Sinne ja takaisin - symposium Vaasassa 13.8.2022

Sinne ja takaisin - ihanteellisuus ja realismi tässä ajassa.

- Jan Kenneth Weckman, Kuntsin modernin taiteen museo ja Filosofiklubi järjestävät Vaasassa lauantaina 13.8. kaksiosaisen tapahtuman Sinne ja takaisin - ihanteellisuus ja realismi tässä ajassa.

Tapahtuma koostuu museossa esillä olevan Markku Hakurin ja Weckmanin yhteisnäyttelyn Taikavuori esittelystä sekä sitä seuraavasta symposiumista

Tapahtumapaikka 

Kuntsin modernin taiteen museo.

Os. Sisäsatama, 65100 Vaasa.  

https://vaasankaupunginmuseot.fi/kuntsi/museo/kuntsin-modernin-taiteen-museo/

Tapahtuman ohjelma:

klo 14.15 - 14.45: Weckman esittelee näyttelyn

klo 14.45 - 15.00: Kahvitauko

klo 15.00 - 17.00: Symposium:

- Avaus

- Tervetuliaissanat: Vaasan museotoimen johtaja Elina Bonelius

- Alustus: Jan Kenneth Weckman: Leif Färding Taikavuorella

- Kommenttipuheenvuorot:

 - Göran Ekström

 - Sari Aalto

 - Juha Kuisma

 

- Keskustelu

----

Weckman vasemmalla ja Hakuri. Kuva Antti Hakuri

Jan Kenneth Weckman on taiteilija ja ajattelija, joka opiskeli 1969 Vapaassa taidekoulussa ja 1969-1973 Taideakatemian koulussa ennen tempautumistaan aatteelliseen toimintaan. Syksyllä 1973  perusti yhdessä Leif Färdingin, Henrik Nymalmin ja Jorma Salojärven kanssa Oraansuojelijat yhdistyksen. (Kasvisravintola, Uuden Ajan Aura..) 1970-luvun loppupuolella palasi täyspäiväisesti taiteen pariin ja nousi pian merkittäväksi tekijäksi taiteemme kentällä. Vuonna 2005 Weckman väitteli taiteen tohtoriksi.otsikolla Seitsemän maalauksen katsominen/Maalaus maailman osana.  Hän on toiminut myös opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa ja kirjoittanut paljon haastavia tekstejä taiteen kysymyksistä. Weckmanin pohdintoja Taikavuori-näyttelyyn liittyen löytyy täältä, eritoten ruudusta 2.:   jankennethweckman.fi  

Leif Färding (1951 - 1983) syntyi kaksikieliseen perheeseen Gävlessä Ruotsissa ja eli lapsuuden ja aika hurjan nuoruuden Vaasassa. Siirtyi sitten Helsingin taiteilija- ja kirjailijapiireihin. Esikoisrunoteos Maailmaa minä rakastan (1971) nosti hänet heti huomattavaksi runoilijaksi. 1973 Färding oli siis perustamassa Oraansuojelijoita ja vaikutti voimakkaasti yhdistyksen aatteelliseen lähtökohtaan ja muotoili yhdistyksen sääntöjä. Intensiivisen elämänsä aikana Färding julkaisi esikoisteoksen lisäksi kolme  runokokoelmaa (Luominen, 1972, Olen onnen poika, 1973 ja Levoton oksa, keinuva sydän, 1977j) sekä yhden valikoiman julkaisemistaan teoksista (Seitsemän vuoden runot, 1979) Postuumisti, 1984, ilmestyi vielä yksi runoteos (Ihan kuin ihminen kuuntelisi).

....

Kommentoijat:

Göran Ekström on vaasalainen, suomenruotsalainen kirjailija ja  Vihreän Elämänsuojelun Liiton pitkäaikainen aktivisti sekä Leif Färdingin ja tämän runouden tuntija ja ruotsintaja. Ekströmin julkaisi esikoisteoksensa Utopia pelastaa maailman vuonna 2009 (Biofilos).  Färding-käännöksiä Ekström julkaisi vuonna 2012 teoksessa Leif Färding - Med ansiktet i vinden möter jag världen (Fri Press). Vuonna 2016 Ekström julkaisi teoksen Någonting har brustit sekä vuonna 2018 oman runokokoelman Tillfälligt upphängd i tillvaron (Boklund publishing).

Sari Aalto on filosofian tohtori sekä aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa, jossa väitteli 2016 suomalaisen lääkärikoulutuksen murroksesta vuosina 1933 - 1969. Vuonna 2018 Aalto julkaisi merkittävän tutkimuksen Vaihtoehtopuolue. Vihreän liikkeen tie puolueeksi (Into). Aalto on tutkinut myös koulutuksen, yliopiston sekä opiskelijakulttuurin ja -radikalismin historiaa. Tällä hetkellä Aalto toimii Itä-Suomen yliopistossa projektitutkijana lääketieteellisen epävarmuuden ja lääketieteen opetuksen historiaan liittyvässä hankkeessa.

TTK Juha Kuisma on filosofinen tietokirjailija, biotaloustuntija  sekä poliittinen toimija. 1993 - 95 Kuisma toimi pääministeri Esko Ahon erityisavustajana, 2004 - 2009 maatalousmuseo Saran ensimmäisenä johtajana ja 2009 - 2010 Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen talouspoliittisena avustajana. Lempäälän kunnanvaltuuston pj 2013 - 17 ja 2019 - 21. Kuisman mittavasta ja monipuolisesta tuotannosta mainittakoon tässä 2019 ilmestyneet teokset Suomalainen lato (Aviador) sekä ilmastonmuutosta silmiin katsova Paikallinen ilmastopolitiikka (KAKS)

--

Helsingistä tuleville sopiva suora junayhteys lähtee 9.24 ja on Vaasassa 13.38.

Sunnuntaina palaaville useita suoria junavuoroja. 

Tervetuloa

Juha O

KESÄPÄIVÄNSEISAUKSEN POSTILLA 2022

                           Kuva: MafH

Kesäpäivänseisaus on tänä vuonna tiistaina 21.6. klo 12.24  Suomen aikaa = 9.14. universaaliaikaa. 

Aurinko on keskipäivällä korkeimmillaan taivaankannella ja siirtyy Kaksosten merkistä Kravun merkkiin. Siksi pohjoista kääntöpiiriä kutsutaan Kravun kääntöpiiriksi.

