Klubilla ke. 28.3. klo 17.00 tj Isa Merikallio: Merkityksellinen elämä

Tutkija, toimitusjohtaja ja klubiaktivisti Isa Merikallio ja hänen vetämänsä yritys Redera on vuosien ajan tutkinut suomalaisten elämäntapoja sekä heidän kokemuksiaan työstä ja sen merkityksestä. Viimeisin tutkimus - Suomalaiset 2012 - julkaistiin vastikään.

- Nykyihmisellä on Suomessa pääsääntöisesti kaikki, mitä tarvitsemme ja aivan liikaa sitä, mitä haluamme. Kuitenkin voimme huonosti ja usein koemme ettemme saa elämältä kaipaamaamme. Työelämä on entistä vaativampaa mutta työmotivaatio ja jaksaminen ovat kateissa. Miksi niin monet nuoret syrjäytyvät? Työsuhteiden pituudet lyhenevät ja ihmissuhteet määräaikaistuvat. Yhä enemmän eletään virtuaalimaailmassa ja tässä hetkessä, mutta sellaisella tavalla, joka ei saa elämää tuntumaan merkitykselliseltä. Emmekö ole huolehtineen riittävästi fyysisestä kunnostamme ja sen myötä myös mielenterveydestämme? Mistä oikein on kysymys?

 ISA MERIKALLIO:  

Suomalainen tänään

(Tekstin lähteet: Rederan Suomalaiset –tutkimukset 2003-2012 ja Tilastokeskus)

2/3 suomalaisista kokee elävänsä elämäänsä korkeintaan keskinkertaisella energiatasolla. Matalin jaksamistaso on 26-35-vuotiailla. 32%:lla miehistä ja 14%:lla naisista yleismieliala ja toiveikkuus tulevaisuuden suhteen on matala. Työssä jaksamisen taso on myös laskenut. Yli 80% kokee, että työelämä on vaativampaa kuin aiemmin. Puolet suomalaisista miettii työnsä mielekkyyttä ja työmotivaation riittävyyttä viikoittain, sama määrä pohtii työpaikan vaihtoa vähintään kerran kuukaudessa. Mutta ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella: työsuhteiden kesto ja työpaikan vaihtonopeus on kiihtynyt huomattavasti 2000-luvulla. Juuri kukaan ei pysy samassa työpaikassa kymmentä vuotta. Usein syy on toki työpaikoissa, jotka tekevät jatkuvia muutoksia, mutta entistä useammin myös työntekijöissä, jotka etsivät jotakin parempaa. Työ ei ole antoisaa tai sillä ei ole riittävästi merkitystä. Yli puolet suomalaisista haaveileekin ”suuremmasta elämänmuutoksesta”. Tällaisia ovat esimerkiksi alan vaihto, maalle muutto tai oman kahvilan perustaminen, ei enää lottovoitto. Raha ei motivoi ihmisiä enää kuten 90-luvulla. Jos tarjotaan enemmän vastuuta ja enemmän palkkaa, entistä useampi valitsisi mieluummin vähemmän vastuuta ja vähemmän palkkaa – enemmän vapautta, rentoutta, joustoa ja omaa aikaa. Suomalaisella on kuitenkin vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Rahaa on käytettävissä enemmän kuin koskaan. Mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen on valtavasti, mutta emme kykene hyödyntämään niitä. Emme jaksa, energiat ovat vähissä. Entistä useampia nuoria työelämä ei innosta edes lähtöviivalle. Kymmeniä tuhansia nuoria on syrjäytynyt, he eivät opiskele eivätkä käy työssä. He elävät päivästä toiseen tehden mitä tässä hetkessä huvittaa, usein vanhempien kustannuksella. Pitkäjänteinen toiminta, kuten monivuotinen ammattiin opiskelu ja liikuntaharrastuksen eivät motivoi nuoria kuten ennen, sillä nuori on tottunut saamaan palkinnon ennen puurtamista, ”hetimullekaikkitännenyt”. Nuorten, etenkin nuorten miesten fyysinen kunto on laskenut dramaattisesti viime vuosina. Kaikista suomalaisista vain kolmannes harrastaa kuntoliikuntaa kolme kertaa viikossa tai useammin, yli kolmannes korkeintaan kerran viikossa. Puolet suomalaisista ei syö tuoreita vihanneksia päivittäin. Pidämme siis terveydestämme ja kunnostamme huonosti huolta, jolloin kokemus työelämän rasituksista ja vaativuudestakin on totta. Niinpä masennumme. Vuonna 2011 Suomessa oli lähes puoli miljoonaa masennuslääkkeiden käyttäjää. Masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 2005-2009 neljässä vuodessa lähes neljänneksen.
