Eero Ojanen: Snellman ja Cyqnaeus, vähäisiä pohdintoja

Klubin kevätseminaarissa 22.3.2025 käsittelemme ja tuumailemme peruskoulun tulevaisuuden näkymiä. Asiaan liittyen ohessa Eero Ojasen alustavia pohdintoja J.V. Snellmanin ja Uno Cyqnaeuksen erimielisyyksistä liittyen aikansa peruskoulun järjestämiseen. Teemaa on käsitelty myös viime vuonna ilmestyneessä teoksessa J.V. Snellman ja suomalainen sivistyskäsitys.  (JO) https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/97303

-----------------

Eero Ojanen:

Snellman ja Cyqnaeus

J.V. Snellman ja Uno Cygnaeus kävivät etenkin vuosina 1860-1861 kirjallista kiistaa koskien C:n

ehdotusta Suomen tulevan kansakoululaitoksen järjestämisestä. Kiista on sinänsä historiallisesti

kiinnostava mutta sillä on yhteyksiä myöhempiinkin aikoihin, ja toki Snellman-tutkimukseen

yleisemminkin.

 

Uno Cygnaeus (1810-1888) oli tuolla hetkellä suomalaisen kansakoulukeskustelun kärkinimi, joka sai alusta alkaen keskeisen roolin, kun suomalaista kansakoulua ja sitä koskevaa lainsäädäntöä alettiin todella 1850-luvun lopulta alkaen suunnitella.

Uno C Jyväskylässä

 Kaikkiaan tuo suunnittelu oli varsin mallikasta: C:lle annettiin riittävät resurssit ja mahdollisuudet asiaan perehtymiseen ja sitten hänen vuonna 1861 esittämänsä ehdotus asetettiin myös julkiseen keskusteluun.

 

Taisi olla ensimmäinen kerta kun jotain yhteiskunnallista reformia meillä näin selkeästi valmisteltiin. Mutta tässä keskityn vain noiden kahden herran debattiin, ja Snellmanin kritiikkiin Cygnaeuksen esittämää kansakoulusuunnitelmaa vastaan. S. kirjoitti siitä Litteraturbladiin laajan, kirjan lehdillä yli 50-sivuisen arvion eikä se edes ollut hänen ainoa puheenvuoronsa asiasta. Tätä polemiikkia ovat tutkimuksissa käsitelleet esimerkiksi Halila, Hämäläinen, Savolainen, Selen, ja varmasti moni muukin, eli sitä on kyllä tutkittu, mutta perinpohjaisemmankin käsittelyn se voisi ansaita. Tässä tulee vain pintaraapaisua.

 

Snellman oli varsinainen poleemikko, jonka uralle vuosikymmenien varrella mahtuu vaikka kuinka monta samantyyppistä, laajaa, perinpohjaista ja jyrkkäsanaista kiistelyä milloin kenenkin kanssa, ja usein sellaisten kanssa, jotka eivät loppujen lopuksi olleet hänen kanssaan edes kovin jyrkästi toista mieltä.

 

Snellman ja Cygnaeuskin olivat väljästi ottaen monessa asiassa samanmielisiä yhteiskunnallisten uudistusten ajajia, mutta henkilöinä ja tyyliltään kovin erilaisia. S. oli ankaran systemaattinen, idealistinen filosofi, C. taas pikemmin idealisti arkikielen merkityksessä, hyvää tarkoittava ja herkkä maailmanparantaja. Piirit olivat Suomessa kovin pienet, mutta ilmeisesti nämä kaksi eivät koskaan olleet henkilökohtaisesti kovinkaan tuttuja tai läheisiä. Päinvastoin kumpikin taisi olla aika epävarma toisen suhteen. Snellman kuitenkin tuki aluksi Cygnaeusta tämän tiellä kansakouluasioiden ekspertiksi, mutta juuri siinä 1860-61 paikkeilla Snellman kääntyi hyvin jyrkästi C:tä vastaan.

Nuori Snellman. (Oskar Nylander 1849)

 

Pintapuolisella selailulla vaikuttaa siltä, että tuo polemiikki ei todellakaan ole Snellmanin parhaimpia vaan jättää jyrkkyydessään vähän oudonkin vaikutelman. Kari Selénin mukaan S. Lukee C:n ehdotusta kuin piru Raamattua ja kohtelee sitä sangen mielivaltaisesti (Samlade Arbeten X, kommentaarit). 

