Syyspäivän tasauksen Postilla

Syyspäiväntasauksena Aurinko siirtyy pohjoiselta taivaanpallon puoliskolta eteläiselle. Tänä päivänä periaatteessa kaikkialla maapallolla päivä ja yö eli aika auringonnoususta sen laskuun ja laskusta nousuun ovat yhtä pitkiä eli tasan 12 tuntia.  Syyspäiväntasauksen aikoihin päivä lyhene nopeimmin, jopa 6 minuuttia vuorokaudessa. Muuten olen nyt tämän kesän elokuun puolivälistä lähtien huoman päivien nopean lyhenemisen ja auringonlaskun aikaistumisen.

 

Päivä ja yö eivät  tosin aivan tarkkaan ole yhtä pitkiä. 70-luvun alussa kansainvälisellä sopimuksella siirryttiin järjestelmään, jossa auringon nousu ja määriteltiin sen yläreunan nousuksi todellisen eikä tähtitieteellisen horisontin mukaan. Otettiin siis huomioon myös ilmakehän aiheuttama valon taittuminen. Se tekee noin 35 kaariminuuttia, ja Helsingin korkeudella (n. 60º10’) yhdessä auringon kehrän läpimitan puolikkaan (15’) vähentää nousuaikaa vajaat 2 minuuttia. Tämän kuulin keväällä 1978 avomerilaivurin eli tähtitieteellisen merenkulun kurssilla opettajalta Stig Westerlundilta. Hyvä opettaja ja kiintoisa henkilö.

Universaaliaikaa  (UTC, Coordinated Universal Time.)  eli käytännössä Greenwichin keskiaika (GMT, Greenwich Mean Time)  syyspäivän tasaus on tänä vuonna 22.9. klo 18n19m16s, Suomessa siis kolme tuntia myöhemmällä kellonlyömällä eli kello 21.19, koska kesäaika huomioon ottaen aika on kolme tuntia edellä universaaliaikaa.

Eteläisellä pallonpuoliskolla on vuorostaan kevätpäiväntasaus.   Pohjois- ja etelänavalla aurinko   näkyy horisontissa. Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden napayö. Ja Etelänavalla aurinko on jatkuvasti horisontin yläpuolella maaliskuun päivänseisaukseen saakka.

Eläinradalla Aurinko siirtyy Neitsyen - Virgo - merkistä Vaa’an - Libra - merkkiin. Antiikin kreikassa Neitsyt oli Demeter, maanviljelyksen ja hedelemällisyydne jumalatar. Vaaka oli perua Babyloniasta,  ja se yhdistettiin vaakakuppeihin ja harmoniaan. Tähdistöinä Vaaka ja Neitsyt ovat melko himmeitä. Tähtitaivaalla Aurinko on vielä Neitsyeen tähdistössä.

 

Sunnuntaina 21.9. oli uusikuu.  Kuu siirtyy laskevassa solmussa pohjoiselta eteläiselle taivaanpallolle. Kahtt viikkoa myöhemmin, Mikkelinpäivänä 5.10 se on nousevassa solmussa eli siirtyy  eteläiseltä taas pohjoiselle taivaanpallolle. 22.9. Merkurius on lähellä kuuta.

 

Ruotsinkielisen Yliopistonalmanakan mukaan  kuukausilla on myös puhtaasti ruotsinkieliset nimet.  Elokuu on skördemånad.  Syyskuu- on Höstmånad. Lokakuu slaktmånad – teurastuskuu - ja marraskuu vintermånad, talvikuu. 

Syyspäivän tasaus on aina 22. tai 23.9. Huomaamme että se on siirtynyt viime vuodesta (22.9.24 klo 12.44) vajaat kuusi tuntia eteenpäin. Karkausvuosina vajaan vuorokauden ero  tasoitetaan; seuraavan kerran siis vuonna 2028. Ensi vuonna syyspäiväntasaus on 23. syyskuuta kello 00.05 universaaliaikaa.

Päiväntasaajalla aurinko paistaa syyspäivän tasauksena keskipäivällä suoraan zeniitistä eli taivaanpallon korkeimmasta pisteestä. (Vastakkainen piste on nadiiri, molemmat ilmaisut arabeilta). Aivan järjettömän tarkkaan ottaen näin on  paikassa, jossa keskipäivä on juuri syyspäivän tasauksen hetkellä, Tämä on  piste 0^o00’00’’N 94^o49’00’’ W. joka itäisellä Tyynellämerellä jokseenkin 1500 kilometriä Ecuadorista ja 500 kilometriä tälle kuuluvista Galapagos-saarilta länteen. 

Sen enempää ajattelematta kuvittelin ensin paikan löytyvän jostain Andeilta. Tarkasteltuani karttaa opin taas sen seikan, että Etelä-Amerikka on Pohjois-Amerikasta kaakkoon, ja että Ecuador ja Yhdysvaltain itärannikko ovat samalla aikavyöhykkeellä. eli UTC + 5.

Suomessa ja osaksi espanjankielisissä maissa (estadounidense, estadunidensem, americano, ​norteamericano)  Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain  (vielä kansakoulussa käytetty maan  nimi) kansalaista ei saa sanoa amerikkalaiseksi vaan yhdysvaltalaiseksi. Nimitys on kömpelö ja unohtaa, että latinalaisesta Amerikasta löytyy ainakin kahdet Yhdysvallat, nimittäin Meksikon ja Brasilian Yhdysvallat.

