Klubi 4.5. klo 18.00: Jari Ehrnrooth: Vapauden fundamentti

Keskiviikkona 4.5. saamme vieraaksemme valtiotieteen tohtori, kirjailija Jari Ehrnroothin. Hänen avauspuheenvuoronsa otsikkona on Vapauden fundamentti ja Ehrnrooth luonnehtii teemaansa seuraavasti: 

"Liberaalin ajattelun lähtökohdissa vapaus on nähty tasa-arvoisiksi luotujen, luonnostaan hyvien ja rationaalisten ihmisten alkuperäisenä oikeutena, joka kuuluu heille niin kuin oikeus elämään, terveyteen ja omaisuuteen (Locke). Perustuslaillisena kantamuotona voidaan pitää Thomas Jeffersonin laatimaa Yhdysvaltain itsenäisyydenjulistusta vuodelta 1776: Luoja on antanut kaikille ihmisille luovuttamattomia oikeuksia, joihin kuuluvat elämä, vapaus ja pyrkimys onneen.

Jefferson tuumaa

Saman fundamentin valaa - hieman toisin - Suomen vuoden 2000 perustuslaki: Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Jos jotakin turvataan, voidaan kysyä, onko se syntynyt jo ennen lakia? Missä ja minkä tai kenen toimesta?
Kohtaamme mahdollisen paradoksin: edellyttääkö moderni kansanvaltainen hallitusmuoto yksilön syntyperäisenluonnollisen vapauden, jonka olemassaolon moderni tieteellinen järjen käyttö yhä perustellummin kiistää? Voidaan todeta, että luonnon kausaalisen välttämättömyyden (ei vapautta) ja moraalisen tahdon vapauden (eettisen subjektin välttämätön edellytys) välinen ristiriita on ratkaisematon (Kant) tai sitten ratkaisuna on tietoisuus (vapaa fysikaalisesta kausaliteetista). Mutta varmoja voimme olla siitä, että luonnossa ei ole vapautta. Nietzschen sanoin moraalisia tosiasioita ei ole. Vapaus ja moraali jäävät yksin ihmisen tietoisuuden, itsensä kehittämisen ja kulttuurievoluution varaan.
Onko luonnollisen vapauden perustuslaillinen fundamentti modernin yhteiskunnan ongelmien lähde? Selittääkö se myös hyvinvointi-yhteiskunnan kriisin? Onko vastuullisen vapauden askel yhä ottamatta ja onko sen ottaminen mahdollisuuksiemme piirissä?"
_  _  _

VTT Jari Ehrnrooth on kirjailija sekä kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on 1990-luvun alusta alkaen julkaissut useita kauno- ja tietokirjallisia teoksia. Hänelle on myönnetty mm. Kalevi Jäntin tunnustuspalkinto, Valopilkku-palkinto ja Suomen Akatemian tunnustuspalkinto.

Alustaja
Kuva: Hans von Schantz

Ehrnrooth väitteli vuonna 1992 valtiotieteen tohtoriksi tutkimuksellaan Sanan vallassa, vihan voimalla. Sosialistiset vallankumousopit ja niiden vaikutus Suomen työväenliikkeessä 1905–1914 (Helsingin yliopisto. Historiallisia tutkimuksia 167. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1992). Hänen uusi teoksensa Hyvintoimintayhteiskunta (Kirjapaja) ilmestyy heinäkuussa 2016.

Terveituloa

In memoriam Lauri Rauhala: 13.9.1914 - 5.4.2016

Psykologi, filosofi, emeritusprofessori Lauri Rauhala kuoli 5. huhtikuuta 2016 Helsingissä.

Rauhala oli syntynyt 13. syyskuuta 1914 Sievissä muutamia viikkoja ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Hän syntyi paikkakunnalla, joka oli tunnettu hengellisistä herätysliikkeistä, körttiläisyydestä ja vanhoillislestadiolaisuudesta sekä suurista perheistä. Lauri oli 11-lapsisen perheen nuorin. Hänen kasvattajinaan olivat vanhimmat sisarukset. Perheen lapset kasvoivat körttiläisessä hengessä. Hän aloitti nelivuotisen kansakoulun vuonna 1921.

