Poikkeusklubi Ateneumin Picasso-näyttelyssä

Perjantaina 4.12. pidimme poikkeuksellisesti klubin Ateneumissa, jossa oli esillä harvinainen kokoelma Pariisin Musée National Picasson aarteita. Näyttelyyn klubilaiset johdatti Anja Olavinen, joka toimii Ateneumin vastaavana museolehtorina.

***

Anja: Ateneumin näyttelyssä on erityistä se, että esillä olevat parisen sataa työtä ovat peräisin Picasson omasta kokoelmasta. Ne ovat teoksia, jotka Picasso halusi pitää eri syistä itsellään - siksi että ne edustivat taiteilijan näkemyksen mukaan merkittävää vaihetta hänen tuotannossaan, tai myös siksi, että teokset olivat hänelle tärkeitä henkilökohtaisista syistä.

Picasson perilliset maksoivat perintöveron luovuttamalla nämä teokset Ranskan valtiolle, mikä johti Pariisin Picasso-museon syntyyn vuonna 1985. Ateneumin näyttelyssä voi saada kuvan Picasson koko tuotannosta ja seurata hänen taiteellista kehitystään varhaisista teoksista aivan viimeisiin asti.

Pablo Picasso (1881-1973) aloitti taiteilijana 1800-luvun lopussa ja työskenteli tauotta 1970-luvun alkupuolelle saakka. Yhdeksälle vuosikymmenelle ulottuvaa taiteellista tuotantoa leimaa poikkeuksellinen uudistumiskyky, uusien ilmaisutapojen ja tulkintojen etsintä. Ensimmäisessä näyttelysalissa näkyy nuoren Picasson siirtyminen intensiivisen siniseen väriasteikkoon. Sysäyksen antoi traaginen tapahtuma, Picasson läheisen ystävän itsemurha. Elämän raskautta ilmentävän sinisen kauden aiheina olivat yhteiskunnan marginaalissa eläneet köyhät ja muut vähäosaiset. Vaaleanpunaisella kaudella värit vaalenivat, aihepiiri keveni ja muodot pelkistyivät. Tästä oli vain lyhyt matka kubismiin ̶ näyttelyssä voi seurata tähän taideyleisöä alati askarruttavaan suuntaukseen johtaneita kehitysvaiheita yksityiskohtaisen tarkasti.

Picasso ei milloinkaan asettunut aloilleen sen paremmin taiteessaan kuin yksityiselämässään. Hän oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli neljä lasta. Puolisot, naisystävät ja omat lapset olivat Picasson tärkeimpiä aiheita, ja heitä kuvaavat teokset ovat usein suoranaisia taidehistorian ja Picasson taiteen värikkäitä oppitunteja, joiden parissa aika ei käy pitkäksi. Kubismin jälkeen seurasivat klassismi, surrealismi ja uusekspressionismi. Picasson panos 1900-luvun modernin taiteen tunnetuimpien suuntien syntyyn oli ratkaiseva.

Keskustelimme klubilaisten kanssa myös yksityishenkilö Pablo Picassosta. Picasso rakasti draamaa, ja draama seurasikin hänen vanavedessään kaikkialle. Puolisoiden itsemurhat ja mielenterveyden järkkyminen, esikoispojan levoton elämä ja suhteellisen varhainen kuolema... Monet läheiset maksoivat taiteelleen omistautuneen pienen suuren miehen neroudesta kovan hinnan.

Picasso oli kuitenkin myös merkittävä rauhanaktivisti. Espanjan sisällissota kosketti häntä voimakkaasti, ja Guernica-maalaus, seitsenmetrinen, Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyn Espanjan paviljonkiin valmistunut työ on maailman kuuluisin sodanvastainen teos. Sitä ei Ateneumin näyttelyssä luonnollisestikaan nähdä, mutta aiheeseen liittyviä pienempiä teoksia kyllä.

Sotien jälkeistä aikaa käsitteleviä saleja hallitsee kekseliäs ja leikkisä taiteilija, jolle takapihan romuvarastot ja tienvierustat tarjosivat ehtymättömän materiaalien aarteiston. Näistä aineksista syntyivät muun muassa teokset Vuohi ja Lastenrattaita työntävä nainen. Siitä vain ottamaan mallia ̶ niin Picassokin teki! Muilta lainaaminen oli Picassosta täysin sallittua ja jopa välttämätöntä. Maailman tunnetuin ja menestynein, aina uutta luova taiteilija ei keksinyt kaikkea aivan itse.

Kierroksemme päättyi kolmannen kerroksen "Picasson olohuoneeseen". Museon ainoassa paikassa, jossa kuvaaminen oli sallittua, osa klubilaisista saatiin tallennettua ryhmäkuvaan.

Linkkejä:
Musiikkia Picasson mukaan