 

Kravun kääntöpiirillä 23°26′10.9″  pohjoista leveyttä aurinko keskipäivällä suoraan pään päällä, zeniitissä. Siitä etelään aurinko näkyy tällöin pohjoisella taivaalla, mikä meistä on tietenkin hieman outoa ajatella.

 

Päivä paistaa

 

Päivä tarkoittaa tässä ilmaisussa aurinkoa, sillä aurinko on muutaman päivän ajan keskipäivällä samalla korkeudella taivaalla. Kesäkuun päivänseisaus on vuoden pisin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla ja lyhin eteläisellä.

Aurinko on arvoituksellinen sana, sillä se esiintyy vain suomenkielessä. Itämurteissa aurinko on päivä ja vironkielessä se on  päike  (Päivä on päev.). Sanaa aurinko ei myöskään  tietääkseni esiinny muissa suomalais-ugrilaisissa kielissä. Sana aurinko on siis luultavasti peräsin meitä ugrilaisia edeltäneiltä kansoilta. Samoin kuin joidenkin suurten järvien nimien, kuten Päijänne, Tarjanne ja Inari, alkuperät ovat painuneet historian hämärään.

Pronssikauden aikaisia (ts. ennen 1000 e.kr) aurinkoristejä
sveitsiläisessä museossa. (Wikipedia) 

Aurinkoristi, ympyrä, jonka sisällä on risti, on ikivanha auringon tunnus monissa kulttuureissa. Paneurooppa-liike käytti ja käyttää tunnuksenaan. Ja niin käytti myös Norjan kansallissosialistinen puolue Nasjonal Samling. (Perustettu1933, lakkautettu 1945.)  Seuraansahan ei voi aina valita.

 

Paneurooppa

Paneurooppalaisen liikkeen perusti Itävallassa 1922  kreivi ja pasifisti Richard Nikolaus Coudenhove-Kalergi (1894 – 1972). Isä oli merkittävä diplomaatti, mutta kuoli nuorena.  Perheen maaomaisuus oli Böömissä.  Hänen äitinsä oli japanilainen, ja hän syntyi Japanissa. Hän sai Tshekkoslovakian kansalaisuuden 1919 ja Ranskan 1939. 

 

Itävalta-Unkari oli lakannut olemasta I maailmansodan jälkeen. Tshekkoslovakia joutui saksalaisten alaisuuteen syyskuussa 1938 Münchenin sopimuksen seurauksena. 16.3. 1939 maa lakkasi virallisesti olemasta, sodan ajaksi.  

Tarpeetonta todeta, että Natsi-Saksassa paneurooppalaiset ajatukset olivat kiellettyjä,

Coudenhove-Kalergi vastaanotti v. 1950 ensimmäisenä Aachenin kaupungin myöntämän Kaarle Suuri -palkinnon. Hänen pakonsa ja toimintansa sodan aikana olivat osaksi esikuvana elokuvan Casablanca vastarintamieshahmolle, Victor Laszlolle. Hänen ehdotuksestaan Beethovenin Oodi ilolle tuli Euroopan tunnushymniksi.

Paneurooppa-liikkeen näkyviä hahmoja olivat sen eri vaiheissa mm. Konrad Adenauer, Aristide Briand, Leon Blum, Charles de Gaulle, Thomas ja Heinrich Mann, Freud, Ortega y Gasset   Fridtjof Nansen, Bruno Kreisky, Richard  Strauss, Stefan Zweig ja Otto von Habsburg. Suomessa Hjalmar J. Procopé, Tulenkantajat ja Eino Kaila. 

 

Liikkeen neljä perustavaa ajatusta olivat liberaali konservatismi, kristillisyys, sosiaalinen vastuuntunto ja Eurooppa-myönteisyys. Liike on viime vuosina tullut selvästi konservatiivisemmaksi ja vastustaa mm. aborttia, eutanasiaa ja  geenimanipulaatiota.

 

Kun planeetat kohtaavat:

Seisauspäivän ympärillä on mielenkiintoinen ilmiö tähtitaivaalla: Kaikki klassiset  planeetat, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus ja Kuu (sekin laskettiin planeettoihin. kuten Aurinkokin) näkyvät yhtä aikaa aamulla itätaivaalla. Tosin Suomessa on niin valoisaa, että tätä ilmiötä ei nähdä.

 

Edellisen kerran näin taisi tapahtua 1982, jolloin planeetta samoin muodostivat komean  näyn taivaalle. Ne olivat Auringon suhteen samalla suoralla, ja astrologit ennustivat kaikenlaista, mm. maanjäristyksiä tähän perustuen. Ursa oli muutamaa vuotta aiemmin julkaissut aiheesta Antti Jänneksen ja Heikki Ojan mainion kirjan ”1982 Kun planeetat kohtaavat”.

 

Vuosi sitten elokuussa tein komeettalaisystäväni kanssa matkan yöstä aamun kynnykselle. Aamuyöstä näkyivät yhtä aikaa Venus, Mars Jupiter ja Saturnus. Se oli komea ja vaikuttava näky.

Aiheesta enemmän

https://www.space.com/five-planets-align-rare-skywatching-june-2022  

Tai Ursan tähtikartta: https://www.ursa.fi/tahtikartta-classic.html   (Merkitse ajaksi esim. 21.6. klo 04:30)

Arabian niemimaalla

Aivan tarkkaan ottaen aurinko kohtaa Kravun kääntöpiirin pisteessä 41^o 30’ itäistä pituutta. Paikka on The Timesin maailmankartan mukaan Utaybahin vuoristoalue  Arabian niemimaalla. Alueelta etelään on laaja laavakenttä.

Paikasta noin 250 km luoteeseen on Medina ja saman veran lounaaseen Mekka. Minulle oli uutta, että Mekka ja suurin osa Arabian niemimaasta on Kravun kääntöpiirin eteläpuolella. Koskaan sitä ei ole tullut ajatelleeksi.

Paikasta noin 100 kilometriä länteen on Mahd al Dahabin (Kullan kehto) kaivoskaupunki, jonka maaperä myös on osittain laavaa. Alueelta on kaivettu kultaa 3000 vuoden ajalta. Onpa arveltu tämän alueen olleen kuuluisat Kuningas Salomonin kaivokset, sillä alueelta on löydetty  jäännöksiä hyvin varhaisesta kaivostoiminnasta, ja siellä oli ollut ilmeisen rikas kultaesiintymä. Mutta nyt kaivos on ehtynyt. Kaivostoiminta loppuu ensi vuonna.

