 |
| Eila ja Eero Tarasti |
-
Musiikkitieteen professori Eero Tarasti opiskeli alunperin 60-luvun lopulla
filosofiaa ja valtiotieteitä, mutta siirtyi sitten musiikkitieteen pariin.
Tarastilla on myös pianistin koulutus.
Ratkaisevana impulssina myöhemmälle semiotiikkaan suuntautuneelle työlleen Tarasti on sanonut olleen tutustumisen Claude Lévi-Straussin strukturalismiin 70-luvun alussa.
"Se oli oppisuuntaus tai koulukunta, jossa saatoin yhdistää musiikin ja filosofian, kategoriat le sensible ja l’intelligible, kuten Lévi-Strauss sanoi."
Ratkaisevana impulssina myöhemmälle semiotiikkaan suuntautuneelle työlleen Tarasti on sanonut olleen tutustumisen Claude Lévi-Straussin strukturalismiin 70-luvun alussa.
"Se oli oppisuuntaus tai koulukunta, jossa saatoin yhdistää musiikin ja filosofian, kategoriat le sensible ja l’intelligible, kuten Lévi-Strauss sanoi."
Tarasti
opiskeli 70-luvun alkupuolella Pariisissa, jossa tutustui Lévi-Straussin ohella
mm. Roland Barthesiin, A.J.Greimasiin sekä Michel Foucaultiiin.
Vuonna 1978 ilmestyi Eero Tarastin väitöskirja Myth and music - a
semiotic approach to the aesthetics of myth in music, especially that of
Wagner, Sibelius and Stravinsky. (Helsingin yliopisto)
Vuonna 1979
Tarasti perusti Suomen semiotiikan seuran. Seura julkaisee Acta Semiotica
Fennica -julkaisusarjaa sekä Synteesi-lehteä
Eero
Tarastin huomattava panos kotimaassa ja kansainvälisesti semiotiikan piirissä
ilmenee vahvasti Imatran Kansainvälisessä semiotiikan instituutissa (ISI),
jota hän johti vuodesta 1988 lähtien vuoteen 2013 saakka.
Tarastin
viimeaikainen työ on liittynyt erityisesti eksistentiaalisemiotiikkaan. Hänen
laajasta kirjallisesta tuotannostaan ja klubialustukseen liittyen mainittakoon
esimerkiksi teokset Arvot ja merkit: johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan
(Helsinki: Gaudeamus, 2004),
sekä vastikään ilmestynyt
Sein und Schein, Explorations in Existential semiotics (De Gruyter
Mouton, 2015).
Ennen
Helsingin professuuria Tarasti toimi Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen ja
musiikkitieteen professorina vuoteen 1984 saakka, jolloin hänet nimitettiin
Helsinkiin Erik Tawaststjernan seuraajaksi musiikkitieteen professorin virkaan.
Pianisti ja
musiikkitieteilijä Eila Tarasti aloitti pianonsoiton opinnot Jyväskylän
konservatoriossa ja sen jälkeen Sibelius-Akatemiassa Timo Mikkilän ja Izumi
Tatenon johdolla. Tarasti opiskeli myös Pariisissa mm. Jacques Févrierin
johdolla. Musiikkitieteilijänä Eila Tarasti on perehtynyt erityisesti Helvi
Leiviskän (1902-1982) musiikkiin. Hän on myös osallistunut aktiivina Suomen
semiotiikan seuran toimintaan. Nykyisin hän työskentelee pianonsoiton
tuntiopettajana Helsingin yliopistossa.
Tervetuloa
Tekstit
Mietin juuri, ovatko nämä esimerkki Daseinista vai Néantista. Itsekukin pohtikoon mielessään.
