"Liberaalin ajattelun lähtökohdissa vapaus on nähty tasa-arvoisiksi luotujen, luonnostaan hyvien ja rationaalisten ihmisten alkuperäisenä oikeutena, joka kuuluu heille niin kuin oikeus elämään, terveyteen ja omaisuuteen (Locke). Perustuslaillisena kantamuotona voidaan pitää Thomas Jeffersonin laatimaa Yhdysvaltain itsenäisyydenjulistusta vuodelta 1776: Luoja on antanut kaikille ihmisille luovuttamattomia oikeuksia, joihin kuuluvat elämä, vapaus ja pyrkimys onneen.
Jefferson tuumaa |
Saman fundamentin valaa - hieman toisin - Suomen vuoden 2000 perustuslaki: Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Jos jotakin turvataan, voidaan kysyä, onko se syntynyt jo ennen lakia? Missä ja minkä tai kenen toimesta?
Kohtaamme mahdollisen paradoksin: edellyttääkö moderni kansanvaltainen hallitusmuoto yksilön syntyperäisenluonnollisen vapauden, jonka olemassaolon moderni tieteellinen järjen käyttö yhä perustellummin kiistää? Voidaan todeta, että luonnon kausaalisen välttämättömyyden (ei vapautta) ja moraalisen tahdon vapauden (eettisen subjektin välttämätön edellytys) välinen ristiriita on ratkaisematon (Kant) tai sitten ratkaisuna on tietoisuus (vapaa fysikaalisesta kausaliteetista). Mutta varmoja voimme olla siitä, että luonnossa ei ole vapautta. Nietzschen sanoin moraalisia tosiasioita ei ole. Vapaus ja moraali jäävät yksin ihmisen tietoisuuden, itsensä kehittämisen ja kulttuurievoluution varaan.
Onko luonnollisen vapauden perustuslaillinen fundamentti modernin yhteiskunnan ongelmien lähde? Selittääkö se myös hyvinvointi-yhteiskunnan kriisin? Onko vastuullisen vapauden askel yhä ottamatta ja onko sen ottaminen mahdollisuuksiemme piirissä?"
_ _ _
Alustaja Kuva: Hans von Schantz |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.