Keskiviikkona 20.4. saamme vieraaksemme prof. emerita Riitta Nikulan, joka käsittele rakennussuojelun problematiikkaa.
Nikula luonnehtii teemaansa seuraavasti:
"Rakennetun
ympäristön suojelua säätelee rakennussuojelulaki ja asemakaavalaki.
Ylin asiantuntijaviranomainen on Museovirasto, alueellinen asiantuntemus
on vaihdellen delegoitu kaupunkien museoille.
Käsitys
alueiden ja yksittäisten kohteiden arvosta perustuu tutkimuksessa
selvitettyjen ja inventoinneissa, rakennusselvityksissä ja viime kädessä
viranomaisten lausunnoissa kirjoitettuihin arvoihin.
Ongelma kiteytyy siihen, että argumentoinnin arvot jakautuvat käsitteellisesti kahteen luokkaan:
1)
historialliset arvot perustuvat kohteen fyysisten ominaisuuksien
yksiselitteisiin ominaisuuksiin (paikka, funktio, ikä, materiaalit,
rakenteet),2) esteettiset arvot perustuvat yksilön havainnon pohjalta tehtyyn analyysiin kohteen ominaisuuksista.
Rakennussuojelukiistan
ydin on usein se, että suojelua vaativa perustelee ratkaisua kohteen
korkealla iällä, vastustaja pitää kohdetta niin rumana, että se on syytä
purkaa.
Tyylin käsite
taidehistorian pitkän tutkimusperinteen ytimessä on kätkenyt
arvoproblematiikan vaikeaksi avata keskustelussa. Tyylihistoriallisella
luokittelulla yksilöllinen kohde paketoidaan jonkun tyylin merkittäväksi
tai kehnoksi edustajaksi."
. . . .
 |
| Töölöä ilmasta |
Riitta
Nikula väitteli v. 1981 Helsingin Töölön arkkitehtuurista. 1985 – 1990
Nikula johti taidehistorian naistutkimusprojektia, vuosina 1988 – 94 hän
oli Suomen rakennustaiteen museon tutkimuspäällikkö ja 1994 – 2007
Helsingin yliopiston taidehistorian professori. Riitta Nikula sai 2015
Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän tietokirjapalkinnon.
Nikulan kirjallisesta tuotannosta mainittakoon mm Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat (Otava 1993), Suomen arkkitehtuurin ääriviivat (Otava 2005) sekä Suomalainen rivitalo, työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi (SKS 2014)
Tervetuloa
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.