Utayban heimo

Ilmeisesti osapuilleen näiltä alueilta on kotoisin vaikuttava Utayban (tai myös Otaiban) heimo, yksi Arabian niemimaan  suurimmista. Utayban ali Laban oli Muhammedin serkku, mutta kääntyi tätä  vastaan Muhammadin alettua noin 40-vuotiaana saada taivaallisia  ilmestyksiään. Muhammed kirosi hänet.  

Sulṭan ibn Bajad ibn Ḥamīd Al ʿOtaibī; 1876 – 1932) johti joukkoja jotka 1910 -1927 auttoivat nykyisen kuningashuonen valtaan ja Saudi-Arabian perustamiseen. Hänen pojanpoikansa johti vuorostaan 1979 Mekan suurta moskeijaa(al-Masjid al-Ḥarām)  vastaan tehtyä veristä hyökkäystä ,jolla oli tarkoitus kaataa kuningashuone, korruptoituneena ja liian länsimielisensä..  

 

Saudi-Arabiassa olot olivat  1970-luvulla vapautumassa, mutta hyökkäys käänsi suunnan päinvastaiseksi. Hyökkäyksen lopulliseen tukahduttamiseen tarvittiin ranskalaisia erikoisjoukkoja.

 

Norah Al Shibani eli Reem Abdullah on 1987 syntynyt saudiarabialainen näyttelijätär. Hän on esiintynyt televisiossa ja ja 2012 ensimmäisessä, vieläpä naisen ohjaamassa  Saudi-Arabiassa tehdyssä elokuvassa Wadjda.  Elokuva kertoi 10-vuotiaasta tämän nimisestä tytöstä ja hänen (ehdottomasti sopimattomasta)  toiveestaan saada vihreä polkupyörä  Reem Abdullah esitti tytön äitiä. Elokuva herätti kansainvälisesti suurta huomiota

Mutlaq Hamid Al-Thubeiti Al-Otaibi  (1937 – 1995) oli merkittävä ellei merkittävin saudirunoilija . Hän opiskeli ensi Mekassa sitten Manchesterisssa. 1970 hänestä tuli oli Mekassa sijaitsevan Umm-al Quoran yliopiston sharia-tiedekunnan jäsen. 

 

Yliopistossa on 100.000 opiskelijaa - myös naisia omissa tiekunnissaan ja yli 5000 opettajaa. Islamin ja arabian lisäksi yliopistossa on m. lääketieteellinen tiedekunta. Maailman luettelossa se on 500 arvostetuimman joukossa, loppusijoilla.

 

Fehmarnilla

Vanhempieni maatilalla Tuomelassa, Hämeenkylässä Länsi-Vantaalla oli yli 25 vuoden ajan maa- ja kotitalousharjoittelijoita lähinnä Saksasta, mutta myös mm. Itävallasta, Sveitsistä Yhdysvalloista  ja Ranskasta. Meillä oli hyvin kansainvälinen ruokapöytä  kesäisin. Osa saksalaisharjoittelijoista  pitää edelleen yhteyttä. Tapaamme aika ajoin. Pidimme tapaamisen nyt neljän vuoden tauon jälkeen Fehmarnin saarella, jolla yksi harjoittelijoistamme perheineen asuu.

Fehmarn  on  kaunis hyvin matala – korkein kohta 27 m - 185 km2 suuruinen saari noin 90 kilometriä Lyypekistä koilliseen tai saman matkan Kielistä itään. Saaren maaperä on hyvin viljavaa. Osa rannoista hiekkarantoja Maatalous ja turismi ovat merkittävimmät elinkeinot. Väkiluku on noin 12.500 eli vajaat 70 as /km2, näistä puolet ainoassa kaupungissa, Burgissa. 

 

Saari kului vuoteen 1864 Tanskalle, joka menetti sen Preussille sodassa Schleswig-Holsteinin alueesta. Tanskalaisajasta on muistona Fehmarnin epävirallinen lippu: sinisellä pohjalla  (Tanskan / Oldenburgien ) kuninkaan kruunu. Fehmarnin Belt on Tanskan Lollandin ja Saksan välinen noin 18 km leveä salmi. (Iso Belt on noin 80 km verran siitä pohjoiseen). Sitä kautta kulkee lyhin tie Saksasta Kööpenhaminaan. Lautta kulkee Fehmarnin Puttgardenista koilliseen  Tanskan puolelle Rödbyhyn. Oletan useallakin lukijalle tämä laivareitin olevan tutun, vaikka saaren nimi olisikin unohtunut.

Nyt on valmisteilla salmen alittava betonitunneli. Se koostu likimäärin sadasta 47 m leveästä ja 200 m pitkästä betonielementtejä , jotka uitetaan paikalle ja lasketaan meren pohjalle. Tämä olisi maailman pisin näin meren pohjalle laskettu tunneli. 

Ensimmäinen elementti on tarkoitus upottaa ensi vuonna. Tunnelin pitäisi olla käyttövalmis vuosikymmenen lopulla.

Erikoista kyllä,  noin 9 miljardin euron hankkeen  rahoittaa miltei kokonaan Tanska ja sen rakentaa tanskalainen yhtiö. . Saksassa vain on annettiin sille lupa, mikä  vei oman aikansa. Tanskan kansankäräjät teki päätöksen tunnelin rakentamisesta 2011, mutta aloittamien oli viivästynyt. Kävimme katsomassa sekä rakennuspaikkaa että informaatiokeskusta Burgissa.

Osa asukkaista ja luonnonsuojelijat  vastustavat hanketta, sillä  nelikaistainen tunneli ja saaren läpi rakennettava moottoritie sekä kaksi raideparia merkitsee samalla auto- ja junaliikenteen voimakasta lisääntymistä muuten perin rauhallisella saarella. Rakennustyön aikana myös meriluonto kärsii. Vastustajien tunnus on sininen X-kirjain. 

 

Jimi Hendrixin viimeinen festivaalikonsertti.

 

Amerikkalainen kitaristi ja rocklaulaja, yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä  Jimi Hendrix (1942 – 1970) esiintyi Fehmarnin länsirannalla Flüggen  leirintäalueella pidetyillä rockfestivaaleilla syyskuun alussa 1970, vain vajaat  kaksi viikkoa ennen kuolemaansa unilääkkeiden yliannostuksen. Hän oli kuollessaan vain 27-vuotias. 

