M. af Heurlin: SYYSPÄIVÄN TASAUS MAANANTAINA 23. PÄIVÄNÄ SYYSKUUTA KLO 10.50.

Tänä vuonna syyspäivän tasaus on 23.9., Mielikin, Minjan ja Miisan päivänä klo 10.50 Suomen eli Itä-Euroopan aikaa, Greenwichin keskiaurinkoaikaa (universaaliaikaa) se on kello 7.50.

Syyspäivän tasauksena aurinko ylittää taivaan ekvaattorin ja siirtyy pohjoiselta taivaanpallolta eteläiselle. Päivä ja yö ovat periaatteessa yhtä pitkät, 12 tuntia kaikkialla maapallolla. Pohjoisnavalla alkaa puoli vuotta kestävä napayö. Ja Etelänavalla puoli vuotta kestävä päivä. Aurinko tekee siellä taivaankannella spiraalia noustakseen talvipäivän (joulukuun) seisauksena noin 23 asteen korkeudelle ja alkaakseen sitten vähitellen laskea.

Eläinradalla aurinko siirtyy Neitsyeen merkistä Vaa’an

Vaaka keskiajalta (Wikipedia)

merkkiin. Tähtitaivaalla aurinko on vielä varsin keskellä Neitsyeen tähtikuviota. Sekä Saturnus, Venus että Mars ovat kohtalaisen lähellä aurinkoa. Planeetoista näkyvät syyskuussa Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus, viimeksi mainittu kirkkaana iltataivaalla.

Syyspäivän tasauksen aikaan päivä lyhenee pohjoisella pallonpuoliskolla ja pitenee eteläisellä nopeimmin, Helsingissä (60 astetta pohjoista leveyttä) vajaat neljäkymmentä minuuttia ja Utsjoella (n.70 astetta pohjoista leveyttä) noin tunnin viikossa. Utsjoella kaamos alkaa 26.11. ja päättyy 16.1., jolloin aurinko  on noin puoli tuntia horisontin yläpuolella.

Päiväntasaajalla aurinko on keskipäivällä zeniitissä eli suoran pään yläpuolella. Aivan tarkalleen se on zeniitissä keskipäivällä pisteessä 0⁰N 62⁰30’. Paikka on Intian valtamerellä osapuilleen tuhat kilometriä Seycheleiltä koilliseen ja 500 kilometriä Malediiveiltä länsilounaaseen. Tämä tarkkuus on tietenkin absurdia, mutta hauska tapa tutustua maantieteeseen. Maleviidit ja Seychellit ovat merkittäviä turistikohteita. Näin syyssateen piiskatessa  ikkunaa alkaa kovasti houkuttaa ajatus siirtyä ekvatoriaaliseen olomuotoon.

Kesä (tähtitieteellinen kesä) eli aika kesäpäivän seisauksesta syyspäivän tasaukseen on noin 93 päivää 15 tuntia ja on vuodenajoista pisin. Syksy eli aika syyspäivän tasauksesta talvipäivän seisaukseen vuodenajoista lyhin, 88 päivää 20 tuntia. Erot johtuvat siitä, että maa kiertää ellipsirataa (tosin  miltei ympyränmuotoista), jonka Aurinkoa lähin piste osuu joskus tammikuulle. Lähempänä aurinkoa maa kulkee nopeammin ja kauimpana hitaammin.  Ero matkassa on noin prosentin suuntaan ja toiseen. Tämä ei sanottavammin vaikuta maan lämpötiloihin kesällä ja talvella.

Trooppinen vuosi - eli aika kevätpäiväntasauksesta seuraavan - on määritelty 365,2422 vuorokaudeksi. Johtuen planeettojen aiheuttamista häiriöistä eri vuosina aikavälin pituus hieman poikkeaa tästä. Tänä vuonna se on 3 minuuttia eli 5 miljoonasosaa normaalia pidempi.  Vuosi muuten on likimäärin 8800 tuntia, 530.000 minuuttia tai noin 32 miljoonaa sekuntia…

