tiistai 29. maaliskuuta 2016

Klubi ke 6.4. klo 18.00: Pertti Seppälä: Wang Wei ja Kiinan erakkokulttuuri

Istun yksin hämärässä bambulehdossa,/ näppäilen luuttuani ja hyräilen pitkään./ Kukaan ei tiedä että majailen/ tässä syrjäisessä metsikossä,/ kun kirkas kuu valaisee kaiken. (Wang Wei)


Keskiviikkona 6.4. saamme vieraaksemme sinologi Pertti Seppälän, jonka hieno suomennosvalikoima Wang Wein runoutta ilmestyi viime vuonna. Ohessa Seppälä valaisee asiaa:

Tang-kaudella (618-907) elänyt Wang Wei (701-761) on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja arvostetuimmista kiinalaisista runoilijoista. Wang oli paitsi herkkäsiveltiminen runoilija myös tunnettu maisemamaalari, muusikko ja valtion virkamies. Monitaitaja.

Wang Wei toimi koko aikuiselämänsä ajan Kiinan keisarillisen hallinnon virkamiehenä. Viimeisinä elinvuosinaan hänet nimitettiin Tang-dynastian varapääministeriksi.

Wang Wei oli runoilijana parhaimmillan luonto- ja maisemarunoilijana. Hänen erakkorunoissaan on vahvoja vaikutteita taolaisesta filosofiasta ja chan-buddhalaisuudesta (jap. zen). Wang Wei vietti koko aikuiselämänsä ajan eräänlaista osa-aikaerakon elämää: välillä virassa, välillä taas erakkona vuorilla.

Wang Wein aikoihin tultaessa arvostetulla kiinalaisella erakkokulttuurilla oli jo takanaan yli tuhannen vuoden moni-ilmeinen historia. Kiinalainen erakkokulttuuri eroaa merkittävästi länsimaisesta serkustaan. Klubin esitelmässä tarkoitukseni on puhua Wang Wein erakkorunoista ja -filosofiasta sekä sijoittaa hänet kiinalaisen erakkokulttuurin jatkumolle. Esittelen kuulijoille myös kiinalaisen erakkotypologian perusteet! Puhumme myös Kiinan nykyerakoista. Ja länsimaisesta ja japanilaisesta nykyerakkoilusta.

Suomennosvalikoimani Wang Wei: Vuorten sini. Wang Wein valitut runot ilmestyi Basam Booksin kustantamana marraskuussa 2015. Kirjaa on saatavissa ainakin Akateemisesta ja netistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005