Tohtori Ele Aleniuksen alustus Klubilla 6.10.2010.Näkemykseni taustat:
Sosialistinen ajatteluni ja poliittinen toimintani Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin
- Suomessa rakennettiin hyvinvointivaltiota
- vallitsi kansainvälinen kylmä sota
- kummallakin puolella, idässä ja lännessä noudatettiin periaattta: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
- jouduin käymään jatkuvaa kamppailua NKP:n kanssa omien näkemysteni puolesta
Ajatteluni, jossa sosialismi ja demokratia kuuluvat yhteen, oli jatkuvasti Neuvostoliton ankaran kritiikin kohtena. Kärjistyneimmät tilanteet koin
-1968, jolloin NL:n suurlähettiläs esitti minulle virallisen uhkauksen toimenpiteistä minua vastaan sen vuoksi, että olin julkisesti tuominnut Tsekkoslovakian miehityksen
-1975, jolloin Moskovan radio ilmoitti uutisissaan NL:n tuomitsevan minun ajatteluni
Nämä kokemukset ovat yhtenä tekijänä siihen, että olen pyrkinyt selvittämään mahdollisimman syvältä ainakin itselleni sen, mitkä tekijät määräävät ihmiskunnan aikaansaaman maailmankehityksen suuret linjat. Näin on syntynyt näkemykseni siitä, että elämme paraikaa maailmankehityksen uutta suurta käännettä.
Tämän näkemyksen yhteydessä yksi ensimmäisiä kysymyksiä on se, mikä määrittää suuruden. Suuruuden käsitehän on suhteellinen. Esimerkiksi Suomen ulkoministeri piti pari vuotta sitten Georgian muutaman päivän sotaa maailmanpolitikan suurena käänteenä, vaikka se oli lähinnä yksi konflikti maailmanpolitikan virrassa. Ehkä olisi ollut paremminkin syytä kiinnittää huomio siihen, mitä presidentti Medvedev tämän tilanteen yhteydessä sanoi. Hän huomautti Venäjän kokevan joutuvansa yhä enemmän saarretuksi. Suurvallan johtajan sanomana se on erittäin pitkälle menevää ennakointia ajateltaessa asiaa nimenomaan naapurivaltioiden kannalta.
Erilaisia suuria käänteitä on monenlaisia, mutta ihmiskunnan kohtaloihin pitkällä aikavälillä vaikuttavia elämän perusteita koskevia käänteitä on harvoin. Niinpä esimerkiksi EU:n syntyminen merkitsee Euroopan kannalta hyvin suurta käännettä kun huomoidaan, että maanosa on ollut kahden mailmansodan synnyttäjä. Määritys riippuu viime kädessä kriteereistä.
Niinpä EU:n kaltaisten suurten integraatioiden rinnalla on vielä suurempia käänteitä, jotka muuttavat elämän perusteet tai tarkemmin sanottuna kehityksen perusteet olennaisesti. Tällaista suurta käännettä merkitsi Valistuksen aika ja sen yhteydessä teollisen yhteiskunnan syntyminen. Tällaista muutosta voi nimittää aikakauden muutokseksi.
Suuri kysymys on nyt se, elämmekö kehittyneimmissä maissa jatkuvasti teollista aikakautta vai olemmeko jo siirtymässä tästä selvästi erottuvaan aikakauteen? Minun mielestäni olemme siirtymässä. Tätä alkanutta aikakautta nimitän yksinkertaisesti tieteellisteknologiseksi aikakaudeksi. Tiedostan tosin sen, että sitä voidaan tulevaisuudessa nimittää monella muullakin tavalla, mutta kuitenkin niin että nimitys perustuu aikauden syvimpään olemukseen.
Tämä jo alkanut siirtyminen merkitsee sitä, että ihmisen aikaansaamassa maailmakehityksessä on paraikaa tapahtumassa suuri käänne. Tässä vaiheessa se tapahtuu siinä objektiivisessa mielessä, joka koskee ihmisen suhdetta luontoon. Ihmisten keskinäisten suhteiden järjestelmässä eli yhteiskunnassa tai tarkemmin sanottuna näiden suhteiden järjestämistä koskevassa yhteiskunnallisessa ajattelussa se ei sensijaan vielä näy.
