Huomio: Kevätpäiväntasaus maanantaina 20.3.2017 klo 12.29

Tasapuolisesti kaikille!  (Kuva:NASA/Flickr/Creative Commons)

Kevätpäivän tasaus on tänä vuonna 20.3. kello 12.29. Viime vuonna se oli 6.30 eli siinä kahta minuuttia vaille kuutta tuntia aiemmin. Neljässä vuodessa tämä tekee vuorokauden, ja silloin vuoteen lisätään karkauspäivä.  Trooppinen vuosi eli aika kevätpäivän tasauksesta seuraavan ei kuitenkaan ole tasan 365 + 1/4 vuorokautta, vaan noin 11 minuuttia sen alle. Sen vuoksi juliaanisessa kalenterissa kevätpäivän tasauksen aikaa siirtyy vajaalla vuorokaudella vuosisadassa.

Kevätpäivän tasaus (Wikipedia)

Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy taivaanpallolla eteläiseltä pohjoisella pallonpuoliskolle.  Päivä on kaikkialla maailmassa periaatteessa samanpituinen eli auringonnousun- ja laskun määritelmästä johtuen hieman yli 12 tuntia. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Helsingissä aurinko nousee klo 6.21 ja laskee 18.35. Helsinki on 5 astetta lännempänä kuin Itä-Euroopan aikavyöhykkeen keskimeridiaani, 30 asetta itäistä leveyttä, ja siksi aurinko laskee hieman myöhemmin.

Tosin Helsingin horisontissa ja korkeudella (60^o10’) näin on 17. ja 18. maaliskuuta kahden minuutin tarkkuudella.

Samana päivänä on 17.59 kuun viimeinen neljännes. Täysikuu on runsasta kolmea viikkoa myöhemmin eli tiistaina 11.4., Minean ja Vernan (Kevään) päivänä.

Oinas

Eläinradalla Auringon merkki siirtyy Kalojen (Pisces,i) merkistä Oinaan (Aries, ^) merkkiin. Taivaanpallolla Aurinko on kevätpäivän tasauksena vielä Kalojen tähtikuviossa. Kevätpäiväntasauspiste on myös tähtitieteessä taivaanpallon nollameridiaani eli pituuspiiri. Siksi sitä merkitään samalla merkinnällä ^. Nollaleveyspiirin määrää maan ekvaattori.

Käytännön syistä taivaanpallolla meridiaaneja ei merkitä asteilla vaan aikamitassa. Täysi ympyrä on 24 tuntia. Tähtiaika, kovin mystiseltä kuulostava termi tarkoittaa yksinkertaisesti kevätpäivän tasauspisteen tuntikulmaa ko. ajanhetkenä tietyssä paikassa esim. Helsingissä. Kuopiossa se on eri. Samalla pituuspiirillä olevilla paikkakunnilla on sama tähtiaika.

Maanantain kuun viimeisin neljänneksen tähtiaika – sitä merkitään kreikkalaiella kirjaimella Q  (theeta) - on Helsingissä 5h32m h ja idempänä Kuopiossa 5h43 m eli hieman edempänä. 
 

Ursan panisfääri on laadittu Helsingin horistin mukaan.

Planisfäärissä, levykiekossa, josta voi katsoa tähtikuvioiden likimääräiset asennot aina kullakin
ajanhetkellä. Pentti Kalajan erinomaisessa tähtikartastossa (1956) on kuvattu tähtikuvioiden asennot eri tuntikulmilla kahden tunnin välein. Nämä sitten vastaavat tähtitaivasta eri kuukausina noin klo 20.

Maaliskuun tähtitaivaan komeimpia kuvioita on Orion, joka näkyy korkeimmillaan etelässä lähellä horisonttia siinä kahdeksan aikaan illalla. Aikoinani harrastin Risto Reipas - elämää, ja joogasin parvekkeella aamuisin noin kello 5 -6. Ihmettelin, mikä kuvio näkyy niin komeana lokakuussa etelässä? Orionhan se oli, joka siihen aikana on etelässä aamuyöstä.

