maanantai 21. maaliskuuta 2016

Klubi ke 23.3. klo 18.00: Sam Inkinen: Aikalaisdiagnoosi - nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma


Keskiviikkona 23.3.2016 saamme vieraaksemme taiteen tohtori Sam Inkisen. Inkisen teemana on Aikalaisdiagnoosi – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? jossa hän tekee havaintoja 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ajan hengestä
Axel

”Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
– kreivi, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (1583–1654)

Aika ja ajan henki? Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet? Mediayhteiskunta ja kommunikaation ekstaasi?
Viime vuosina on käyty runsaasti keskustelua muun muassa globalisaation, digitalisaation ja uuden mediateknologian ympärillä. On korostettu käynnissä olevan murroksen määrällisiä ja laadullisia ulottuvuuksia. On esitetty rohkeita fantasioita ja mieltä kiihottavia utopioita – toisaalta myös negatiivisia uhkakuvia ja synkkiä dystopioita.
Teknokratian ja byrokratian ohella demokratiaa, valistuksen perinnettä ja älykästä keskustelua uhkaa oklokratia – massan ja rahvaan valta. Proaktiivinen ”tulevaisuuden keksiminen” sekä hedelmällinen dialogi erilaisten kulttuurien, ideologioiden ja maailmankatsomusten välillä ovatkin aikalaishaasteista tärkeimpiä.

Millaisia ”potilaita” ovat elämystalous, informaatioyhteiskunta ja (post)moderni tilanne kulttuurifilosofisen tarkastelun ja kriittisen aikalaisdiagnoosin kannalta? Millainen on – filosofi ja kielitieteilijä Erik Ahlmanin (1892–1952) hengessä arvioituna – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? Millaisia ovat 1900-luvun lopun vuosikymmenten ja oman aikamme keskeiset Zeitgeist-virtaukset?
Selvyyttä kohti? Optimismin ja pessimismin ohella aikalaiskeskustelussa esiintyy ilahduttavasti myös meliorismi: maailmankatsomus ja elämänasenne, jossa valmistaudutaan ponnistelemaan hyvän puolesta pahaa ja kielteistä kehitystä vastaan.

On myös nähtävissä, että nykykeskustelussa esiintyvien käsitteiden ja teemojen taustalla vaikuttavat pitkälti vanhat, historialliset ideat. Globaalissa, digitaalisessa media- ja informaatioajassa todentuviksi väitetyt vallankumoukset, transformaatiot ja harppaukset paljastuvat usein sekä todellisiksi, aikalaisia hämmentäviksi murroksiksi että epärealistisiksi unelmiksi ja utopioiksi.
Aikalaisdiagnoosinkin yhteydessä on syytä  muistuttaa filosofi, psykologi, kulttuurivaikuttaja Eino Kailaa (1890–1958) mukaillen sivistyksen olevan sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Toisaalta kysymys on ihmiselle ja ihmiskulttuurille luonteenomaisista mentaliteettieroista: toiset kokevat pienentyvän, monikulttuurisen planeetan (mcluhanilainen maailmankylä, ”global village”) ja kehittyneen digitaaliteknologian merkityksen syvällisemmin ja konkreettisemmin kuin toiset.

Sam Inkinen (s. 1970) on tohtoriksi vuonna 2000 väitellyt media- ja kulttuurintutkija, kirjailija, semiootikko, filosofi, mystikko, visionääri, taiteilija ja kuraattori. Inkisen intohimon erityisinä kohteina ovat ikuisuuskysymysten lisäksi aikalaisdiagnoosi, kulttuurihistoria, avantgarde-ilmiöt sekä tulevaisuuden hahmottaminen.
Sam Inkisen väitöskirja Teknokokemus ja Zeitgeist. Digitaalisen mediakulttuurin yhteisöjä, utopioita ja avantgarde-virtauksia(2000), keskittyi uuden mediateknologian, informaatioyhteiskunnan ja digitaalisen kulttuurin ilmiökentän tarkasteluun. Hän on toimittanut yksin ja kollegojensa kanssa lukuisia tieteellisiä ja populaareja teoksia. Näistä tärkeimpiä ovat Walter de Gruyter -kustantamolle toimitettu antologiaMediapolis. Aspects of Texts, Hypertexts and Multimedial Communication (1999) sekä teossarjat Mediatieteen kysymyksiä(1998–2001) ja The Integrated Media Machine (1999–2005). Esimerkkejä Inkisen uudemmasta kirjallisesta tuotannosta ovat mm. Minne matka luova talous? (2006), Understanding Innovation Dynamics (2009), Sanoja ja tekoja (2011) sekä
Kameleonttikuluttajan paluu (2015).

Tutkijan, visionäärin ja aikalaistarkkailijan roolissa Inkinen on kirjoittanut runsaasti myös populaarimpia esseitä ja tekstejä, toiminut kolumnistina eri medioissa sekä luennoinut ja osallistunut aikalaiskeskusteluihin niin fyysisessä maailmassa kuin digitaalisessa ”kybertilassa”.


Tervetuloa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005