Se, että maailma on suurten muutosten alainen, nähdään yleisesti. Mutta sitä, miten olennaisesta mutoksesta on kyse ei vielä riittävästi tiedosteta. Ehkä mielumminkin koetaan, että eletään jälkiteollista aikaa. Tietotekniikan mahtava kehitys ja informaation lähes käsittämätön nopeus mahdollistaa puheen tietoyhteiskunnan tai informaatioyhteiskunnan muodostumisesta.
Sitä paitsi kaikille on selvää, että juuri tieteen ja varsinkin luonnontieteen kehityksellä samoin kuin teknologian kehityksellä on ollut ratkaiseva merkityksensä teollisen aikakauden kehittymisessä. Miksi siis puhua erillisestä tieteellisteknologisesta aikakaudesta?
On kuitenkin tekijöitä, jotka merkitsevät olennaista eroa teollisen aikakauden ja uuden tieteellisteknologisen aikakauden välillä. Tämä ero tulee esiin siinä yhteydessä, kun ajatellaan sitä, mikä on ratkaisevinta tavassa, jolla ihminen hyödyntää luontoa, elämän perusedellytystä.
Historiallisesti katsoen ihmiskunnan elämässä pitkäaikaisin tapa hyödyntää luontoa on ollut elollisen luonnon hyödyntämistä. Historiassa on ollut monia erilaisia vaiheita koskien erityisesti työvälineiden kehitystä, kuten kivi-, pronssi- ja rautakaudet. Olennaista on kuitenkin ollut elollisen luonnon hyödyntäminen, ts. on eletty maatalouden aikakautta tuhansia vuosia.
Tärkeintä on ollut turvata elämän perusedellytykset, luonnon antaman ravinnon saanti. Muista eläimistä poiketen ei ihminen kuitenkaan ole vain luonnon ehtoihin sopeutuja vaan kulttuurievoluutioon perustuen myös maailman muuttaja. Muutoksen toteuttamiseen ihminen on tarvinnut energiaa. Maatalouden aikakautena energian lähteenä on ihminen hyödyntänyt pääasiassa elollista luontoa - eläimiä, kuten hevosia ja härkiä sekä toisaalta ihmisiä, ihmisen työvoimaa. Energian saanti on kehityksessä ollut ratkaisevaa.
Siten teolliselle aikakaudelle ominaista on ollut siirtyminen energian saannissa yhä enemmän elottoman luonnon hyödyntämiseen. Ilman sitä ei teolliselle ajalle tyypillinen koneellinen massatuotanto olisi ollut mahdollista.
Suhteellisen lyhyen teollisen aikakauden alkuvaiheissa keskityttiin erityisesti höyryvoiman käyttöön. Sen jälkeen painopiste on siirtynyt fossiilisten polttoaineiden käyttöön, joiden kaukainen alkulähde tosin on ollut elollinen luonto. Jälkiteollisessa vaiheessa on mukaan tullut sähkövoiman jatkuvasti lisääntynyt käyttö. Tämä merkitsee fysiikn perusteella sitä, että ihminen on onnistunut valjastamaan käyttöönsä luonnon neljästä perusvoimasta yhden, sähkömagneettisen voiman. Pisimmälle kehittyneissä maissa pelkkä elollisen luonnon hyödyntäminen on näin jäänyt kauaksi taakse.
Silti maailma jakantuu kehitysmaihin, joissa eletään maatalousyhteiskunnan aikaa, toisaalta paraikaa teollistuviin maihin jotka samalla hyödyntävät uutta teknologiaa sekä kolmanneksi pitkälle teollistuneihin maihin, jotka ovat jo selvästi siirtymässä uuteen aikakauteen.
Millä perusteilla voidaan nyt sanoa viimeksi mainittujen olevan siirtymässä tieteellisteknologiseen aikakauteen kun kerran tiede ja teknologia ovat olleet keskeisiä tekijöitä jo teollisenkin aikakauden muodostumisessa?
