Klubi ke 21.11. klo 17.00: FM, Ph.D. Tapio Kanninen: Ilmastonmuutos globaalin sivilisaatiomme uhkana: ilmastonmuutospeli uutena ratkaisumallina

Nykyisin New Yorkissa tutkijana työskenetelevä Tapio Kanninen on tulevaisuuden tutkija sekä Suomen Rooman klubin jäsen.  Vuonna 1968 perustettu Rooman klubi julkaisi käänteentekevän Kasvun rajat (Limits to Growth) teoksensa vuonna 1972.  Vaikka tietoisuus  Kasvun rajat –teoksen esiinnostamista ongelmista on huimasti kasvanut jatkuu kasvu entiseen malliin  ja ympäristöongelmat kärjistyvät. Monen yksittäisen ongelman keskeltä hallitsevaksi kysymykseksi on noussut ilmastonmuutos ja ihmiskunnan mahdollisuudet sen hillitsemiseksi. Alustuksessaan Tapio Kanninen valaisee ilmastonmuutosproblematiikkaa ja kysyy, voisiko ongelman ratkaisuun hakea uuden näkökulman kehittämällä  pelimuotoisen sovelluksen, jonka kautta itse kukin voisi sekä ymmärtää tilanteen asettaman haasteen että hakea siihen soveliaita ratkaisumalleja, uusia siirtoja.  

Tapio Kanninen toimii The City University of New Yorkissa vanhempana tutkijana sekä kestävän globaalin hallinnon –projektin varajohtajana. Tätä ennen, vuosina 1998-2005, Kanninen johti  mm. YK:n poliittisen osaston suunnitteluyksikköä sekä Kofi Annanin huippukokous-sihteeristön paikallisten organisaatioiden osastoa.

Ennen YK-uraansa Kanninen työskenteli kotimaassa Tilastokeskuksessa sekä Suomen Akatemiassa.

Ensi vuonna Kanniselta ilmestyy klubialustukseen liittyvä teos  Crisis of Global Sustainability (Routledge 2013)



Wed. 21.11.2012 at 5 p.m. Ph.D. Tapio Kanninen:
Civilization under threat from climate change: a civilization game as a solution?

Our awareness of the many crucial enviromental risks that our current lifestyle provides has grown significantly during the past few decades.  At the latest since the publication The Limits to Growth by the Club of Rome in 1972 it has been impossible for an intelligent human to deny the drastic consequences that our over consumption has on enviroment . In spite of all this we seem to be unable to put our knowledge into action.  
In his lecture Tapio Kanninen will propose a new viewpoint to face the situation and especially the current threat from climete change in a form of a game.
Kanninen  is Senior Fellow and Co-Director of the Project on Sustainable Global Governance at the Ralph Bunche Institute for International Studies at the Graduate Center of The City University of New York. He was Chief of the Policy Planning Unit in the UN Department of Political Affairs (1998-2005) and Head of the Secretariat of Kofi Annan’s five Summits with Regional Organizations.
 Previous to an extensive international career, Kanninen worked at Statistics Finland, a state statistics agency, and the Finnish Academy of Science and Letters. Kanninen holds an M.A. in economics from the University of Helsinki and a Ph.D. in political science from the Graduate Center of The City University of New York.

In 2004, Kanninen was invited to join the prominent Club of Rome. His latest book, Crisis of Global Sustainability, will be published in 2013 by Routledge.
 

Tohtori Kanninen luonnosteli  aluksi joiden perustavien indikaattorien avulla yleiskuvaa tilanteesta  ilmastonmuutoksen keskellä elävän tutkijan näkökulmasta.

