Tuntematon: Guggenheim-sopimuksesta

Klubialustajien sähköpostiringissä on käyty huomattavaa keskustelua Helsingin Guggenheim-hankkeesta. Monitahoisen keskusteluun ovat osallistuneet lukuisat klubilaiset asianmukaisesti omilla nimillään. Harkinnan jälkeen julkaisemme tässä poikkeuksellisesti tuntemattoman tekijän perustavan näkökulman Guggenheim-sopimukseen, jonka Carolus Enckell on ystävällisesti välittänyt blogissamme julkaistavaksi.


10 kysymystä Guggenheim Helsingistä

Guggenheim Helsinki -hankkesta käytävässä keskustelussa tuntuu
unohtuvan eräs perusseikka. Nimittäin se, että kysymys on
sopimusneuvottelusta kahden osapuolen välillä. Toinen osapuoli on
Helsingin kaupunki ja toinen osapuoli on yksityinen yhdysvaltalainen
säätiö Solomon R. Guggenheim Foundation. Sopimuksessa ei ole mitään muita osapuolia.

Keskustelussa on usein vedottu mm. “verkostoihin” tai muihin
vastaaviin seikkoihin, jotka tulisi ottaa päätöksenteossa huomioon.
Tosiasiassa sopimuksen osapuolina ei kuitenkaan ole mitään “verkoston jäseniä”.

Niinkuin mitä tahansa mittavaa sopimusta, ehdotusta Guggenheim
Helsinki -hankkeesta tulisi tarkastella kylmän matemaattisesti
erilaisten hyötyjen, tuottopotentiaalien, riskien ja velvollisuuksien
näkökulmasta. Lyhyesti: mitä kukin osapuoli sopimukseen tuo ja mitä se siitä faktuaalisesti taikka potentiaalisesti saa.



Erityisesti kun on kysymys julkisten resurssien käytöstä, jotka
perusluonteeltaan ovat erittäin niukkoja, sopimusta tulisi tarkastella
korostetusti tehokkuusnäkökulmasta: tuottaako sopimus mahdollisimman tehokkaasti sen, mitä sen väitetään tuottavan. Mikäli keskustelu halutaan pitää rationaalisena, tulisi kaikki hankkeen puolesta esitetyt argumentit alistaa tällaiseen tiukkaan tuottoanalyysiin.

Kaikille niille tavoitteille ja tuotoksille, joilla sopimusta
perustellaan, tulisi löytää “oikea“ hinta. Tämä tarkoittaa paitsi
realistista ja puolueettomien tahojen tarkistamaa kustannus- ja
tuottoarviota, myös vaihtoehtoiskustannusten mahdollisimman kirkasta arviointia, ts. sen arviointia millä muilla investoinnilla haluttuihin tavoitteisiin mahdollisesti voitaisiin päästä ja minkälainen olisi näiden vaihtoehtoisten investointien tehokkuus.

Eihän nimittäin voi olla niin, että Guggenheim Helsinki on tavoite
itsessään, taikka niin, että investoinnin tehokkuudella ei olisi
merkitystä siinä tapauksessa, että investointi kohdistuu Guggenheim
Helsinki -hankkeeseen.

Lisäksi sopimusta tulee luonnollisesti tarkastella hyvän hallintotavan
näkökulmasta. Noudattavatko siinä esitetyt toimintamallit
julkishallinnossa muuten edellytettyjä sopimusosapuolten, sidosryhmien ja kolmansien osapuolten oikeuksien suojelua ja tasapuolista kohtelua sekä päätöksenteon ja hallinnon avoimuutta, taloudellisten toimintojen valvonnan tarkkuutta, tietojen raportoinnin oikeellisuutta, sisäisen valvonnan järjestämistä ja niin edelleen.

Tässä kirjoituksessa esitettyjen kysymysten on tarkoitus pyrkiä
avaamaan ehdotettua sopimusta nimenomaan em. näkökulmista käsin.
Sopimus on monelta osin täysin poikkeuksellinen julkishallinnon
yleisiin sopimuskäytäntöihin nähden, joten siihen liittyvät moninaiset
näkökohdat, implikaatiot ja ongelmat tulisi selvittää mahdollisimman
perusteellisesti ja pikaisesti. Kirjoittajan mielestä sopimusta ei
mitenkään voida hyväksyä alistettavaksi päätöksenteolle ennenkuin alla esitettyihin kysymyksiin voidaan saada tyydyttävät vastaukset.