Lauri 2013. Kuva H.Vuorila

Rauhala hyväksyttiin 18-vuotiaana Kajaanin seminaariin viisivuotiseen kansakoulunopettajien koulutukseen. Kajaanissa hän sai ensimmäisen kosketuksen ihmistieteisiin, kasvatustieteisiin, psykologiaan ja filosofiaan. Valmistumisen jälkeen vuonna 1939 Rauhala toimi kolme viikkoa opettajana Oulussa. Opettajan ura katkesi, kun suomalaiset miehet kutsuttiin talvisotaan. Asemasotavaiheessa hän tentti kasvatustieteen arvosanoja Helsingin yliopistoon J.A.Hollolle. Syyskuussa 1944 30-vuotias Rauhala palasi siviiliin.

Rauhala osallistui sodan jälkeen Eino Kailan filosofian historian ja Platonin filosofiaan keskittyville luennoille. Filosofian hän koki kutsumuksekseen, mutta valitsi työllistymisen vuoksi pääaineekseen psykologian, jota hän opiskeli Kailan oppilaiden Kai von Fieandtin ja Arvo Lehtovaaran johdolla. Rauhalan pro gradu työn toinen tarkastaja oli Erik Ahlman, jonka ajattelulla oli myöhemmin suuri vaikutus Rauhalaan. Hän solmi avioliiton Esteri Kankaanpään kanssa.

Rauhala aloitti psykologin työt Sipoossa Nikkilän mielisairaalassa. Kokemukset sairaalapsykologin työssä saivat aikaan oivalluksen, jota Rauhala kutsuu ”Nikkilän herätykseksi”. Mielen häiriöistä kärsivien potilaiden luokitus edeltä määrättyihin tautiluokituksiin on väärä lähestymistapa mielen häiriöihin. Rauhalan mukaan jokainen ihminen on omassa ainutkertaisessa tilanteessaan, joka pitää huomioida auttamistyössä.

Freudin psykoanalyyttinen teoria sai keskeisen aseman Rauhalan ajattelussa. Myöhemmin hän sai kosketuksen fenomenologiaan Carl Gustav Jungin syvyyspsykologian välityksellä. Rauhalan kirjallisen työn avaus oli vuonna 1961 ilmestynyt Mitä psykoterapia on ja kuka sitä tekee? Fenomenologista lähestymistapaa hän tarkastelee jungilaisessa viitekehyksessä.

Kirjan ilmestymisen jälkeen hän puhui eräässä tilaisuudessa Jungin syvyyspsykologian lähtökohdista. Tilaisuuden jälkeen Sven Krohn tuli hänen puheilleen sanoen esitelmän olleen ”lähes puhdasta fenomenologiaa” ja ehdotti Rauhalaa tekemään siitä väitöskirjan. Näin Rauhalan tie Jungista siirtyi Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin filosofioihin. Hän kuului Turussa Krohnin fenomenologis-hermeneuttiseen filosofian piiriin.

Rauhalan väitöskirja Intentionality and the Problem of the Unconscious valmistui vuonna 1969. Krohn toimi vastaväittäjänä. Rauhala haki Turun yliopiston filosofian professuuria, mutta valituksi tuli Juhani Pietarinen. Myöhemmin Rauhala näki tämän myönteisenä asiana, sillä hän välttyi hallinnollisesta vastuusta ja vapautui akateemisista julkaisupaineista. Vuodesta 1970 lähtien hän oli filosofian dosentti Turun yliopistossa. Vuosina 1976-1980 hän oli soveltavan psykologian professorina Helsingissä. Vuonna 1994 Rauhala vihittiin Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Vuonna 1998 hän sai psykologian emeritusprofessorin arvon.

Hänen 1960-luvulla alkanut kirjallinen uransa jatkui aina 2000-luvulle saakka. Rauhala jäi eläkkeelle vuonna 1981, jonka jälkeen hänen tärkeimmät kirjoituksena ovat syntyneet. Hän oli kysytty luennoitsija erilaisissa tilaisuuksissa ja aktiivinen osallistuja monissa seminaareissa.

