keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Kriittinen aloitti kohtuudella - Ojanen puolusti tonttuja!

Kriittisen korkeakoulun syksyn yleisluentosarjan otsikoksi on valittu Maailma kohtuutta kohti. Ensimmäisen tilaisuuden tiistaina 27.9. aloitti tj. filosofi Eero Ojanen, joka käsitteli taitavasti kohtuuden ulottuvuuksia. Ojanen huomautti kuinka kohtuullisuus on lähellä kohtaa. Kohta puolestaan viittaa sekä aikaan että paikkaan. Kohta-sanan taustoja selvitellessään puhuja oli löytänyt ikivanhan merkityksen, joka liittyi saaliinjakoon: Mikä kohta kullekkin kuuluu! Kohtuus on myös lähellä kohtaloa, sitä osaa joka kunkin kohdalle osuu. Kohdalleen - kuten pitääkin. Kohtuullisuus liittyy näin niin tosiasiaan kuin ihanteeseenkin! Myös kohtaaaminen on samaa sukupuuta.
Muinaisuskossamme kohtuullisuus ja siitä huolehtiminen liitettiin - vaikka ei heti tulisi mieleen - tonttuun! Tonttu oli haltija, joka huolehti talonpidosta, ekonomiasta. Tonttu oli talon haltija. Tonttu puolestaan on lähellä tonttia. Tontti - jokaisellahan on oma tonttinsa - on paikka jossa tonttu ylläpitää tasapainoa luonnon ja kulttuurin välissä. Tonttu siis yhdistää luonnon ja kulttuurin lainalaisuudet ja luo kohtuullisuuden! Kohtuullisuus on näin ollen mitä perustavin idea ja tosiasia. Kohtuullisuus on tapa jolla ihmisen tulisi olla tässä maailmassa.

Kysymykseen siitä. milloin muinaissuomalainen tonttu sai väistyä perin erilaisen nykytontun tieltä Ojanen aprikoi liittyneen agraarisen kulttuurimuodon väistymiseen 1800-luvun loppupuolella. Ei siis ole ihme, että Hugo Simbergin kuuluisa teos "Tonttukuningas nukkuu" on syntynyt juuri tuona aikana - vuonna 1896!

Toisena alustuksena tilaisuudessa kuultiin Kelan tutkijaa Tuuli Hirvilammea, joka oli selvitellyt kohtuullisuuden aineellisia ulottuvuuksia eli sitä, minkätasoista elintasoa voisimme kohtuudella ylläpitää jos halausimme huomioida järkevällä tavalla luonnon kantokyvyn ja jättää jotain tulevillekin sukupolville. Tulos ei ollut kovin mairitteleva. Hirvilammin tutkimustulosten mukaan jopa alimmalla aineellisella elintasolla perusturvan varassa elävät ihmiset maaassamme ylittävät roimasti kohtuuden rajat! Ohhoh, tätä asiaa on kyllä selvitettävä lisää. Sarja kohtuullisuudesta jatkuukin tiistaina 11.10, jolloin alustajana on Antti Pietikäinen Kirkon ukomaanavusta. Seuraavassa istunnossa 18.10 paikalle tulee jo Klubillekin kysytty prof. Markku Kanninen joka tarkastelee metsien kohtuukäytön rajoja. Sarja jatkuu vielä 25.10. ja 1.11.. Lisätietoja Kriittisen korkeakoulun sivuilta osoitteesta http://www.kriittinenkorkeakoulu.fi/
-Tilaisuutta kohtuudella seurasi JO.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005