Kirjoittajan mielestä alla esitetyt kysymykset eivät ole
epäluottamuslause Solomon R. Guggenheim Foundationia kohtaan. On tietysti selvää, että mikäli kaksi osapuolta haluaa päästä yhteiseen sopimukseen, neuvottelut on yleensä käytävä ns. "hyvässä hengessä", jossa lähtökohtaisesti on luotettava vastapuolen hyvää tahtoon. Tästä huolimatta, niinkuin jokainen yksityiselämässä, liike-elämässä taikka julkishallinnossa sopimuksia laatinut henkilö vaistomaisestikin ymmärtää, jokaista sopimustekstiä tulee tarkastella myös huonoimman mahdollisen vaihtoehdon ja riskienhallinnan näkökulmasta. Mihin sopimus velvoittaa, jos sopimuksen laatimishetkellä vallinnut "hyvä
henki" ja keskinäinen luottamus myöhemmin jostain syystä katoaisivat?

Kirjoittaja ei tässä yhteydessä pyri lainkaan arvioimaan Guggenheim
Helsinki -hankkeen mahdollisesti tuottamia taiteellisia, kulttuurisia
tai kulttuuripoliittisia merkityksiä tai vaikutuksia taikka sen
Helsingin kaupungille tuottamia imagoetuja tai -haittoja.
Tarkoituksena ei myöskään ole millään tavoin arvottaa Solomon R.
Guggenheim Foundationin menneisyydessä tai tulevaisuudessa tuottamien taidenäyttelyiden taiteellista tasoa. Kirjoittajan mielestä
tällainen sisällöllisten ja laadullisten seikkojen tarkastelu sekä
spekulatiiviset tuottoarvioinnit tulee suorittaa täysin erillään
hankkeen välittömien taloudellisten vaikutusten arvioinnista ja
hankkeeseen liittyvien hallinnollisten näkökulmien tarkastelusta.
Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen arviointi tulee pitää erillään.
Joskus, julkisen talouden puolella ehkä melko useinkin, erittäin hyvä
voi olla aivan liian kallis.

Pidemmittä puheitta, 10 kysymystä:

1) Miksi Solomon R. Guggenheim Foundation ei ole minkäänlaisessa
tulosvastuussa tuottamiensa palveluiden laadusta, kuten esimerkiksi
siitä, että asetetut yleisö- ja lipputulotavoitteet täyttyisivät?
Miksi Foundationille hankkeen aikana maksettavat 64 miljoonaa euroa lisenssi- ja asiantuntijamaksuja eivät ole riippuvaisia museon
menestyksestä millään toiminnan osa-alueella? Onko Helsingin
kaupungilla reklamaatiomahdollisuus, mikäli Solomon R. Guggenheim
Foundation jostain syystä jossain vaiheessa 20 sopimusvuoden aikana epäonnistuu tavoitteessaan tuottaa sellaisia näyttelyitä, jotka esim. toisivat museoon tutkimuksen esittämät yli puoli miljoonaa kävijää vuosittain?

2) Kuinka suureksi on arvioitu Guggenheim Helsinki -hankkeen tuottama lisäarvo sopimuksen vastapuolelle, eli Solomon R. Guggenheim Foundationille? Miksi tätä lisäarvoa ei ole tutkimuksessa arvioitu, vaikka tutkimus sisältää lukuisia yksityiskohtaisia arvioita hankkeen Helsingin kaupungille ja pääkaupunkiseudulle tuottamasta lisäarvosta?
Ovatko Helsingin kaupungin neuvottelijat pyrkineet itsenäisesti
arvioimaan hankkeen vastapuolelle tuottamaa lisäarvoa? Siitä, miten
taloudelliset vastuut, riskit sekä rahoitus- ja
investointivelvollisuudet hankesuunnitelmassa jakautuvat, voisi
alustavasti päätellä, että hanke ei käytännössä tuota Solomon R.
Guggenheim Foundationille juuri mitään lisäarvoa. Voiko pitää
paikkaansa, että Solomon R. Guggenheim Foundation ei hyödy Guggenheim Helsinki -hankkeesta?