Sideerinen vuosi eli maan todellinen kiertoaika auringon ympäri suhteessa kiintotähtiin on noin 25 minuuttia trooppista vuotta pidempi. Tämä johtuu maan akselin hitaasta prekessiosta. Ero tekee kosmisessa vuodessa eli noin 26.000 vuodessa täyden vuoden. Kosminen vuosi on aika, jolloin taivaananapa kiertää taivaanpallolla täyden kierroksen. Vuosisadassa napaa siirtyy runsaan asteen noin 23 kulma-asteen säteisellä ympyrällä taivaanpallolla, sillä maan akseli on noin 23^o26’ kallellaan suhteessa ratatasoon. Ns. impulssimomentin eli pyörimisliikemäärän (pelkistetysti kappaleen kulmanopeuden, sen suunnan  ja massan tulo, vektorisuure) säilymisen johdosta maan akselin suunta pysyy vuoden aikana vakaasti suunnassaan. Hidas kiertoliike johtuu kuun ja auringon vetovoimien aiheuttamasta vetovoimasta. Sekä siitä, että maa ei ole täydellisen pyöreä tasa-aineinen pallo. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat perehtyä tarkemmin kysymykseen esim. kirjasta "Ûber die Theorie des Kreisels" (Felix Klein & Arnold Sommerfeld , Leipzig 1898 - 1914)

Lunaattisia mietelmiä:

Kuun viimeinen neljännes oli 22.9. kello 5.41. Korkeimmillaan kuu on 23.9. Silloin  aika kuun noususta illalla klo 23.59 sen laskuun seuraavana päivänä kello 18.19 on pisin = 19h 20min Helsingin horisontissa. Oulussa aika on 20h40min. Utsjoella kuu on näkyvissä koko vuorokauden lauantaista tiistaihin.

Kuun radan inkilinaatio eli kulma maan kiertoradan tasan kanssa on runsaat viisi astetta. Joulukuussa 2004 kuunratataso oli sellaisessa asennossa, että täysikuu nousi Helsingissä. lähes 60 asteen korkeudelle ja paistoi melkein vuorokauden ympäriinsä. Tampereella ja sitä korkeammalla täysikuu näkyi koko jo vuorokauden. Keskipäivällä** aurinko näkyi eteläisessä meridiaanissa ja täysikuu pohjoisessa meridiaanissa.

Minulla oli silloin mittava rakennuskeikka Keravalla. Lähdin aamulla varhain työmaalle, ja kuu paistoi. Kun illalla tuli, joskus myöhäänkin kotiin tai kävin ulkosalla kuu paistoi edelleen.

Tämä ja muutkin kuun  ilmiöt toistuvat kahdeksantoista vuoden välein . Aikaa kutsutan Saros-jaksoksi, ja sen tarkka pituus on 18 vuotta ja  11 vuopookautta ha 8 tuntia.. Tilanne siis toistuu noin kolmen vuoden kuluttua. (En ole aivan varma, mutta täysikuun korkea sijainti taivaalla voi toistua myös yhdeksän vuoden välein.)

Tähtitieteellinen uusikuu, eli hetki jolloin on konjuktiosa eli auringon ja maan välissä. on 28.9. klo 21.26. Kansatieteellinen uusikuu on hetki,  jolloin uuden kuun  sirppi tulee näkyviin iltataivaalla. Kuukalentereissa uusikuu on kuukauden vaihtumisen merkki. Juutalaisessa kalenterissa Tišrìkuun 1. päivä  ja samalla uuden  vuoden alkamista merkitsevä päivä 30.9. (vuonna 5780)  Juutalaisen perimä­tiedon mukaan maailma luotiin tämän kuun alussa, jolloin vietetään roš hašana -juhlaa, juutalaisten uuttavuotta 1-2 päivää. Islamilaisessa kalenterissa Muhrarkuun 1. ja samalla Uudenvuoden päivä, al-Hidžra (1441)  on ensimmäisenä päivänä lokakuuta." 

** Keskipäivällä on kaksi merkitystä. Ajanhetkeä 12.00. Ja hetkeä. jolloin aurinko on korkeimmillaan etelässä. Johtuen maan epätasaisesta liikkeestä, paikkakunnan sijoittumisesta aikavyöhykkeelleen ja kesäajasta aurinko on etelässä Helsingissä  osapuilleen klo 12.04 – ja 13.27 välisinä aikoina.

MIELIKIN PÄIVÄ

23. syyskuuta on suomalaisessa kalenterissa Mielikin päivä. Mielikki oli Tapion puoliso, metsän emäntä, Olen käsitellyt häntä aiemmin. Otodoksisessa kalenterissa päivä nimet ovat Iira (muunnos nimistä Iras ja Eirene) ja Raita. Suomenruotsalaisessa kalenterissa Tekla.

23.9 on Pyhän Linuksen, toisen paavin kuolinpäivä. Hän kuoli noin vuonna 78.

IKL:n loppu

Tänään on 23.9. kulunut tasan 75 vuotta Isänmaallisen Kansanliikkeen lakkauttamisesta Moskovan välirauhansopimuksen nojalla. Sopimuksessa kiellettiin kaikki fasistiset järjestöt. Pekka Kuusi muuten kuului nuorena IKL:n nuorisojärjestön Sinimustien lausuntakuoroon.

