Saatana saapui eduskuntaan?

Eduskunnan Kreikka-keskustelussa 12.5.2010 käytettiin yhteensä 122 puheenvuoroa, joihin voi tutustua täältä.  Klubin puheenvuorovalinta on tällä kertaa kansanedustaja Ilkka Kantolan puheenvuoro, joka suurelta osin käsitteli pahuuden historiaa, ja kuuluu varmasti mielenkiintoisimpiin eduskunnassa käytettyihin teologisiin puheenvuoroihin. Ohessa keskeiset sitaatit, koko puheenvuoron voi lukea täältä.

"Arvoisa rouva puhemies! Saatanan mukaan vetäminen tähän keskusteluun on kiinnostava maailmankatsomuksellinen veto, jonka juuret ovat 2 500 vuoden takana.
Lähi-idän alueiden uskontojen tutkimuksessa on selvitetty, että saatanan käsite koettiin tarpeelliseksi, kun arkipäivässä kohdattu pahuus sai sellaiset mittasuhteet, joita ei mitenkään voi käsittää tai selittää. Saatana käsitteenä ilmaantui juutalaisuuteen, kun koko kansa joutui vihollismaan sorron alle pakkosiirtolaisuuteen. Saatana pääsi juutalaisen uskonkäsityksen sisälle siis siinä vaiheessa, kun maailma oli jo romahtanut niskaan. Maailmankatsomusta muokkaavat oppineet tulkitsivat tuolloin, että ihmisten maailman yläpuolella Jumalan maailmassa täytyy olla toinen mahtava voima, jonka kanssa itse Jumalakin joutuu kamppailemaan. Muuten ei ole selitettävissä se, että hänen omansa saavat ilman omaa syytään kärsiä niin paljon.

Maailmankuva oli siis hyvin erilainen ennen romahdusta kuin romahduksen jälkeen. Saatana tarvittiin, jotta äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta kokeneen kansan kuva jumalasta voisi säilyä myönteisenä. Nykyään vallitsevan maailmankatsomuksen mukaan markkinatalous on tämän päivän jumala, jolta me odotamme kaikkea hyvää, kuten Luther sanoisi. Kataisen teologiassa riski on se saatana, joka taistelee hyvää markkinataloutta vastaan, ja me toivomme, että hyvyyden voimat, eli markkinatalous voittaa.

Arvoisa puhemies! Modernissa teologiassa ajatukseen saatanasta persoonallisena pahana on suhtauduttu kriittisesti. Pahan ongelmaa on lähestytty uudella tavalla. Paha ja pahuus ovat jotakin, jota vastaan ihmisen tulee taistella, olipa pahuus sitten hänessä itsessään tai yhteisöissä taikka luonnonilmiöissä. Valistuksen ajan oivalluksiin nojautuva ajattelu korostaa ihmisen kamppailua pahaa vastaan joka hetki eikä ulkoista pahaa joksikin kohtalon voimaksi, jonka edessä emme ihmisenä voi mitään. Pahuus ja hyvyys eivät ole mustavalkoisesti vastakkain ja toisistaan erotettavissa, vaan monesti ne sekoittuvat toisiinsa. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan monisävyinen. Se, että paha on sekoittuneena kaikkeen, tekee hyvän puolesta työskentelemisen sekä arkiseksi että vaikeaksi."