Juhana Blomstedt In Memoriam

Taiteilija, professori Yrjö Juhana Blomstedt kuoli 4. elokuuta 72 vuoden ikäisenä vaikean ja pitkäaikaisen sairauden murtamana.


Blomstedt oli syntynyt 1937. Hänen isänsä oli arkkitehti Aulis Blomstedt ja äiti keraamikko Heidi Sibelius - Jean Sibeliuksen tytär. Juhana Blomstedt kuului suomalaisten modernistien toiseen sukupolveen yhdessä mm. Tor Arnen ja Paul Osipowin kanssa ja oli heistä se, joka vietti ja työskenteli pisimpään ulkomailla. Blomstedt opiskeli Suomen taideakatemiassa vuosina 1957-61. Sam Vanni, joka oli yksi hänen opettajistaan, vaikutti ratkaisevasti Blomstedtin taidenäkemykseen.
Vanni toimi myös porttina Blomstedtin varhaiseen kiinnostukseen Kandinskyä, Kleetä sekä Vasarelyä kohtaan.

Taiteilijauransa alkuaikoina Blomstedt kirjoitti paljon taidekritiikkejä Ylioppilaslehteen ja Teekkariin. Kirjoittamisesta tuli sittemmin pysyvä osa Blomstedtin ajattelua.
Vuonna 1966 Juhana muutti perheensä kanssa Pariisiin, jossa asui aina vuoteen 1981. Hän osallistui vuoden 1968 toukokuun opiskelijakapinaan Hommage à Sorbonne Libre -maalauksella, jonka hän teki yhdessä Paul Osipowin kanssa. Maalaus oli yliopiston seinällä kunnes poliisi hävitti sen. Pariisista tuli Blomstedtin toinen kotikaupunki ja keskeinen tekijä hänen kansainvälisellä urallaan.
Pariisissa Blomstedt tutustui moniin tunnettuihin taiteilijoihin, niin ranskalaisiin kuin kaupungissa asuviin muista maista tulleisiin tekijöihin. Vähitellen myös pariisilaisesta taidemaailmasta muodostui oleellinen osa Blomstedtin elämää. Täällä hän saattoi tutustua koko eurooppalaisen modernismin ja nykytaiteen traditoon. Samalla Blomstedt loi suhteita pariisilaisiin taidegallerioihin, joissa hän piti useita näyttelyitä. Vuonna 1968 hänelle tarjoutui mahdollisuus edustaa Ranskaa Sao Paolon biennaalissa Brasiliassa.

1971-72 Juhana Blomstedt oli vierailevana professorina Minneapolis College of Art and Design -yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän kiinnostui kinetiikasta ja havaitsemisen optiikasta. Kiinnostuksen luontevana seurauksena hänen taiteeseensa tuli vahva kineettinen ulottuvuus.
Omien sanojensa mukaan Blomstedt kuitenkin väsyi pian tämänkaltaiseen visuaaliseen kieleen ja tunsi olevansa palaamassa tiukkaan konstruktivistiseen kuvakieleen. Käännettä seurasikin erilaisten visuaalisten ilmaisumuotojen etsinnän aika - aina värimaalauksesta puoliesittäviin abstraktioihin.
Kokeilu erilaisilla visuaalisilla ilmaisumuodoilla muodostaakin hallitsevan piirteen Juhana Blomstedtin myöhemmässä maalaustaiteessa. Suomeen paluun jälkeen hänen merkittävimpiä saavutuksiaan olivat osallistuminen vuoden 1982 Venetsian Biennaaliin, nimitys vuoden taiteilijaksi vuonna 1989 sekä suuri retrospektiivinen näyttely Kaupunginmuseossa Tennispalatsissa vuonna 2007. Blomstedt toimi myös vuosikausia Suomen taideakatemian kuvataideosaston yliopettajana.

Viimeisten vuosikymmenien aikana Juhana Blomstedt vietti yhdessä puolisonsa Jertta Blomstedtin kanssa paljon aikaa ulkomailla, ennen kaikkea Afrikassa. Viimeisinä vuosinaan hän palasi talvikausiksi Pariisiin. Siellä hän saattoi vaikeasta sairaudestaan huolimatta työskennellä aktiivisesti ja väsymättä taiteensa parissa.

Juhana Blomstedt oli erityisen kiinnostunut taiteen visuaalisesta kielestä. Hänen aiheensa ulottuivat havaintopsykologisista ilmiöistä ja optisista illuusioista muotoihin ja väreihin liittyviin myyttisin käsityksiin. Häntä kiinnostivat myös tyylitellyn muodon mahdollisuudet esittävissä aiheissa. Punaisena lankana Juhana Blomstedtin taiteessa voidaan nähdä luettavuuden merkitys erityisenä maalaustaiteen laatuna. Se kaksinaisuus, joka muodostuu näkemisestä kokemuksena ja näkemisestä lukuprosessina on tunnusomaista Blomstedtin taiteelle. Hänen mukaansa inhimillinen vuorovaikutus voi olla olemassa vain sellaisen kielen avulla, jossa visuaalinen edustaa omaa, annettua kieltään. Tässä mielessä abstrakteilla muodoilla on hänen mukaansa oma paikkansa yleispätevänä kielenä.

Blomstedt oli myös taidehistoriallisesti, kirjallisesti ja musiikillisesti sivistynyt. Hänen näkemyksensä olivat monipuolisia, liberaaleja ja epädogmaattisia. Hän antoi myös vahvan tukensa eurooppalaisen taiteen ja kulttuurin arvoille aliarvioimatta eksoottisempia kulttuureja ja niiden merkitystä. Erityisen lämpimästi hän suhtautui afrikkalaisiin kulttuureihin, jotka olivat lähellä hänen sydäntään.

Taiteen luominen moraalisena asenteena tuli Juhana Blomstedtille vuosien myötä yhä tärkeämmäksi. Viimeisinä vuosinaan hän pidättäytyi johdonmukaisesti alistumasta tulevaan kohtaloonsa ja omistatui kokonaan taiteelliselle työlleen, jonka hän ymmärsi elämän omana tapana taistella kuolemaa vastaan.

Carolus Enckell, taiteilija,
Juhana Blomstedtin ystävä

(käännös ruotsinkielestä JO)