Kullervo

Kahta päivää myöhemmin, 25.9. on Kullervon päivä, jota en juuri ehdi käsitellä. Mainitsen vain yhden Kullervon, perheystävämme sosiaalipsykologian professorin, runoilijan ja kansanedustajan Kullervo Rainion.(s. 10.8. 1924). Hän oli myös ensin Kokoomuksen, sitten Perustuslaillisen Kansanpuolueen kansanedustaja

Rainio oli 1952 – 1970 naimisissa Ritva Hanhiveden, kouluni kieltenopettajan kanssa, mutta erosi. Äitini ihmetteli, että kukahan nainen oli oli tämän takana. Sisareni, Rainion oppilas - oppilaat olivat  tiennet asiasta ja seuranneet eroprosessia hyväna case-tutkimuksena -  totesi tiukasti ”Miksi aina nainen, miksei koskaan mies?” Ja mies eli Paavo Haavikko oli takana. Rainio itse avioitui uudestaan parhaimman ystävänsä lesken kansa.

Kalevalan runoihin perustuva Kullervo

oli Aleksis Stenvallin (Kiven) ensimmäinen  näytelmä, kattava kuvaus synkästä mielenmaisemasta, tyhjänpäiväisyyksistä alkaneeta sukuriidasta ja ihmisen tuhosta ja itsemurhasta. ”Kysyi mies miekan mieltä. Jos olen syytöntä verta juonut, miksi en siis syyllistä.”

Ja myös valinnasta. (Herakleen valinta tulee mieleen) Kullervolla olisi ollut mahdollisuus valita koston sijaan parempi elämä ja löytää kuolleeksi luulemansa vanhempansa; sen kertoivat hänelle sinipiiat

Kivi kirjoitti ja näytelmänsä ensin runomuotoon sitten suorasanaisesti ja sai siitä SKS:n kirjallisuuskilpailun palkinnon. Runomuotoinen alkuperäisteos on kadonnut. Ensimmäisen kerran Kullervo esitettiin Suomalaisesa teatterissa vasta lähes kymmenen vuota tekijän kuoleman jälkeen huhtikuussa 1882. Itse olen nähnyt Kullervon Taborin vuorella vuosia siten. Näytelmä on jäänyt elävän mieleeni.

Sibeliuksen ensimmäinen suuri sävelteos  kuorolle ja orkesterille oli Kullervo 1892.  (ensiesitys 22.4.1892) Sibelius ei pitänyt teostaan onnistuneena, eikä sitä muutaman esityksen jälkeen esitetty kuin vasta vuosi säveltäjän kuolema jälkeen, rekonstruoituna laitoksena.

200 VUOTTA HERMAN MELVILLEN SYNTYMÄSTÄ

Elokuun 1 päivänä oli kulunut 200 vuotta amerikkalaisen kirjailijan Herman Melvillen syntymästä. Hän lähti nuorena valaanpyyntialukselle, karkasi ja vietti kuukauden Nuku-Hivalla Marquesas-saarilla. Ensimmäinen kirjallinen menestys oli hänen kuvauksensa elämästä tällä saarella, kirjallisin vapauksin lisättynä Taipii – kappale polynesialaisten elämästä (1846)

Melvillen tunnetuin ja merkittävin teos oli meriromaani Moby Dick eli  Valas (Moby Dick or the Whale) 1851. Se oli samalla kuvaus purjehdusmerenkulusta, valaanpyynnistä ja samalla tutkielma hyvän ja pahan vastakkaisuudesta. Kertomus kapteeni Ahabista, joka varsin merkillisen miehistönsä kanssa - yksi harppuunanheittäjä oli  kannibaali Queeqed - lähti mielipuoliseen jahtiin metsästämään suurta valkoista kaskelottia, joka oli häneltä vienyt jalan. Tarinan lopussa sekä Moby Dick että Ahabin laiva Pequeod tuhoutuvat viimeisessä taistelussaan. Vain tarinan kertoja, nuori mies Ismael, kertoja-minä jää henkiin ja pelastetaan Rachel-laivalle.

Melvillel kuoli New Yorkissa  28.9. 1891, 72-vuotiaana  ja unohdettuna. Kirjailijan elinaikana Moby Dick ei ollut menestys, sitä myytiin vain 3000 kappaletta. Toinen merikirjailija Joseph Conrad (1857 – 1924) ei pitänyt teosta kummoisena.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kolmekymmentä vuotta kirjailijan kuolmasta Moby Dick ai arvoisena huomion. Siitä tuli menestys ja yksi Yhdysvaltain kirjallisuuden merkkiteoksista. Itse muistan tarinan tavalla tai toiselle esiintyneen tietenkin Aku Ankka -sarjakuvissa.