Pääsiäinen

Pääsiäinen eli pääsiäissunnuntai, kuten me Suomessa  olemme tottuneet sanomaan on seuraavana sunnuntaina 16.  huhtikuuta. Tänä vuonna idän ja lännen kirkot viettävät pääsiäistä samana päivänä.

Näin ei ole aina, koska idän ortodoksinen kirkko käyttää edelleen pyhää juliaanista (tai bysanttilaista) eikä gregoriaanista kalenteria.  Viime vuonna idän kirkkojen pääsiäinen oli 1. toukokuuta, kun se lännessä oli 27. maaliskuuta.

Roomalainen kalteri oli alun perin täydennetty kuukalenteri, ja aiheutti sekaannuksia. Konsulikautenaan vuonna 46 e.Kr. tai 706 "Ab urbe condita" eli Rooman perustamisesta Julius Caesar (13. heinäkuuta 100 eKr.-  maaliskuun idus 44 eKr.) otti käyttöön Sosigenes Aleksandrialaisen egyptiläisen ajanlaskun pohjalta laatiman kalenterin eli sen, jota me kutsumme Caesarin mukaan juliaaniseksi kalenteriksi. Alun perin siinä karkausvuosikolmen vuoden välein, mutta virhe korjattiin pian.

Caesar määräsi talvipäivän seisauksen päiviksi joulukuun (Decembrius) 25. päivän ja kevätpäivän tasauksen maaliskuun 25. päiväksi. Kesäpäivän seisauksen ja syyspäivän tasauksen  päivämääristä minulla ei ole tietoa.

Kevätpäivän tasaus on 20. tai 21.3. Kirkollisessa ajanlaskussa pääsiäisen eli pääsiäispäivän määrittelyssä kevätpäivän tasaus on Gregoriuksen uudistuksen yhteydessä aina määrätty olemaan 21.3. Tämä on perusteltua myös siksi, että maan pallomaisuuden vuoksi eri puolilla maapalloa tasauksen hetki myös osuu eri päivälle. Espanjan ja Portugalin valtakunnat ulottuivat silloin yli koko maapallon. Espanja oli ”Valtakunta, jossa aurinko ei koskaan laske.”

Kevätpäivän tasauksen aikaan liittyy yksi kirkollinen juhlapyhä. Marian ilmestyspäivä, joka on 25.3. (Annuntiatio Domini  tai Annuntiatio Beatae Mariae Virginis) Suomalaisessa kalenterissa se siirtyy aina lähimpään sunnuntaihin, mutta katolisessa ja ortodoksisessa ajanlaskussa juhlapäivä on kiinteä.

Melozzo da Forli: Marian ilmestys

Marian ilmestyspäivä on saamelaisten perinteinen juhlapäivä, koska aikoinaan Ruotsin kuningas määräsi lappalaiset kokontumaan tuona päivänä verojenmaksua ja muita maallisia ja kirkollisia toimituksia varten. Päivä on myös kelien kannalta hyvä aika liikkua.

20. maaliskuuta on Marian isän Joakimin, Kimin ja Jaakkiman päivä. Päivän Joakim on saksalainen astronomi Joachim Rheticus. Hänestä enemmän kirjoitelmani lopussa.

Pääsiäisien ajankohta:

Nikean  (Nikaian) kirkolliskokouksessa v.  325 kristillinen kirkko otti kalenterinsa perusteeksi roomalaisen juliaanisen kalenterin. Kirkolliskokouksessa määrättiin pääsiäisen paikka vanhaan juutalaiseen käytäntöön perustuen, mutta ikävien yhteensattumien välttämiseksi (päivä ei saa olla juutalaisten pésah) se määrätiin vietettäväksi ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäivän tasauksen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun jälkeen.  Samalla kokous määräsi täydenkuun paikan laskutavan, jonka juutalaiset olivat omaksuneet babylonialaisilta. Sen mukaan kuun vaiheet osuvat aina jokaisen 19 vuoden jakson kuluttua samalle päivälle. 19 juliaanista vuotta on aina tasan 235 kuun vaihetta. Aikaa kutsutaan Metonin jaksoksi.

