Maan kansalaisia ja muita olentoja yhdistää vuoden kierrossa neljä erikoista päivää: kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus, syyspäivän tasaus sekä talvipäivän seisaus. Klubi esittää, että näistä päivistä tehtäisiin niiden arvolle sopivat yhteiset, maanlaajuiset juhlapäivät. Klubin tähtitieteellisen jaoston esimies Markku af Heurlin selvittää tarkemmin kevätpäivän tasauksen ulottuvuuksia. Kiitämme myös Ursan Seppo Linnaluotoa taustatuesta.
Minua ovat aina lapsuudesta alkaen viehättäneet ilmaukset kevätpäivän tasaus, kesäpäivän seisaus, syyspäivän tasaus sekä talvipäivän seisaus.
Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpallolta pohjoiselle eli ylittää taivaan ekvaattorin. Aikoinaan, n. 2000 vuotta sitten, aurinko siirtyi kevätpäivän tasauksena eläinradalla Kalojen tähtikuviosta Oinaan tähtikuvioon. Tätä jaottelua käytämme edelleen eläinradan huoneissa.
Kevätpäivän tasauspiste on tähtitieteessä taivaanpallon nollameridiaanin määrittelykohta ja sitä merkitään Oinaan merkillä.
Maapallon pyörimisakseli tekee hidasta prekessioliikettä, eli taivaannapa siirtyy hitaasti. Pohjantähden lähellä se on vain lyhyen aikaa, siinä tuhannen vuotta. Taivaannapa tekee taivaanpallolla täyden ympyrän kerran n. 25.700 vuodessa. Tätä kutsutaan joskus kosmiseksi vuodeksi.
Trooppinen vuosi eli aika kevättasauspisteestä kevättasauspisteeseen on 365,2422 päivää. Sideerinen vuosi eli maan kiertoaika kiintotähtien suhteen on hieman pidempi: 365,2564 päivää. Ne siis eroavat toisistaan 20 minuuttia ja 27 sekuntia. Kosmisen vuoden aikana ero tekee täyden vuoden.
Maan kiertoliike radallaan ei ole aivan tasaista koska rata on ellipsi, hyvin lähellä ympyrää tosin.
Aika kevätpäivän tasauksesta syyspäivän tasaukseen on 186,44 vrk. ja syyspäivän tasauksesta kevätpäivän tasauksen 178,8 vrk. Ei siis tasan puolta vuotta.
Kevätpäivän tasauksena päivä on kaikkialla maapallolla yhtä pitkä, periaatteessa 12 tuntia, mutta ei aivan tarkkaan. Auringon keskipiste nousee kaikkialla idästä kello 6 paikallista aikaa ja laskee kello 18 paikallista aikaa tähtitieteellisen horisontin alle. Etelässä, eli ylämeridiaanissa aurinko on kello 12. Helsingin paikallinen aika eroaa n. 1/2 tuntia käyttämästämme Itä-Euroopan ajasta.
70-luvulla auringon nousun ja laskun ajanhetket määriteltiin uudella tavalla: aurinko on noussut kun sen kehrän yläreuna näkyy horisontin yläpuolella ottaen huomioon maan ilmakehästä johtuva valon taittuminen. Tällöin aurinko on itse asiassa vielä tähtitieteellisen suoran horisontin alapuolella. Ero näillä leveyksillä on n. 7 minuuttia.
Koska Helsingin yliopisto ylläpitää maan virallista almanakkaa piti uusi määritelmä hyväksyttää yliopiston konsistorissa. Isäni, edesmennyt kansantaloustieteen professori Lauri af Heurlin, totesikin olevansa tekemässä todella suuria päätöksiä: määräämässä milloin aurinko nousee ja laskee! Tämän historiallisen päätöksen hetkellä taisivat kaikki konsistorin jäsenet olla poikkeuksellisesti hereillä!
Kevätpäivän tasauksena päivän pitenemisnopeus on maksimissaan, n. 40 minuutin viikkovauhdissa.
Tasauspäivät eivät ole olleet erityisiä juhlapäiviä. Tai ovat. Marian ilmestys 9 kk ennen joulua on kevätpäivän tasausta seuraava sunnuntai. Enontekiöllä tuli Marian päivänä kokoontua kirkolle Hettaan verollepanoa varten.
Kristittyjen pääsiäinen määritellään myös kevätpäivän tasauksen avulla. Pääsiäinen, siis pääsiäissunnuntai, on tasausta seuraavan täysikuun jälkeinen sunnuntai. Asian yksinkertaistamiseksi tasauspäiväksi on sovittu 21.3. Aikaisintaan pääsiäinen voi näin laskien olla 22.3. ja viimeistään 25.4.
Juutalainen pääsiäinen, pésah on Nisànkuun 15. päivä ja pääsiäisjuhlan aika tänä vuonna 30.3. - 6.4. Juutalaisessa kalenterissa on 12 neljän viikon kuukautta. Ajoittain lisätään 13. kuukausi tasaamaan virhettä.
Viikko kevätpäivän tasauksen jälkeen siirretään kelloja tunnilla eteenpäin eli siirrytään ns. kesäaikaan. Tähtitieteen harrastajia ja klubin väkeä tämä suuresti harmittaa, koska se siirtää pimeyden laskeutumisaikaa ja näin mm. Ursan tähtinäytännöt joudutaan lopettamaan kuukautta haluttua aiemmin. Näillä leveysasteilla ei kesäajalla ole merkitystä valaistuksen säästämisessä. Toisin on Yhdysvalloissa, jossa järjestelmä - Daylight Saving Time - otettiin ensimmäisenä käyttöön itsensä Benjamin Franklinin ehdotuksesta.
