kauimpana Auringosta itään päin. Merkuriushan, kuten Venus näkyy vain aamu- tai iltatähtenä. Ja täällä Suomessa kunnolla perin harvoin.
Merkurius ja Venus – kreikaksi Hermes ja Afrodite - näkyvät lounaisella taivaalla hieman auringonlaskun jälkeen. Mutta hyvin matalalla ja tuskin ovat havaittavissa. Huhtikuunalussa Merkurius on hyvin havaittavissa iltataivaalla länsiluoteessa. Siitä myöhemmin.
Maalis-huhtikuussa Venus näkyy kirkkaana iltatähtenä. Sen pystyy hyvällä onnella jopa havaitsemaan päiväsikaan. Muutama suosi tämän saatoin itsekin nähdä.
Kerrotun mukaan lähtiessään Venäjän sotaretkelleen Napoleon silmäisi päivätaivaalle, ja katse osui Venukseen. Hän piti tätä hyvänä merkkinä.
Ensi vuoden aikana on odotettavissa tähtitaivaan kahden kirkkaimman kohteen Venuksen ja Juopiterin lähellä olo länsilounaisella iltataivaalla Kalojen tähtikuviossa aivan maaliskuun alussa (1. – 3.3. )Toivomme kirkasta säätä. Marraskuun 9. päivänä on odotettavissa Venuksen peittyminen Kuun taakse.
Uusikuu on Rafaelin päivänä, 23 joulukuuta on 12.17, jona päivänä se myös on matalimmillaan. Jouluaattona kuu on lähimmillään. Oulussa ja Utsjoella, kuu ei lainkaan nouse horisontin yläpuolelle muutamana päivänä jouluin tienoilla.
Autio maa.
Tänä syksynä on kulunut 100 vuotta amerikkalasi-englantilaisen kirjailijan T.S Eliotin runoelman Autio maa (The Waste Land, uusimmassa käännöksessä Joutomaa) julkaisemisesta. Eliot (1888 – 1965) loi modernin runouden klassikon, josa hön kuvais ensimmäisen maailamsodnajökeistöä hamrautta ja toivottmuutta.
Tutustuin runoelmaan 47 vuotta sitten Eteläsuomaalaisen Osakunnan sihteerin Heidi Nymanin kautta. Mutta se jäi lukematta Ja on edelleen pöydällä lukemattomana. Noudattaen Helsingin Sanomien auktoritatiivisen kirjallisuusarvostelijan neuvoa en suin päin ala lukea runoelmaa, vaan perehdyn ensin Lauri Viljasen ja Kai Laitisen oppineisiin esittelyihin .
Autiosta maasta on tunnetuin sen alku:
Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Itse muistan Eliotin teoksista elävästi hänen näytelmänsä Murder in the Cathedral. Meillä oli se levytyksenä, jonka olin nauhoittanut ja kuunelin automatkoilla. Kreikkalaisen tragedian muotoa käyttävä näytelmä kertoi arkkipiispa Thomas Becketin murhasta Canterburyn tuomiokirkossa Henrik II:n hallituskaudella ja toimesta vuonna 1170.
Möbiuksen nauha
 |
| Aion, aika ja ikuisuus Möbiuksen renkaassa |
Saksalaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän August Ferdinand Möbiuksen (1790 - 1868) mukaan.
Ominaisuudet voi katsoa netistä, mutta hauskempaa löytää itse.
- Tehdään kääntämällä paperiliuskan toinen pää 180 astetta ja sen jälkeen liimaamalla päät yhteen, esim. teipillä.
- Piirrä viiva alkaen vaikka liittymäkohdasta. Katso, mitä tapahtuu.
- Leikkaa nauha pitkin tätä viivaa. Katso, mitä tapahtuu.
- Leikkaa näin saatu nauha kahtia ja katso mitä tapahtuu
- Yritä jatkaa ja katso, mitä tapahtuu.
Möbiuksen nauhalla on vain yksi puoli. Sen vuoksi ennen vanhaan mm. sirkkeleitä käyttävät voimakoneet oli yhdistetty moottoriin Möbiuksen nauhan muodostavalla remmillä. Tämän vuoksi remmi kului tasaisesti. Muistan sellaisen Tuomelasta sirkkelisahastamme, vaikka vasta myöhemmin minulle selvisi, mistä oli kyse.
Heikki Palmu – Jeesus vai Paavali
Luin joulukuun alussa loppuun Heikki Palmun viimeisimmän teoksen Jeesus vai Paavali (Väyläkirjat 2022, 159 s), Kansikuvana Lowie Corinthis (1858 – 1926) maalaus Apostoli Paulus. Kovasti muistuttaa mielikuvaani Heikki Palmusta.