 

Asiallisesti polemiikissa nousee esiin muutama useankin tutkijan korostama asia. Yksi on koulun

perimmäinen tehtävä. C:n mukaan koulu kasvattaa, S:n mukaan opettaa. Cygnaeus korosti moraalista kasvatusta ja henkisten valmiuksien, ”sielunkykyjen”, monipuolista kehittämistä, Snellman taas lukemista, tietojen kartuttamista ja sitä kautta etenemistä kohti omakohtaista vakaumusta.

 

Tähän liittyy kysymys kodin ja koulun suhteesta kasvatuksessa. Cygnaeus oli tuomassa Suomeen ajatusta lastentarhoista eli päiväkodeista, ja oli innostunut niistä. Snellman – jota muuten usein syytetään valtiokeskeisyydestä! - korosti kodin ja perheen ehdotonta pyhyyttä ja sitä, että valtiovalta ei missään tapauksessa saa puuttua perheiden asioihin ja ruveta mestaroimaan, sillä vanhemmat kyllä osaavat lapsensa kasvattaa. Perhe on rakkauden tyyssija eikä kasvattava laitos voi tarjota perheen kaltaista rakkautta, jonka ihminen tarvitsee myöhemmin yhteiskuntaan kasvaakseen.

 

Tämä siis muistuttaa sata vuotta myöhemmin käytyjä keskusteluja kotihoidosta ja yhteiskunnan

tarjoamasta varhaiskasvatuksesta. Snellman oli mielestäni tässä periaatteessa vahvoilla korostaessaan kodin ja perheen ainutlaatuista asemaa, mutta käytännössä hän idealisoi silloista perhekasvatusta ehkä liikaakin ja päätyi tässä luullakseni ristiriitaan myös omien toisaalla esittämiensä näkemysten kanssa.

 

Cygnaeus puolestaan kai vilpittömästi hämmästyi sitä että hänet leimattiin kodin ja perheen vastustajaksi, mitä hän todellakaan ei ollut. Mutta hän kyllä katsoi, että yhteiskunta voi osaltaan tukea perheen kasvatustehtävää ja auttaa perhekasvatuksenkin käytännön parantamisessa.

 

Oli muitakin erimielisyyksiä, jotka eivät määrällisesti kiistassa ehkä korostuneet yhtä paljon. C:n

ehdotuksessa mullistavaa oli ajatus kansakoulun eli entisen rahvaanlasten koulun tekeminen kaikille pakolliseksi pohjakouluksi, mikä myös toteutui. Snellman vastusti tätä ja katsoi että kansakoulu ei ole mikään pohjakoulu vaan tavallisen kansan ainoa oppilaitos, rahvaalle sama asia kuin yliopisto oppineille, ja kansakoulun tuli siksi olla omalla tasollaan samalla tavoin sivistävä laitos kuin yliopistokin on.

 

Cygnaeus myös korosti lähes kumouksellisella tavalla tyttöjen koulutusta ja naisten keskeistä roolia myös koululaitoksessa. Snellman kannatti hänkin tytöille tarjottavaa koulutusta, mutta näki, että naisen paikka on perheenäitinä ja puolisona, ei itsenäisenä yhteiskunnallisena toimijana. S:n jähmeä näkemys sukupuolirooleista vaikutti sitten myös hänen näkemyksiinsä koulutuksesta.

 

Eräs keskeinen kiista koski myös leikin merkitystä oppimisessa. Cygnaeus oli innostunut Fröbelin silloin uusista ajatuksista leikin kautta oppimisesta ja mielikuvituksen kehittämisestä. Snellman oli nuivempi, hänelle oppiminen oli lukemista ja tietovarannon kartuttamista. Tässä asiassa polemiikki meni välillä silkaksi sanansaivarteluksikin, mutta taustalla nähtävästi oli todellinen mielipide-ero. 

 

Raimo Savolainen viittaakin siihen, että Cygnaeuksen innostuminen ”leikkipedagogiikasta” ja lastentarhoista ylipäänsä meni Snellmanin mielestä liian pitkälle ja juuri tämä osaltaan sai Snellmanin asettumaan avoimesti C:n ehdotuksia vastaan.

 

Toisaalta on arveltu sitäkin, että omasta asemastaan ja auktoriteetistaan aina herkkä Snellman koki

joutuneensa liiaksikin syrjään kansakoulun valmisteluasiassa ja käänsi siksi koko kriittisen arsenaalinsa - ehkä tarpeettomankin jyrkästi – Cygnaeusta vastaan. Snellman oli kuitenkin pitkällä aikavälillä aivan keskeinen henkilö siinä, että kysymys kansakoulusta ja sitä kautta koko koululaitoksesta Suomessa ylipäänsä nousi täsmälliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta tämä ei puolestaan kumoa sitä, että hänen kritiikkinsä juuri tässä debatissa saattoi olla hyvinkin ongelmallista.