Kannisen esityksen pohjana oli hänen tuleva teoksensa Crisis of Global Sustainability (Routledge, 2013)

Pitkän uran YK:ssa tehneenä Kannisella oli kovin realistinen kuva niistä mahdollisuuksista tai edes pienistä edistysaskeleista  joita esimerkiksi YK:n järjestämät Rion kokoukset 1992 ja uudelleen tänä vuonna järjestetty (Rio+20) voivat maallemme antaa. 1992 Rio de Janeirossa määriteltiuin kestävä kehitys, hyväksyttiin Rion julistus sekä Agenda 21 toimintaohjelma. 2012 tavattiin taas Riossa. Saatettiin todeta että pienimutoisia hyviäkin uutisia löytyy, mutta kokonaisuutena kaikki ympäristömme keskeiset elementit – maa, vesi, biodiversiteetti, meret ja ilmakehä – jatkavat rapistumistaan. Pahoittelut siitä. Maailman mahtavat sentään näyttäytyivät ja lausuivat muutaman rohkaisevan sanan kestävästä kehityksestä. Sitten palasivat taas kotiin ja homma jatkui kuten ennenkin, business as usual 

Hiilidioksiinin määrä ilmakehässä kasvaa.  Päästöt ilmakehään lisääntyivät ensimmäisen Rion kokouksen päätösten jälkeen 36% vuoteen 2008 mennessä.

Maailman ilmatieteen järjestön raportin mukaan ilmakehässä on  hiilidioksiidia tällä hetkellä 391 miljoonasosaa ilman tilavuudesta. Vuonna 1960 luku oli 310 miljoonasosaa ja arvion mukaan ennen teollistumiskehityksen alkua 280 miljoonasosaa. (lähde:HeSa 23.11.) 

Kehitys jatkuu. Tässä yhteydessä kuulijoiden joukosta muistutettiin mustalla huumorilla myös Siperian alkavista metaanipäästöistä tundran sulamisen seurauksena. Metaanin haitallisuus onkin sitten aivan eri luokkaa.

Meren pinta on välillä 1992 – 2011 noussut keskimäärin 2mm vuodessa. Merien happamuus kasvaa. Perustavien materiaalien kysyntä kasvaa. 1992 - 2005  raaka-aineiden maailmanlaajuinen käyttö kasvoi 40%, Rakentamiseen käytettyjen mineraalien kasvu oli reippainta n. 80%. Seuraavaksi kisassa ylsivät malmit ja teollisuusmineraalit 60% kasvulla.  Raaka-aineiden kansainvälisen kaupan arvo on kuusinkertaisutunut vuosien 1998-2008 välillä.  2008 tämän kaupan arvo oli 24 % maailmankaupan kokonaisarvosta.

Maailman metsäpinta-ala on supistunut 1990 – 2010 yhteensä 300 miljoonaa hehtaaria (hehtaari= 100 x 100 m). Hiilidioksiidia hyvin syövien  metsien vähetessä pitää CO2 siirtää taas ilmakehään.  

Rooman klubin raportti Limits to Growth vuodelta 1972 oli tärkeä herättäjä monelle mutta toisten mielestä kovin yliampuva huolestuttavine ennusteineen. Jos tänään tarkastelemme raportin keskeisiä väittämiä ja käppyröitä voimme vain todeta niiden osuneen hämmästyttävän lähelle toteutunutta ennusteillaan siitä miten käy jos suuntaa ei muuteta. 

Yksi vuoden 1972 pääviesteistä oli seuraava: 

-Ihmisten ekologinen jalanjälki on kasvanut niin voimakkaasti 1900-luvulla, että jos kasvu jatkuu samaan malliin yllittää tämä jalanjälki todennäköisesti maan kantokyvyn lähitulevaisuudessa. 

Parhaan arvion mukaan tämä ylittyminen tapahtui vuonna 1985!

Tänään kokonaistarpeemme tyydyttäminen edellyttäisi puoltatoista maapalloa. Pohjois-Amerikan elämänmenolla maapalloja tarvittaisiin viisi. Sivityneinä eurooppalaisina olemme hieman vaatimattomampia ja tyydymme kolmen maapallon kultukseen. 

Esityksessään Kanninen erotteli kolme talousopillista paradigmaa:

-          -Neoliberaalinen talous

-         - Kestävän kehityksen talous

-          -Ekologinen talous.

Ehkä hieman yllätyksellisesti Kanninen ei nähnyt paljon eroa neoliberaalin ja kestävän kehityksen talouden välillä. Varsinkaan valtioiden hallitukset eivät tohdi ajaa suoranaisesti kovin neoliberaalia talouspolitiikkaa ja tähän näyttää kestävän kehityksen talouden idea tarjoavan hyvän ulospääsytien yhdessä globalisaation ”haasteiden” kanssa. Taloudellinen kasvu ajaa edelleen ekologisen kestävyyden ohitse. 

