In memoriam Lauri Rauhala: 13.9.1914 - 5.4.2016

Psykologi, filosofi, emeritusprofessori Lauri Rauhala kuoli 5. huhtikuuta 2016 Helsingissä.

Rauhala oli syntynyt 13. syyskuuta 1914 Sievissä muutamia viikkoja ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Hän syntyi paikkakunnalla, joka oli tunnettu hengellisistä herätysliikkeistä, körttiläisyydestä ja vanhoillislestadiolaisuudesta sekä suurista perheistä. Lauri oli 11-lapsisen perheen nuorin. Hänen kasvattajinaan olivat vanhimmat sisarukset. Perheen lapset kasvoivat körttiläisessä hengessä. Hän aloitti nelivuotisen kansakoulun vuonna 1921.

Lauri 2013. Kuva H.Vuorila

Rauhala hyväksyttiin 18-vuotiaana Kajaanin seminaariin viisivuotiseen kansakoulunopettajien koulutukseen. Kajaanissa hän sai ensimmäisen kosketuksen ihmistieteisiin, kasvatustieteisiin, psykologiaan ja filosofiaan. Valmistumisen jälkeen vuonna 1939 Rauhala toimi kolme viikkoa opettajana Oulussa. Opettajan ura katkesi, kun suomalaiset miehet kutsuttiin talvisotaan. Asemasotavaiheessa hän tentti kasvatustieteen arvosanoja Helsingin yliopistoon J.A.Hollolle. Syyskuussa 1944 30-vuotias Rauhala palasi siviiliin.

Rauhala osallistui sodan jälkeen Eino Kailan filosofian historian ja Platonin filosofiaan keskittyville luennoille. Filosofian hän koki kutsumuksekseen, mutta valitsi työllistymisen vuoksi pääaineekseen psykologian, jota hän opiskeli Kailan oppilaiden Kai von Fieandtin ja Arvo Lehtovaaran johdolla. Rauhalan pro gradu työn toinen tarkastaja oli Erik Ahlman, jonka ajattelulla oli myöhemmin suuri vaikutus Rauhalaan. Hän solmi avioliiton Esteri Kankaanpään kanssa.

Rauhala aloitti psykologin työt Sipoossa Nikkilän mielisairaalassa. Kokemukset sairaalapsykologin työssä saivat aikaan oivalluksen, jota Rauhala kutsuu ”Nikkilän herätykseksi”. Mielen häiriöistä kärsivien potilaiden luokitus edeltä määrättyihin tautiluokituksiin on väärä lähestymistapa mielen häiriöihin. Rauhalan mukaan jokainen ihminen on omassa ainutkertaisessa tilanteessaan, joka pitää huomioida auttamistyössä.

Freudin psykoanalyyttinen teoria sai keskeisen aseman Rauhalan ajattelussa. Myöhemmin hän sai kosketuksen fenomenologiaan Carl Gustav Jungin syvyyspsykologian välityksellä. Rauhalan kirjallisen työn avaus oli vuonna 1961 ilmestynyt Mitä psykoterapia on ja kuka sitä tekee? Fenomenologista lähestymistapaa hän tarkastelee jungilaisessa viitekehyksessä.

Kirjan ilmestymisen jälkeen hän puhui eräässä tilaisuudessa Jungin syvyyspsykologian lähtökohdista. Tilaisuuden jälkeen Sven Krohn tuli hänen puheilleen sanoen esitelmän olleen ”lähes puhdasta fenomenologiaa” ja ehdotti Rauhalaa tekemään siitä väitöskirjan. Näin Rauhalan tie Jungista siirtyi Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin filosofioihin. Hän kuului Turussa Krohnin fenomenologis-hermeneuttiseen filosofian piiriin.

Rauhalan väitöskirja Intentionality and the Problem of the Unconscious valmistui vuonna 1969. Krohn toimi vastaväittäjänä. Rauhala haki Turun yliopiston filosofian professuuria, mutta valituksi tuli Juhani Pietarinen. Myöhemmin Rauhala näki tämän myönteisenä asiana, sillä hän välttyi hallinnollisesta vastuusta ja vapautui akateemisista julkaisupaineista. Vuodesta 1970 lähtien hän oli filosofian dosentti Turun yliopistossa. Vuosina 1976-1980 hän oli soveltavan psykologian professorina Helsingissä. Vuonna 1994 Rauhala vihittiin Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Vuonna 1998 hän sai psykologian emeritusprofessorin arvon.

