Markku af Heurlin: ROTHSCHILDIEN HOPEAT

Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma sekä saman oppiaineen dosentti Teemu Keskisarja ovat kirjoittaneet vetävän teoksen Erehtymättömät (WSOY 2012) Suomen liikepankkien historiasta vuodesta 1862 vuoteen 2012. Siis 150 vuotta keskeistä taloushistoriaa ahdettuna 495 sivuun. Aina kriittinen lukija ei voi välttyä vaikutelmalta, että tulkinnan ja aineellisen totuuden välillä voi olla hieman aukkoja. Olisin itse kaivannut taulukkoja tasetiedoista ja rahanarvon kehityksestä. jotka auttavat hahmottamana tapahtumien mittasuhteita. Pankit julkaisivat ainakin vielä 60-luvulla taseensa kuukausittain Talouselämä-lehdessä.

Keskisarja oli väitellyt vuonna 2006 aiheesta: "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa": Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Tähän aiheeseen liittyy hyvin hänen palkittu taloushistoriansa: Vihreän kullan kirous: G.A.Serlachiuksen  elämä ja afäärit. Tähän kirjaan perustui Kari Heiskasen keväällä Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ensiesityksensä saanut huikea näytelmä Metsäperkele – G.A. Serlachiuksen hirmuinen elämä. 

Itse jäin aprikoimaan Suomen markan alkujuurta, Rothschildien hopeaa. 1850-luvulla rahaolot maassa olivat lievästi ilmaisten sekavat: Vanhoja Ruotsin vallan aikaisia taalereita liikkui edelleen. Venäjän hopearuplaa oli vähän ja paperiruplan arvon tuhosi lopullisesti Krimin sota. Toivo omasta rahasta oli voimakas, ja ehkä eniten asian toteutumiseen 1865 vaikutti senaattori, finanssiasiain toimikunnan päällikkö Fabian Langenskiöld (1810-1863). Snellmanin merkitys on – vastoin yleistä luuloa – vähäisempi.

Rothschild

Markalla ei kuitenkaan olisi ollut arvoa ilman riittävää arvometallivarantoa, ja sellaista ei Suomen Pankilla ollut. Asialle lähetettiin hattu kourassa haminalainen kielitaitoinen pikkuliikemies F.K. Nybom. Lontoo vastasi ei, mutta Nybomin hämmästykseksi Frankfurt am Mainissa Euroopan johtava finanssimies Carl von Rothschild vastasi myöntävästi.

Kaksi vuotta myöhemmin kadon ja nälkävuosien köyhdyttämä maa sai – tosin yli viikon kerjäämisen jälkeen hänen henkilökohtaisista varoistaan luoton siemenviljan ostamiseen; se teki kolmanneksen valtion budjetista, ja pelasti maan.

Miten upporikas ja perin sydämettömänä pidetty rahamies saattoi lainoittaa näin kaukaista, köyhää ja pientä 1,7 miljoonan asukaan maatalousmaata?

Seuraava on pelkkää otaksumaa: Ehkäpä saamme kiittää suotuisten tähtien vaikutusta.

Suomi ei ollut syrjäinen. Maassa oli eteviä kansainvälisesti tunnettuja tiedemiehiä, kuten harvinaisia maametalleja tutkinut Johan Gadolin, ainoa ihminen, jonka mukaan on nimetty pysyvä alkuaine gadolinium. Lauantaiseuran perustajiin kuulunut runoilija ja fyysikko J.J. Nervander oli saanut Ranskan tiedeakatemian mitalin kehittämästään sähkövirtamittarista tangenttibussolista. Mielenkiintoinen häkkyrä muuten, jollaisella vielä 50-luvulla tehtiin harjoitustöitä.

Tangenttibussoli

Helsinki- Hämeenlinna – rautatie valmistui tammikuussa 1862. Vaatimaton alku, mutta alku kumminkin. Saimaan kanavan rakentaminen (1845 – 1856) oli suurtyö, jota johti pohjoismaiden etevin kanavainsinööri Götan ja Trollhättanin kanavien suunnittelija, ruotsalainen Nils Ericson, keksijä John Ericssonin veli. 

Ratkaisevat olivat kuitenkin ehkä Struven ketju ja Friedrich Wilhelm Argelander, ensin Keis. Aleksanterin sitten Bonnin yliopiston tähtitieteen professori. (1799 – 1875). Argelander oli syntynyt Memelissä ja opiskeli Königbergissä Besselin etevimpänä oppilaana mutta muutti isoisänsä kotimaahan Suomeen 1823 ensin observaattoriksi Turkuun. sitten professoriksi Helsinkiin. 

Argelanderin ajatusten pohjalta Engel piirsi Helsingin ylipiston tähtitieteellisen observatorion Ullanlinnan kallioille (1834). Tämä oli esikuvana Pulkovon tähtitornille Pietarin lähellä ja myös Argelanderin suunnittelemalle Bonnin Stenrwartelle, joka on nykyisin museona.

Struven ketju

Argelander laski tähtien ominaisliikkeestä taivaanpallolla aurinkokunnan liikkuvan kohti Herkuleen tähdistöä. Hän myös loi nykyisinkin käytössä olevan muuttuvien tähtien luokittelun.

Baltiansaksalainen, silloin vielä Tanskaan kuuluneessa Altonassa vuonna 1793 syntynyt ja 1864 Pietarissa Pulkovon observatorion johtajana kuollut Wilhelm von Struve kuului kuuluisien tähtitieteilijöiden perheeseen. Hänen ehkä merkittävin aikaansaannoksena oli Struven ketju. maan muodon ja mittauksen pohjaksi rakennettu lähes 3000 kilometriä pitkä Norjasta Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle osapuilleen Tarton meridiaania (26 asetta itäistä pituutta) kulkeva kolmimittauspisteketju.

Vaativa työ aloitettiin 1814. ja se kesti yli 40 vuotta. Kolmasosa mittauspisteketjusta kulki Suomen alueella Ei sellainen olisi ollut mahdollista ilman taitavia työmiehiä ja hyvää hallintoa.

1837 Argelander muutti Bonniin, ystävystyi Preussin kuninkaan Fredrik Wilhelm IV:n kanssa (1795 – 1861). 1840 hänet kutsuttiin vastaperustetun Bonnin observatorion johtajaksi. Vanhoilla päivillään Argelander oli Hessenin prinsessan kotiopettaja. Ja Hesseninhän suurin kaupunki on Frankfurt.

Tämän kaiken merkityksestä pankkiiri Carl von Rothschildin mielenliikkeisiin voimme vain tehdä oletuksia.

Af Heurlin, 60 vuotiaana 5.5.2013

Rothschild seurasi kaikkea, myös edistystä tieteessä, oli laajan tiedonantajaverkostonsa kautta tietoinen siitä, mitä maailmalla tapahtui ja ehkä oli miettinytkin asioita esittämältäni kannalta. Ajan sanomalehtien läpikäynti antaisi osviittaa? Oliko ruhtinaallisesta palatsista kenties lähtenyt myllykirje pankkiirillemme?  Siihen voisi löytyä vastaus Rothshcild-Hottingenin suvun arkistoista Sveitsissä, mutta Klubilla tuskin on vielä niihin pääsyä.

 

Rahansa Rothscild kyllä sai takaisin, ja myöhemmin järjestettäväkseen Suomen tulevatkin valtionlainat. Hän myös laati Suomen Pankille teräviä taloudellisia analyysejä, joiden arvoa tuskin voi yliarvioida.