Ilmastonmuutos keskilämpötilan nousuna antaa viitteitä tulevasta.  Kahden celsiusasteen nousu keskilämpötilassa - mikä nykymenolla on vielä aika optimistinen arvio  - nostaisi merenpintaa jopa 5 – 10 metriä mm. Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen jääpeitteiden sulaessa.  Siinä olisi alavilla mailla muutakin kuin hallan vaara.

Näyttää ilmeiseltä että niin sisäpolitiikassa kuin  kansainvälisissä neuvonpidoissakin kehittyneet maat asettavat etusijalle omat taloudelliset intressinsä nojautuen lähinnä neoliberaaliin taloudenpitoon. Samoin kehittyvät taloudet – tällä kertaa tosin ns kestävän kehityksen talousoppien mukaisesti.  Toki kumpainenkin pyrkii maksimoimaan taloudellisen kasvunsa.  Ekologisen taloudenpidon edellytyksenä olevat reunaehdot joutuvat näin väistymään.

Moni on menettänyt toivonsa muutoksen mahdollisuuteen Näiden joukossa on mm. James Lovelock, joka suhtautuu hyyvin epäilevästi politiikan suunnan muuttumisen mahdollisuuteen. On toki niitäkin, kuten Paul Gilding, australialainen  ympäristöaktivisti ja kirjailija, joka oli  mm. Greenpeacen johdossa 1989-94.  Gilding toisaalta pitää selvänä, ettei suunnanmuutos nytkähdä kunnolla liikkeelle ilman jonkinlaista suurta ekologista järistystä ja kriisiä. 

Uusi suunta ei ole toteutettavissa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ainakaan ylhäältä alas.

Tulevaisuuden laskut lankeavat tuleville sukupolville ja siksi nuoriso on avainasemassa.  Occupy Wall Street –liikehdintä syntyi äkkiarvaamatta ja sai paljon liikkeelle. Mutta olisiko syytä siirtyä valtauksesta pelastuksen tielle? Occupy Wall Street –tyyppisten liikkeiden tulisi fokusoitua uudelleen  ihmiskunnan selviytymisen nimissä. Merenpinnan nousun uhatessa voisimme vaihtaa iskulauseeksi Pelastakaa Wall Street – vedenpaisumukselta!

Tulevassa teoksessaan Tapio Kanninen ehdottaa ratkaisun avaimiksi mm.  maailmanlaaajuista kestävyyskeskusten verkostoa. Esimerkkinä tällaisesta keskuksesta on vastikään pääkaupunkiimme synnytetty Helsinki Sustainability Center jonka johdossa on klubinkävijä Mika Aaltonen ja hallituksen puheenjohtajana Presidentti Tarja Halonen.

Kannisen toinen uusi avaus liittyy erityisesti uuteeen sosiaaliseen mediaan ja nuoremman sukupolven sujuvasti omaksumaan pelimaailmaan. Olisiko mahdollista kehtittää toimivia ja vetäviä pelimuotoja, jotka auttaisivat samalla ymmärtämään ympäristö- ja ilmastokysymyksiä aivan toisella, käytännönläheisellä tavalla. 

Edelleen, voitaisiinko sosiaalisten liikkeiden pitkän tähtäimen  päämääriksi saada niin paikallisella kuin kasnsainväliselläkin tasolla aikaansaatava  ekologisesti kestävä tasapainotalous. 

Entä voitaisiinko henkisyyden ja kestävän ympäristöpolitiikan välille löytää selvempi yhteys. 

Illan keskustelua varten Kanninen esitteli vielä lähemmin kahta erilaista peli-ideaa,  jotka taitavasti toteutettuina voisivat olla sekä hyödyllisiä, valaisevia että vallitsevaan peli-maailmaan soveltuvia . Koska tulevaisuuden laskut lankeavat tuleville sukupolville, kuten alustaja aiemmin jo totesi, on oleellista luoda pelejä joihin nuoriso voi tarttua.  Esimerkkipelit olivat:

1.       -   CUT 2100 -Game (Sivilisaation uhka –peli). Peli rakentuisi ilmastonmuutoksen sivilisaatiolle vuoteen 2100 mennessä asettaman uhan torjuntaan.

