Wrede af Elimä -aatelissukuun kuuluneeseen, Vaasan läänin kuvernööri Carl Gustaf sekä hänen puolisonsa Eleonora Wreden perheeseen syntyi kaikkiaan yksitoista lasta, joista Mathilda oli nuorimmainen. Eleonora Wrede kuoli Mathildan ollessa vasta 9 kuukauden ikäinen ja näin Mathildan hoito ja kasvatus jäi lastenhoitajan sekä vanhemman sisaren harteille.
Koulunkäynnin Mathilda aloitti seitsevuotiaana Vaasassa ja päätti sen Haminan tyttöpensionaatissa viidentoista ikäisenä. Aatelistytön elämä oli suojattua mutta usein yksitoikkoista ja pian Mathilda ajautui uskonnollisen etsinnän piiriin. Herätyksensä jälkeen Mathilda kiinnostui jo alle kaksikymmenvuotiaana vankien elämänoloista ja aloitti evankelioimistyön heidän parissaan monista estelyistä huolimatta.
Myöhemmällä iällään Mathilda Wrede kiinnostui yhä enemmän myös vankien sosiaalista oloista, joka sittemmin aiheutti levottumuutta viranomaisissa johtaen määräykseen, ettei Mathilda enää saanut tavata vankeja kahdenkesken. Kuuluisin vanki Mathildan uralla oli epäilemättä hurja puukkojunkkari ja monenkertainen murhamies Matti Haapoja.
Wreden työ oli uraauurtavaa maamme vankeinhoidon hitaasti edistyessä alkukantaisesta varastoinnista kohti humaanimpeja käytäntöjä. Mathilda siirtyi toisiin maisemiin joulukuussa 1928.
Tekstit
8.3. 1864 Mathilda Wreden on nyt kuluinut 150 vuotta. Hänen nimipäivänsä sattui samalle viikolle kuin Klubin Mathilda Wrede-ilta. Onnistuneesti Markku af Heurlin oli avauksen ajoituksen keksinyt! Kyseessä oli "kaunotar ja pedot" asetelma: aatelisneito ottaa elämäntehtäväkseen huolehtia Suomen suuriruhtinaskunnan rangaistusvangeista mennen henkilökohtaisiin kontakteihin. Mathilda W. jäi henkilökohtaisesti naimattomaksi. Esitelmän apuna olleen kirjan kuvituksessa oli erään kaksi kertaa turhaan kosineen aatelisen kuva: Viipurin aatelia edustava Paul von Nicolay: (Copy paste:) http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3568/ (linkki voi vaatia kirjautumisen). Paul v. N. jäi kirjan kuvatekstin mukaan naimattomaksi. Hänen esi-isänsä keräsi Kansalliskirjaston kuuluisan Monrepos-kokoelman: (Anteeksi nyt copy/paste Kansalliskirjaston tiedoista:) Viipurissa sijaitsevan Monrepos´n kartanon kirjasto lahjoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana 1916 Helsingin yliopistolle. Kirjaston alkuperäisestä
VastaaPoista9 000 niteestä Helsinkiin siirrettiin 8 000 nidettä.
Monrepos´n kirjaston perustaja, strassburgilaissyntyinen kirjailija Ludwig Heinrich von Nicolay (1737-1820), Eli Mathilda oli vankien auttajan toimen ohella myös kansainvälinen "maailmannainen". Kerran työpaikkani järjesti virkistysmatkan Hämeen linnaan. Siellä on myös Vankilamuseo. Siitä jäi mieleen sellien pieni koko ja amfiteatterimaisesti järjestettyjen sellikerrosten keskikäytävällä lainehtiva pohjavesi. Tuli mieleen, että ennen keskuslämmitystä on siellä voinut olla todella kylmä. Museossa oli tsaarinaikainen reilun metrin mittainen puinen avainveistos. Avain taitaa nykyäänkin olla laitoksen virkailijoiden symboli. Kerran olin Suomenlinnassa syksyllä. Näin opastaulun "Työsiirtola - Arbetskoloni". En mennyt sen alueelle. Kansakouluikäisenä Helsingissä oli vielä "Siirtomaatavarakauppoja ruotsiksi Kolonivaruboden". (Banaanit, appelsiinit, viinirypäleet.) Markun mukaan Suomen rikoslaki oli M. Wreden aikaan suhteellisen humaani esimerkiksi Englantiin verrattuna. Tosin Englanti siirsi Australiaan ym. siirtomaihin tahtomansa määrän alaluokkaa. Venäjän siirtomaina toimi Siperia, jonne monet Suomen vangeista siirrettiin "parantumaan tai sosiaallistumaan". Terveisin ja kiitoksin Veikko Timonen ja toivon mukaan jotain ajatusjyvää jäi "kaaliini" itämään...
Lommenttini alussa sanan "Wreden" jälkeen pitäisi olla "syntymästä". Siirtomaakauppa, no sivuasia, vaan kuvallinen linkki:http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/siirtomaatavarakauppa/ser0104922#contentwrapper (linkin loppu). Terveisin Veikko Timonen.
VastaaPoista