Filosofiklubi Helsingissä aloitti syyskautensa toiminnan keskiviikkona 10.9.2014 järjestämällä symposiumin kunnioittaakseen Rauhalan 100-vuotista elämäntyötä. Päivää myöhemmin torstaina 11.9.2014 Lapin yliopisto Rovaniemellä järjesti juhlaseminaarin Lauri Rauhala 100 vuotta. Juhlaseminaarin pääluennoista on koottu kirja (Linkki teokseen kirjoituksen lopussa). Lauri Rauhala itse ei päässyt tilaisuuteen vaan lähetti poikansa Eero Rauhalan välityksellä oman tervehdyksensä, jonka osallistujille välitti juhlaseminaarin pääpromoottori ja puheenjohtaja PsT professori Juha Perttula.

Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologisen filosofian mielenkiinto tiivistyy kysymyksiin, ”Mitä on ihminen”? ja ”Miten ihminen on olemassa tajunnallisena ja kehollisena suhteessa maailmaan?” Näitä kysymyksiä hän on tutkinut reilusti yli puolivuosisataa. Tajunnallisuuden erikoisluonne ja asema ihmisen olemassaolossa sekä maailman jäsentämisessä ovat olleet Rauhalan filosofian keskiössä 1950-luvun alusta alkaen. Hän on kuutisenkymmentä vuotta esittänyt ja yrittänyt perustella, että tajunnallisia ilmiöitä ei voida palauttaa luonnontieteen ilmiöiksi.

Rauhalan situationaalinen säätöpiiri nähdään hänen ehkä tärkeimpänä käsitteellisenä innovaationa. Sillä viitataan tapoihin, joilla ihmisen eri olemispuolet säätelevät toisiaan ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Nämä ihmisen olemispuolet ovat kehollisuus, tajunnallisuus ja elämäntilanteisuus (situationaalisuus). Situationaalisen säätöpiirin käsite on yksi ratkaisuehdotus mind-body –ongelmalle, koska siinä jyrkkä irrallisuus ihmisen eri olemispuolten väliltä poistuu. Situationaalisen säätöpiirin käsite esiintyy Rauhalan artikkeleissa jo vuonna 1973. Vuonna 1974 hän kirjoittaa enemmän situationaalisen säätöpiirin käsitteestä psykoterapian näkökulmasta.

Lauri Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologinen filosofia voidaan sijoittaa suomalaisen filosofisen antropologian jatkumoon Erik Ahlmanin ja Sven Kronin kanssa. Filosofisen antropologian keskeinen kysymys on ”Mikä ihminen on?”. Rauhala kutsuu Ahlmania ja Krohnia hengen suurmestareiksi. Hän suhtautui varauksellisesti Krohnin teosofisiin ja parapsykologisiin ajatuksiin. Rauhalan mukaan ihminen on todellistunut ainakin materiana, orgaanisena tapahtumisena ja tajunnallisuutena.

Rauhalan holistista ihmiskäsitystä on sovellettu empiirisen kokemuksen tutkimuksessa monilla eri tieteenaloilla ja erityistieteissä. Yli puolet holistisen ihmiskäsityksen sovelluksista liittyy kasvatustieteisiin tai sen lähitieteisiin: didaktiikka, ammattikasvatus, kasvatuspsykologia, kasvatusfilosofia. Muita sovelluksia löytyy muun muassa hoito- ja terveystieteiden aloilta.

Heikki Vuorila

http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62321/Kokemuksen_tutkimus_V_verkkoversio_pdfa.pdf?sequence=5

Klubi ke 20.4.2016 prof. emerita Riitta Nikula: Rakennussuojelun käsitteiden problematiikkaa

Keskiviikkona 20.4. saamme vieraaksemme prof. emerita Riitta Nikulan, joka käsittele rakennussuojelun problematiikkaa. 

Nikula luonnehtii teemaansa seuraavasti:

"Rakennetun ympäristön suojelua säätelee rakennussuojelulaki ja asemakaavalaki. Ylin asiantuntijaviranomainen on Museovirasto, alueellinen asiantuntemus on vaihdellen delegoitu kaupunkien museoille.

Käsitys alueiden ja yksittäisten kohteiden arvosta perustuu tutkimuksessa selvitettyjen ja inventoinneissa, rakennusselvityksissä ja viime kädessä viranomaisten lausunnoissa kirjoitettuihin arvoihin.