Hendrix on kerran esiintynyt Suomessa  Kulttuuritalolla v. 1967. Viimeisen konserttinsa Hendrix piti Lontoossa 16.9., kaksi päivää ennen kuolemaansa.

Love-and-Peace-Festivalin  4 -6.1970  esiintyjäkaarti oli lievästi ilmaisten  nimekäs. Mutta taloudellisesti se oli katastrofi, vaikka festivaalivieraita olikin 25.000.  Vuosina 1995 – 2020 järjestettiin Jimi-Hendrix-Revival festivaali syyskuun alussa, mutta ympäristönsuojeluviranomaiset eivät sitten enää antaneet lupaa  jatkolle. Vuodesta 2019 on festivaali on pidetty toisaalla saarella myös saaren hallinnon tuella.

Vuonna 1997 paikalle festivaalipaikalle pystytettiin 2,5 metriä korkea muistomerkki.  Veljeni Reijo tuntee kaikki tällaisista, ja löysimme tien paikalle, pienten kommellusten jälkeen. Kiven oli lahjoittanut  isäntämme, Klaus Reese, jonka maalta sopiva oli löytynyt.

21.6.2022 psta Markku af Heurlin

Klubi 25.5.2022. Kari Palonen: Junamatkustajan vapaus

Klubin kevätkauden 2022 päätöksessä alustaa valtio-oppinut ja politiikan tutkija Kari Palonen. Mittavan akateemisen työnsä ohella ja siihen liittyen Palonen on intohimoinen junailija, jolla on ollut tapana viedä myös opiskelijansa junareissuille eurooppaan. 

Kari Palonen.   Kuva Petteri Kivimäki

Kari Palonen on opettanut Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1978 ja toimi Jyväskylässä valtio-opin professorina vuosina 1993–2015.

Alustuksen teema liittyy aiemmin tänä vuonna julkaistuun teokseen Politiikkaa matkustamalla (toim. Meeri Haapakoski & Kari Palonen, YFI julkaisu, Jyväskylän yliopisto, 2022). 

Tässä teoksen nettiversio:

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/79662/Politiikkaa%20matkustamalla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Palosen mittavasta tuotannosta mainittakoon esimerkiksi: 

- Aatetutkimus aatekritiikkinä:. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Politiikan tutkimuksia 15. Helsinki: Gaudeamus, 1975.

- Yliopisto poliittisena yhteisönä: Puheenvuoroja yksilöllisen sivistyksen ja joukkotoiminnan suhteista politiikan muotoina. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1981.

- Politik als Vereitelung: Die Politikkonzeption in J.P. Sartres "Critique de la Raison Dialectique" (Münster: Westfälisches Dampfboot, 1992)

- Das "Webersche Moment": zur Kontingenz des Politischen (Opladen: Westdeutscher Verlag, 1998)

- Quentin Skinner: History, Politics, Rhetoric (Cambridge: Polity Press, 2003)

- The Struggle with Time: A Conceptual History of 'Politics' as an Activity (Münster: LIT Verlag 2006)

t. JO

Virtaa klubi kirkossa 27.5.2022

Minna Pölläsen vetämä Virtaa klubi järjestää poikkeuksellisen tapahtuman olemisen arvoituksesta  perjantaina 27.5.2022 klo 18 alkaen Temppeliaukion kirkossa. Pääpuhujana nobelisti Frank Wilczek, pianossa Minna itse.

- Lisätietoa täältäkin:

 https://www.kriittinenkorkeakoulu.fi/kurssitarjonta/bach-and-debussy-meet-quantum-physics/

Klubilla Snellmanin päivänä 12.5.2022: Jyrki Berner: Suomi ja Nato

Klubilla poikkeuksellisesti torstaina 12.5. käsittelemme dramaattista ja ajankohtaista kysymystä.

Komentaja (evl) Jyrki Berner: Onko Suomella kiire Natoon?

- Naton sotilaallinen luonne

- Venäjän asevoimat Ukrainan sodan jälkeen

Jyrki Berner on perehtynyt syvällisesti maamme turvallisuuspolitiikkaan myös osana EU:ta sekä yhteistyössa Naton kanssa. 

Komentaja Berner - merivoimissa käytettävä komentaja-arvo vastaa maavoimissa everstiluutnantin (evl) arvoa - oli myös ensimmäinen Naton ulkopuolisen maan upseeri, joka suoritti Saksan Führungsakademie:ssa (FüAk d.BW) yleisesikuntaupseerin tutkinnon 1996 - 98. 

Berner on ainoa Natoon kuulumattoman maan upseeri,  joka toiminut  vuoden (24.3.-03-31.3..-04) Naton tärkeimmän esikunnan AFSOUTH:n operaatiokeskuksessa. 

Pitkäaikaisen kokemuksensa valossa Jyrki Berner esittää perusteellisen ja  kriittisen näkemyksensä maamme kohtalonkysymyksestä klubilla torstaina 12.5. - Snellmanin päivänä. 

- Tilaisuutta  voi seurata etänä zoomissa. Tässä linkki

https://zoom.us/j/97767208848

T. JO

Tapio Kanninen: YK ja Ukrainan kriisi

Onko mahdollista uudistaa Yhdistyneet Kansakunnat ja samalla luoda Eurooppaan uusi turvallisuusarkkitehtuuri Ukrainan kriisin seurauksena?

( Tekstin ensimmäinen versio on julkaistu  Katoikos -lehdessä 25.3.2022 yhdessä Georgios Kostakosin kanssa)

Venäjän presidentti Vladimir Putinin Ukrainan invaasio on tuomittu ympäri maailman. Hyökkäys on kohdistunut YK:n jäsenvaltioon ja shokkia lisää venäläisten asevoimien tekemät hirmuteot. Mutta on samalla ymmärrettävä, kuinka vaarallisia seurauksia ylimitoitetuilla reaktioilla voi olla pitkään työstetyille kansainvälisille turvallisuusrakenteille. Suuremman sodan todennäköisyys, jossa voidaan käyttää ydinaseita ja muita joukkotuhoaseita, lisääntyy uhkaavasti. Vahingossa syntyvän ydinsodan mahdollisuus kasvaa. Ja kaikki tämä lisää suuresti katastrofaalisen ilmastokriisin todennäköisyyttä, jonka estämisessä tämän vuosikymmenen olisi pitänyt olla käännekohta.