2.       - Sea-level rise tracker (Merenpinnan nousun seuraaja).  Pelissä navigaattori-tyyppisilla laitteilla seurattaisiin merenpinnan nousun muutoksia reaaliaikaisen tiedon valossa. 

Meren pinnanoususta vallitsee hyvin ristiriitaisia käsityksiä. Arvioiden pohjana on otaksuttu kekilämpötilan nousu kasvihuonekaasujen lisääntymisen seurauksena ja optisemmat sekä vähemmän optimistiset käsitykset sen suhteen, voidaanko lämpenemistä hidastaa tai jopa pysäyttää ihmisen toimia ohjaamalla. Kanninen viittaa kirjassaan  moneen laukaisevaan tekijään (tipping point), jotka kiihdyttävät ratkaisevasti lämpenemis- prosessia ja tekevät sen hallinnan yhä vaativammaksi.  YK:n alaisten Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) sekä YK:n ympäristöohjelman (UNEP) toimesta 1988 perustettu asiantuntijaelin  IPCC  – hallitustenvälinen ilmastopaneeli – julkaisi viimeisimmän raporttinsa v.2007. Siinä ei ole juurikaan huomioitu  näitä ”tipping point” –kohtia ja näinollen raportin sanoma ei ole kovin hälyyttävä. Sen mukaan merenpinta nousisi sadassa vuodessa vain 0,2 – 1 metriä eikä näinollen muodostaisi merkittävää uhkaa alaville maille.  Seuraava IPCC:n raportti valmistunee 2013-14. Maailman valtioiden ja hallitusten kompromissinä siltäkään ei voi ihmeitä odottaa. 

Yrityksiä ennakoida merenpinnan nousu on toki tehty myös huomioiden viimeaikaisin data ja kriittiset laukaisevat tekijät. Esimerkiksi  ilmastotutkija James Hansen – NASAN avaruustutkimuken Goddard-instituutin johtaja – sekä saman instituutin tutkija Makiko Sato ovat viimeaikaisisssa paleoklimaatiisiin analyyseihin perustuvissa skenarioissaan ennakoineet jopa 4-25 m nousua seuraavan sadan vuoden aikana merenpinnassa, jos meno ei tästä muutu. Jäähyväiset pitäisi silloin jättää monen muun ohella myös New Yorkille, Shanghaille, Tokiolle ja Lontoolle.  IPCC:n ja Hansen-Sato:n ennusteiden valtavan eron selvittämiseksi ja ennusteiden seuraumusten jäljittämisesti voitaisiin luoda reaaliaikaiseen dataan perustuva seurantajärjestelmä-peli. Pelin tietopohja  kytketyisi globaaliin tietoverkkoon ja joka eräänlaisen merenpinta-navigaattorin tapaan uusinta tilastotietoa hyödyntäen seuraisi muutoksia merenpinnan tasosssa. Niin tämän kuin CUT 2100 –pelinkin kehittelyssä voitaisiin ottaa oppia Linuxin esimerkistä ja rakentaa peliä yhteisesti vapaan lähdekoodin periaatteella.

Jos edellisenkaltaisen merenpinnan nousua seuraavan jäljityspelin vetovoimaiseksi saamista voitaneen  pitää vähintäinkin haastavana olisi CUT 2100 –pelin suosio helpommin varmistettavissa.

Monenlaiset sivilisaatio-pelit elävät kukoistuskauttaan ja niin nuoret kuin vähän vanhemmatkin rakentelevat innolla omia valtakuntiaan ja sivilisaatioitaan peleissä, jotka yhä paremmin nojaavat myös historiallisiin faktoihin ja reunaehtoihin. Ajatus Sivilisaation uhka –pelistä, jossa tähtäimessä olisi pelastaa maapallo ja ihmiskunta ilmastonmuutoksen haasteen edessä olisi todennäköisesti varma menestys. Nyt ei kuitenkaan puuhattaisi menneen maailman ja sen sivilisaatioiden parissa vaan suunta olisi nykyhetkestä eteenpäin. Tehtävänä olisi rakentaa vaihtoehtosia ja kestäviä sivilisaatiopolkuja tulevaisuuteen parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta. 

