SIVISTYS LUO UUTTA

Seppo Niemelä filosofiklubilla 26. 2. 2014

Sivistyksen tekee vaikeasti lähestyttäväksi käsitteen moniulotteisuus. Sivistyshistoria on kertomus siitä valtavasta määrästä luovaa työtä, jota ihminen on olemassaolonsa aikana tehnyt eri puolilla maailmaa tutkiessaan olemassaolon ja sen mukana toden, oikean, kauniin, hyvän ja myös pyhän kysymyksiä. On syntynyt monia, myös keskenään kilpailevia käsityksiä siitä, mitä sivistys on. Sivistysten saavutukset antavat pohjan nykyajan sivistymiselle. Sivistystyö ei kuitenkaan ensisijaisesti tarkoita menneen luovan työn tulosten opettamista. Näin tekemällä syntyy kyllä oppinut, mutta ei sivistynyt. Sivistystyön ydintä on sivistysteoreetikkojen mukaan sen luovuuden ja innovatiivisuuden herättäminen, jolla aiemmatkin saavutukset on tehty.

Pauli Siljanderin mukaan sivistys pedagogisena käsitteenä on perimmiltään idea uutta luovasta toiminnasta; käsitteen ydintä on muotoutuminen, hahmon rakentaminen ja uuden luominen. Lisäksi hän toteaa, että sivistys on prosessikäsite. Myös sosiaalipedagogiikka perustuu Juha Hämäläisen mukaan sivistysteoriaan. Siinä sivistys käsitetään ihmisen kehityspotentiaaliin perustuvaksi inhimillisen kasvun prosessiksi. Sivistys luovana toimintana avaa sivistystyölle viisi sivistyspedagogiikan kannalta oleellista kiinnekohtaa:

Jokainen ihminen on yksilöllisen perimänsä ja elämäntilanteensa vuoksi (i) ainutlaatuinen; sivistyminen on omaehtoinen, autenttinen, uutta luovana ennakoimaton oppimisprosessi, joka painottaa yksilön vapautta todellistaa itseään uudella tavalla.

Sivistyminen etenee itsen (persoonallisuuden, potentiaalinen) ja sosiokulttuurisen ympäristön (ii) vuorovaikutuksena. Vuorovaikutus tekee ihmisestä peruuttamattomasti sosiaalisen olennon; ihmisestä tulee ihminen vasta yhteisössä.

Siljander (2008, 75) tiivistää sivistysprosessin tavoitteen: ihminen kasvaa (iii) omaehtoisesti toimintakykyiseksi subjektiksi samalla kun hän rakentaa yksilöllistä identiteettiään eli vastausta siihen, kuka minä olen ja keihin minä kuulun. Tavoite on myös sivistystyön käytännön kannalta oleellinen.

Sivistys (iv) kuuluu kaikille. Jokainen voi sivistyä. Sivistys ei jaa etuoikeuksia. Usein sivistystyössä on kannettu huolta ihmisistä, jotka sosiaalisen aseman, perhetaustan, ohuen koulutuksen tai muista syistä eivät ole päässeet omakohtaisen toimintakyvyn alkuun.

Luovana prosessina sivistykseen sisältyy ajatus (v) olemassa olevan ylittämisestä ja paremmasta maailmasta. Uudet sukupolvet eivät pärjää muuttuvassa maailmassa edellisten antaman sivistysperinnön varassa. Perinnön kehittäminen on elinehto. Nykytila on tästä hyvä esimerkki: tarvitaan uusi sivistys kohtaamaan ekologiset ja globaalin talouden ongelmat.

Perustuslaki 16 §

Sivistykselliset oikeudet

Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.