keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Klubin pääsiäisuutinen:
Sammon arvoitus ratkaistu!

Ei sanat salahan joua,
Eikä luottehet lovehen,
Mahti ei mene maan rakohon,
Vaikka mahtajat menevät.

Kuva: Unto Pusa / Sammon taonta

Kalevalan sammolle on monta selitystä. Varhaisimmat sammon selitykset ovat jumalankuva (Elias Lönnrot 1839), talismani (M.A. Castrén 1841), mylly tai huhmar (Jacob Grimm 1845), aurinko (Anton Schiefner 1850), kannellinen aarrearkku (D.E.D. Europaeus 1854), noitarumpu (J.A. Friis 1868), metallikilpi (J.C. Brown 1892), lohikäärmelaiva (K.B. Wiklund 1902) ja maailmanpatsas, huipentuen pohjantähteen, jonka ympäri tähtitaivas kiertää / maailmanpatsasta esittävä kulttipatsas (Uno Holmberg 1918).

E.N. Setälä loi Sammon arvoitus -teoksessa (1932) perusteellisen kuvan koko siihenastisesta sammon selitysten traditiosta. Setälä luuli lopullisesti ratkaisseensa kiistakysymyksen, mutta kirjasta tulikin uusien kilpailevien sammonselitysten yllyke ja lähtökohta. Myöhemmin Paavo Haavikko alkoi etsiä sampoa Bysantista – hänelle sampo oli rahan lyömiseen käytetty väline, joka viikinkiretkien yhteydessä varastettiin Konstantinopolista.

Myöhemmin Haavikko laajensi sampo-tulkintaansa – ehkä vähän kieli poskessa – myös suomalais-neuvostoliittolaisen talousyhteistyön saavutuksiin ja idänkauppaan.

Lehtori Reino Riikonen Tapiolasta laskee olevansa sadasensimmäinen sampo-tulkitsija. Hänen tulkintansa on kirkas: Sampo oli Raamattu, jonka Ilmarinen Väinämöisen käskystä oli käynyt Bysantissa Karjalan kielelle kääntämässä. Ilmarinen oli siis oman aikansa Agricola. Sampo piti takoa joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen villasesta. Joutsenen kynän nenä tarkoittaa sulkakynää, lehmän maito tunnettua salakirjoitusainetta, ja kun siihen lisätään vähän ohran jyvästä jauhettua jauhoa tulee se näkyväksi. Uuhen villanen tarkoittaa nahkapergamenttia jolle tekstit kirjoitetaan. Voilà! Kirjokansi oli valmis.

Klubin keksijäjaoston mielestä Riikosen sampo-tulkinnan synty myös vahvistaa tulkinnan luotettavuutta. Tapiolalainen Riikonen oli ostanut kivimessuilta luovuuden eli innovaation kiven, ja pannut sen kotona television päälle. Kolmen aikaa yöllä hän heräsi ja totesi tämän meksikolaisen kalkkipyriittiä olevan ihmekiven säteilevän kaikissa sateenkaaren väreissä. Samassa hänelle ratkesi Sammon arvoitus.

Klubin keksijäjaosto suositteleekin voimakiven vaihtoa kaikille, joilla vähään aikaan ei ole kipinöinyt.

Lisää aiheesta:
Pekka Haaviston kirjoitus Vihreässä langassa 17.3.2010
Kauno Mannonen: Kalevalan mysteerioviisautta
Otavan opisto: Rehtorin blogi
Pauli Ojala: Sammon arvoitus
Wikipedia: Sampo
SKS: Sampo

1 kommentti:

  1. Yksikään noista arvauksista ei ollut oikea vastaus... MIETTIKÄÄ edelleen!

    terveisin,

    Calewa

    VastaaPoista

Kirjoita kommentti tähän tekstiin.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005