Länsi on langettanut ankaria sanktioita Venäjää kohtaan sillä tarkoituksella että Kremlin johto, oligargit ja Venäjän väestö kärsisivät maksimaalisesti pakkotoimista ja maan eristämisestä.  Sanktiot ovat ymmärrettävä ensireaktio invaasioon, kun sillä pyritään estämään eskaloituminen ja muut  irrationaaliset toimet. Mutta kun aika kuluu, on kyseenalaista että niillä saavutetaan halutut tavoitteet ja pikemminkin luodaan uusi sytyke uusille epätoivoisille päätöksille. Sanktiot herättävät venäläisten syvissä riveissä tunnetta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja olemisesta hyökkäyksen uhrina, jonka Venäjän historia hyvin tuntee. Niin mongolit, Puola, Napoleon ja Hitler ovat vallanneet Venäjää. Vaikka lännen mielesta tämä on epärationaalista ajattelua, niin historian tunteva Venäjän johto näkee NATO:n laajenemisen eksistentiaalisena uhkana.

George F. Kennan, joka oli Yhdysvaltojen patoamis (containment) politiikan ja Marshall avun pääarkkitehti, ilmaisi Venäjän pelon seuraavasti: “Pohjimmiltaan Kremlin neuroottinen maailmankäsitys perustuu venäläisten traditionaaliseen ja vaistomaiseen turvattomuuden tunteeseen.“ Venäjällähän ei ole luonnon suomia puskureita kuten meriä ja vuoria suojaamassa lännen hyökkäyksiltä. Neuvostoliiton aikana Itä-Euroopan ja Baltian valtiot tarjosivat puskurivyöhykkeen mahdollisia valloittajia vastaan, mutta se menetettiin, kun NL hajosi. Yhdysvallat käytti tilannetta lännen sotilaalliseksi eduksi laajentaen NATO:a. Kennan jyrkästi vastusti tätä politiikkaa katsoen sen alkavan uudelleen kylmän sodan Venäjän kanssa. NATO:n laajentaminen oli Kennan’in mielestä “eeppisiin ulottuvuuksiin mahdollisesti yltävä strateginen munaus”.

Ukrainan sodan vaikutukset ovat olleet jo katastrofaalisia. Kymmeniä tuhansia surmattuja ja haavoittuneita, miljoonia pakolaisia, kiihtyvä inflaatio ja ruuan hinnan nousu lisäten nälänhädän vaaraa useissa maissa. Samoin Venäjän sisällä sanktiot ja maan eristäminen lisäävät köyhyyttä, kurjistumista, nöyryytystä ja vihaa länttä kohtaan. Mutta venäläisillä on mahdollisuudet kostoon, jos Venäjän ja lännen välit vain huononevat: ydinaseet, biologiset ja kemialliset aseet ja kyberhyökkäykset. On muistettava  se, miten Versaillesin rauhansopimuksen yliankarat ehdot vuonna 1919 tekivät mahdolliseksi Hitlerin nousun valtaan.

Kahden maailmansodan jälkeen ihmiskunta oppi että laajamittaisen tuhon ja kärsimyksen jälkeen on aika yrittää vakavasti luoda uusi kansainvälinen arkkitehtuuri, joka perustuu kollektiiviseen turvallisuuteen ja yhteistyöhön. Presidentti Zelensky piti voimakkaan puheen YK:n turvallisuusneuvostolle 5.4.2022 ja vaati YK:n täydellistä remonttia tai sen lopettamista kokonaan, koska kollektiivinen turvallisuus ei toimi turvallisuusneuvoston vakituisten jäsenten omatessa veto-oikeuden. 

YK:n peruskirjan artikkeli 109 antaa tällaiseen reformiin mahdollisuuden, koska jäsenvaltiot voivat pitää yleisen konferenssin, jossa peruskirjan artiklojen asianmukaisuus tarkistetaan. Konferenssi olisi pitänyt pitää viimeistään vuonna 1955, mutta sitä ei saatu aikaan. Nyt, 77 vuotta myöhemmin, se olisi syytä kiireellisenä asiana pitää, vaikka sen toteuttaminen on poliittisesti vaikeaa. Mutta paljon käytännön läheisempi ja samanaikaisesti toteutettava aloite olisi aloittaa luottamusta herättävä prosessi Euroopassa ja koko maailmassa. Prosessin tuloksena saataisiin aikaan minimaalinen yhteistyö ja luottamus apokalyptisten kriisien - kuten vahingossa aloitetun ydinsodan ja peruuttamattoman, katastrofisen ilmastokriisin - uhatessa  ihmiskuntaa. Historia näyttää, miten tällainen prosessi voitaisiin aloittaa.

Talvisodalla on tärkeitä yhtäläisyyksiä Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan. Suomella on pitkä raja Venäjän kanssa samoin kuin Ukrainalla ja Pietari on rajaa lähellä. Historian saatossa Venäjä onkin pelännyt hyökkäyksiä Suomen ja Itämeren kautta. Kun Saksa oli hyökännyt Puolaan vuonna 1939, Stalin halusi alueluovutuksia suojatakseen strategisia intressejään, mutta Suomi kieltäytyi. Stalin aloitti sodan, jossa Suomi menetti alueitaan, mutta neuvostojoukot eivät pystyneet miehittämään koko maata.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi alkoi noudattaa Paasikiven-Kekkosen linjaa suhteessaan entiseen viholliseensa, Neuvostoliittoon, ja geopoliittisista syistä. Sen juuret voidaan nähdä jo Suomen ensimmäisen perustuslain laatineen kenraali Yrjö Maunu Sprengtportenin kirjoituksissa ja urassa. Keskeistä politiikalla oli ylläpitää hyviä henkilökohtaisia suhteita Kremliin, mikä muun muuassa vetäisi mattoa kommunistien vallankaappausuhilta  -  niinkuin oli tapahtunut NL:n satelliittivaltioissa - sekä noudattaa itsesensuuria estääkseen Neuvostojohdon turhaa provosoimista. Suomettumista on voimakkaasti arvosteltu lännessä, ja viime aikoina  myös Suomessa, mutta se on taannut että suomalaiset ovat tunteneet itsensä turvalliseksi aina tähän päivään asti. Maailman onnellisuusraportti 2022 rankkaakin suomalaiset maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi jo viidennen kerran peräkkäin.   