(EDIT 20.1.2012, lisätty seuraava, tarkentava kappale:)

Eikö olekin selvää, että hanke tuottaisi Solomon R. Guggenheim
Foundationille uusia kustannussäästöjä, kun toimintoja voitaisiin
hajauttaa ja / tai keskittää ketjun eri museoihin sen mukaan missä ne edullisimmin saataisiin tuotettua? Kuinka suuriksi nämä säästöt on arvioitu? Mikä tulisi olemaan Guggenheim Helsingissä tuotettujen
sisältöjen jälleenmyyntiarvo "verkostossa" tai sen ulkopuolella? Kuka
omistaa oikeudet Guggenheim Helsingissä tuotettuihin sisältöihin ja
kenellä on oikeus myydä niitä eteenpäin? Jos Solomon R. Guggenheim
Foundation toteuttaa helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla uuden
näyttelyn ja myy sen Guggenheim Bilbaolle tai jollekin muulle
museolle, kuka pitää myyntitulot? Kuinka suureksi arvioidaan
Guggenheim Helsingin tuottama arvonnousu Guggenheimin globaalille
brändille? Entä arvo sille, että Solomon R. Guggenheim Foundation
pystyisi jatkossa käyttämään Guggenheim Helsinkiä positiivisena
referenssinä museoverkostoa muualle maailmaan laajentaessaan? Vai onko niin, että mitään edellämainittuja epäsuoria hyötyjä ei Solomon R. Guggenheim Foundationille ei olisi odotettavissa?

3) Mikäli kuitenkin arvioidaan, että Solomon R. Guggenheim Foundation jollain tapaa hyötyy Guggenheim Helsinki -hankkeesta, miksi taloudelliset riskit hankkeesta jakautuvat absoluuttisen
epäsymmetrisesti? Solomon R. Guggenheim Foundationin riskiosuus on 0% (tai oikeastaan riski on negatiivinen: riskiä ei ole lainkaan ja 64 milj. € tulo on taattu kaikissa olosuhteissa) ja
Guggenheim Helsinki säätiön (=Helsingin kaupunki) riskiosuus on 100%. Miksi myös hankkeen rahoitus- ja investointiosuudet jakautuvat absoluuttisen epäsymmetrisesti? Solomon R. Guggenheim Foundationin rahoitusosuus hankkeesta on 0%, kun Guggenheim Helsinki säätiön (= Helsingin kaupunki) rahoitusosuus on sopimuksen tekohetkellä 100%. Onko Helsingin kaupunki todellakin niin merkittävässä altavastaajan asemassa sopimusneuvotteluissa, että sen kannattaa kattaa hankkeen kaikki riskit ja kustannukset, sekä luovuttaa suurin osa museon käyttöön liittyvästä päätöksenteosta vastapuolelle (kts. seuraava kysymys)?

4) Miksi päätösvalta museon näyttelytoimintaan liittyen jakautuu
epäsymmetrisesti? Solomon R. Guggenheim Foundation päättää ⅔
Guggenheim Helsinki -museossa toteutettavista näyttelyistä. Solomon R. Guggenheim Foundationin päätösvalta museon näyttelytoimintaan on siis 66,6% ja Guggenheim Helsinki säätiön (=Helsingin kaupunki) päätövalta on 33,3%. Mitä käytännön tasolla tarkoittaa selvityksen tätä käsittelevä kappale (sivu 107, viimeinen kappale) “It is projected that museum services staff of the Solomon R. Guggenheim Foundation will plan and execute approximately two-thirds of the Guggenheim Helsinki’s exhibitions and public programs including research and development, program development, loan negotiations and oversight,
development of tour calendars, budget oversight, exhibition design and layout, shipping and transportation, publications/ website/other
exhibition didactics, and installation.” ?