Peruste tähän on siinä kehityksessä, joka on tapahtunut itse luonnontieteen ja erityisesti fysiikan perusteissa, joihin tähänastinen luonnon hyödyntäminen on nojannut. On kaksi suurta tieteellistknolgogista tekijää, jotka ovat muuttaneet ja muuttavat ratkaisevasti elottoman luonnon hyödyntämisen prosessia ja sen kautta ennen pitkää myös yhteiskunnan perusteita.
Ensimmäinen on se, että luonnon elottomista perusvoimista ihmisen käyttöön on tullut sähkömagneettisen voiman lisäksi ns. vahva voima eli ydinvoima, jonka olemassolo paljstui ihmiselle vasta 1900-luvun alkupuolella.
Toinen on se, että kvanttifysiikka, joka myös syntyi vasta 1900-luvun alkupuolella, on se tekijä, joka on tehnyt mahdolliseksi tietokoneiden synnyn, internetin ja ylipäänsä reaaliaikaisen informaation samoin kuin kaiken sen mielettömän nopean laskentatehon, jota on tarvittu esimerkiksi avaruuden tutkimuksessa. Tehot on pystytty pakkaman yhä pienempään tilaan.
Tämä kaikki perustuu siihen fysiikassa tapahtuneeseen räjähdysmäisen voimakkaan kehityksen aikaan, jolloin syntyivät mm. Einsteinin suhteellisuusteoria ja toisaalta kvanttifysiikaan johtaneet mikromaailmaa koskevat teoriat aineen aalto- ja hiukkasominaisuuksista ja valon ja energian kvanttiluonteesta. Mikro- ja makromaailma avautuivat ihmiselle kokonaan uudella tavalla.
Kvanttifysiikan olemus on ollut tutkijoille jatkuva mysteeri, sillä alkeishiukkasten käyttäytymisen perusteita ei tunneta. Silti tätä käyttäytymistä on osattu hyödyntää esimerkiksi tietokoneiden rakentamisessa.
Yksi kaikkia luontoon, yhteiskuntaan ja elämään ylipäänsä vaikuttavia tekijöitä koskeva periaate, joka on syntynyt tai vahvistunut kvanttifysiikan synnyn myötä on epätarkkuusperiaate.
Ihmisen ja luonnon välisessä suhteessa me olemme näin sirtyneet objektiivisessa mielessä uuden tieteellisteknologisen aikakauden alkuun. Korostan tässä nimenomaan alkua, sillä eteenpäin näköalat ovt mittaamattomat. Vaikka tämän uuden aikakauden perusteet luotiin lähes sata vuotta sitten, paljastui sen alkaminen ihmiskunnalle ensimmäisen kerran vasta toisen maailmansodan päättyessä. Silloin pudotettiin ns. atomipommi Hiroshimaan. Sinä päivänä ihmiskunta astui historiassaan erittäin merkittävän kynnyksen yli. Mutta mitä se todella merkitsi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, sitä ei yleisesti tajuttu eikä oikeastaan voitukaan tajuta. On kestänyt kauan ennen kuin hiljalleen on alettu tajuta, miten syvällisestä muutoksesta ja paraikaa käynnissä olevasta suuresta kääntestä on todella kysymys.
Minun näkemykseni mukaan ihmiskunta elää tämän vuoksi nykyisin historiansa kriittisintä vaihetta. Uhat ovat olleet ja edelleen ovat suuremmat kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta myös positiivisen kehityksen mahdollisuudet ovat ennen näkemättömiä. Kaikki riippuu ihmisen yhteiskunnallisen ajattelun kehityksestä. Milloin oivalletaan nykyisen tilanteen luonne.
Tällä hetkellä ihmiskunta ajelehtii yhteiskunnallisesti katsoen hallitsemattoman maailmankehityksen epävarmuudessa. Vanhalla tavalla ei voida enää, ei ainakaan kauan jatkaa. Uusi aikakausi edellyttää uuden yhteiskunnallisen filosofian ja siinä varsinkin uuden talousfilosofian syntymistä.
....................................................