Alkoholin käyttö on toinen lohduke, joka on huolestuttavan yleistä etenkin pienten lasten isien keskuudessa. Joka neljännessä lapsiperheessä käytetään liikaa päihteitä, kerrotaan A-klinikkasäätiöstä. Lääkitsemme oiretta, joka johtuu siitä, että emme ole pitäneet itsestämme parempaa huolta, mutta tavoilla, jotka heikentävät kuntoamme entisestään. Kierre on valmis. Masentunut tai alkoholia käyttänyt ei jaksa lähteä ulkoilemaan ja kuntoilemaan, vaikka se todella kannattaisi: vähintään kolme kertaa viikossa liikkuvien elämänlaatu on merkittävästi parempi. Miten olemmekaan ajautuneet näin eksyksiin, tuuliajolle? Elämämme perusrakenne on muuttunut 2000-luvun aikana ratkaisevasti vain yhdeltä osin: tärkein ulkoinen muutos ihmisten arjessa on sähköisen todellisuuden vallankaappaus. Kymmenessä vuodessa vapaa-ajan vietto tietokoneella on kolminkertaistunut. Tärkeimmät suomalaisten vapaa-ajanviettotavat ovat televisio ja tietokone, keskimäärin kaksi tuntia päivässä molemmat. Tietokoneaika ylittää nyt reaalielämässä tapahtuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen käytetyn ajan, joka puolestaan on vähentynyt kolmanneksella ja tietokoneaika on kaksinkertainen muihin harrastuksiin käytettyyn aikaan verrattuna. Kodeissa vietetään vähemmän aikaa ihmisten kesken, yhä enemmän kukin omalla koneellaan. Kun lapset ovat kasvaneet kouluikään, he siirtyvät omiin huoneisiinsa viettämään aikaa tietokoneilla. Koululaisen kaveri voi tulla kylään, mutta hänen kanssaan ollaan usein yhdessä tietokoneella. Aikuisilla on omat kannettavat tietokoneensa, joilla he viettävät aikaa. Internetissä saadaan jopa vahvempia ja rikkaampia tunne-elämyksiä kuin vastaavissa tilanteissa reaalimaailmassa. (Rederan ja DiVian Verkkoasiointitutkimus 2012) Ei siis ihme, että verkosta tullaan riippuvaisiksi. Älypuhelinten ja tablettien myötä se on aina saatavilla. Yhden klikkauksen päässä. Yli 50-vuotiaat ovat myös jo löytäneet internetiin ja käyttävät koneita sujuvasti. Tunteet, joita verkon kautta saadaan, ovat huimia: viihdettä, jännitystä, nautintoa. Sosiaalinen media aikaansaa juuri niitä tunteita, joita muilta ihmisiltä kaipaamme: saamme arvostusta, meistä pidetään, meidät huomataan. Yhdellä klikkauksella ja nopeasti. Voimme valita kiinnittää huomiota juuri niihin ihmisiin ja asioihin, joista juuri tällä hetkellä olemme kiinnostuneita. Helpossa nettielämässä on paljon hyvää, mutta siinä piilee myös vaara. Pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky alenevat, ihmisistä tulee levottomampia ja kärsimättömämpiä. Huomiomme hyppii kohteesta toiseen jatkuvasti, moni on ”online” kaiken valveillaoloaikansa. Mielihyväntunteen lykkääminen vaikeutuu. Emme kykene toimimaan siten, että saisimme elämäämme sitä, mitä todella tarvitsemme, sillä valitsemme hetki hetkeltä sitä, mitä juuri nyt haluamme. Jos tarjolla on jatkuvasti naposteltavaa, lapsi ei syö kunnon ruokaa. Samanlainen tilanne tapahtuu nuorelle ja entistä useammalle aikuiselle ihmiselle nettiyhteyden äärellä. Tarjolla on liian helposti nautintoa, huomiota ja viihdettä, ikään kuin taskussa olisi aina suklaapatukka, tai peräti jatkuvasti täytettävä baarikaappi ja kaikki maailman elokuvat ja lehdet. Netin tarjonta on rajaton, loputon. Aika kuluu huomaamatta. Kuinka paljon helpompi työpäivän tai nuorelle koulupäivän jälkeen on jäädä sohvalle sähköisen tarjonnan pariin siemaillen vaikkapa kuppi kahvia kuin vaihtaa liikuntavarusteet ja lähteä lenkille, josta hyvä olo seuraa vasta lenkin jälkeen. Jos tarjolla on porkkanaa ja suklaata, suklaa loppuu tarjottimelta aina ensin. Internet on kuin suklaa, kuntoilu on kuin porkkana. Seuraavana päivänä tosin huomaamme, että olisikin kannattanut syödä