5) Kuinka suuri osuus museon vuotuisista käyttömenoista tulee
maksettavaksi Solomon R. Guggenheim Foundationille? Guggenheim
Helsinki säätiö (= Helsingin kaupunki) vastaa kokonaisuudessaan
kaikkien em. Solomon R. Guggenheim Foundationin Helsingin
Guggenheim-museoon toteuttamien näyttelyiden kaikista kuluista. Kuinka näiden Solomon R. Guggenheim Foundationin totetuttamien näyttelyiden budjetit rakentuvat, kuka budjettien suuruudesta päättää, kuinka budjetteja valvotaan sekä esim. noudatetaanko kaikissa näyttelyihin liittyvissä kustannuksissa avointa kilpailutusta vai sitoutuuko Guggenheim Helsinki ostamaan tiettyjä palveluita Solomon R. Guggenheim Foundationilta tämän määrittelemään hintaan? Ottaen huomioon, että Solomon R. Guggenheim Foundation päättää yksin 66,6% museon näyttelytoiminnasta ja myös että museohankkeen yhtenä perusajatuksena
on tuottaa Helsinkiin Guggenheim-museoverkoston tuottamia näyttelyitä sekä Solomon R. Guggenheim Foundationin olemassaoleviin kokoelmiin perustuvia näyttelyitä, eikö olekin niin, että Solomon R. Guggenheim
Foundationille tulee maksettavaksi hankkeen aikana huomattavassa
määrin sellaisia muuttuvia kustannuksia (korvaukset teoslainoista,
kuljetuksista, näyttelyiden toteutuksesta jne), joiden hinnoittelusta
väistämättä, sopimuksen eksklusiivisesta rakenteesta johtuen, puuttuu markkinakontrolli? Eikö avoimen markkinatilanteen puuttuessa on olemassa vaara huomattavasta ylilaskutuksesta Solomon R. Guggenheim Foundationin taholta? Vai onko sopimuksessa mekanismeja, joilla tämä
estetään? Museon arvioitu vuosittainen käyttöbudjetti on
näyttelytoiminnan osalta 5 miljoona euroa sekä operointi-,
markkinointi- yms palvelujen osalta 2,7 milj. euroa, yhteensä 7,7
miljoonaa euroa. Eikö olekin niin, että sopimuksen nojalla Solomon R. Guggenheim Foundationin vapaasti päätettäväksi tulee kuinka ⅔ tästä summasta käytetään? Toisin sanoen amerikkalainen Solomon R. Guggenheim Foundation voi kohdistaa vapaasti haluamallaan tavalla Guggenheim Helsinki -museon käyttövaroja n. 5,1 miljoonan euron edestä vuosittain ilman, että Guggenheim Helsinki -museon toiminnasta vastaavan suomalaisen säätiön hallituksella on tähän mitään sananvaltaa?

6) Miksi Solomon R. Guggenheim Foundationin rooliin hankkeessa liittyy merkittävä jääviysongelma ja kaksoisrooli yhtäältä palvelujen tuottajana ja toisaalta tuotettujen palveluiden laadun valvojana? Eikö Guggenheim Helsinki säätiön valvontamahdollisuus Guggenheim Helsinki -museon toimintaan ole tosiasiallisesti merkittävältä osalta nimellistä tai puuttuu käytännössä kokonaan, johtuen sopimuksen
rakenteesta? Eikö ole ongelmallista, että Solomon R. Guggenheim
Foundation yhtäältä päättää olennaiselta osalta Guggenheim Helsinki
-museon näyttelytoiminnasta ja täten ohjaa museon kulujen toteutumista merkittävällä tavalla ja toisaalta museon toimintaa ja taloutta valvoo Guggenheim Helsinki säätiön hallitus, jossa Solomon R. Guggenheim Foundationilla on merkittävä edustus?

7) Museorakennukseen suunnitellaan laajoja kaupallisisia toimintoja,
mm. museokauppaa. Mikä on Solomon R. Guggenheim Foundationin rooli näiden toimintojen järjestämisessä ja minkälaisia taloudellisia
sitoumuksia tai ansaintamalleja museokaupan toimintaan tai muihin
ei-näyttelytoimintaan liittyviin museorakennuksen toimintoihin tulee
liittymään?

8) Kuka vastaa rakennuksen käyttö-, ylläpito ja korjauskuluista?
Kuinka suuria ne tulevat olemaan 20 vuoden sopimuskauden aikana? Miksi ne puuttuvat julkisuuteen tuoduista suunnitelmista ja laskelmista?