Presidentti Zelenskilla ei lainkaan nähnyt suomettumista johtotähtenään ennen Venäjän hyökkäystä ja eräät asiantuntijat ovat pitäneet hänen käyttäytymistään ennen invaasiota provokatiivisena. President Macron nosti suomettumisen yhdeksi malliksi kriisin ratkaisuun, kun Henry Kissinger oli jo vuonna 2014 ehdottanut suomettumista hyvänä ratkaisuna Ukrainan kriisin ratkaisuun. Entinen Englannin ulkoministeri Lord Owen vastasi kollegojensa kanssa Kissingerin ehdotukseen Venäjän invaasion jo alettua 28.2.2022 Financial Times lehdessä:

“A permanent “Finlandisation” of Ukraine would be unrealistic. But it should be possible for Nato, in close association with Ukraine, to put forward detailed proposals to negotiate a new treaty with Russia that engenders no institutional hostility. This would cover: the verifiable withdrawal of nuclear-capable missiles; detailed military confidence-building measures limiting numbers and demarcating deployment; and international agreement on presently contested borders between Russia and Ukraine.”

Toinen  opetus historiasta on, miten visionäärinen ulkopolitiikka voi muuttaa valtion kokeman turvallisuusuhkan luottamusta luoviksi toimenpiteiksi. Neuvostoliiton Tsekkoslovakian miehitys oli luonut selvää kiristystä kansainvälisissä suhteissa ja uhkaavaa liikehdintää NL:n sateliittimaissa.  Neuvostoliitto ehdotti 1969 Euroopan turvallisuuskonferenssin järjestämistä Euroopan maille vakiinnuttaakseen oman valtapiirinsä rajojen säilymisen.  Tämä asetti Suomen vaikeaan tilanteeseen, kun ehdotuksen hyväksyminen olisi nähty jälleen kerran suomettumisen eli itsenäisen ulkopolitiikan alistumisena NL:n tarkoituperille ja toisaalta sen hylkääminen olisi asettanut Suomen suhteet Neuvostoliittoon turvallisuusriskille alttiiksi. 

Mutta Suomi noudattikin silloista aktiivista ulkopolitiikkaansa esittämällä oman ehdotuksensa Euroopan turvallisuuskonferensiksi väistäen näin NL:n aloitteen ulkopoliittiset ansat. Suomi tarjosi itseään kokouksen isännäksi, laajensi huomattavasti konferenssin agendaa ja ehdotti että myös USA ja Kanada osallistuisivat. 

Suomen aloite kohtasi suurta vastarintaa ja skeptisismiä, mutta vähitellen se sai uutta voimaa ja konferenssi järjestettiin Helsingissä vuonna 1975. Seurauksena oli poliittisen kiristymisen vähentyminen Euroopassa ja USA:n ja NL:n välillä. Liennytys prosessista perustettu Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestö (ETYJ) on nykyään maailman isoin alueellinen turvallisuusjärjestö, joka on aktiivinen monella alalla, muun muassa rauhan turvaamisessa, demokratian edistämisessä ja vaalien tarkkailussa. Ihmisoikeuksien loukkauksien seuraaminen Itä-Euroopassa ja muualla sai merkittävän alkusysäyksen konferenssin seurauksena.

Kansaivälisen tilanteen kiristymisen seurauksena olisi korkea aika että yksityinen maa, ryhmä maita ja/tai kansainvälinen organisaatio tai ryhmä kansainvälisiä organisaatioita tekisi aloitteen uudesta luottamusta herättävästä arkkitehtuurista Euroopassa ja koko maailmassa - niinkuin Suomi teki vuonna 1969. Tällä kertaa Kiinan pitäisi olla tärkeä osallistuja ja YK:n pääsihteerillä, YK:n yleiskokouksen presidentillä ja valtioiden johtajilla olisi tärkeä rooli aloitteessa. Ukrainan ja Venäjän konfliktin ratkaisun pääpiirteet voisivat olla osa aloitetta, tai aloite voisi tulla heti kun aselepo on saavutettu sodassa ja rauhanprosessia pyritään laajentamaan ja vahvistamaan.

Mitä sitten Suomi voisi tehdä ja heti? Tätä kirjoittaessa näyttää todennäkoiseltä että Suomi jättää NATO-hakemuksen. Luottamusta herättävien toimien ehdottaminen voisi tässä tilanteessa selvästi vähentää turvallisuusuhkia Venäjän suunnalta. Neljä ehdotusta jatkoajattelua varten tässä kriittisessä maailmantilanteessa:

1. Suomi voisi ehdottaa jatkotoimenpiteitä Lord Owenin suosittamalle uudelle NATO:n ja Venäjän väliselle sopimukselle, jonka ydin olisi sotilaalliset luottamusta herättävät toimet. Kun Venäjä esitti joulukuussa 2021 myös uutta NATO-Venäjä sopimusta, vaikkakin täysin erilaista, niin mahdollisesti Kremlin johto voisi olla kiinnostunut asiasta.

2. Asiantuntijoiden mukaan vahingossa alkavan ydinsodan vaara on suuresti kasvanut Ukrainan sodan seurauksena, varsinkin jos lännen ja Venäjän suhteet huononevat edelleen. Suomi voisi ehdottaa ydinasemaiden asiantuntijoista koostuvan paneelin perustamista, jonka tehtävänä olisi muutamassa kuukaudessa arvioida ydinsodan lisääntyneet riskit, ottaen myös huomioon ääntä nopeampien ydinaseita kantavien ohjusten kehityksen ja mahdolliset ydinaseiden ennakkovaroitus-, kontrolli- ja johtamisjärjestelmien uhkaavat muokkaukset kiristyneen kansainvälisen tilanteen seurauksena, ja ehdottaa uusia turvallisuusjärjestelmiä ja muita toimenpiteita katastrofaalisten yllätysten estämiseksi.

3. Samanlainen paneeli voitaisiin ehdottaa katastrofaalisen ilmastokriisin estämiseksi, joka uhkaa ihmiskuntaa jo tällä vuosikymmenellä. Valtiot satsaavat lisää asevoimiensa vahvistamiseen eikä niinkään ilmastotoimiin ja samalla fossiilisten polttoaineiden kulutus on lisääntymässä. Paneeli voisi  muutamassa kuukaudessa arvioida muutokset, jotka sota, sanktiot, fossiilisten polttoaineiden lisääntynyt käyttö ja asevarustelun kiihtyminen ovat aiheuttaneet aikaisempiin  ilmastoprojektioihin ja ehdottaa kiireellisiä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Paneelin voisi nimittää WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas yhdessä hallitusten välisen ilmastopaneelin johdon kanssa.