Ilmeisesti kevätpäivän tasaus oli määritelty edelleen maaliskuun 25 päiväksi, vaikka se todellisuudessa oli silloin osapuilleen jo 21.3.

Kullekin vuodelle määrättiin kultainen luku. jokin luvuista 1 -19, josta näkyi mikä vuosi jaksosta oli menossa. Tälle vuodelle se olisi 4. Pääsiäisen ajankohdan laskeminen oli monimutkainen matemaattinen operaatio, jolle oli oma terminsä  computus paschalis tai computus ecclesiasticus. Saksalainen matemaatikko Karl Friedrich Gauss kehitti 1800-luvulla verraten yksinkertaisen algoritmin gregoriaanisen pääsiäisen ajan laskemiseen. Sen löytää mm. G.J. Whitrown kirjasta Ajan historia (suom. Anto Leikola, Art House 2000).

 Juliaaninen kalenteri perustui kahdelle lähes oikealle, mutta kuitenkin virheelliselle oletukselle: Todellinen vuosi on 11 minuuttia 48 sekuntia lyhyempi kuin juliaaninen vuosi. Kuun vaiheiden jakso on 1 tunti 28½ minuuttia pidempi kuin 19 vuotta.

310 vuodessa ero tekee täyden vuorokauden ja tuhannessa vuodessa yli kolme vuorokautta. Jokainen siis pystyi silmillään havaitsemaan, että kirkollinen täysikuu osui eri päivälle kuin taivaalla näkyvä kuu. Samoin kevätpäivän tasaus oli siirtynyt todellisuudessa 10 päivää aiemmaksi kuin mitä kirkollinen juliaaninen laskutapa edellytti.

Johannes Müller,

Tästä huomautti jo 1232 Pariisissa vaikuttanut aikansa kuuluisin matematiikan ja tähtitieteen opettaja Sacrobosco. Königsbergissä (nyk.Kalingrad) syntynyt tähtitieteilijä ja katolinen piispa Johannes Müller, eli kotikaupunkinsa mukaan latinalaistettuna Regiomontanus, kirjoitti asiasta paavi Sixtus IV:lle, joka kutsui hänet 1475 Roomaan laatimaan kalenteriuudistusta. Regiomontanus kuitenkin kuoli jo vajaata vuotta myöhemmin 6.7. 1476, vain 40-vuotiaana. Hän oli myös merkittävä astrologi.

Lienee tarpeetonta lisätä, että sitkeiden huhujen mukaan kilpailijat olisivat hänet myrkyttäneet. Syynä oli kyllä ihan rehellinen kulkutauti, jollaiset vaivasivat Roomaa aina Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka.

Viides lateraanikonsiili (1512 - 1517) otti käsiteltäväkseen kalenteriuudistuksen ja kuuli asiantuntijana silloin 40-vuotiasta, nykyisessä Puolassa sijaitsevan Frauenburgin (puolaksi Frombork) tuomiorovastia Nikolai Kopernikusta, yleisesti arvostettua tähtitieteen tuntijaa. Konsiili sai nimensä siitä, että se pidettiin jo Paavi Sylvester I:n rakennuttamassa Rooman Lateraanikirkossa

Yleiseurooppalaisessa hallinnossa asiat etenivät silloinkin hitaasti. Vasta bullassaan Inter gravissimas 24.3. 1582 paavi Gregorius XIII määräsi katolisen maailman siirtymään seuraavassa lokakuussa uuteen kalenteriin. Koko katolinen Eurooppa ei siirtynyt, ja protestanttinen Eurooppa ei varsinkaan huolimatta siitä, että arvostettu ja syvästi luterilainen tähtitieteilijä Johannes Kepler kannatti uudistusta.