VastaaPoistaMarkku af Heurlin
Valtuuston puheenjohtaja: Espoon tuhansia kadonneita tietokoneita ei ehkä ole ollut olemassa
Jyrki Kasvin oma kone "oli jopa kadoksissa kadonneiden listalta"
Kaupunki 25.9.2015 10:58
Kaisu Moilanen
Helsingin Sanomat
Yhden Espoon kadonneista tietokoneista uskottiin löytyneen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Jyrki Kasvin vaatekomerosta. Myöhemmin paljastui, että kyseinen kone ei ollut kadonneiden listalla.
Espoolaispoliitikko Jyrki Kasvi epäilee, että Espoon kadonneita tietokoneita ei koskaan ole ollut olemassakaan.
Espoon kaupungilla on kateissa yli 9 600 pöytätietokonetta, kannettavaa tietokonetta, näyttöjä sekä tulostimia, joita se on vuokrannut leasing-sopimuksella alan palveluntuottajilta. Kaupunki on maksanut koneiden käytöstä, vaikka ne eivät ole olleet käytössä.
"Sellaisen laitemäärän hukkaaminen tuntuu absurdilta. Se on aikamoinen läjä koneita, mihin ne olisivat voineet kadota?"
Artikkeliin liittyvät
• Lähes 10 000 tietokonetta yhä kadoksissa Espoossa – kaupunkia uhkaa miljoonalasku 28.8.2015
• Espoon kadonneiden tietokoneiden mysteeri jatkuu: yksi kone löytyi valtuuston puheenjohtajan komerosta 9.6.2015
• Professori: Valvontavastuuta koneista ei voi ulkoistaa 3.6.2015
• Espoon kaupungilta katosi lähes 10 000 tietokonetta – poliisi epäilee törkeää kavallusta 2.6.2015
Kasvin mukaan tuntuu epätodennäköiseltä, että tietokoneet olisi varastettu. "Vanhojen tietokoneiden jälleenmyyntiarvo on olematon. Tämä on tullut kaupungille kalliiksi siksi, että olemme maksaneet niistä vuokraa koko ajan, eivät ne koneet ole arvokkaita."
Kasvin mielipiteestä kertoi ensimmäisenä Seura-lehti.
Kasvin mukaan vyyhdin vakavin ongelma on se, että kaupungilla ei ole ollut mitään valvontaa. "Espoo ei ole huomannut maksavansa tyhjästä, se on kanssa aika mielenkiintoista."
Kasvi sai itse tilanteesta kouriintuntuvan esimerkin kun hän yritti selvittää mitä hänen rikkinäiselle, kaupungin vuokraamalle koneelleen pitäisi tehdä.
"Kukaan keneltä kysyin, ei tiennyt koneista mitään, ei mistä ne on liisattu tai missä ne korjataan. Eikä tietokoneessa ollut numeroa huoltoon", Kasvi muistelee HS:lle.
"Soimaan itseäni tästä eniten, sillä minun olisi pitänyt silloin ymmärtää, että meillä on ongelma, mutta keskityin vain saamaan uuden koneen."
Surkuhupaisaa sattumuksessa on se, että sittemmin on käynyt ilmi, ettei Kasvin rikkinäinen kone edes kuulunut kadonneiden koneiden listalle. "Tämä kone oli siis jopa kadoksissa kadonneiden listalta. Tämä kuvaa tätä tilannetta hyvin."
Espoo teki poliisille tutkintapyynnön asiasta viime joulukuun alussa. Vyyhti on todennäköisesti maksanut kaupungille useita miljoonia euroja.
Espoon liiketoimintajohtaja Mauri Suuperko ei halua kommentoida Kasvin näkemyksiä.
"En tiedä mihin Kasvin oletus perustuu. Tässä on poliisitutkinta kesken enkä voi asiaa kommentoida."
Tutkinnanjohtaja Minna Immonen Länsi-Uudenmaan poliisista kertoo, että kadonneita laitteita ei ole löytynyt. "Mistään ei ole ilmestynyt suurta määrä tietokoneita."
Immosen mukaan poliisitutkina kestää ainakin loppuvuoden. "Toivottavasti osaisimme sanoa asiasta enemmän vuodenvaihteeseen mennessä."