9) Onko kävijämäärät ja lipputulot arvioitu realistisesti ja onko
näitä arvioita tarkistettu ulkopuolisella, hankkeesta riippumattomalla
taholla? Deutsche Guggenheimissa Berliinissä on vuosittain 140.000
kävijää, Peggy Guggenheimissa Venetsiassa 350.000 kävijää. Concept and Development Study esittää todennäköisimpänä skenaariona, että Guggenheim Helsingillä olisi vuosittain 500-550.000 kävijää, joista maksavia asiakkaita 80%. Tukholman Moderna Museet on yksi tutkimuksessa esitetty vertailukohde, jonka yleisömääriin Guggenheim Helsingin otaksutaan realistisesti pääsevän. Moderna Museetilla on tällä hetkellä vuosittain n. 500.000 kävijää. Miksi tutkimuksessa ei ole kuitenkaan otettu selkeästi esiin sitä tosiseikkaa, että potentiaalinen asiakaskunta Tukholmassa on karkeasti arvioituna kaksinkertainen Helsinkiin verrattuna? Suur-Tukholman asukasluku on yli 2 miljoonaa, pääkaupunkiseudun n. 1 miljoona, Ruotsin asukasluku on 9,4 miljoonaa ja Suomen 5,4 miljoonaa. Tukholman majoitusliikkeissä
on vuosittain n. 6,5 miljoonaa yöpymistä kun Helsingissä sama luku on n. 3,2 miljoonaa. Eikö olekin niin, että päästäkseen faktuaalisesti
samoihin kävijämääriin Moderna Museetin kanssa, Guggenheim Helsingin tulisi siis olla noin kaksi kertaa Moderna Museetia suhteellisesti houkuttelevampi vierailukohde? Eikö potentiaaliseen asiakaskuntaan suhteutettuna Guggenheim Helsingin kävijämääräarvio voisi siis pikemminkin olla jossain 250.000, enintään 300.000 vuosittaisen kävijän tienoilla? Miksi Concept and Development Studyssa varovaisinkin arvio kävijämäärästä on kuitenkin ilmoitettu reilusti yli 400.000 kävijäksi? Miksi tutkimuksessa on arvioitu ilmaiskävijoiden osuudeksi 20%? Valtiollisilla taidemuseoilla Suomessa ilmaiskävijöiden (koululaiset yms) osuus on lähes puolet. Myös Moderna Museetin kävijöistä lähes 50% on ilmaiskävijöitä. Onko Concept and Development Studyssa ilmoitettu 20% ilmaiskävijöiden osuus arvio
toteumasta vai suunniteltu politiikka, ts. onko tarkoitus valita
politiikka, jossa ilmaiskävijöitä ei sallita yli 20%? Kun ottaa
huomioon, että Guggenheim Helsingin toimintakonseptissa
taidekasvatukselle annettiin vahva asema, eikö olekin niin, että
ilmaiskävijöiden määrää ei ole tarkoitus rajoittaa ennalta? Vaiko
niin, että esim. koululaisryhmien oletetaan maksavan sisäänpääsystä?
Olisiko kuitenkin niin, että paitsi kävijämäärät (500-550.000) myös
maksavien asiakkaiden osuus (80%) on tutkimuksessa arvioitu
epärealistisen suuriksi? Eikö tästä edelleen seuraisi että
lipunmyyntitulot on tutkimuksessa arvioitu vielä paljon
epärealistisemmin kuin kävijämäärät? Jos ajatellaan, että kavijämäärät olisivat enintään 300.000, joista vain puolet maksaisi, eikö ole mahdollista, että maksavien asiakkaiden määrä voisikin olla vain 150.000 tutkimuksessa ehdotetun 400-440.000 sijaan? Lipputulot jäisivät siis vain 34-37,5%:iin tutkimuksessa esitetystä. Eikö varovaisimman arvion lipputuloista pitäisi olla noin 2,8 miljoonaa euroa vuodessa vähemmän kuin “mid-range” skenaariossa, toisin sanoen 1,7 miljoonaa euroa 4,5 miljoonan sijaan? Jos tutkimuksen luvut kävijämääristä ja maksavien asiakkaiden määristä kutenkin pitäisivät paikkansa, ts. maksavia asiakkaita olisi vuositasolla 440.000, eikö
tämä tarkoita, että väestöpohjaan ja turistien määrään suhteutettuna Guggenheim Helsingin tulisi olla n. kolme kertaa niin houkutteleva vierailukohde kuin Moderna Museet? Onko millään taidemuseolla maailmassa vastaavaa kiinnostavuusastetta?

