Äskettäin edesmennyt suuri fennomaani Aatos Erkko totesi Valituille Paloille v. 2005 antamassaan harvinaislaatuisessa haastettulussa mm. seuraavaa:
Venäjällä on monia asioita, joita ei länsiajattelussa pidetä hyväksyttävinä tai miellyttävinä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä menee eteenpäin koko ajan ja että sillä on valtavat mahdollisuudet verrattuna Kiinaan. Monelle tulee vielä kylmä suihku Kiinan suhteen. Venäjä on osa Eurooppaa, Kiina ei ole. Se meidän täytyy muistaa.
Keskiviikkona 17.10. vieraaksemme saapuu Tapani Kaakkuriniemi Aleksanteri-instituutista. Kysymys on siis Venäjästä.
1800-luvun ajattelijat tiesivät, mihin Venäjä kuuluu. Tosin kukin tiesi sen omalla tavallaan. Slavofiili Nikolai Berdjajev kiteytti käsityksensä:
Venäjä on kaikkein valtionvastaisin, kaikkein anarkistisin maa maailmassa. Ja Venäjän kansa on kaikkein epäpoliittisin kansakunta, joka on koskaan pystynyt panemaan maansa järjestykseen. Kaikki tosi venäläiset, kansalliset kirjailijamme, ajattelijamme ja kirjallisuusmiehet ovat olleet anti-etatisteja, eräänlaisia anarkisteja.
Kuinka anarkistinen Venäjä nykyään on? Kumpaa Venäjä on, autoritaarinen vai totalitaarinen valtio? Kuinka erilainen se on? Kuinka erilaisia me olemme katsoessamme Venäjää? Mihin Venäjää voi verrata? Filosofisten pohdintojen lomaan vilautamme Pussy Riotia ja huostaanottoja.
Alustajana on Tapani Kaakkuriniemi, joka Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkönä yrittää saada nuorison ymmärtämään Venäjää, mutta ajattelemaan samalla itse. Hämärässä menneisyydessä Kaakkuriniemi oli Jyväskylässä mukana sivistysyliopistoliikkeessä (jonka ideat valuivat paljolti hukkaan) ja toimittamassa filosofista kulttuurilehteä Genesistä. Joutoaikanaan hän on akateeminen ay-aktivisti.
Tervetuloa Venäjä-istuntoon!
Kuvat: Otto Olavinen
Tekstit
Mielestäni monet viisaat henkilöt puhuivat, että itse halusin olla kuunteluoppilaana.
VastaaPoistaUrho Kaleva Kekkosen kanta nähdäkseni oli, että
tosiasioita on Venäjän valtavuus sekä väestön ja voimavarojen suhteen Suomeen verrattuna sekä että se sijaitsee Suomen vieressä.
Siis Suomi pieni ja naapuri iso tekijä maailmassa.
Omassa elämässäni en pysty palaamaan menneeseen ja tarttumaan taakse jääneeseen aikaan. Poliitikan vaikeus lienee maailman tilanteen jatkuva muutos.
Siis esimerkiksi suomenkielellä on helppo sofistisesti viisastella, vaan kansainvälisessä kanssakäymisessä täytyy keskustelun olla yksiselitteisesti ymmärrettävää, kun molempien puolten pöytäkirjojen pitää olla yhteneviä kielestä riippumatta.
Esitelmässä tuli osittain esiin Tsaari Aleksanteri I:n rooli aikana, jolloin Pariisin Elyseellä oli Venäjän armeijaa Napoleonin tappioiden jälkeen.
Aleksanteri I tietääkseni loi Euroopan unionia pohjustavia ajatuksia, joita muut valtiot kuuntelivat vaan eivät tilaisuuteen tarttuneet.
Terveisin Veikko Timonen