Keskiviikkona 23.3.2016 saamme vieraaksemme taiteen tohtori Sam Inkisen. Inkisen teemana on Aikalaisdiagnoosi – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? jossa hän tekee havaintoja 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ajan hengestä
|
Axel |
”Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
Aika ja ajan henki? Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet? Mediayhteiskunta ja kommunikaation ekstaasi?
Viime
vuosina on käyty runsaasti keskustelua muun muassa globalisaation,
digitalisaation ja uuden mediateknologian ympärillä. On korostettu
käynnissä olevan murroksen määrällisiä ja laadullisia ulottuvuuksia. On
esitetty rohkeita fantasioita ja mieltä kiihottavia utopioita –
toisaalta myös negatiivisia uhkakuvia ja synkkiä dystopioita.
Teknokratian ja byrokratian ohella demokratiaa, valistuksen perinnettä ja älykästä keskustelua uhkaa oklokratia –
massan ja rahvaan valta. Proaktiivinen ”tulevaisuuden keksiminen” sekä
hedelmällinen dialogi erilaisten kulttuurien, ideologioiden ja
maailmankatsomusten välillä ovatkin aikalaishaasteista tärkeimpiä.
Millaisia
”potilaita” ovat elämystalous, informaatioyhteiskunta ja (post)moderni
tilanne kulttuurifilosofisen tarkastelun ja kriittisen
aikalaisdiagnoosin kannalta? Millainen on – filosofi ja kielitieteilijä
Erik Ahlmanin (1892–1952) hengessä arvioituna – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? Millaisia ovat 1900-luvun lopun vuosikymmenten ja oman aikamme keskeiset Zeitgeist-virtaukset?
Selvyyttä kohti? Optimismin ja pessimismin ohella aikalaiskeskustelussa esiintyy ilahduttavasti myös meliorismi: maailmankatsomus ja elämänasenne, jossa valmistaudutaan ponnistelemaan hyvän puolesta pahaa ja kielteistä kehitystä vastaan.
On
myös nähtävissä, että nykykeskustelussa esiintyvien käsitteiden ja
teemojen taustalla vaikuttavat pitkälti vanhat, historialliset ideat.
Globaalissa, digitaalisessa media- ja informaatioajassa todentuviksi
väitetyt vallankumoukset, transformaatiot ja harppaukset paljastuvat
usein sekä todellisiksi, aikalaisia hämmentäviksi murroksiksi että
epärealistisiksi unelmiksi ja utopioiksi.
Aikalaisdiagnoosinkin
yhteydessä on syytä muistuttaa filosofi, psykologi,
kulttuurivaikuttaja Eino Kailaa (1890–1958) mukaillen sivistyksen olevan
sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Toisaalta kysymys on
ihmiselle ja ihmiskulttuurille luonteenomaisista mentaliteettieroista:
toiset kokevat pienentyvän, monikulttuurisen planeetan (mcluhanilainen
maailmankylä, ”global village”) ja kehittyneen digitaaliteknologian
merkityksen syvällisemmin ja konkreettisemmin kuin toiset.
Sam Inkinen (s. 1970) on tohtoriksi vuonna 2000 väitellyt media- ja
kulttuurintutkija, kirjailija, semiootikko, filosofi, mystikko,
visionääri, taiteilija ja kuraattori. Inkisen intohimon erityisinä
kohteina ovat ikuisuuskysymysten lisäksi aikalaisdiagnoosi,
kulttuurihistoria, avantgarde-ilmiöt sekä tulevaisuuden hahmottaminen.
Sam Inkisen väitöskirja Teknokokemus ja Zeitgeist. Digitaalisen mediakulttuurin yhteisöjä, utopioita ja avantgarde-virtauksia(2000), keskittyi uuden mediateknologian, informaatioyhteiskunnan ja digitaalisen kulttuurin ilmiökentän tarkasteluun. Hän
on toimittanut yksin ja kollegojensa kanssa lukuisia tieteellisiä ja
populaareja teoksia. Näistä tärkeimpiä ovat Walter de Gruyter
-kustantamolle toimitettu antologiaMediapolis. Aspects of Texts, Hypertexts and Multimedial Communication (1999) sekä teossarjat Mediatieteen kysymyksiä(1998–2001) ja The Integrated Media Machine (1999–2005). Esimerkkejä Inkisen uudemmasta kirjallisesta tuotannosta ovat mm. Minne matka luova talous? (2006), Understanding Innovation Dynamics (2009), Sanoja ja tekoja (2011) sekä
Kameleonttikuluttajan paluu (2015).
Tutkijan,
visionäärin ja aikalaistarkkailijan roolissa Inkinen on kirjoittanut
runsaasti myös populaarimpia esseitä ja tekstejä, toiminut kolumnistina
eri medioissa sekä luennoinut ja osallistunut aikalaiskeskusteluihin
niin fyysisessä maailmassa kuin digitaalisessa ”kybertilassa”.
Tervetuloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.