Olisivatko tällaiset pelit hyviä ideoita? Olisivatko ne toeutettvissa? Mitkä olisivat perustavimmat ongelmat ja mahdolliset riskit? Miten tällaiset pelit suhtautuvat muihin vastaaviin yrityksiin kuten Bucminster Fullerin 1961 luomaan Maailma-peliin?

 .....

Keskustelun avannut vanhempi klubilainen suhtautui perin skeptisesti koko pelimaailmaan ja sen mahdollisuuksiin. Puheenvuorossaan hän piti sitä niin perinpohjaisesti viihteellisenä, ettei sillä voisi olla osaa ympäristökatastrofin torjunnassa. Ne jotka ovat ongelmasta tietoisimpia eivät juurikaan pelaa tietokone- ja nettipelejä. Monissa kuulijoissa peliavaukset saivat kuitenkin paljon innostunutta vastakaikua. Nuorempi klubilainen toisaalta painotti omaan kokemuspiiriinsä nojaten, että on turha kuvitella, että nuoret voitaisiin saada liikkeelle koettamalla valistaa näitä siitä kaikesta mistä pitäisi luopua. Oleellista on yhdistää teoria ja käytäntö. Nuorten aktivoimisessa avainasemassa on oma tekeminen ja sen kautta syntyvä kokemus osallisuudesta myös maailman parantamiseen. Tuotiin myös esiin ensimmäisen puheenvuoron skeptikolle, että esillä olleiden peliavausten kohderyhmä ei ensisijaisesti ole ympäristömme tilasta riittävän tietoinen nuoriso vaan juuri se osa, joka ei ole vielä herännyt ilmastonmuutoksen ja ympäristömme tilan sisäisen yhteyden tajuamiseen ja joka vietää jokatapauksessa suuren osan ajastaan  pelimaailmoissa.

Keskustelun yhteydessä nousi esiin myös Buckminster Fuller peleineen. Arkkitehti ja yksi 1900-luvun suurimmista visionääreistä Buckminster Fuller (1895-1983)  oli peruuttamaton optimisti, joka uskoi järjen voittoon. Vuonna 1961 Fuller kehitti oman Maailma-pelinsä (World Game/World Peace Game). Fullerin lähtökohtana olivat ne lukuisat sotapelit ja –simulaatioit joilla suurvallat sommittelivat omaa puolustustaan ja hyökkäyksiään vahvistaaakseen asemaansa globaalissa pelissä. Fuller käänsi pelin toiseen suuntaan ja etsi rauhanomaista ratkaisua ihmistungokseen ja maan resurssien epätasaiseen jakoon.  Päämääränä oli tehdä maailmasta toimiva koko ihmiskunnalle mahdollisimman lyhyessä ajassa lähtien spontaanista yhteistyöstä ja sellaisilla tavoilla, joilla niin ekologiset kuin yksilöön käyvät haitatkin voidaan välttää. Omana aikanaan syntyneenä Fuller visioi suuria Maailma-pelin mestaruuskisoja suurille stadioineille, jossa keskelle levitetyn valtavan maailmankartan äärellä häärisi aina kaksi joukuetta kerrallaan koettaen lyödä vastapuolen aikaansaamalla vastapuolta paremman ja toimivamman maailmankokonaisuuden. Fullerin peli-ideasta voisi varmasti löytää toimivia elementtejä uusiin tietokone- ja verkkopohjaisiin peleihin. Eetoshan näissä olisi sama. 

Kannissen alustus sai aikaiseksi vireän ja osin kiihkeänkin keskustelun ja kommentoinnin. Mitä ilmeisimmin peliajatukset jatkavat matkaansa toteutustaan kohden.

Aiheeseen liittyen: www.crisisofglobalsustainability.com

Linkki Kannisen esitelmän  Power-point esitykseen tulee kohta tähän.  

 .................................