porkkanaa, mutta kehä on jo valmis: silloin olemmekin entistä väsyneempiä ja kaipaamme piristystä ja lohduketta, jota saa jälleen nautinnoista ja viihteestä helpommin kuin hikoilusta. Länsimainen maailma polarisoituu: toisessa päässä ovat kunnostaan ja terveydestään huolehtivat, toisessa päässä itseään hengiltä syövät ja juovat. Koulutus- ja tulotaso ei enää selitä tätä elinvoimaisuuden eroa kuten ennen, Suomessa se ei selitä eroa juuri lainkaan. Iälläkin on erilainen vaikutus terveyteen kuin ennen: yli 50-vuotiailla menee paremmin terveystottumusten osalta kuin alle 35-vuotiailla, jotka puolestaan ovat aktiivisimpia netin käyttäjiä. Tarjolla on enemmän kuin koskaan tietoa siitä, mikä on terveellistä. Tarjolla on myös enemmän vaihtoehtoja kuin koskaan terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Liikuntalajeja syntyy koko ajan lisää, liikuntaohjelmia ja ohjaajia on joka kulmassa. Ja meillä on aikaa ja rahaa enemmän kuin koskaan. Emme kuitenkaan jaksa käyttää näitä resursseja elinvoimamme ja onnellisuutemme kasvattamiseen. Kohtaamme valinnan vapautta yhä enemmän, kokemuksellisesti liikaa. Elämän tahti on kiihtynyt jatkuvasti. Kohtaamme vuosi vuodelta enemmän ärsykkeitä, vaihtoehtoja huomiolle, ajankäytölle, energian jakamiselle. Ihmisiä on enemmän ympärillämme, tv:ssä on enemmän kanavia, mediassa ja Internetissä jatkuvasti jotain, jota voisimme seurata. Liian vähän aikaa, liian vähän silmiä, jalkoja ja käsiä osallistuaksemme kaikkeen, mikä meitä saattaisi kiinnostaa. Maailman epävarmuus stressaa, hermostuttaa meitä. Internet tuo kaukaisetkin tapahtumat lähemmäs kuin vanha media. Muutokset tapahtuvat nopeammin, taantumia toisensa perään, markkinataloudessa toimijoiden muutokset ovat paljon nopeampia kuin 10 ja 20 vuotta sitten. On mahdollista seurata tilanteita maailman toiselta puolelta koska tahansa. Keski-ikäinen on stressaantunut, hän kaipaa parempaa jaksamista ja vapautta työelämän kahleista. Hän haluaa hypätä suorittamisen oravanpyörästä. Hän on väsynyt työelämän jatkuviin muutoksiin ja uudistuksiin, epävarmuuteen, samalla kilpailu työssä ja suoritepaine ovat kasvaneet. Hän ei enää arvosta rahallista kompensaatiota suoritevankilassaan kuten ennen. Työmotivaatio on alhaalla. Aikuinen ei halua lisää haasteita ja lisää palkkioita, vaan vähemmän täyttä elämää. Samalla työikäinen kuitenkin tuntee jäävänsä paitsi suuresta määrästä mahdollisuuksia. Nuorille tyypillinen tapa vastata tähän uuteen tuhannen kanavan ja mahdollisuuden maailmaan on ”elää hetkessä”, elää spontaanisti valiten hetki kerrallaan, mihin huomionsa kiinnittää. Nuori ei halua sitoutua opiskeluun ja työpaikkaan, kuten vanhempansa. Pitkäjänteisyys ei ole arvossaan. Vanhan ajan elokuvat pitkästyttävät nuoria, lastenohjelmien tempo on hengästyttävä. Nuori jaksaa keskittyä vain hetken kerrallaan. Valintojen ja tekojen seurauksia ei ajatella pitkällä tähtäimellä. Ei tiedetä, mitä huvittaa tehdä huomenna ja ensi vuonna. Juuri nyt tekee mieli energiajuomaa, kohta taas jotain rauhoittavaa. Miksi nuori kuntoilisi, jos se ei ole heti kivaa? Mielihyväntunteen lykkäämisen kyky olisi hyvä oppiaine peruskouluun. Meillä on kaikki se vapaus valita, josta joskus haaveilimme. Valitsemme kuitenkin väärin. Yritämme epätoivoisesti päivästä toiseen etsiä onnellisuuden lisäämiseksi elämäämme mitä-ostoslistalta löytyviä asioita kuin valtavasta tavaratalosta, jota emme tunne. Pyrkimyksemme on kohti onnellisuutta, mutta mitä-jahti tekee meistä useammin onnettomampia kuin onnellisia, se stressaa ja uuvuttaa meidät. Kaipaamme lepoa, vapautta, selkeyttä elämään ja hakeudumme lohdun ja nautintojen pariin. Mitä haluan juuri nyt ja elämältä? Mitä haluan -viidakko on kasvanut