sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Heikki Vuorila: LAURI RAUHALAA TAPAAMASSA



Tutustuin 1990-luvun alussa Lauri Rauhalaan (s. 1914) Reijo Wileniuksen järjestämissä tutkijatapaamisissa Snellman-korkeakoulussa. Vuonna 1992 Rauhala julkaisi kirjan Henkinen ihmisessä. Saman vuoden lopussa olin Porthaniassa kuuntelemassa hänen luentoaan kirjan aiheesta. Rauhalan ajatukset kiinnostivat ja lähdin tutkimaan hänen kirjallista tuotantoaan.

Keväällä 1994 haastattelin häntä ja tein jutun Suomi-lehteen aiheesta Mitä on henkinen?. Saman vuoden syksyllä tapasin hänet toistamiseen ja pohdimme hänen kehittämäänsä holistista ihmiskäsitystä, jonka ulottuvuudet ovat tajunnallisuus, kehollisuus ja elämäntilanteisuus (situationaalisuus).

Itselläni oli juuri siihen aikaan meneillään ”Rauhala-kausi”. Joulukuussa 1994 Tampereella pidettiin Fenomenologia Suomessa –seminaari jossa myös Rauhala esiintyi.  Sain luvan nauhoittaa Rauhalan esitelmän.  On ehkä maininnan arvoista että nauhalla Rauhalan esitystä kommentoivat mm. filosofi Sven Krohn (1903-99) sekä psykiatri Martti Siirala (1922-2008).

Minulla oli aikomus tehdä Lauri Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä pro gradu –lopputyö Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian laitokselle. Tarjosin aihetta eri seminaareissa, mutta tarjoustani ei hyväksytty. Rauhalan eksistentiaalinen fenomenologia ei ollut suomalaisessa filosofiassa siihen aikaan muodissa. Loppujen lopuksi tein maisterin työn Ludwig Wittgensteinin holistisesta kielikäsityksestä.

Nyt lähes 20 vuoden tauon jälkeen kiinnostukseni Rauhalan ajatteluun ja kirjalliseen tuotantoon on noussut uudelleen pintaan ja halusin tavata hänet. Sain sovittua tapaamisen 2013 loppiaisen jälkeiselle maanantaille. Hän on muuttanut vaimonsa Esterin (1918-) kanssa Merikadulta Töölössä sijaitsevaan palvelutaloon. Kysyin Rauhalalta haastattelua, koska olen tekemässä hänestä laajempaa artikkelisarjaa. Hän vastasi minulle, ”Keskustelemaan voit tulla, mutta haastatteluja en enää anna”. Sovimme tunnin mittaisesta tapaamisesta. Keskustelumme kesti lähes kaksi tuntia.

Lauri Rauhala on tuonut mukanaan eläkeasuntoonsa tärkeimmät kirjansa.  Osan kotikirjastostaan hän antoi muuton yhteydessä pois niitä tarvitseville. Esimerkiksi Carl Gustav Jungin teokset Rauhala lahjoitti jungilaisen opintopiirin käyttöön. Osa kirjoista vietiin varastoon. Tästä huolimatta hänellä on edelleen suurehko kirjasto- ja työhuone Töölön kodissaan. Varovaisesti hän sanoo jo julkaisseensa ”kaiken”. Tosin Rauhala miettii viime vuosina eri lehdissä olevien artikkeleiden julkaisemista yhdeksi kirjalliseksi niteeksi. Tähän hän on valmis kirjoittamaan johdantotekstin.

Arkiaskareiden lisäksi Rauhala käy pari kertaa viikossa palvelutalon johdetussa kuntojumpassa. Myös monet kaupassakäynnit 98-vuotias hoitaa itse. Joulun alla hoidettavana olivat silmälasien korjaaminen lähioptikolla. Keskusteluni Lauri Rauhalan kanssa päättyi samaan ystävälliseen tapaan kuin 20 vuotta sitten. Keskusteluun kahvikupin ääressä liittyi myös vaimo Esteri.

Heikki Vuorila
FM, Kaarina

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Mukava kuulla Lauri Rauhalasta ja hänen hyvästä voinnistaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Timo. Olen kirjoittanut Rauhalasta laajemman artikkelisarjan Uusi Safiiri 1/2013 -lehteen. Yksi näistä artikkeleista on luettavan pdf:nä netissä. Terveisin Heikki Vuorila > http://www.via.fi/index.php?sivusto=uusi_safiiri&luokka=numerot&sivu=2013.1

    VastaaPoista
  3. Hei Heikki

    tiedätkö jotain Lauri Rauhalan nykyisestä kunnosta, tuli mieleen että hän täyttää 13.9. 100 (sata) vuotta! se pitäisi huomioida jotenkin julkisuudessa

    t. tuija.kotiranta@jyu.fi

    VastaaPoista
  4. Hei, Lapin yliopisto järjestää 11.-12.9.2014. "Kokemuksen tutkimuksen konferenssin", jossa käsitellään Lauri Rauhalan filosofiaa. En tiedä sen enempää kuin tämän linkin verran > http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Kongressipalvelu/Konferenssit

    VastaaPoista

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005