Ongelma kiteytyy siihen, että argumentoinnin arvot jakautuvat käsitteellisesti kahteen luokkaan:

1) historialliset arvot perustuvat kohteen fyysisten ominaisuuksien yksiselitteisiin ominaisuuksiin (paikka, funktio, ikä, materiaalit, rakenteet),
2) esteettiset arvot perustuvat yksilön havainnon pohjalta tehtyyn analyysiin kohteen ominaisuuksista.

Rakennussuojelukiistan ydin on usein se, että suojelua vaativa perustelee ratkaisua kohteen korkealla iällä, vastustaja pitää kohdetta niin rumana, että se on syytä purkaa.

Tyylin käsite taidehistorian pitkän tutkimusperinteen ytimessä on kätkenyt arvoproblematiikan vaikeaksi avata keskustelussa. Tyylihistoriallisella luokittelulla yksilöllinen kohde paketoidaan jonkun tyylin merkittäväksi tai kehnoksi edustajaksi."

. . . .

Töölöä ilmasta

Riitta Nikula väitteli v. 1981 Helsingin Töölön arkkitehtuurista. 1985 – 1990 Nikula johti taidehistorian naistutkimusprojektia, vuosina 1988 – 94 hän oli Suomen rakennustaiteen museon tutkimuspäällikkö ja 1994 – 2007 Helsingin yliopiston taidehistorian professori. Riitta Nikula sai 2015 Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän tietokirjapalkinnon.

Nikulan kirjallisesta tuotannosta mainittakoon mm Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat (Otava 1993), Suomen arkkitehtuurin ääriviivat (Otava 2005) sekä Suomalainen rivitalo, työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi (SKS 2014)

Tervetuloa

Klubi ke 6.4. klo 18.00: Pertti Seppälä: Wang Wei ja Kiinan erakkokulttuuri

Istun yksin hämärässä bambulehdossa,/ näppäilen luuttuani ja hyräilen pitkään./ Kukaan ei tiedä että majailen/ tässä syrjäisessä metsikossä,/ kun kirkas kuu valaisee kaiken. (Wang Wei)

Keskiviikkona 6.4. saamme vieraaksemme sinologi Pertti Seppälän, jonka hieno suomennosvalikoima Wang Wein runoutta ilmestyi viime vuonna. Ohessa Seppälä valaisee asiaa:

Tang-kaudella (618-907) elänyt Wang Wei (701-761) on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja arvostetuimmista kiinalaisista runoilijoista. Wang oli paitsi herkkäsiveltiminen runoilija myös tunnettu maisemamaalari, muusikko ja valtion virkamies. Monitaitaja.

Wang Wei toimi koko aikuiselämänsä ajan Kiinan keisarillisen hallinnon virkamiehenä. Viimeisinä elinvuosinaan hänet nimitettiin Tang-dynastian varapääministeriksi.

Wang Wei oli runoilijana parhaimmillan luonto- ja maisemarunoilijana. Hänen erakkorunoissaan on vahvoja vaikutteita taolaisesta filosofiasta ja chan-buddhalaisuudesta (jap. zen). Wang Wei vietti koko aikuiselämänsä ajan eräänlaista osa-aikaerakon elämää: välillä virassa, välillä taas erakkona vuorilla.

Wang Wein aikoihin tultaessa arvostetulla kiinalaisella erakkokulttuurilla oli jo takanaan yli tuhannen vuoden moni-ilmeinen historia. Kiinalainen erakkokulttuuri eroaa merkittävästi länsimaisesta serkustaan. Klubin esitelmässä tarkoitukseni on puhua Wang Wein erakkorunoista ja -filosofiasta sekä sijoittaa hänet kiinalaisen erakkokulttuurin jatkumolle. Esittelen kuulijoille myös kiinalaisen erakkotypologian perusteet! Puhumme myös Kiinan nykyerakoista. Ja länsimaisesta ja japanilaisesta nykyerakkoilusta.

Suomennosvalikoimani Wang Wei: Vuorten sini. Wang Wein valitut runot ilmestyi Basam Booksin kustantamana marraskuussa 2015. Kirjaa on saatavissa ainakin Akateemisesta ja netistä.

Klubi ke 23.3. klo 18.00: Sam Inkinen: Aikalaisdiagnoosi - nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma

Keskiviikkona 23.3.2016 saamme vieraaksemme taiteen tohtori Sam Inkisen. Inkisen teemana on Aikalaisdiagnoosi – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? jossa hän tekee havaintoja 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ajan hengestä

Axel

”Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”

– kreivi, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (1583–1654)

Aika ja ajan henki? Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet? Mediayhteiskunta ja kommunikaation ekstaasi?