Tähtitiedettä ja jumaluusoppia:

Paavi oli pyytänyt lausuntoa eri auktoriteeteilta. Pariisin yliopiston teologinen tiedekunta asettui lausunnossaan 1578 jyrkästi kielteiselle kannalle. Kaikki uusi kuulostit kerettiläiseltä ja antaisi uusille ajatuksille oikeutuksen varjonkin.

1500-luvulla tieteellisiä kysymyksiä käsiteltiin vapaasti.. Kopernikuksen aurinkokeskeistä maailmanjärjestelmää sai täysin esteettä luennoida mm. Salamankan yliopistossa. Oxfordissa se oli kielletty. Konflikti katolisen kirkon kanssa tuli vasta 1616, osaksi Galileo Galilein kiivaan ja töykeän luonteen takia.

Kopernikus sai opiskella rauhassa ja ilman painostusta tuomiorovastin hyvällä palkalla. Reaktio tuli myöhemmin. ns. vastauskonpuhdistuksena. Martti Lutherille aurinkokeskeinen oppi oli sekä Pyhän Raamatun että terveen järjen vastainen.

Giordano Bruno, ajatuksenvapauden marttyyri

Giordano Bruno (1548 – 1600), dominikaanimunkki ja levoton sielu, riidanhaastaja, aikansa merkittävimpiä oppineita esitti ajatuksia maailmaankaikkeuden äärettömyydestä ja uusista maailmoista musa tähdistöissä; ne hän oli ilmeisesti omaksunut englantilaiselta ajattelijalta Diggesiltä. Mutta hän myös antoi kirkon dogmeille vain symbolisen merkityksen. Pyhä Henki oli hänelle maailmansielu. 1500-luvun alussa tällaisia ajatuksia olisi voitu esittää Italiassa täysin vapaasti.

Bruno tuomittiin harhaoppisena kuolemaan ja pitkän inkvisitiovankeuden jälkeen hänet poltetiin Rooman  Campo di Fiorilla  17. helmikuuta 1600, ei ensimmäisenä eikä viimeisenä ajatuksen vapauden marttyyrinä. Hänen kerrotaan lausuneen tuomareilleen kuullessaan tuomionsa: ”Te pelkäätte enemmän tätä tuomiota lausuessanne kuin minä sitä kuullessani.” (Sanamuodot hieman vaihtelevat).

Puhdasta matematiikkaa?

Me ajattelemme, että kalenteriuudistus on luonnollinen ja käytännöllinen kysymys, johon ei tarvitse sekoittaa teologiaa eikä teologisia oppiriitoja.

Kaikkea muuta. Luterilaiset, joiden mielestä paavilla, jolla käärmeen viekkaus ja ketun oveluus, näkivät vain tässä taas uuden konstin johtaa kansaa harhaan. Ruotsi-Suomessa uuteen lukuun siirryttin vasta 1753. Venäjällä juliaanista (tarkemmin sanoen bysanttilaista) kalenteria noudatettiin 1917 vallankumoukseen saakka. –  Sen takia puhutaan Lokakuun vallankumouksesta, vaikka todellisuudessa keikaus tapahtui 7. marraskuuta.

Kalenterikiistoja vastaitsenäistyneessä Suomessa:

Suomessakaan kiistoilta ei vältytty. Venäjän vallankumouksen jälkeen maahamme tulleet emigrantit halusivat noudattaa vanhaa ajanlaskuaan. Sitä pidettiin kaameana salajuonena ryssäläisyyden tuomiseksi maahamme.

Hyvin surullinen kohtalo oli eräillä Valamon luostarin vanhoilla munkeilla. Suomen ortodoksinen kirkko siirtyi – tai se pakotetiin siirtymään – gregoriaaniseen kalenteriin. Muutamat Valamon luostarin vanhat munkit halusivat pysyttäytyä munkinvalansa mukaisessa vanhassa pyhässä kalenterissa. Heidät erotettiin luostarista.