 

 

Galapagos-saaret

 

Me muistamme, tai siis minä muistan Galápagossaaret  ennen muuta Charles Darwinin tutkimuksista. Darwininsirkut ovat vain näillä saarilla eläviä lintuja, joissa jokainen on eri saarella sopeutunut eri ekologiseen lokeroon. Siksi mm. niiden nokat poikkeavat todella suuresti toisistaan.

 

Charles Darwin   (1809  - 1882) vietti  26-vuotiaana luonnontieteilijänä HMS Beaglen mukana Galápagos- saarilla viisi viikkoa syys-lokaakuussa 1835 ja teki, kuten muuallakin, merkittäviä luonnontieteellisiä havaintoja ja keräsi näytteitä. . Nämä osaltaan vaikuttivat hänen myöhemmin kehittämäänsä polveutumisoppiin. Darwinin mukaan saaret olivat maisemaltaan luotaantyöntäviä ja toivat mieleen Staffordshiren seudut, joissa on eniten rautatehtaita  ja niiden kuonakasoja. 

 

Galápagossaaret on 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynellämerellä. Saaret ovat vajaan 60.000 neliökilometrin laajuisella merialueella. Darwinin mukaan on nimetty pieni, 2,3 km2.n alueen luoteisin ja etäisin  saari.  Galápagossaaret on 3 – 6 miljoonaa vuotta sitten muodostunut tuliperäinen saaristo, jossa vielä on aktiivisia tulivuoria. Kilpitulivuorina ne purkautuvat rauhallisesti. 

 

Maisemaa luonnehtivat jyrkät ja korkeat vuoret. Saaren  merialuee muodostaa runsaan 900 metrin syvyinen mannerlaakio. Tätä ympäröivä  meri on  3.050 metriä syvä.

Galápagossaariin kuuluu 13 yli kymmenen neliökilometrin ja 19 yli neliökilometrin kokoista saarta sekä monia luotoja ja kareja.  Kaikkiaan saaria on 234. Suurin saarista on  Isabella, jonka pinta-ala on 4 588 neliökilometriä. Saarilla on noin 33.000 asukasta –  tämä oli minulle uutta, samoin saariston pinta-ala-  – ja tärkeimpiä elinkeinoja on luontoturismi noin 300.000 kävijää vuodessa. 97 prosenttia saariston pinta-alasta on suojeltua.

Panaman piispa  Tomas de Berlanga löysi saaret 1535. Nimen Galápagos on saanut  kilpikonnaa tarkoittavasta sanasta, sillä saarelta löytyi suurin maakilpikonna, Galápagoksenjättiläiskilpikonna,  jonka paino voi olla jopa 300 kiloa. Enne 1800-lukua saarilla ei sanottavasti ollut asutusta joitain merirosvoja ja valanpyytäjiä lukuun ottamatta

 

Ilmasto on trooppinen.  Saaren pääkaupungissa  Puerto Baquerizo Morenossa koko vuoden ylin lä,pätilöa on osapuilleen 27 ja alin 21 astetta. Sadanta on 300 mm/vuosi. Muualla sadanta on 500 mm ja vuoren rinteillä jopa 2500 mm. Aurinkoisia tunteja kaupungissa on keskimäärin 7 vuorokaudessa. Kasvisto kuuluu pääosin puoliaavikkoisen kuivakkokasvien vyöhykkeeseen. Yli 300 m korkeudessa alkaa olla pilvimetsiä  ja 700metistä alkaa ns pampavyöhyke, korkein ja kostein kasvillisuusvyöhyke. Voi vielä lisätä , että  vuorten yläosat samalla muodostavat saariston saaristossa

 

Kurt Vonnegut ja Galápagos

 

Amerikkalainen kirjailija Kurt Vonnegut (1922 – 2007)  julkaisi 1985 romaanin Galápagos kuvitteellissta  vuosisadan luontoretkestä Galápagossaarille uudella 

Kurt

upealla Bahia de Darwin -risteilyaluksella vuonna 1986. Risteilylle piti osallistua maailman kerma mm Jaqcueline Kennedy Onassis Romaanin suomensi Jukka Kemppinen  vuonna 1986. Tarina kerrotaan miljoona vuotta myöhemmin, jolloin  ihmiskunnasta oli etäisellä Tyynemeren saarella kehittynyt hylkeitä  muistuttava,  evät omaava lyhytikäinen ja pieniavioinen laji. Ylisuuret aivot olivat vieneet ihmiskunnan turmioon.

 

Maailman maat  olivat konkurssitilassa. Väistääkseen vallankumousta ja Peru julisti Ecuadorille sodan. Sekasorrossa Bahia de Darwin lähtee matkalle Ecuadorin satamakaupungista mukaan vain kapteeni, neljä matkustjaa ja kuusi tuntemattomaan viidakkoheimoon kuuluvaa lasta. Nälkäiset väkijoukot olivat varastaneet laivasta kaiken irtoavan.  Laiva olikin uusi Nooan arkki, sillä nopeasti leviävä bakteeri teki kaikista maapallon naisista hedelmättömiä.

Laiva rantautui kuvitellun Tyynenmeren saaren Santa Rosalion rantaan. Kapteeni sammutti moottorit, mutta ne eivät käynnistyneetkään uudestaan. Saarelta löytyi runsaasti syötävää, mutta vain niukasti vettä. Tulta ei pystytty tekemään. Ihmissuvun kirous, ylikokoiset aivot vähitellen kutistuivat tarpeettomina. Viimeisin ihmisten välinen avioliitto solmittiin joskus vuonna 23.000.

jatkuu..