HEIKINPÄIVÄN MIETELMIÄ.

Tänään 19. tammikuuta herran vuonna 2017 on Heikinpäivä,  ”talvi-Heikki”, joten on sopiva hetki muistaa myös Heikkiä näin ehkä hieman vaatimattoman ellei peräti ankean - puhumme nyt siis eritoten pääkaupunkiseudusta - talvipäivän ratoksi.

Piispa Henrikin muistopäivä 19.1.

Lallilla pitkä veto ja hyvä luisu

Legendan mukaan mahtitalonpoika Lalli surmasi Suomen ensimmäisen katolisen piispan Henrikin Köyliönjärven jäällä 20 tammikuuta 1156. Henrikin, maamme suojeluspyhimyksen (ja myös Lallin) olemassaolosta on epävarmuutta. Hänen luistaan on kyllä käyty kauppaa keskiajalla ja tällä vuosituhannella kiistaa museoviraston sekä Suomen katolisen ja luterilaisen kirkon välillä. Muistopäivä on 19 tammikuuta, koska 20. tammikuuta oli omistettu Pyhälle Sebastianille.

Varmuudella tunnetaan vasta Suomen kolmas tai neljäs piispa Tuomas ( k. 1248) Hän osallistui saksalaisten ritareiden onnettomaan sotaretkeen Nevajoelle ja luopui piispan arvostaan 1245 viettäen kolme loppuvuottaan katumuksessa ja hartaudessa Visbyn luostarissa. Karl Johan (Kaarlo) Bergbom suunnitteli näytelmää piispa Tuomaksesta 1860/70-luvulla, mutta se jäi. Aiheesta teki Einojuhani Rautavaara oopperan 1982 – 85. Hieno teos.

Taistelun voittaneiden novgorodilaisten johtaja oli sitten pyhimykseksi kohotettu Novgorodin ja myöhemmin myös Vladimirin suuriruhtinas Aleksanteri Nevski eli Pyhä Aleksanteri Nevalainen.

Taivaallisia ilmiöitä

Tänään 19.1. kello 23.24 aurinko siirtyy Eläinradalla Kauriin merkistä Vesimiehen merkkiin. Itse tähtitaivaalla aurinko oli vielä Kauriin tähdistössä. Horoskooppinen ja tähtitieteellinen aurinko ovat siis kaksi eri asiaa.

Muutakin kiintoisaa löytyy Ursan sivuilta:
https://www.ursa.fi/etusivu.html

• Kuu oli lähellä Jupiteria aamuyöllä.
• Kuu oli lähellä Spicaa aamuyöllä.
• Merkurius oli suurimmassa läntisessä elongaatiossa.
  

Talvipäivän seisaus, oli keskiviikkona 21.12., Tuomaan päivänä klo 12.44. Talvipäivän seisauksena aurinko on pohjoisella taivaalla matalimmillaan ja eteläisellä taivaalla korkeimmillaan.  Eläinradalla arinko siirtyy Jousimiehen merkistä Kauriin merkkiin. Sen vuoksi eteläistä kääntöpiiriä kutsutaan Kauriin kääntöpiiriksi. Itse taivaanpallolla aurinko oli vielä kirkkaasti Jousimiehen tähdistössä.

Joulun aikana näkyi kirkkaalla säällä Ursidien melko heikko tähdelentoparvi, tähdenlentoja 5- 10 tunnissa. Melko hitaita, ja voivat olla missä päin tahansa taivaankantta. Tähdenlentojen ns. radiantti on Pienen karhun (Ursa Minor) tähdistössä. Siitä nimi.

Meteoriparven kappaleet ovat jonkun ammoin sitten haihtuneen komeetan jäänteitä, useimmat hiekanjyvän kokoisia. Ne kulkevat itse asiassa yhdenmuotoista rataa, joka kulkee Pienen karhun tähdistön suunnasta (radiantti). Perspektiivin johdosta niiden radat vain näyttävät erilaisilta taivaanpallolla.

 Kvadrantidit on parhaimmillaan vuoden komeimpia meteoriparvia ja näin toivottamassa runsaasta kevään tähtisadetta. Parveen kuuluvia meteoreja on näkyvissä vielä Nuutinpäivän vastaisena yönä.  Terävin maksimi on Suomessa tiistaina 3.1 heti pimeän laskeuduttua. Se kestää vain muutamia tunteja.

Tähdenlentoa kuvaava sanoa meteori on peräisin Aristoteleen fysiikasta. Hän oletti meteorien olevan ilmakehän ilmiöitä. Samasta sanasta tulee sana meteorologia.

