Syyspäivän tasaus torstaina 23.9.

SYYSPÄIVÄN TASAUKSESTA


Syyspäivän tasauksena aurinko siirtyy pohjoiselta tähtitaivaalta eteläiselle. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät, ja aurinko nousee idästä ja laskee länteen kaikkialla maapallolla. Tämän jälkeen yö on meillä nyt päivää pidempi ja päivä lyhenee nopeimmin, viidellä minuutilla vuorokaudessa.

Syyspäivän tasaus on tänä vuonna 23.9. klo 6.09, ja silloin aurinko myös siirtyy Neitsyen merkistä Vaa’an merkkiin. Syyspäivän tasaus on vuosittain 22. tai 23.9.

Sattumoisin samana päivänä on myös täysikuu klo 12.17. Eli illalla kuu paistaa kaikkein kirkkaimmillaan. Kaksi päivää aiemmin, 21.9. Jupiter ja Uranus olivat oppositiossa aurinkoon nähden eli täysin vastakkaisella puolelle taivaanpalloa. Jupiter näkyy hyvin komeana, taivaan kirkkaimpana kohteena. Etelässä se on keskiyöllä ja alkaa näkyä joskus yhdeksän maissa. 22.-23 yöllä Jupiter ja Uranus ovat lähellä täysikuuta. (Uranuksen voi hyvällä onnella nähdä kiikarilla.)

Syyspäivän tasauksen aikoihin siirrytään syksyyn. Yksi kirkkovuoden juhla eli Mikkelin päivä on syyspäivän tasauksen jälkeen 29.9. tai sen jälkeinen sunnuntai. 29 syyskuuta on siis Mikon, Mikaelin ja myös Mikaelan nimipäivä. Kirkkojuhla, arkkienkeli Mikaelille erityisesti ja kaikille enkeleille yleisesti omistettu Mikkelinpäivä on tänä vuonna 3.10.. Näin evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla:

”400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään.”

Mikkelinpäivän liturginen väri on valkoinen. Siinä suhteessa sopii, että syyspäivän tasauksen jälkeen pimeyden voimat ovat vahvemmilla kuin valo. Mikkelinpäivän aikaan naisväki siirtyi sisätöihin. karja siirtyi laitumilta navettaan, ja paimenet pääsivät pitkän kesän jälkeen kirkkoon. Nauriit piti olla nostettu talvivarastoon.

21.9. piti Marianna Ridderstad Kirkkonummen Komeetassa esitelmän arkeoastronomiasta. Myös Suomessa, Pohjanmaalla on useita kivikautisia j ä t i n k i r k k o j a. Niitä on kymmeniä, ja niiden levinneisyysalue ulottuu suunnilleen Vöyristä Iihin, ja ne on alun perin rakennettu meren saarelle rantaviivan lähelle. Suurin Kastelli Pattijoella Raahen lähellä on 62 x 40 m.

Luultavasti jätinkirkot ovat samaa perua kuin Euroopan rannikkoalueilla löytyvät megaliittirakennelmat, joista Stonehenge on kuuluisin. Vaikutushan kulki pitkin vesireittejä. Suomessa ne ovat peräisin myöhäiseltä kivikaudelta eli n 3000 – 2000 e.Kr. Viimeisin on hylätty joskus 1500 e.Kr.

Ridderstadin mittausten mukaan useimmat liittyvät tavalla tai toisella talvi- tai kesäpäivän seisaukseen, yksi myös kevätpäivän tasaukseen, pienellä 11 päivän korjauksella. Vapunpäivän ja elonkorjuun alun auringonlasku on myös merkittävä- Yksi, Himangalla on suunnattu niin, että tasauspäivinä aurinko nousee niiden aukoista. Jätinkirkoista löytyy lisää tietoa mm. Wikipediasta sekä Tähdet ja avaruus –lehdestä Niitähän voisi lomamatkoilla bongata, myös syksyllä tai talvella. (M.af H.)