Mathilda Wrede (1864 – 1928) vetosi itse presidentti Ståhlbergiin heidän puolestaan. Tämä ei katsonut voivansa tehdä mitään, koska asia kuului kirkon itsemääräämisoikeuden piiriin. Munkit saivat sitten uuden kodin luostarista Serbiassa. Wrede järjesti heille avustusta, mm. hyvin tarpeelliset lämpimät huovat.

Muutenkin viimeisinä vuosinaan Wrede otti varattomien emigranttien asian omakseen. Tämä oli hänen pääasiallinen työnsä 20-luvulla.

Kansalaissodan aikana Wrede piti pöydällään sekä valkoisia että punaisia ruusuja. Wrede kuoli, kuten hänen äitinsäkin 64 vuotta aiemmin, joulupäivänä. Hänen hautajaisissaan oli läsnä sekä monia  maamme arvohenkilöitä että kadun varjoisen puolen kulkijoita, joiden elämässä Wrede oli kääntänyt uuden lehden.

Suuri maailmanjärjestys:

Tämä kirjotukseni perustuu paljolti Oiva Ketosen teokseen Suuri maailmanjärjestys (Otava, Helsinki 1948). Olin lukenut sen lukioaikani, ja sitten se osui Käteeni Komeeta. Kirkkonummen tähtitieteellisen yhdistyksen kerhoillassa.

Helios ohjaa taivaan vaunuja

Ketonen osoitti, että se mitä me kutsumme mullistuksiksi eivät olleet äkillisiä mutuoksia. Ketonen myös antoi hyvän kuvan tähtieteen maailmankuvista antiikissa. Joonialaista luonnonfilosofiaa edustava Anaksagoras (500 – 428 eKr.)nimitäin esitti jo aurinkokeskeisen maailmankuvan. Pythagoralaisille maailmankaikkeuden keskus oli alkutuli, jota maa, aurinko ja planeetat kiertävät.

Idea oli tullut Kopernikuksen silmiin hänen tutkiessaan mm. Plutarkhoksen kirjoituksia. Aurinkokeskeinen aurinkokunnan malli ei ole siten niin mullistava eikä myöskään niin yksinkertainen kuin mitä me kuvittelemme. Pääteoksensa De revolutionibus orbium coelestium Kopernikus oli aloittanut jo 1500-kuvun lakupuolella saanut lähes valmiiksi siinä 1530. Mutta hän ei syystä ollut siihen täysin tyytyväinen. Marsin rata varsinkin aiheutit ongelmia. Planeettojen ratojen keskipisteet eivät olleet auringon keskipisteessä vaan en ulkopuolella. Ne eivät edes olleet samassa pisteessä.

Ei niin yksinkertaista kuin pitäisi, ja Ptolemaioksen maakeskinen järjestelmä oli monissa suhteissa edelleen toimivampi. Silloin tähtitiede oli matematiikkaa eikä lainkaan sisältänyt fysiikkaa.

Painokuntoon teoksen saattoi Nürnbergissä Georg Joachim Rheticus (1514 – 1574), Kopernikuksen protestanttinen oppilas, joka oli itse asiassa saanut esimieheltään Melanchtonilta tehtäväkseen kumota Kopernikuksen oppi. Osaksi johtuen teorian tähtitieteellisistä heikkouksista, osaksi väistääkseen tarpeettomia teologisia riitoja painotyön valvoja luterilainen teologi Andreas Osiander laati esipuheen, jossa esitti järjestelmän vain matemaattisena hypoteesina. Paavi Paavali III:lle omistettu teos valmistui Kopernikuksen kuolinvuonna 1543. Tarinan mukaan hän sai vastapainetun kirjan kuolinvuoteelleen.

HELSINGIN OBSERVATORIOSSA

Olen Observatorion ystävien hallituksen jäsen. Pieni yhdistys, joten täytyy mainostaa käyntiä observatoriolle Tähtitornimäelle. Se on nyt yleisölle avoin Tähtitieteen museo ja samalla Ursan toimitalo. Erittäin viehättävä paikka, jossa sopii käydä. Itse kävin seillä poikieni, ystävieni ja komeettalaisten kanssa oppaanani tähtitieteen assistentti Reijo Anttila.