Kuunylisessä maailmassa ei mitään muutoksia eikä odottamattomia ilmiöitä voi tapahtua. Koska planeetat kuuluvat kuunyliseen eli superlunaarisen maailman, ne koostuvat viidennestä elementistä, kvintessenssistä, ja kulkevat jumalaisen luontonsa mukaisesti täydellistä ympyränmuotoista rataa. Ajatukselle ei pidä nauraa.

Nelisen sataa vuotta sitten se oli voimassa olevaa fysiikkaa, ja siitä poikkeavien ajatusten esittäminen saattoi olla terveydelle vaarallista. Ei tosin niin vaarallista kuin usein kuvittelemme.

 Itse tähdistön, Seinäkvadrantti (lat. Quadrans Muralis) nimi on jätetty pois käytöstä.  Ranskalainen tähtitieteilijä Jérôme Lalande  oli vuonna 1795 löytänyt ja nimennyt tämän  tähdistön   Karhunvartijan ja Ison karhun välissä pohjoisella taivaalla.

 Vuonna 1928 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU tai ranskaksi UAI) standardoi nykyiset 88 tähdistöä ja antoi niille tarkat taivaanpallon koordinaatteja seuraavat rajat. Alun perin ne seurasivat taivaanpallon leveys- ja pituuspiirejä, mutta maapallon pyörimisakselin hitaan suunnanmuutoksen eli prekession vuoksi asianlaita ei enää ole näin. Tähdistöistä pienin on Etelän risti (Crux), joka kattaa 68 neliöastetta.

Koko taivaanpallon pinta avaruuskulmana on 4 steradiaania, avaruuskulman luonnollista yksikköä (lyhennys sr) eli runsaat 41.000 neliöastetta.  Näillä luvuilla ei ole dimensiota (kuten m, m², km). Yksikkösäteisen pallon pinta-ala on 4(pinta-alayksikköä). Yhden steradiaadin avaruuskulma on kartio, jonka pohjan rajoittaman pallon kalotin pinta-ala on tasan 1 pay.

Pohjoisella pallonpuoliskolla päivä oli lyhimmillään, Helsingissä vajaat kuusi tuntia, Oulussa n. 3½ tuntia ja Rovaniemellä noin kaksi tuntia. Utsjoella kaamos on alkanut 25.11. ja päättyy 17.1. Helsingin horisontissa autoinko on etelässä vajaan seitsemän asteen eli siinä kämmenenleveyden korkeudella. Tänään päivän pituus Helsingissä on jo minuutin vaille ja huomenna jo kolme minuuttia yli seitsemän tuntia.

 Rovaniemi on aivan pohjoisen napapiirin eteläpuolella, joten olettaisi, että aurinko näyttäytyisi vain hetken. Auringon nousu ja lasku määritellään kuitenkin siitä, kun auringonkehrän yläreuna nousee näkyviin ja laskee taivaanrannan taakse.

 Horisonttina ei ole matemaattinen horisontti, vaan siinä otetaan huomioon valon taittuminen ilmakehässä (refraktio), joka horisontissa voi olla jopa lähes puoli astetta eli 30’ (kaariminuuttia, siis auringon näennäinen läpimitta. Auringon päivän aikana kulkema rata taivaankannella noudattaa likimäärin sinikäyrää, joten keskipäivillä rata on hyvin loiva. Nämä kaksi asiaa yhdessä tekevät päivän näinkin pitkäksi. 

Kaamosaikana kirkkaalla säällä on useita tunteja kirkas sininen valaistus, vaikka aurinkoa ei näy. Näkee erittäin hyvin. Voi jopa olla, että jouluaikana on synkempää täällä etelässä, jossa sää on usein pilvistä, eikä tänä talvena ole valoa heijastavaa lumipeitettä.

 Muistan kyllä vieläkin, kuinka loppiaisen aikaan 1976 matkustin Enontekiöstä Rovaniemelle. Kun vihdoin ylitimme rajan, jossa aurinko näkyi kirkkaan taivaan rannassa, niin hurja riemunkiljahdus täytti bussin.

 Samoin muistan marraskuun, jolloin täällä Helsingissä ei kuukauteen aurinkoa näkynyt. Kun vihdoin tuli kirkas päivä, niin ihmiset olivat raitiovaunussa sekä iloisia että todella kohteliaita toisilleen.

jatkuu...

Markku af Heurlin