koko ajan, se on loputon. Internet on tehnyt siitä käytännössä rajattoman: voimme valita rajattomasta määrästä huomion kohteita jatkuvasti. Samalla levottomuus lisääntyy, keskittyminen on vaikeampaa kuin ennen, kun yhdellä klikkauksella voi vaihtaa kohdetta, mitä-fokusta. Fyysisessä maailmassakin on vuosi vuodelta enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, joista voimme valita. Nyt elämme mitä-jahdin levottomuudessa, stressaantuneina tekemistämme valinnoista ja siitä, että emme saavuta valitsemiamme mitä-asioita, tai siitä, että olemmekin ehkä valinneet vääriä mitä-asioita listallemme – tai peräti siitä, että emme edes osaa valita. Mielihyväntunteen lykkäämisen lisäksi elämäntaidon opettelu tekisi aikuisellekin hyvää nykymaailmassa – se miten elämää olisi hyvä elää päivästä toiseen. Ehkä nykyistä enemmän avoimesti tutkaillen, rauhallisesti keskittyen, paremmin kosketuksissa ihmiseen ja luontoon, itseemme ja ympäristöömme. Viktor E Frankl nosti jo kauan sitten esiin eksistentiaalisen frustraation. 2000-luvun ihminen kärsii juuri siitä: pullistunut ego haluaa yhä enemmän, aina parempaa ja juuri oikeita asioita, ympäristö tarjoaa liikaa mahdollisuuksia. Elämä on itsestäänselvyys, elämän tarkoitusta on ehdoin tahdoin etsittävä, modernisti vaikkapa joogaten tai itseään ruuanlaittoharrastuksissa toteuttaen. Miten olisi parempi tapa elää. Miten on asenne, arvot ja luonteenpiirteet, tavat toimia, joista on meille ja ympäristöllemme eniten hyötyä. Miten-määreitä ovat esimerkiksi rehellisesti, rauhallisesti, rennosti, avoimesti, rohkeasti, viisaasti, vilpittömästi, rakastaen. Miten on meissä itsessämme, mitä puolestaan on ulkopuolellamme. Tehokas miten vie meidät perille onnelliseen ja menestyksekkääseen elämään, varmasti. Mitä-listat eivät taas varmasti vie perille, vaikka hioisimme niitä elämämme loppuun asti, emme tunne niitä, emmekä voi hallita. Kuinka moni yrittääkään elää terveellisemmin tai vaikkapa vain laihduttaa vuodesta toiseen? Yritämme etsiä ratkaisua itsemme ulkopuolelta, siitä mitä tulisi syödä ja tehdä. Hakeudumme jopa elämäntaidon valmennuksiin unelmoimaan siitä, mitä vielä voisimme haluta. Mutta alitajuntamme miten on kapteeni, joka johdattaa meidät herkkujen ääreen taitavasti ja tehokkaasti kerta kerralta, sillä hänen tehtävänään on varmistaa mielenrauhamme, vaikka hetkeksi. Jos tutustumme kapteeniin paremmin ja annamme hänelle ruorin jo ennen kuin olemme juuri törmäämässä kivikkoon, saatammekin huomata, että meidän tulisi toimia arjessa aamusta alkaen rennommin ja rauhallisemmin, lempeämmin itseämme kohtaan, jotta illalla olisi helppo elää terveellisesti. Liikunnassa on jotain hyvin perustavalla tasolla terapeuttista. Ennen ihminen liikkui luonnostaan ja luonnossa, hakkasi puita ja kantoi vettä, keräsi marjoja ja metsästi. Liikunta tekee nykyihmisellekin hämmästyttävän hyvää henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti: (Suomalaiset 2012 / Redera): Liikuntaa vähintään 3 kertaa vko harrastavat vs. liikuntaa korkeintaan 1krt/vko harrastavat ”passiiviset”: - Liikkuvat: energiataso melko korkea tai korkea 58%:lla / passiiviset: Energiataso melko korkea tai korkea 21% - ”Olen tyytyväinen elämääni”: 63% liikkuvista, 31% passiivisista - ”Elämäni on melko kaukana siitä, millaista haluaisin sen olevan”: 5% liikkuvista, mutta 31% passiivisista - Olen vähintään melko tyytyväinen ulkonäkööni: 80% liikkuvista, 25% ei liikkuvista - “Tunnen itseni paremmin kuin 10v sitten/ olen enemmän "sinut" itseni kanssa”: 92% liikkuvista, 66% passiivisista - 71% liikkuvista on tyytyväisiä parisuhteeseensa vs. 33% passiivisista - Arvostukseni työssä on noussut viime vuosina: 59% liikkuvista, 26% passiivisista