Osoite on Kopernikuksentie 1. Tähtitornille vievälle Unioninkadun alkupäälle annettiin nimi Kopernikuksen kunniaksi tämän syntymän 500-vuotisjuhlavuonna 1973.

Museo on auki to 12 - 20 ja perjantaista sunnuntaihin 12 – 16. Lisää tietoa löytyy museon www-sivuilta http://www.observatorio.fi/kavijalle/kavijalle_index.html .

Pääsymaksu on aikuisilta 8 euroa. Museokortilla pääsee sisään ilmaiseksi. Kannattaa  porukalla tilata opastettu käynti. Hinta ei ole paha, 70 e tunti. Ja se antaa paljon uutta.

Kuvassa professori Argelanderin hankkima repetitioympyrä tähtien paikkojen havainnointiin. Nimitys tulee siitä, että laitella havaittiin toistuvasti – repetitio - tähden paikka, ja näin se voitiin määritellä tarkemmin.

Kuvassa professori Argelanderin hankkima repetitioympyrä tähtien paikkojen havainnointiin. Nimitys tulee siitä, että laitella havaittiin toistuvasti – repetitio - tähden paikka, ja näin se voitiin määritellä tarkemmin.

Argelander oli saksalais-suomalainen tähtitieteilijä, aikansa merkittävimpiä. Hän toimi professorina ensin Turussa, sitten Helsingissä ja lopuksi Bonnissa, jonne perusti observatorion. Esikuvana oli hänen yhdessä Engelin kanssa suunnittelemansa Helsingin uusi, silloin maailman nykyaikaisin tähtitorni. Yhdessä avustajiensa kansa Argelander laati suuren 324.000 tähden sijainnin ja kirkkauden käsittävän tähtiluettelon, Bonner Durchmusterungin. Tähtien kirkkautta arvioitiin silloin silmämääräisesti, mutta tottuneelle havainnoitsijalle hyvällä tarkkuudella vertaamalla tähden kirkkautta tunnettuihin kohteisiin.

ENSIMMÄINEN KALEVALA-AIHEINEN OOPPERA TURUN LOGOMOSSA

Viikko sitten. lauantaina 11.3. Klubin edustajat kävivät, noudattaen Bergbom-illan alustajan Pentti Paavolaisen neuvoa, seuraamassa Turussa vihdoin, 120 vuoden jälkeen ensiesitettyä saksalaisen säveltäjän Karl Müller-Berghausin unohduksissa ollutta oopperaa Die Kalewainen im Pochjola. Müller-Berghaus (1829 – 1907) oli Turun soitannollisen seuran kapellimestari 1886- 1895.

Teos ei tietenkään tarkka seuraa Kalevalan tapahtumia; loppukin oli yllättävä mutta onnistunut. Kalevaiset – germaanisen perinteen mukaan jumalten Luonnottaren ja Ilmattaren lapsia -  lähtevät purjehtimaan Sammon ja sen tuoman onnen kanssa kohti kotia Pohjolan tytär Ismo mukanaan. Louhi jäi kiristelemään hampaitaan. Hän oli hävinnyt taistelun, vaikka oli loitsinut itse hiidet avukseen

Kiskon Toijalla kuljimme kaunilla tiellä

Teos oli hieno. Wagnerilaiset vaikutteet olivat selvät, mutta se oli ajalle luonnollista.  Vaikuttavimmat kohdat olivat Sammon taonta ja  Pohjolan tyttären esittämä kuvaus kalevaisten ja pohjolan väen taistelusta. Nyt teos esitetiin Turun vanhassa veturihallissa Logomossa. Uskoisin, että teos tulee vielä Savonlinnan oopperajuhlille, jonne se sopisi hyvin.

Kevätterveisin, tasaisesti

Markku af Heurlin