4. Suomi voisi ehdottaa itseään paikaksi, jossa yllaolevin paneelien tuloksista  voitaisiin keskustella ja sopia jatkotoimista.

Luottamusta herättävillä toimilla ja uusilla ilmastokriisin torjumisaloitteilla saataisiin aikaan kaikille osapuolille edullisia projekteja ja luovaa energiaa suunnatuksi koko ihmiskuntaa palveleviin toimenpiteisiin.

- - - -

Ph.D Tapio Kanninen on Global Crisis Information Network Inc’in johtaja New Yorkissa, Suomen Rooman Klubin jäsen ja entinen YK:n poliittisen osaston suunnittelupäällikkö. Kanninen aloitti uransa YK:ssa vuonna 1979 ja organisoi 1980-luvulla pääsihteerin toimiston, Yalen, MIT:in ja Ulkopoliittisen instituutin kanssa seminaareja ja konferensseja vahingossa syntyvän ydinsodan estämisestä.

Kannisen kirja “Crisis of Global Sustainability” (Routledge, 2013) käsitteli perusteellisesti ilmastonmuutosta ja siitä selviytymisen mahdollisuuksia. Teoksen teemat olivat esillä Kannisen klubivierailulla 21.11.2012:

http://filosofiklubi.blogspot.com/2012/11/klubi-ke-2111-klo-1700-fm-phd-tapio.html

Klubikeskustelua 30.3.2022. Henrik Nymalm: Camus ja Sartre

Kuinka moni yksinvaltias - tai paremminkin hirmuhallitsija - on historian aikana vapaaehtoisesti luopunut vallastaan?

Esimerkki filosofien keskuudesta Ranskassa. Sekä J-P Sartre ja Albert Camus olivat alussa marxilaisen ajatusmaailman ja poliittisen toiminnan tukijoita. Tätä politiikkaa edusti omalla vastenmielisellä tavalla Neuvostoliitto. Varsinkin Stalinin aikoina - ei Leninkään mikään pulmunen ollut - kehitys meni yhä pahemmaksi. Alussa idealismi toi kannattajia, mutta Stalinin käsissä terrori kiihtyi ja jopa läntisessä Euroopassa tämä huomattiin. N-liittoon tehtiin matkoja myös 20- ja myös 30-luvuilla.

Tässä vaiheessa Camus heräsi. Humanistina hänelle ihminen oli keskipisteessä. Idea ei saa olla suurempi kuin ihminen, ei ainakaan vastakohtaisesti. Sartre jatkoi N-liiton ylistämistä. Camus´n ja Sartren tiet erosivat. Sartre jopa puhui hänestä ilveillen. Ei muka ollut tarpeeksi antautunut. Mutta Camus oli ihmisen puolella, ei kollektivismin ja pakkopolitiikan edustaja.

Ihminen siis voi muuttaa mieltään, mutta hirmuhallitsijalla on liian paljon omalla tunnollaan. Hän ei enää kestä totuutta itsestään. Sellainen olisi kuin hyppy Eiffeltornista alas. Hitlerin kohtalo oli tällainen. Olisi siis hyvä nöyrtyä ajoissa. Olla toisten ihmisten puolella, samalla puolella kuin pieni, nöyrempi ihminen.  

Henrik Nymalm

Lea Pulkkinen: Autoritaarinen persoonallisuus

Klubilla 30.3. Tuomas Forsberg ja Christer Pursiainen alustivat ulkopolitiikan psykologiasta. Lähtökohtana oli Pursiaisen ja Forsbergin teemaa syvästi luotaava teos The Psychology of Foreign Policy.

- Keskustelussa Lea Pulkkinen nosti tarkemmin esiin kysymyksen autoritaarisesta persoonallisuudesta. Ohessa Pulkkinen selventää autoritaarisen persoonallisuuden käsitettä. 

- Lea Pulkkinen on toiminut Jyväskylän yliopistossa psykologian professorina, yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina, akatemiaprofessorina ja Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät -huippututkimusyksikön johtajana. JO.

- - - -

Lea Pulkkinen:

Autoritaarinen persoonallisuus

Autoritaarisuus tarkoittaa uskomusten, arvojen ja preferenssien kokonaisuutta, johon sisältyy muun muassa alistuminen auktoriteetin valtaan, samastuminen auktoriteettiin, tunteiden kieltäminen ja kyynisyys. Autoritaarisuus ei rajoitu yksilön ominaisuuksiin, vaan myös yhteiskunnat eroavat toisistaan autoritaarisuuden asteessa riippuen siitä, paljonko (1) niihin sisältyy demokraattisia prosesseja, (2) hallinto rajoittaa ja kontrolloi ihmisten toimintaa, (3) mediaa käytetään propagandan välineenä, (4) nationalismia korostetaan ja (5) sotaintoa vahvistetaan (Wrightsman, 1972). Autoritaarisuus voi olla oikeistopoliittista tai vasemmistopoliittista, anarkiaan pyrkivää.

Frommin teoria

Autoritaarisen persoonallisuuden tutkimisen tausta on Erich Frommin (1900–1980) teoriassa (ks. Ewen, 1988). Hänet luetaan kuuluvaksi psykoanalyytikoihin Freudin, Jungin, Adlerin ja Horneyn tavoin, mutta toisin kuin nämä muut hän ei ollut pohjakoulutukseltaan lääkäri. Hän väitteli Heidelbergissa 1922. Myöhemmin hän opiskeli Berliinin psykoanalyyttisessa instituutissa.  Hän muutti Yhdysvaltoihin 1934 pakoon antisemitismiä. 

    Ensimmäisessä kirjassaan Escape from Freedom (1941) Fromm irrottautui freudilaisesta teoriasta haluten painottaa sosiaalisten tekijöiden vaikutusta persoonallisuuteen. Fromm oli vaikuttunut Karl Marxin filosofiasta, ja piti tätä merkittävämpänä teoreetikkona kuin Freudia. Fomm torjuttiin psykoanalyyttisesta yhteisöstä, ja hän toimikin psykiatrian professorina Mexikossa 16 vuoden ajan ennen kuolemaansa.

Frommin mukaan Freudin korostamat sisäiset vietit muodostavat vain osan motivoivista tekijöistä. Hän painotti 

• ihmisen tarpeita olla yhteydessä muihin ihmisiin (rakkautta laajassa merkityksessä) ja eristäytymisen välttämistä,
• ihmisen tarvetta vaikuttaa ympäristöönsä rakentavalla tavalla ja 
• oman identiteetin muodostumista. 