10) Onko venäläisten turistien potentiaali arvioitu realistisesti? On
tunnettu tosiasia, että Suomeen Venäjältä suuntautuva turismi on
voimakkaassa kasvussa. Miksi tutkimus jättää kuitenkin analysoimatta näiden turistien nykyistä ja projektoitua kulttuurin kulutusta Suomessa? Arkihavaintojen perusteella voisi arvioida, että Suomeen suuntautuu Venäjältä yhtäältä luonto- ja mökkimatkailua sekä toisaalta ostosten tekemiseen liittyvää matkailua lähinnä alemman keskiluokan taholta. Perinteisesti venäläisessä yhteiskunnassa arvostetaan
taidetta enemmän kuin esimerkiksi Suomessa, mutta samalla suurten yleisöjen kiinnostus kohdistuu lähes poikkeuksetta perinteisiin ilmaisumuotoihin kaikissa taiteen lajeissa (esim. baletti, klassinen musiikki, esittävä kuvataide). Kuinka tarkkaan tutkimuksessa on arvioitu nykytaiteeseen, muotoiluun ja arkkitehtuuriin keskittyvä museon houkuttelevuutta Suomeen tällä hetkellä saapuvien venäläistenturistien keskuudessa? Tai onko tutkimuksessa arvioitu Guggenheim Helsingin mahdollisuuksia muuttaa merkittävällä tavalla Venäjältä Suomeen suuntautuvan turismin “sosiaalista koostumusta”? Toki nykytaidetta seuraava yleisö voi Venäjällä olla voimakkaamassa kasvussa kuin vaikkapa Suomessa, mutta onko tutkimuksessa selvitetty, missä määrin nykytaiteesta, arkkitehtuurista ja designista
kiinnostunut venäläinen yleisö on riippuvainen Helsingin kulttuuripalveluista, ja missä määrin se matkustaa jo nyt esim. Berliiniin, Lontooseen tai muihin eurooppalaisiin nykytaiteen “suurkaupunkeihin”? Onko tutkimuksessa otettu huomioon sitä seikkaa, että kaikki amerikkalaisuuteen tai amerikkalaiseen kulttuuriin liittyvä on tällä hetkellä epäsuosiossa Venäjällä? Guggenheim on vahvasti amerikkalaiseen nykytaiteen jatkumoon identifioituva brändi. Kaikki nämä näkökohdat huomioonottaen, eikö olisikin täysin perusteltua olettaa, ainakin varovaisimmassa kävijäennusteessa, että venäläisen yleisön osuus Guggenheim Helsingin asiakaskunnassa tulee olemaan ainakin ensimmäisten toimintavuosien aikana lähes merkityksetön?

Jälkihuomautus:

Esitetty aikataulu Guggenheim Helsinki -museon perustamiseen
johtavasta päätöksenteosta on kaikilla tavanomaisilla mittareilla
arvioituna kohtuuton. Kaupunginjohtaja toivoo kaupunginvaltuustolta
sitovaa päätöstä reilussa kuukaudessa siitä, kun kaavaillun sopimuksen pääkohdat ovat tulleet julkisuuteen. Helsinkiläisiä veronmaksajia 20 vuodeksi merkittävällä tavalla taloudellisesti sitova sopimus, olennaisten kulttuuripalvelujen yksityistäminen julkiselta sektorilta kansainväliselle konsernille, merkittävä rakennushanke kaupungin keskeisimmällä näköalapaikalla ja yhdellä arvokkaimmista tonteista sekä Helsingin kaupungin taidemuseon nykyisten toimintojen lakkauttaminen suurelta osin ovat kukin jo yksinään sellaisia asioita joiden perusteista, toteutuksesta ja jopa sopimuksellisista yksityiskohdista tulisi käydä perusteellinen keskustelu niin kaupungin veronmaksajien, kultturialan toimijoiden kuin poliittisten päättäjienkin keskuudessa. Tällaista keskustelua ei ole mitenkään mahdollista käydä muutamassa viikossa.

Lähettänyt X