Buckminster Fullerin ollessa esillä kävi yllättäen ilmi, että eräs  klubilainen oli 60-luvulla tavannut ihmemiehemme ja käynyt Fullerin kanssa saunassa. Tässä erikoinen muisto vuodelta 1967:

Tapani Launis: Fullerin kanssa saunassa

Fuller vieraili Suomessa TKKn ja TAIKin yhdessä järjestämässä Suomenlinnan design-seminaarissa 1967. Kolmannen maailman ongelmat olivat juuri silloin tulleet ensi kertaa yleiseen tietoisuuteen perinpohjaisen ja hyytävän analyysin muodossa samalla kun  Vietnamin sodan laajeneminen  kosketti myös arvan vetäneitä opiskelijakavereitamme. Enää ei oltu Tarzanin maailmassa Afrikassa.  Myös  Portugal lähetti opiskelija- tovereitani Angolaan ja Mosambikiin. Maailma tuli globaalisti opiskelijoiden tietoisuuteen aivan uudella ja aktivoivalla tavalla.

Fullerin mukana  Suomeen tuli myös Viktor Papanek, toinen orastavan uudenlaisen kehitysmaaproblema- tiikan keskustelunavaajana design-puolelta. Herroja pidettiin hyvin Helsingissä ja saunotettiin Armi Ratian luona Bökarsissa. Allekirjoittanut kuului seminaarin järjestelytoimikuntaan, ja kutsuttiin porukan mukaan viettämään iltaa kynttiläillalliselle ja rantasaunaan  "Armin hovissa". Kun tuli miesten saunavuoro, tuli Buckie urhoollisena mukaan ja saunoi oikein kunnolla. Eipä mies kuitenkaan lauteilla paljoakaan puhunut.

Sensijaan Suomenlinnassa Buckie puhui kuutisen tuntia ja osa porukasta taisi nukahtaa kesken luennon. Se ei häirinnyt luennoitsijaa. Maestro kävi läpi kaikki maailman raaka-ainevarat ja oli sitä mieltä, että kun ne on kertaalleen laskettu ja analysoitu, voidaan kerätä kansainvälinen neuvosto jakamaan ja käyttämään ne oikealla tavalla. Pieni epäilys kyllä tuli valveillaolijoiden mieleen resurssien jakamismahdollisuudesta. Uutta oli kuitenkin Buckien tapa käsitellä maailmaa kokonaisuutena ja valjastaa design palvelemaan koko palloa tasapuolisesti. Sehän ei kuitenkaan mennyt aivan niin jatkossa.

Sitten puhui Papanek joka kertoi että kehitysmaiden nälkä ja jano hoidettaisiin lehmänlantaradioiden ja maastomönkijöiden avulla. Ongelma oli taas siinä, että kuka hoitaisi jakelun logistisen puolen. Ja kuka
tuotteita ja raaka-aineita hallitsee. Nythän EU ja kansainväliset firmat vievät kalat Länsi-Saharan rannikolta ja myyvät ne sitten Thaimaan kautta taas takaisin paikallisille kalastajakylille. Ja Kiinasta tuodaan kalastajien vaimoille halvempia vaatteita kuin torilla myytiin aikaisemmin. Molemmat herrat eivät ottaneet huomioon
maailmanlaajuisia poliittis-taloudellisia realiteettejä. Puhdasta design-ratkaisua ei ongelmiin ole, vaikkakin niiitä tarvitaan. Onhan nykyään kännykkä juuri sellainen lehmänlantaradio.

                                 B.Fuller ja ihmeauto Dymaxion Car. Taustalla Buckyn arkkitehtuuria

Ajattomia ovat kuitenkin Fullerin kuvut minimalistisena materiaalin ja muodon äärimmillen vietyinä rakenteina. Samoin  virtaviivaiset autokonseptit. Fuller oli merkittävä näkijä, ja hänen kehitysoptimisminsa liittyi modernismin uusiin ajattelumalleihin, joista myös Bauhaus aikanaan  kumpusi ja moni muukin vielävaikuttava muoto- ja sisältömaailma. Optimismi tosin on kyllä tainnut mennä ainakin jäähylle designin mahdollisuuksista maailmanparantamisessa....