Ihminen etsii elämältään merkityksiä ja tarkoitusta. Hän rakentaa henkilökohtaista filosofiaa, joka toteuttaa hänen arvojaan ja päämääriään elämässä ja ohjaa käyttäytymistä. Tarve henkilökohtaiseen elämänfilosofiaan on niin suuri, että sen osasiksi kelpaavat epärationaalisetkin ainekset. Orientaatio voi olla terve ja luova tai epäterve, epäluova:

1. Terve elämänorientaatio korostaa rakkautta, pätevyyden kokemusta, luovuutta, järkeilyä ja elämän kunnioitusta. 
2. Epäterve elämänorientaatio sisältää kuoleman rakastamista (nekrofiliaa), tuhoa, valtaa rikkauden tavoittelua, symbioottista riippuvuutta ja narsismia.

Epäterve elämänorientaatio sisältää kolme pakomekanismia, joilla käsitellään uhkaavia tunteita, joita syntyy siitä ristiriidasta, että ihminen haluaisi olla itsenäinen yksilö mutta pelkää vapautta:

1. Autoritaarisuus, symbioottinen epäluova orientoituminen, joka muodostuu kahdesta vastakkaisesta tendenssistä: toisaalta auktoriteetin ihailusta ja toiveesta alistua vahvemman valtaan (masokismi) ja toisaalta toiveesta olla auktoriteetti ja hallita muita (sadismi).  
2. Tuhoavuus, hyökkäävä aggressio, joka ei palvele mitään järkevää puolustustarkoitusta. Ihminen yrittää eliminoida ulkoisia uhkia sen sijaan, että käsittelisi niitä sisäisesti. 
3. Automaattinen, kameleonttimainen mukautuminen sosiaalisesti hyväksyttävään rooliin. Se on vaarallista yksilön identiteetille – ja koko yhteiskuntakin voi tulla ”sairaaksi” mukautuessaan valtaan patologisesti.

Fromm sanoutui irti freudilaisesta id, ego ja superego rakenteesta, mutta hyväksyi puolustusmekanismien käsitteen pitäen alitajuisia prosesseja hyvin tärkeinä. Niitä ovat muun muassa

• projektio (kytkee alitajuisesti omat uhkaavat impulssinsa, tunteensa tai uskomuksensa toisiin ihmisiin tai asioihin), 
• reaktionmuodostus (torjuu uhkaavat uskomukset, tunteet tai impulssit ja korvaa ne alitajuisesti niiden vastakohdilla), 
• rationalisointi (käyttää uskomiaan keinotekoisesti todennäköisiä selityksiä oikeuttaakseen laittoman käyttäytymisen ja vähentääkseen syyllisyydentunteita), 
• regressio (omaksuu alitajuisesti käyttäytymistä, joka oli hänelle ominaista aikaisemmassa ja turvallisemmassa elämänvaiheessa),
• identifioituminen hyökkääjään (vähentää kipeää itsehalveksuntaa tulemalla kuvitellun ja ihannoidun kohteen kaltaiseksi, joka voi olla joku idoli tai hyökkääjä),
• päiväuneksinta (tyydyttää täyttymättömiä toiveita kuvittelemalla tilanteita, joissa ne ovat täyttyneet) ja 
• repressio (torjuu alitajuisesti tietoisuudestaan uhkaavaa materiaalia mikä aiheuttaa vaikeuksia asian mieleen palauttamisessa).

Fromm ei tarkoin analysoi tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen kehitykseen, mutta hän tuo esiin hyvin autoritaaristen vanhempien kielteiset vaikutukset; he voivat vahingoittaa muun muassa lapsen itseluottamuksen kehitystä. Samoin vanhempien pessimismi, ilottomuus, narsismi, jäykkyys ja fyysinen pahoinpitely saavat lapsessa aikaan epäproduktiivisia orientaatioita defenssi- ja pakomekanismeineen. Ne voivat muokata alttiutta autoritaarisen persoonallisuuden muodostumiselle ja sitä vahvistavaan koulutukseen hakeutumiselle, kuten tapauskuvauksista voi päätellä (esim. Tuominen, 2019).

Autoritaarisen persoonallisuuden tutkimus

Autoritaarisen persoonallisuuden tutkimus virisi 1930-luvulla, kun äärioikeistolaiset poliittiset liikkeet, autoritaarisuus ja fasismi, voimistuivat Euroopassa. Yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa syntyi huolta siitä, miten ja miksi tällainen ilmapiiri alkoi kehittyä. Institute of Social Research Frankfurtin yliopistossa julkaisi 1936 tutkimuksen, joka kytki persoonallisuuden taipumuksia poliittisiin sympatioihin. Jatkotyötä uhkasivat kuitenkin hallitsevan juutalaisvastaisen natsipuolueen syytökset. Henkilöt, jotka olivat perustaneet the Frankfurt school of Marxist sociology eli Max Horkheimer, Herbert Marcuse ja T. W. Adorno sekä Else Henkel-Brunswik muuttivat Sveitsiin ja sieltä Yhdysvaltoihin. Adorno (yhteiskuntatieteilijä) ja Frenkel-Brunswik (psykologi) sijoittuivat Berkeleyhin. Yhdessä siellä olevien tutkijoiden kanssa he julkaisivat kirjan epädemokraattisesta ja autoritaarisesta persoonallisuudesta (1950).

Kalifornialainen ryhmä tutki alun perin antisemitismiä, mistä huomio siirtyi ennakkoluuloihin ja etnosentrismiin eli ulkoryhmän torjuntaan. Autoritaarisuuden käsitteeseen sisällytettiin useita komponentteja, kuten sovinnaisuus, autoritaarinen aggressio, autoritaarinen alistuminen, valta ja kovuus, taikausko ja stereotypia, destruktiivisuus ja kyynisyys. Autoritaarinen johtaminen tarkoittaa johtamista, jossa johtaja on hyvin määräilevä, tekee kaikki päätökset, ei osallistu ryhmän jäsenten toimintoihin ja on rankaiseva toiminnassaan jäseniä kohtaan.

Autoritaarisen persoonallisuuden tutkimuksen lähtökohtana oli olettamus, että autoritaarisuuden tendenssejä on olemassa jokaisessa ihmisessä ja että autoritaarisuuden astetta voidaan tutkimusmenetelmillä arvioida.