Tekstit
Tässähän tulee aika paljon uutta tietoa minulle. Juutalainen kalenteri siis perustuu kirjoituksen mukaan 7 päivän viikkoon. Tarkat mittaukset kuun kiertokulusta asettavat täysikuun tänä vuonna tammik. 30. pv, helmikuussa 28 päivään, maaliskuussa 30. pvään, ...., toukokuussa 28. päivään ja elokuussa 24. päivään. Kuu ei siis noudata Vanhaaa Testamenttia sekunnilleen tms. Juutalainen kalenteri siis perustunee Mooseksen kirjan 7 päivän luomiskertomukseen.
VastaaPoistaJos maapallo jaetaan neljään, ensimmäisellä jaolla etelä-pohjoinen, toisena kakkosjakajana Euraasia ja Amerikka, omaksi kvartaalikseni jää Pohjois-Euraasia, niin juliaaninen ja gregoriaaninen kalenteri lähtevät saman maapalloneljänneksen näkökulmasta.
Lehdissä ja radiossa kirjoitetaan liikeyritysten neljännesvuosikatsauksista. Joulumyynti liittää talvipäivän seisauksen uuden vuoden vaihtumiseen. Seuraava karkea vuosineljännes tarkoittaa uutta satokautta varten valmistautumisen, mielessäni se on pääsiäinen, vaikka af Heurlinin kirjoituksessa tarkennetaan eri laskentakaavoja. Tunnen kristillisen pääsiäisen ja maallisen pääsiäiskukko, suklaamuna- virpomis ja Amerikassa kuulemma tärkeän pääsiäispupu-pääsiäisen.
Munat ja lintu -myytit liitän keväänä saapuviin muuttolintuarmadoihin. Juutalaiset juhlivat pääsiäisenä selviämistään Egyptin faaraon vallan alta. Kuin juutalaiset, varmaan pakon edessä ja lopullisesti, katoavat Niilin pääskyt polttavan helteen alta jonnekin, ilmestyäkseen kesäkuuksi Suomeen.
Kesäkuussa Suomen päivä pitenee, kuten eri määrissä muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla. Tottakai uskonto nappaa siitä itselleen erilaisilla myyteillä, joissa on opettavia tarinoita esimerkiksi nuorrten naisten tanssin voimasta.
Maallisessa elämässä juhannuskoivu korvaa joulukuusen. Lehtipuun kertakäyttölehdet ovat jotain muuta kuin havupuun pistävät neulaset.
Sitten tulee sadonkorjuun 9. kuukausi, jolloin ei ole mitään suurta juhlan aihetta, ainakaan normaaleilla yhteiskunnan tukipylväillä, palkkaa vaan vedetäään ja rokotetaan systeemiä sekä älyköyhempiä. Muuttolinnut kyllästyvät, kun päivän lehti kellastuu, tulee kylmä tuuli, joka kutsuu etelän aurinkoon.
Koitan opiskella vielä sitä tekstiä. Eräs huomaamani, vaan ei ymmärtämäni asia, on kevät-syys -tasauspäivien eri määrä syys-kevättasauspäivien väliin.
Hyvä teksti, joka innostaa...
Terv. Veikko Timonen
Af Heurlin on viisas. Koitan kääntyä hänen puoleensa kysymyksellä auringon noususta ja laskusta:
Poista1642 poismennyt Galilei todisti planeetta Telluksen pyörivän lähimmän tähden, Auringoksi sanotun, ympärillä.
Ongelmani on siis, jos olisin töissä, pomo sanoo, että auringonnoususta 15 minuutin jälkeen olet töissä. Jos haluaisin pitää työpaikkani, en sanoisi, että ei aurinko nouse, eikä maapallo laske.
Eli kun "nousu" on hyväksytty termi, on se myös Yle:ssä sovittu (epäluotettavan luuloni mukaan) käytössä olevaksi ilmaisuksi.
Syitä mahdollisia: a. Kun sivistyskieli englanti ja viisaat ruotsalaiset näin sanovat. Esímerkiksi Hemingway'n The sun also rises/Ja aurinko nousee. Tosin Wikipedian mukaan kirjailija halusi itse sille nimeä FIESTA!. 1926 vuonna.
b. Metsälkansa suomalaisten "eurooppalaistaminen".
c. Kun uskonto vaatii auktoriteettia, niin aurinko luotiin, planeetat luotiin. Kopioin Wikipediaa.
Pääartikkeli: Galileo Galilein tapaus
Cristiano Bantin maalaus vuodelta 1857 Galileon inkvisition kohtaamisesta.
Raamatun Psalmeissa 93:1; 96:10; 104:5, Ensimmäisessä aikakirjassa 16:30 ja Saarnaajan kirjassa 1:4,5 on kohtia, joiden voidaan tulkita kertovan lujasta ja pysyvästä Maan paikasta. Galilei oli kuitenkin aurinkokeskisen maailmankuvan kannattaja ja väitti, että se ei ole Raamatun sanaa vastaan. Hän otti Augustinuksen kannan, jonka mukaan kaikkea ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, erityisesti kun kyseessä on runo- ja laulukirja kuten Psalmit.
Kopioinnin loppu.
Pääkysymykseni, jonka koitan kysyä: Miten päivänkoitto ilmaistaan pääsivistytskielillä, aikana jolloin satelliitit mahdollistavat hienoja viestintäkanavia yms?
Kalevalasta löysin vain päivä koittaa, aamunkoitto yms termejä.
Sitten jälleen internetistä Jean Sibelius: Opus 26, Finlandia -hymnin alkua:
Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois'.
Onko totuuden puhuminen suomeksi liian juhlavaa?
Terveisin Veikko Timonen