Alenius-illassa saimme avauksen ohella kuulla tarkemmin myös alustajamme ihmeellisistä 
elämänvaiheista sekä Neuvostoliiton taholta häneen kohdistuneiden toimenpiteiden yksityiskohdista. Ohessa kuva kirjasta, joka on 1975 tehty venäjänkielinen käännös Aleniuksen vuonna 1974 ilmestyneestä Suomalainen ratkaisu -kirjasta. Vasta 90-luvulla valkeni, että arvon toverit olivat kääntäneet kirjan heti sen ilmestyttyä ja jakaneet pienen painoksen numeroituina kappaleina kaikessa hiljaisuudessa niille, joiden oli hyvä olla selvillä, minkälaista sosialismia Alenius oikein Suomeen ajatteli.
...........................
Aleniuksen alustus kirvoitti samantien kommentin Isa Merikalliolta.
Tässä Isan mietteitä:
Olin ensinnäkin lähes sanaton Ele Aleniuksen elinvoiman, huomiokyvyn, positiivisuuden ja avoimuuden edessä! Elämänkokemusta, jota voi vain ihailla, arvostaa ja kadehtia, kun takana on vasta puolet hänen vuosistaan.
Sitten itse aiheeseen, joka nivoutuu erinomaisesti useaan alustukseen viimeiseltä vuodelta. Ensin muistutuksena Aleniuksen ja Tuomiojan esiin tuoma fakta ympäristömme tilasta: ihmiskunnalla ei ole enää paljon elinaikaa, jos kehitys jatkuu kuten nyt, etenkin väestönkasvu ja rikastuvien, teollistuvien kehitysmaiden kulutustottumusten länsimaistuminen. Miten muutamme ihmisten toimintaa yli poliittisten ja kulttuurirajojen? Ensin täytyy ymmärtää ihmistä; konetta, jota pitäisi virittää. Ihminen on fyysisesti melkein täysin samanlainen kuin tuhat vuotta sitten, mitä nyt vähän ryhti kumartuu tietokoneiden edessä istuessa ja pään ympärys on vähän kasvanut, kun valtavasti kasvanut määrä ulkoa tulevia ärsykkeitä on käsiteltävä päivittäin. Se, millaisia reaktioita ärsykkeet meissä herättävät, ei ole muuttunut. Reagoimme tunteilla, tunteet heräävät automaattisesti, niitä ei voi estää. Kun näet punaista, verenpaineesi nousee. Ihmisluonteita on edelleen erilaisia, muttei lukumäärällisesti enempää erilaisia vaihtoehtoja kuin kauan sitten. Kun olemme tekemisissä tietynlaisten persoonallisuuksien kanssa, meitä ärsyttää. Sama ilmiö on havaittavissa yhtälailla alkuasukasheimoissa kuin Suomen akateemisissa piireissä. Porukka tappelee keskenään, vain välineet vaihtelevat, toiset käyttävät tosin nyrkkejä, toiset sivaltavat sanaisilla miekoillaan. Miksi näin?
Sitten sähköön, sähköistymiseen. Tätä tutkin itse, sähköistyneen vuorovaikutuksen psykologisempia vaikutuksia ihmiseen. Ihminen reagoi tunnetasolla varsin samalla tavalla siihen, kun joku toiselta puolelta maapalloa kehuu tai haukkuu sinua, kuin jos naapurisi kehuu tai haukkuu sinua. Taas adrenaliinitaso ja hyökkäysvalmius nousevat, vaikka järki sanoisi, ettei ole syytä menettää hermojaan. Ryhmä voi sähköisesti olla globaali. Virtuaaliyhteisöstä hyvä esimerkki on Muxlim.com, muslimit ympäri maailmaa yhdistävä internetpalvelu. Lisäksi suuret ryhmät jakaantuvat luonnostaan pienempiin, n.10 ja 100 hengen vuorovaikutuksellisempiin “laumoihin”, myös netissä. Se, tuleeko viesti kaapelia pitkin vai resonoimalla ilmassa, ei ole ratkaisevaa. Henkinen asuminen kävelymatkan päässä muista pienessä kylässä on vaihtunut henkiseen suurkaupunkiin. Sielläkin on lähikuppila, jossa