Viime vuosina on käyty runsaasti keskustelua muun muassa globalisaation, digitalisaation ja uuden mediateknologian ympärillä. On korostettu käynnissä olevan murroksen määrällisiä ja laadullisia ulottuvuuksia. On esitetty rohkeita fantasioita ja mieltä kiihottavia utopioita – toisaalta myös negatiivisia uhkakuvia ja synkkiä dystopioita.

Teknokratian ja byrokratian ohella demokratiaa, valistuksen perinnettä ja älykästä keskustelua uhkaa oklokratia – massan ja rahvaan valta. Proaktiivinen ”tulevaisuuden keksiminen” sekä hedelmällinen dialogi erilaisten kulttuurien, ideologioiden ja maailmankatsomusten välillä ovatkin aikalaishaasteista tärkeimpiä.

Millaisia ”potilaita” ovat elämystalous, informaatioyhteiskunta ja (post)moderni tilanne kulttuurifilosofisen tarkastelun ja kriittisen aikalaisdiagnoosin kannalta? Millainen on – filosofi ja kielitieteilijä Erik Ahlmanin (1892–1952) hengessä arvioituna – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? Millaisia ovat 1900-luvun lopun vuosikymmenten ja oman aikamme keskeiset Zeitgeist-virtaukset?

Selvyyttä kohti? Optimismin ja pessimismin ohella aikalaiskeskustelussa esiintyy ilahduttavasti myös meliorismi: maailmankatsomus ja elämänasenne, jossa valmistaudutaan ponnistelemaan hyvän puolesta pahaa ja kielteistä kehitystä vastaan.

On myös nähtävissä, että nykykeskustelussa esiintyvien käsitteiden ja teemojen taustalla vaikuttavat pitkälti vanhat, historialliset ideat. Globaalissa, digitaalisessa media- ja informaatioajassa todentuviksi väitetyt vallankumoukset, transformaatiot ja harppaukset paljastuvat usein sekä todellisiksi, aikalaisia hämmentäviksi murroksiksi että epärealistisiksi unelmiksi ja utopioiksi.

Aikalaisdiagnoosinkin yhteydessä on syytä  muistuttaa filosofi, psykologi, kulttuurivaikuttaja Eino Kailaa (1890–1958) mukaillen sivistyksen olevan sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Toisaalta kysymys on ihmiselle ja ihmiskulttuurille luonteenomaisista mentaliteettieroista: toiset kokevat pienentyvän, monikulttuurisen planeetan (mcluhanilainen maailmankylä, ”global village”) ja kehittyneen digitaaliteknologian merkityksen syvällisemmin ja konkreettisemmin kuin toiset.

Sam Inkinen (s. 1970) on tohtoriksi vuonna 2000 väitellyt media- ja kulttuurintutkija, kirjailija, semiootikko, filosofi, mystikko, visionääri, taiteilija ja kuraattori. Inkisen intohimon erityisinä kohteina ovat ikuisuuskysymysten lisäksi aikalaisdiagnoosi, kulttuurihistoria, avantgarde-ilmiöt sekä tulevaisuuden hahmottaminen.

Sam Inkisen väitöskirja Teknokokemus ja Zeitgeist. Digitaalisen mediakulttuurin yhteisöjä, utopioita ja avantgarde-virtauksia(2000), keskittyi uuden mediateknologian, informaatioyhteiskunnan ja digitaalisen kulttuurin ilmiökentän tarkasteluun. Hän on toimittanut yksin ja kollegojensa kanssa lukuisia tieteellisiä ja populaareja teoksia. Näistä tärkeimpiä ovat Walter de Gruyter -kustantamolle toimitettu antologiaMediapolis. Aspects of Texts, Hypertexts and Multimedial Communication (1999) sekä teossarjat Mediatieteen kysymyksiä(1998–2001) ja The Integrated Media Machine (1999–2005). Esimerkkejä Inkisen uudemmasta kirjallisesta tuotannosta ovat mm. Minne matka luova talous? (2006), Understanding Innovation Dynamics (2009), Sanoja ja tekoja (2011) sekä

Kameleonttikuluttajan paluu (2015).