Heikki Palmu alkoi 1968 ylioppilaana papin poikana lukea teologiaa, mutta ei silloin ajatellut ryhtyvänsä paiksi. Tutustuin Palmuun jotenkuten sadankomitealaisessa rauhanliikkeessä. Sitä kautta olin myös yhteydessä YKY:läisiin (Ylioppilaiden Kristillinen Yhdistys) Varsinkin tytöt olivat kivoja, valoisia ihmisiä.
Pääsiäisenä 1974 olin elämäni ensimäistä kertaa Lapissa hiihtämässä, Enontekiössä Hettassa. Paluumatalla Rovaniemellä jäin kahville, olin muistanut väärin junan lähtöajan. Tulin tyhjälle lähtölaiturille ja mietin, miten tästä selviää kotiin. Junathan olivat pääsiäisaikaan aivan täynnä.
Herra toi avun. Sattumoisin tapasin asemalla ykyläisiä, muistaakseni juuri Heikki Palmun. Ykyläiset olivat vuokranneet hieman myöhemmin lähtevästä junasta retkeilyvaunun, Ja minullekin järjestyi siitä paikka.
Taas huomasin, että minulla on (lutherilaisesta) ristinopista paljon sekä ennakkoluuloja että väärinkäsityksiä. Kumpiakohan enemmän?
En esimerkiksi tiennyt, että Jeesus ja Paavali elivät osaksi samaan aikaan, vaikka eivät koskaan tavanneetkaan toisiaan. Paavali oli syntynyt Tarsoksessa, Vähässä Aasiassa ehkä n. 3 j.Kr. ilmeisesti opiskeli Jerusalemissa Sanhedrinin,. Suuren neuvoston jäsenen Gamalielin johdolla fariseukseksi. Hän oli tuomitsemassa ensimmäistä marttyyriä Stefanosta (Tapania) kuolemaan kivittämällä noin v. 34. Kääntymyksen hän Damaskoksen tiellä pian sen jälkeen (”Saul, Saul, miksi sinä minua vainoat?”)
Hän oli pakanoiden eli juuri Vähässä Aasiassa ja Kreikassa sijaitsevien ei-juutalaisten seurakuntien apostoli . Neron vainoissa hänet tuomitiin kuolemaan ja Rooman kansalaisena mestatiin miekalla. (62 -64 j.Kr) samoihin aikoihin kuin Pietari ristiinnaulittiin. Pietari ja Paavalin muistopäivä on sama, 29. kesäkuuta, vaikka Suomessa kalenterissa se onkin vain Pekan nimipäivä. Tämä selitti minua pitkään askarruttaneen ongelman, miksi Leningradin keskellä oli Pietarin-Paavalin linnoitus.
En tiennyt, että Uuden Testamentin 13 Paavalin kirjeestä vain seitsemän luetaan hänen kirjoittamisiksi, tai oikeastaan hänen sanelemisikseen. Ne oli myös kirjoitettu vuosikymmeniä ennen evankeliumeja. Nämä on kirjoitettu ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopussa tai toisen alussa.
Sekä Jeesus että Paavali olivat vahvoja sanankäyttäjiä (”te kyykäärmeitten sikiöt” yms., puuttuivat vain makeanvedenpiraatti, ektoplasma ja bassibasuuki). Paavalin kirjeet olivat konkreettisia ohjeita pienille seurakunnille erilaisissa tilanteissa.
Viimeisen omansa, Kirjeen Filemonille, hän saneli vankitoverilleen Roomassa. Kirjeessään pyysi ystäväänsä ottamaan huostaansa poikansa Onesimoksen, jonka isäksi hän oli vankilassa ollessaan tullut. Nimi Onesimos tarkoittaa ”hyödyllinen”.
Palmu pondeeraa näiden kahden julistajan välissä. Itse olen pitänyt Jeesusta oppimattomana yksinkertaisena kansanmiehenä. Kristillisen käsityksen mukaan hän oli syvästi oppinut. Paavalihan oli kirjanoppinut ja farisealainen. Hän tulee kirjoituksissaan lähemmäs Mooseksen lain kieltoja, vaikka sitten miesten ympärileikakkauksessa ja puhtaussäännöksissä poikkeaa perinteestä.
Avartava kohta oli pappeuden historia ja kirkon hierarkian kehittyminen. Piispa, episkopus, on päältä katsoja. Minua hieman oudoksutti, että Palmu ei todennut häntä häiritsevän ilmauksen kirkkoherra olevan väännös sanasta kyrkoherde, siis kirkon paimen. Mutta herrahan kirkkoherra oli ruotsalaisessa kurivaltiossa.
