lauantai 2. lokakuuta 2010

Klubilla keskiviikkona 6.10. klo 17.00 ......... Ele Alenius: Maailman kehityksen suuri käänne

Valtiotieteen tohtori Ele Alenius opiskeli alunperin kansantaloustiedettä ja väitteli vuonna 1958. 50-luvun ilmapiirissä vasemmistolainen Alenius joutui suoranaiseen virkakieltoon ja näin yliopistoura jäi haaveeksi. 1960-luvulla Alenius ryhtyi SKDL:n pääsihteeriksi ja muutama vuosi myöhemmin liiton puheenjohtajaksi. 1966 Alenius valittiin kansanedustajaksi ja hänestä tuli uuden hallituksen II valtiovarainministeri. Ministerin hommissa Alenius toimi vuoteen 1970 ja eduskunnan jäsenenä vuoteen 1977 saakka. Kansanedustajauraa seurasi vielä pitkä pesti Suomen pankin johtokunnan jäsenenä.

1970-luvulla jakautuneen vasemmiston neuvostovetoiselta suunnalta kohdistettiin Aleniukseen jatkuvia moitteita kun tämä ei tyytynyt annettuihin selityksiin vaan koetti kehittää kotimaista ja demokraatista muotoa sosialismille. Erityisen kitkerinä muisteltiin SKDL:n Aleniuksen johdolla tekemää vastalausetta Neuvostoliiton ja liittouman joukkojen suorittamaa Tsekkoslovakian miehitystä vastaan

Ele Alenius on yhteiskunnallisen toimintansa ohella omistanut osan elämästään taiteelle ja hän toimikin pitkään, viisikymmenluvun lopulta alkaen parikymmentä vuotta sukuyhtiön, taideliike Artegrafican toimitusjohtajana. Eläkkeellä ollessaan Ele Alenius on tarkkaillut huolellisesti ympärillään tapahtuvia muutoksia ja on aktiivisti osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Klubialustuksessaan - Maailman kehityksen suuri käänne - Alenius käsittelee ensi vuoden alussa Likeltä ilmestyvän samannimisen teoksensa aihepiiriä; niitä aikaamme osuneita ja osuvia mullistuksia jotka ovat muovanneet ja tulevat vastedeskin muovaamaan elämäämme.

Ele Aleniuksen edellinen kirja, Editan vuonna 2005 julkaisema Planetarismi maailmankehityksen rationaalisena perustana käsitteli osin samoja teemoja kuin tuleva kirja ja klubialustus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005