Suomeksi kirjan käänsi ensiksi 1929 Eino Auer nimellä Valkoinen valas, nuorisoa varten lyhennellen suomentanut. Seppo Virtanen suomennos Moby Dick eli valkoinen valas ilmestyi 1956 (Otava). Ja löytyihän se hyllystäni, luettu joskus 44 vuotta sitten.

Tänä vuonna, Melvillen syntymän 200-vuotispäivän kunniaksi Janne Toriseva oli laatinut kirjasta  kymmenen vuoden työn tuloksena sarjakuvaversion teoksen alkuperäisnimellä Valas, jonka julkaisivat Basam Books, Arktinen Banaani ja ZumTeufel yhdessä. Toriseva muuten on kolmen rotkojärven kokonaisuus Virroilla. 

Tietävästi tarinalla on todellinen pohja. Vuonna 1820 raivostunut kaskelotti oli hyökännyt valaanpyyntialus Essexin kimppuun ja upottanut sen. Vain pieni osa miehistöstä selvisi hengissä kotiin. Essex lähti viimeiselle matkalleen Nantucketin saarelta Massachusettsin osavaltion kaakkoisrannikolta kuten Pequeodkin Melvillen romaanissa.

Kirja on omistettu Melvillen kirjailijaystävälle Nathanael Hawthornelle. Tämän merkittävin teos on Tulipunainen kirjain - The scarlet Letter (1850). Moby Dick alkaa sanoin ”Kutsu minua Ismaeliksi”
.

Historiallinen Ahab

Ahab oli ensimmäinen Israelin kuningas, jonka historiallisuus on varma (hallituskausi 873 – 856 e.Kr.). Ahab oli hyvin synnillinen kuningas, joka otti puolisokseen Sidonin kuninkaan

Etaalin tyttären Isebelin ja alkoi palvella Baalia. Tämä raamatunkohta jäi mieleeni kun viikko siten katsoin Areenasta Christien salapoliisikirjaan perustuvan elokuvan Varjossa auringon alla. Elokuva alkoi juuri sillä, kun tiukkauskoinen anglikaaninen pappi saarnasi synnillisestä Isebelistä  (1. Kun 16: 29 eteen päin.)

SALAMIIN TAITELUN VUOSIPÄIVÄ

23. syyskuuta 480 eKr. Themistokeleen johtamat ateenalaiset voittivat Salamiin meritaistelussa suurkuningas Kserkseen  persialaiset joukot.

Voitetun taistelun jälkeen strategit kokoontuivat neuvotteluun: ”Nyt annetaan sille jäbälle sellainen opetus, että muistaa ikänsä. Tuhotaan hänen laivoista rakentamansa Hellespontoksen yli kulkeva silta.” Ei totesi  muutama vuotta aiemmin  ostrakismos-menettelyllä maanpakoon tuomittu mutta takaisin kotimaataan puolustamaan kutsuttu Aristeides lisänimeltään oikeamielinen, Dikaios ( Ἀριστείδης, Δίκαιος, 530 – 468 eKr.) ”Toistaiseksi Persian suurkuningas on sotinut vain huvikseen, mutta  jos hänen pakotiensä katkaistaan , hänen on sodittava pakosta,  opittava virheistään, ja hänestä tulee entistä vaarallisempi vastustaja.” 

Näin tehtiin eivätkä persialaiset enää järjestäneet kreikkalaisille harmia. Miksi olisivat syyttä syytänet sotajoukkoja köyhään, vuoristoiseen ja perin riitaiseen maahan.

Kreikkalaiset järjestivät itse itselleen harmeja aivan kylliksi. Vuosien 431- ja 404 eKr. käytiin Peloponnelaissota Ateenan meriliiton, oikeastaan Ateenan omaksi imperiumiksi rappeutuneen liiton ja Spartan johtamien liittojen välillä.  Kreikan kielen alkeiskurssi Epi oinopa ponton (Viininvärisellä merellä, kirj. Jaakko Frösèn) oli sijoittunut tälle laittomuuden (ἀνομία) aikakaudelle. Yhdessä kappaleessa merimies kertoi elävästi Salamiin taistelusta siten kuin hänen isoisänsä (pappos) oli hänelle aikoinaan kuvannut

 

Markku Af Heurlin