Muistan hyvin Palmun armeijamuiston aseettomasta palveluksesta Harmaa päiväkirja, josta hän sai Eino Leino -palkinnon. (Tämä oli minulle uutta.) Samoihin aikoihin nuorena lukiolaisena luin G. H. von Wrightin kirjoituskokoelman Ajatus ja julistus. Kansilehdellä arvostelija oli todennut. että tässä kirjassa on paljon ajatusta ja vähän julistusta.
Samoihin aikoihin hän myös kirjoiti vahvasanaisen pamfletin Profeetat puhuvat yhä : julistaako kirkko sorretuille vapautusta?. (Otava1974.)
Paavali vai Jeesus -kirjassa on paljon ajatusta – mutta ehkä enemmän julistusta. Lukemisen arvoinen teos kumminkin, varsikin tällaiselle pakanalle eli maalaisjuntille. Sitähän sana pakana alun perin tarkoitti.
Kirja on kirjoitettu Turussa, Utössä, Seilissä ja Houtskärissä vv. 2021-2022.
Johanneksen kevytevankeliumi?
Ortodoksisessa ajattelussa apostoli Johannes, toinen Sebedeuksen pojista, evankelista Johannes, Johanneksen ilmestyksen sekä kolmen Johanneksen kirjeen kirjoittaja olivat yksi ja sama henkilö. Johanneksen evankeliumia pidetään ylevimpänä. Nimeltään hän on Johannes Teologi.
Johannes aloittaa:
 |
| Johannes Teologi |
”Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja san oli Jumala.”
Palmu piti Johanneksen evankeliumia ”kevytevankeliumina” ja perusteli käsitystään sillä, että amerikkalaiset ”menestyksen kirkot” paljolti perustavat sanan Johanneksen evankeliumiin. Ja myös julkaisevat sitä erillisinä vihkosina. Itsekin minulla oli sellainne oppikouluaikana. Taisi kylläkin jäädä lukematta.
Palmun kirja on palautettu kirjastoon jo viikkoja sitten, joten jouduin perustamaan ajatukseni vain muistinvaraiseen tietoon. Luin kirjan intensiivisesti, enkä koskaan tee muistiinpanoja, mikä minulle viaksi luettakoon.
Toisaalta muistan, kuinka Kristiyhteisöön kuuluneen tätini Anni Velanderin ruumissaarnan syksyllä 1989 pitänyt pastori Jukka Kuoppamäki aloitti juuri näillä Johanneksen evankeliumin sanoilla. Anni asui yhdessä kahden toisen naimattoman sisarensa, Toinin ja Helmin kanssa Nousiaistentiellä Ruskeasuolla. Hän hankki toimentulonsa saksan ja ruotsin yksityisopettajana ja harrasti paljon kirjallisuutta ja taiteita.
Sisaret tukivat mm. taidemaalari Mauno Markkulaa ja kuvanveistäjä Pekka Aarniota, pikkuserkkuani. Tämä kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa vain 30-vuotiaana juuri taiteellisen läpimurtonsa jälkeen. Hänen töitään on ollut esillä Ateneumissa.
Luin Goethen Faustin koulupoikana, ehkä silloin lähinnä jonkinlaisena viitta - ja tikari -romantiikkana. Ensimmäisessä näytöksessä, ennen Mefistofeleen saapumista Faust alkaa lukea Raamatusta kohtaa (taas muistinvaraisesti):
”Alussa oli Sana.
Sanaa voinko pitää noin korkeana?
-----
Jos selvenee seko.
Alussa oli teko”
Murhenäytelmän jälkimäisessä osassa, joka julkaistiin lähes neljännesvuosisata edellisen osan jälkeen, kirjailijan jo kuoltua 1832 , Faustin viime hetkellä pelastavat Mefistofeleen kynsistä enkelit.
Lukiolaisena luin myös näytelmän yhtenä esikuvana olleen Shakespearen aikalaisen Christoffer Marlowen Doctor Faustuksen: The Tragicall History of Dr. Faustus (1594) Siinä katumaton Faustus päätyi helvetin syövereihin. Lopussa kuoro kehottaa kuolevaisia olemaan harjoittamatta enempää kuin mitä taivaallinen valta sallii.
Teos päättyy sanoihin:
Terminat hora diem, terminat auctor opus.
- Hetki päättää päivän, - tekijä päättää teoksensa.
Tekstit
