maanantai 28. lokakuuta 2019

Reijo Wilenius on lähtenyt


Im Memoriam


Reijo Wilenius 
22.4.1930 - 26.10.2019

Kuva Juha Olavinen (23.4.2015) 


Reijo Wilenius oli 1900-luvun jälkipuoliskon suuria suomalaisia kulttuurivaikuttajia, jonka avarakatseinen, ihmisyyttä ja ihmisen henkistä kehitystä puolustavat näkemykset saivat paljon huomiota ja jättivät syvän jäljen monien tietoisuuteen.
Wilenus opiskeli filosofiaa muun muassa Erik Ahlmanin sekä Georg Henrik von Wrightin  johdolla Helsingin yliopistossa ja perusti jo 1957 kahden muun henkilön kanssa Katsaus -lehden, josta kehittyi merkittävä, monipuolinen kulttuurijulkaisu. Vuonna 1963 hän väitteli tohtoriksi Fransisco Suarezin sosiaalifilosofiasta, ja hänessä heräsi jo varhain mielenkiinto Rudolf Steinerin  hengentieteellistä ajattelua kohtaan.
Kasvatuksen, koulutuksen ja ihmisen yleisen henkisen kasvun teemat näkyivät hänen tuotannossaan 1960-luvulta alkaen.  Heti alusta hänen kirjoittamistaan leimasi selkeys, iskevyys ja ymmärrettävyys. Wileniuksen varhaisia, huomiota herättäneitä teoksia olivat muun muassa Marx ennen Marxia (1966), Filosofia ja politiikka (1967) sekä Nuorison kapina ja aikamme suunnanmuutos (1969).
Reijo Wilenius itse kertoo eräässä artikkelissaan 1960-luvun ilmapiiristä, jossa hän hedelmällisellä tavalla kohtasi tuon ajan yhteiskunnallisesti aktiivisen nuorison: 
http://kriittinenkorkeakoulu.fi/…/ihmis-ja-maailmankuvan-m…/ 
Tämä kohtaaminen synnytti myös Kriittisen korkeakoulun, josta Wilenius artikkelissaan kertoo.
Wilenius toimi 1960-luvulla filosofian opettajana Helsingin yliopistossa, mutta akateemisen päätyönsä hän teki Jyväskylän yliopiston filosofian professorina 1973-1992. Hän teki aiemmin marginaalissa olleesta filosofiasta suositun oppiaineen ja teki Jyväskylästä mannermaisittain, fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan painottuneen filosofian keskuspaikan Suomessa 1970-luvulla.  Vuonna 1975 ilmestynyt Kasvatuksen ehdot -teos oli eräs hänen merkittävimpiä yksittäisiä teoksiaan.
1970-luvulla Wilenius harrasti paljon J.V. Snellmanin filosofiaa ja julkaisi Snellmanin linja – henkisen kasvun filosofia -teoksen, joka on edelleen ehkä syvällisin Snellmanin hengenfilosofiasta, tietoisuuden, itsetietoisuuden ja persoonallisuuden teemoista julkaistu tutkimus. 1970-lukuun kuului voimakas yliopistolla toteutetun tutkinnonuudistuksen kritiikki, joka kumpusi paljolti snellmanilaisen sivistysyliopiston ideasta
Vuonna 1980 Wilenius oli keskeisenä henkilönä perustamassa Snellman-korkeakoulua, josta kehittyi antroposofisen hengentieteen kannalta keskeinen opinahjo Suomessa. 80-luvulla Wilenius toimi myös Suomi tulevaisuudessa -seminaarisarjan puheenjohtajana. Seminaarisarjan taustalla olivat kaikki tuonaikaiset puolueemme sekä suuri joukko kansalaisjärjestöjä ympäristöliikkeistä Elinkeinoelämän valtuuskuntaan saakka. 
Suomalaisen kulttuurin perusteiden tarkastelu jatkui 1986 julkaistussa Kolme näkijää ja kokijaa -teoksessa, jossa Wilenius esittää tarkan ja oivaltavan analyysin 1800-luvun suomalaisesta suurmieskolmikosta.
Wilenius toimi Kriittisen korkeakoulun johtokunnan puheenjohtajana vuodet sekä uudelleen 1999-2002. Eläköidyttyään yliopistolta hän jatkoi edelleen aktiivista opetustyötään Snellman -korkeakoulussa lähes viime vuosiin saakka, ja samoin jatkui kirjallinen työ. Vuonna 1999 ilmestynyt teos Mitä on ihminen? kokoaa yhteen hänen koko toimintaansa leimanneita ihmisyyden ja inhimillisen kasvun teemoja.
Ihmisyyden puolustaminen yhdistyi hänellä syvään tietoisuuteen aikamme keskeisistä ongelmista, ekologisesta kriisistä sekä sodan uhasta.
Oppilaat, työtoverit ja muut muistavat Reijon kannustavan ja innostavan hyväntahtoisuuden ja hänen leppoisan huumorinsa. Hän katseli asioita ja ihmisiä tarkoin ja näki kaikessa ja kaikissa ihmisyyden hyvän kipinän. 

Eero Ojanen, Kriittinen korkeakoulu, tj.

1 kommentti:

  1. Auf Wiedersehen und gute Reise..Du sagtest,dass Du Dich einsam fühlst..da war es wohl an der Zeit..hab Dank Du hast viel für unser Aufwachen getan Katharina

    VastaaPoista

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005