perjantai 23. syyskuuta 2022

Markku af Heurlin: Syyspäiväntasauksen postilla 2022


 

Tänä aamuna, 23.9.2022,  kello 4.04 Suomen aikaa eli 1.04 Greenwichin keskiaikaa Aurinko siirtyi pohjoiselta eteläiselle taivaanpallonpuoliskolle eli oli syyspäiväntasaus tai syyskuun päiväntasaus. 


Pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi tähtitieteellinen syksy, ja eteläisellä tähtitieteellinen kevät.


Aurinko on vastakkaisella puolella taivaanpallon nollameridiaania eli kevättasauspistettä. Auringosta Maahan piirretty suora on kohtisuorassa maan pyörimisakselin suhteen.


Eläinradalla Aurinko siirtyi Neitseen merkistä Vaa’an merkkiin. Tähtitaivaalla Merkurius on tänään alakonjunktiossa (Auringon suhteen) eli maasta katsoen samassa suunnassa kuin Aurinko, Auringon ja Maan välissä. (Yläkonjunktiossa vastaavasti Auringon vastakkaisella puolella)

 

Sunnuntaina on uusikuu. Ja muutenkin planeettojen suhteen kiintoisa päivä. Kannattaa katsoa Yliopiston almanakkaa ja Ursan tähtitaivasta.

 

Kaikkialla maapallolla päivä ja yö ovat periaatteessa yhtä pitkät eli 12 tuntia. Aika hieman poikkeaa tästä johtuen siitä, että auringon nousu ja lasku lasketaan sen yläreunan mukaan.

 

Helsingissä päivän pituus on 12t 11min. Kinshasassa, noin 4:llä eteläisellä leveyspiirillä , 12t 7 min. Päivä aurinkoinen ja lämmin, 33 astetta. Kun nimittäin alan katsoa Kirkkonummen paikallissäätä, niin ensinnä tulee esiin Kinshasa. Ennuste eilen oli ukkosta koko päivän.


Tasauspäivien aikaan porvarillisen hämärän aika on lyhin, Helsingissä  42 minuuttia, Utsjoella  minuutin yli  tunnin, koska tasauspäivinä aurinko laskee verraten nopeasti. Auringon radan ja horisontin välinen kulma on Helsingissä noin 53 asetta. Syyspäiväntasauksen  aikaan päivä lyhenee nopeimmin, Helsingin korkeudella  noin 40 minuutilla viikossa, Utsjoella tunnilla.

 

(Porvarillinen hämärä on aika. jolloin aurinko on korkeintaan 6 astetta horisontin alapuolella.)

 

Korkeimmillaanhan aurinko on kesäpäivänseisauksena, Helsingissä noin 53 asteen korkeudella.


Päiväntasaajalla aurinko on keskipäivällä zeniitissä, suoraan pään yläpuolella. Aivan tarkalleen paikassa 179 astetta itäistä pituutta. 

Paikka on Tyynellä merellä noin Gilbertin saariin kuuluvasta Abemaman atollilta itään. Hieman etelämpänä, melkein päiväntasaajalla, noin 610 kilometrin päässä on Aranukan saari, Gilbertin saarten keskusaari.



Nimen saarille antoi 1700-luvulla eläneen englantilaisen merenkulkijan Thomas Gilbertin  mukaan  venäläinen, nykyisessä Virossa syntynyt ja kuollut baltiansaksalainen paroni Adam von Krusenstern (Ivan Fyodorovich Kruzenshtern)

Hänen mukaansa on nimetty ensin Neuvostoliiton ja sitten Venäjän laivaston nelimastoparkki, koululaiva Kruzenshtern  alun perin saksalainen rahtilaiva. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että kesällä 2003 olisin Turussa, Tall Ships’ Racen yhteydessä kiivennyt juuri tämän laivan mastoon. 

Kiribatin tyylikäs lippu

Gilbertin saaret ovat osa Kiribatin saarivaltiota. Saarivaltio on siitä erikoinen, erää se ainoana maana sijaitsee sekä  eteläisellä ja pohjoisella että itäisellä ja läntisellä pallonpuoliskolla. Vuoteen 1979 asti se oli Britannian kruunun siirtomaa, vuosina 1976 – 1979 valtionpäänä juuri edesmennyt kuningatar Elisabet II. 

Maa itsenäistyi 1979 ja samalla muuttui tasavallaksi. Se elää lähinnä kopran, kuivatun kookospähkinän ytimen myynnistä ja matkailusta. Maa on maailman köyhimpiä. Se rikkaat fosfaattivarat louhittiin brittivallan aikana.   

 

Kiribati, joka kattaa 3,5 miljoonan neliökilometrin merialueen, lasketaan Mikronesian  saariryhmään.


Näin säiden viiletessä muutto Kiribatiin talvikuukausiksi alkaa vaikuttaa houkuttelevalta...

Toisaalta geopoliittisen ilmaston kovin jäähtyessä voisi muuttosuunta olla myös Torholan luola! 

Eiköhän käydä heti katsomassa paikat. 

...

Tasauksen jälkeisenä päivänä luola löytyikin. Ohessa ottamani otos Torholan luolan suulta. 

- Syysretkiterveisin Markku af  H

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005