Keskiviikkona 23.9. klo 11.21 on syyspäiväntasaus.
Päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman
pidempi varsinkin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku
määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin.
Aurinko on taivaalla Leijonan tähdistössä ja siirtyy 17.9. Neitsyen tähdistöön.
Syyspäivän tasauksena Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta
eteläiselle. Toisella tavalla sanottuna:
päiväntasauksena ekliptika eli auringon näennäinen rata taivaanpallolla leikkaa
päiväntasaajan eli ekvaattorin tason.
Astrologisesti aurinko
siirtyy 23.9.
Neitsyeen (Virgo) merkistä (huoneesta) Vaa’an (Libra)
merkkiin.
Englanniksi ja ranskaksi tasaus
on equinoxe ja latinaksi aequinoctium (aequus
sama ja nox, yö.). Saksaksi
Äquinoktium tai Tagundnacht-gleiche ja
tanskaksi Jævndøgn. Kunnon kaksikielisinä kansalaisina tietenkin muistamme
ruotsinkielisen ilmaisun: dagjämning.
Syyspäivän tasauksen tienoilla päivä lyhenee nopeimmin, noin 6 minuuttia
vuorokaudessa. Puolipäivän hetkellä, kun aurinko on etelässä
eli hieman klo 13 jälkeen (elämme vielä
lokakuun loppuun saakka kesäaikaa) aurinko on Helsingissä 30 asteen
korkeudella. Talo heittää korkeuttaan n 1,7 kertaa pidemmän varjon, ja parisen
tuntia myöhemmin kaksi kertaa itseään pidemmän varjon.
Jos ottaisimme kuvan auringosta keskipäivän hetkellä vuoden jokaisena päivänä,
muodostuisi alla olevan kaltainen analemmaksi kutsuttu kuvio.
kuva: Analemma, Ethan Siegel.
Tarkemmin blogista:
http://scienceblogs.com/startswithabang/2009/08/26/why-our-analemma-looks-like-a/
Tämä johtuu siitä, että aurinko ei liiku radallaan tasaisella nopeudella,
koska rata ei ole ympyrä vaan ellipsi, tosin hyvin lähellä ympyrää. Maan suurin
ja pieni etäisyys auringosta poikkeaa
toistaan n 3 %.
Voisin piirtää
maan radan tavallisella harpilla, ja se poikkeaa todellisesta suunnilleen
viivan leveyden verran.
Maa on lähimpänä aurinkoa, perihelissä joulukuun puolivälin jälkeen eli
silloin kun eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä. Tällä ei kuitenkaan ole
lämpötilaan sanottavaa merkitystä.
Perihelissä maa kulkee nopeammin ja aphelissä,
kesäpäivän seisauksen tienoilla
, hitaammin. Aika kevätpäivän tasauksesta
syyspäivän tasaukseen on
sen sekä
pidemmän radan vuoksi 186 päivää 10 tuntia, kun taas aika syyspäiväntasauksesta
kevätpäivän tasaukseen on 178 päivää 19 tuntia. Ero siis on lähes kahdeksan
päivää, mikä minua hieman yllätti.
Kuunpimennys
ensi maanantaina
Maanantaiaamuna 28.9.
tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Pimennys voidaan nähdä koko maassa sään
salliessa. Kuu on maan puolivarjossa kello 4.07, pimennys on syvimmillään klo
5.47 ja se päättyy kokonaan kello 8.24. Aamuvirkuille tai yön kukkujille sopiva
näytelmä, jonka haluaa nähdä ainakin kerran elämässään. Toivomme kirkasta, ehkä
mielellään kuitenkin hieman utuista säätä, sellaista kuin japanilaisissa
elokuvissa.
Vaikka
kyseessä on täydellinen kuunpimennys, Kuu ei silti pimene täysin ja katoa
näkyvistä. Tämä johtuu Maan ilmakehästä, joka taivuttaa takaansa tulevaa
auringonvaloa Kuun pinnalle. Ilmakehän läpi kuljettuaan valosta on jäljellä
enää punertavat värisävyt, ja ne värjäävät Kuun pinnan ruosteenpunaiseksi.
Mikäli maapallolla ei olisi ilmakehää, Kuu todella katoaisi näkyvistä.
Kuunpimennys on verkkainen tapahtuma, jossa ei tapahdu nopeita muutoksia. Sitä
voi seurata yhtä hyvin paljain silmin, kiikarilla tai kaukoputkella. Toisin
kuin auringonpimennyksen tapauksessa, kuunpimennyksen katselu on täysin
turvallista.
Seuraava
täydellinen kuunpimennys nähdään Suomessa vasta 31.1.2018. Edellinen
täydellinen pimennys nähtiin meillä joulukuussa 2011.
Viikkoa aikaisemmin
21.9. kuu oli eteläisillään eli näkyi varsin matalalla eteläisellä taivaalla,
noin 25 asteen korkeudella.
Päivän
nimet
23.9. nimipäiväänsä viettävät Minja, Miisa ja
Mielikki. Suomenruotsalaisessa kalenterissa Tekla ja ortodoksisessa Iira ja
Raita.
Minja on uusi nimi, todennäköisesti muunnettu
Pinjasta. Miisa on ollut kalenterissa viime vuosisadan alusta, mutta se yleistyi
vasta 1980-luvulla.
Mielikki on vanha pakanallinen nimi ja tuli kalevalaisuuden
myötä uudelleen käyttöön ihmisen nimenä, ensin sekä naisen että miehen.
Mielikki oli metsän emäntä, metsän oikukkaan kuninkaan Tapion puoliso.
Harvoin ihmisille näyttäytyessään Mielikki usein
pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Katsojan silmissä
kuusikossa kulkee vanhus, joka laskee
mättäiden marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi
tulevaa mustikkasatoa, Otson ravintoa.
Mielikin nimi juontuu onnea ja kohtaloa merkinneestä
mielu-sanasta. Joskus nimi esiintyy muodossa Aninka.
Mielikki
Ivalo
Nimeä Mielikki käytettiin kohtalaisen paljon 1900-luvun
alkupuolella. Tunnetuin heistä oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin tytär ja suurlähettiläs
Asko (Päiviö) Ivalon puoliso, kirjailija ja joogaohjaaja Mielikki Ivalo (1907 –
1995). Hän siis oli myös Kari Suomalaisen täti. Asko Ivalon (1901 – 1968) isä oli Sodankylässä
syntynyt kirjailija ja sanomalehtimies Santeri Ivalo (alun perin Ingman, 1866
-1937), Päivälehden ja Helsingin Sanomien toimittaja, Juho Vesaisen kirjoittaja.
Asko Ivalon viimeinen asemapaikka suurlähettiläänä
oli New Delhi. Intia oli kaukana, ja Ivalo jo iäkäs, joten Urho Kekkosen luokse
saapui Mielikki-rouvan keräämä ei karvalakki- vaan minkkiturkkilähetystö
pyytämään hänen miehensä siirtoa lähemmäs. Presidentti vastasi: ”Olen kuullut, että
Intiassa lesket poltetaan. En peru päätöstäni.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.