Tutkijan, visionäärin ja aikalaistarkkailijan roolissa Inkinen on kirjoittanut runsaasti myös populaarimpia esseitä ja tekstejä, toiminut kolumnistina eri medioissa sekä luennoinut ja osallistunut aikalaiskeskusteluihin niin fyysisessä maailmassa kuin digitaalisessa ”kybertilassa”.

Tervetuloa

Kevätpäiväntasaus 2016

KEVÄTPÄIVÄN TASAUS ON PALMUSUNNUNTAINA 20.3. KLO 6.30

Karkausvuosi toi yhden lisäpäivän helmikuuhun, ja sen vuoksi kevätpäivän tasaus on tänä vuonna 20.3. kello 6.30. Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy taivaanpallolla eteläiseltä pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja päivä on kaikkialla maailmassa periaatteessa samanpituinen eli auringonnousun- ja laskun määritelmästä johtuen hieman yli 12 tuntia. Helsingissä aurinko nousee klo 6.21 ja laskee 18.36. Helsinki on 5 astetta lännempänä kuin Itä-Euroopan aikavyöhykkeen keskimeridiaani 30 astetta itäistä leveyttä, ja siksi aurinko laskee hieman myöhemmin.

Kevätpäiväntasauksena aurinko sirtyy Oinaan merkkiin, ja sen deklinaatio = 0 asteatta ja rektasensio (pituuspiiri taivaanpallolla) 0 tunita. Tähtitaivaalla aurinko on Kalojen tähtikuviossa.
 

Kevätpäivän tasaus on yleensä 21.3. Kirkollisessa pääsiäisen eli pääsiäispäivän määrittelyssä kevätpäivän tasaus on aina määritelty 21.3. Täysikuu on keskiviikkona 23.3., Akselin päivänä. Pääsiäinen sitä seuraavana sunnuntaina eli tänä vuonna 27.3.

Kevätpäivän tasauksen aikaan liittyy yksi kirkollinen juhlapyhä. Marian ilmestyspäivä, joka periaatteessa on 25.3., mutta käytännössä 22. – 28 maaliskuuta välinen sunnuntai- Tänä vuonna 25.3. on pitkäperjantai tai ortodoksisessa kirkossa Suuri perjantai. Kun Palmusunnuntai on 20.3., niin Marian ilmestyspäivää juhlittiin viikkoa aiemmin, eli se oli sunnuntaina 13.3.

20. maaliskuuta on Marian isän Joakimin, Kimin ja Jaakkiman päivä.

Filosofiaa Kansalliskirjastossa, musiikia Tuomiokirkossa

Georg Henrik von Wrightin filosofiaa

Vastikään avatussa Kansalliskirjastossa, eli klingeläisittäin Helsingin yliopiston kirjastossa, on esillä G.H. von Wrightin juhlanäyttely sekä siihen liittyvä filosofi Ilkka Niiniluodon suunnittelema luentosarja.

Sarjassa seuraavana:

16.3. klo/17.00: 
Dosentti Nora Hämäläinen: Hyve-etiikka sekä prof. Matti Sintonen: Selittäminen ja ymmärtäminen

6.4. klo 17.00:
FT Antti Kuusela: Mielen filosofia sekä FT Bernt Österman: Wittgenstein (på svenska)

13.4. klo 17.00:
Dosentti Thomas Wallgren: Aikalaiskritiikki sekä prof. emeritus Ilkka Niiniluoto: G. H. von Wright ajattelijana ja julistajana.

________________________

Eero Hämeenniemen, J.S.Bachin sekä Franz Biberin musiikkia 

Paikka ja aika: Helsingin tuomiokirkko, 18.03.2016 klo 19:00

Eero Hämeenniemi: Lux et Tenebrae, kantaesitys

J.S. Bach: Brandenburgilaiset konsertot 4. ja 5.
Franz Biberin sonaatteja

Erica Back, mezzosopraano
Jaakko Kortekangas, baritoni
Sibelius-Akatemian barokkiorkesteri
Key Ensemble
Johtaa Teemu Honkanen
Valosuunnittelu: Otso Vartiainen

Liput: 20/15 €, 7,50 € (opiskelijat)