Hänen 1960-luvulla alkanut kirjallinen uransa jatkui aina 2000-luvulle saakka. Rauhala jäi eläkkeelle vuonna 1981, jonka jälkeen hänen tärkeimmät kirjoituksena ovat syntyneet. Hän oli kysytty luennoitsija erilaisissa tilaisuuksissa ja aktiivinen osallistuja monissa seminaareissa.

Filosofiklubi Helsingissä aloitti syyskautensa toiminnan keskiviikkona 10.9.2014 järjestämällä symposiumin kunnioittaakseen Rauhalan 100-vuotista elämäntyötä. Päivää myöhemmin torstaina 11.9.2014 Lapin yliopisto Rovaniemellä järjesti juhlaseminaarin Lauri Rauhala 100 vuotta. Juhlaseminaarin pääluennoista on koottu kirja (Linkki teokseen kirjoituksen lopussa). Lauri Rauhala itse ei päässyt tilaisuuteen vaan lähetti poikansa Eero Rauhalan välityksellä oman tervehdyksensä, jonka osallistujille välitti juhlaseminaarin pääpromoottori ja puheenjohtaja PsT professori Juha Perttula.

Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologisen filosofian mielenkiinto tiivistyy kysymyksiin, ”Mitä on ihminen”? ja ”Miten ihminen on olemassa tajunnallisena ja kehollisena suhteessa maailmaan?” Näitä kysymyksiä hän on tutkinut reilusti yli puolivuosisataa. Tajunnallisuuden erikoisluonne ja asema ihmisen olemassaolossa sekä maailman jäsentämisessä ovat olleet Rauhalan filosofian keskiössä 1950-luvun alusta alkaen. Hän on kuutisenkymmentä vuotta esittänyt ja yrittänyt perustella, että tajunnallisia ilmiöitä ei voida palauttaa luonnontieteen ilmiöiksi.

Rauhalan situationaalinen säätöpiiri nähdään hänen ehkä tärkeimpänä käsitteellisenä innovaationa. Sillä viitataan tapoihin, joilla ihmisen eri olemispuolet säätelevät toisiaan ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Nämä ihmisen olemispuolet ovat kehollisuus, tajunnallisuus ja elämäntilanteisuus (situationaalisuus). Situationaalisen säätöpiirin käsite on yksi ratkaisuehdotus mind-body –ongelmalle, koska siinä jyrkkä irrallisuus ihmisen eri olemispuolten väliltä poistuu. Situationaalisen säätöpiirin käsite esiintyy Rauhalan artikkeleissa jo vuonna 1973. Vuonna 1974 hän kirjoittaa enemmän situationaalisen säätöpiirin käsitteestä psykoterapian näkökulmasta.

Lauri Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologinen filosofia voidaan sijoittaa suomalaisen filosofisen antropologian jatkumoon Erik Ahlmanin ja Sven Kronin kanssa. Filosofisen antropologian keskeinen kysymys on ”Mikä ihminen on?”. Rauhala kutsuu Ahlmania ja Krohnia hengen suurmestareiksi. Hän suhtautui varauksellisesti Krohnin teosofisiin ja parapsykologisiin ajatuksiin. Rauhalan mukaan ihminen on todellistunut ainakin materiana, orgaanisena tapahtumisena ja tajunnallisuutena.

Rauhalan holistista ihmiskäsitystä on sovellettu empiirisen kokemuksen tutkimuksessa monilla eri tieteenaloilla ja erityistieteissä. Yli puolet holistisen ihmiskäsityksen sovelluksista liittyy kasvatustieteisiin tai sen lähitieteisiin: didaktiikka, ammattikasvatus, kasvatuspsykologia, kasvatusfilosofia. Muita sovelluksia löytyy muun muassa hoito- ja terveystieteiden aloilta.

Heikki Vuorila

http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62321/Kokemuksen_tutkimus_V_verkkoversio_pdfa.pdf?sequence=5