tavataan tuttuja, vaikka vastaan tulee tuhansia tuntemattomia päivässä. Mutta mikä kaikki kansat houkuttelisi yhteiselle asialle, pelastamaan maapalloa? Tai aluksi edes länsimaat, edes meidät suomalaiset? Tullaan modernin länsimaisen ihmisen sosiaalisen käyttäytymisen piirteeseen: me olemme nautinnoilla ja viihteellä kyllästettyjä. Ilmaisen tämän seuraavasti: tuttu tuska on tuhat kertaa helpompi valita kuin vieras vapaus. Mikä tahansa muutos aiheuttaa stressitilan ja mieli vastustaa sitä. Faktojen lateleminen tupakoinnin vaaroista on vain hiljainen kuiskaus mielihyvää tuottavien tapojen valtavan kuorokonsertin taustalla. Se ei toimi. Voin periaatteessa kannattaa salaatin syöntiä suklaan sijaan, mutta en pysty korvaamaan suklaata salaatilla. En pysty kykene, ei voi mitään. Vain omaa olemassaoloani konkreettisesti ja akuutisti uhkaava vaara, kuten juuri koettu sydänkohtaus, voi tehokkaasti muuttaa käyttäytymistäni, sillä se tehoaa tunteiden tasolla, tunteet ohjaavat meitä tässä ja nyt tarjolla olevien etujen ja haittojen tasolla. Ilmastonmuutos on järjen tason uhka, se ei uhkaa omaa olemassaoloamme tässä hetkessä.
Vielä oman ulottuvuutensa soppaan antaa se, että nykyiset nuoret aikuiset, noin alle 30-vuotiaat, kunnioittavat auktoriteetteja varsin vähän vanhempiinsa verrattuna. He ovat kasvaneet itsenäisiksi; eivät he tarvitse jumalia tai presidenttiä, monet eivät mielestään edes opettajia tai lääkäreitä. He löytävät tarvittavan tiedon netistä. Heitä ohjaillaan fiiliksillä, ei säännöillä. He voivat paeta jopa epämiellyttäviä lakeja muille maille. Mutta hyvillä fiiliksillä heitä ohjaillaan tehokkaasti, kuten meitä aikuisiakin. Ja kuten kiinalaisiakin.
Entä jos olisi mahdollista kehittää tämä yli kansojen rajojen ulottuva sähköinen yhteisö maapallon pelastamiseksi? Ja ihanteellisesti sellainen, johon olisi rakennettu mahdollisuus sisäisiin näennäisiin konflikteihin? Sanallinen kiistely siitä, mikä on paras tapa hidastaa ilmastonmuutosta? Tällaista on ollut jo vireillä, heikoin tuloksin. Nyt tarvitaan “vain” vaikkapa länsimaistuvat kiinalaiset ja intialaiset mukaan. Millä aikaansaamme sellaisia fiiliksiä, joita ihmiset yli rajojen kaipaavat? Voimme brutaalisti ottaa oppia modernista markkinoinnista: Coca-Cola on onnistunut tässä. Koko länsimaistuva maailma haluaa jotain a) tuttua ja b) vahvoja, hyviä fiiliksiä lupaavaa, Coca-Cola sosiaalista iloa, vapautuneisuutta. Ja Ikea. Kiinalainenkin haluaa “iloa kotiin”, yhtä lailla kuin suomalainen opiskelija ja saksalainen perheenäiti. Ferrari symboloi voimaa yli kulttuurirajojen. Entä musiikki? Madonna tai “We are the world” ovat soineet ympäri maailmaa. Nämä ilmiöt leviävät fiiliksen voimalla maasta toiseen, eri ikäistenkin joukossa. Tunteet liikuttavat meitä sellaisella teholla, jota nyt tarvitaan. Järjen ja sivistyksen teho on vaivainen polkugeneraattori. Valjastetaan siis ne voimat, jotka liikuttavat ihmistä nyt parhaiten, hyvään tarkoitukseen. Maailman parhaat markkinointivoimat. Ja otetaan tehot irti sähköistymisestä, internet olkoon hevonen, joka vie viestin perille. Jatketaan tästä! Terveisin, Isa
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.