Matti Hyryläinen: Uusi yhteiskuntajärjestelmä

Otteita Matti Hyryläisen teoksesta Uusi yhteiskuntajärjestelmä:

Viime vuosikymmeninä on syntynyt aivan uusi kirjallisuuden muoto, jota voitaisiin sanoa eloonjäämiskirjallisuudeksi. Se käsittää Rooman klubin papereista lähtien (The Limits to Growth, 1972) lukuisia kirjoja, joissa esitetään vakuuttavia seikkoja näkemyksen puolesta, jonka mukaan nykyisellä maailmanmenolla joko yhteiskunnat ajautuvat niin pahoihin sotiin tai luonto tuhoutuu niin lopullisesti, että ihmiskunta häviää maan päältä.

Maailman poliittiset ja taloudelliset ongelmat ovat samoja kuin ennenkin. Aseita tuotetaan ja käytetään entiseen tahtiin. Luonnon kuormitusta ei ole pystytty vähentämään. Yleisen vaurauden kasvusta huolimatta köyhien määrä lisääntyy.

Kun kalat hupenevat meristä, säädetään kalastuskiintiöitä, vaikka tiedetään sen suosivan suurkalastajia ja aiheuttavan työttömyyttä pienempien keskuudessa. Kun maaöljyn tuotanto uhkaa vähetä, lisätään kasviperäisten öljyjen tuotantoa, vaikka tiedetään sen nostavan ruuan hintaa. Kun rikkaiden talous uhkaa lamaantua liialliseen lainanantoon, annetaan heilee lisää lainaa. Kun demokraattiset yhteiskunnat uhkaavat sortua epädemokraattisten käytäntöjen seurauksena, vaaditaan vahvempaa johtajuutta, diktatorisempaa hallintoa.

Kaikilla edelläkuvatuilla ongelmilla on yhteinen ideologinen perusta: kasva ja valtaa –ideologia. 

Lue samantien koko kirja:

Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Julian Reidin pohdintoja länsimaisen kulttuurimuodon tilasta ja tulevaisuudesta Kide-lehden numerossa 4/2012

Lapin yliopiston Kide-lehden toimittaja Marjo Laukkanen on haastatellut kansainvälisten suhteiden professori  Julian Reidiä liberaalin länsimaisen kulttuurin tilasta ja tulevaisuudesta. Julkaisemme tekstin ohessa.  Reidin provokatoriset näkemykset asiain tiloista saattavat ällistyttää monia etelän yliopistollisten medioiden aneemiseen konformismiin tuuditttautuneita lukijoita joten on suositeltavaa istua ensin alas.

Professori Reid johtaa myös Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta Governing Life Globally: the Biopolitics of Development and Security (2009 - 2012). Tutkimuksen lähtökohtana on kehitysavun muutos valtioiden moraalisesta velvollisuudesta ulkopolitiikan välineeksi. Reidin mukaan hanke on osoittanut, kuinka ongelmallinen on kehitysavussa tapahtunut muutos ihmisten turvaamisesta koko biosfäärin turvaamiseen eli vaatimukseen kestävästä kehityksestä. Reidin mukaan kestävällä kehityksellä ei ole mitään tekemistä ympäristön- tai luonnonsuojelun kanssa, vaan sen tarkoitus on turvata talouden ja politiikan uusliberaalit järjestelmät.
......................................

Marjo Laukkanen:  Länsimaisen ylivallan kuolonkorina

Liberaali länsimainen kulttuuri on kuolemassa ja tulevaisuus on jossain sen ulkopuolella. Olennaista ei ole kysyä, missa muutos tapahtuu vaan miten ja kenen toimesta. Näin uskoo professori Julian Reid, jonka mukaan sodat eivät lopu sotimalla vaikka meille niin vakuutetaan.

Jokainen sota on se viimeinen, jonka jälkeen koittaa vihdoin rauha. Paitsi ettei koita. Tästä paradoksista on kiinnostunut kansainvälisten suhteiden professori Julian Reid, joka on paneutunut monipuolisesti sodan biopolitiikkaan eli elämän politiikkaan.

- Sota on poliittista ja rauha ideologista, Reid määrittelee

Arkiston löytöjä - Markku af Heurlin Pertti Lindforsista

Auroran ikkuna

Äskettäin sain postia Eero "Musta Epro" Hankosen pojalta Paulilta - runsaasti Hankosen tallenteita vuosina 1994 - 1996 Aleksanterinkadulla, Balderin talossa virkeästi eläneeltä Aurora-klubilta. Klubilla pääosin taiteilijoista sekä muusikoista koostunut porukka eli ajoittain sanoisinko huomattavan vauhdikasta elämää. Klubilla oli taidenäyttelyiden ja konserttien ohella myös mittavaa asiaohjelmaa. Vuodenvaihteessa 1994-95 klubille saatiin vieraaksi filosofi Pertti Lande Lindfors, jonka kuva vierailun ajalta tuli myös postissa.

Lindfors Aurora-klubilla n.1995

  Parikymmentä vuotta aikaisemmin 1970-luvun puolivälissä asustelin Markku af Heurlinin komiassa lukaaalissa Oikokadulla, joka tuolloin oli  monen ikimuistoisen ja merkittävän tilaisuuden näyttämönä. Muistelen Markun tuolloin toimineen Lindforsin väitöskirjan alustavana tarkastelijana ja ohessa saamme kuulla lisää tarkastelijamme huomioita ikimuistoisesta Landesta.
(JO)

PERTTI LINDFORS – HENKILÖKOHTAISIA MUISTOJA

Teoreettisen filosofian dosentti Pertti ”Lande” Lindfors kuoli 26.4.2007 80-vuoden iässä Sain kaksi päivää myöhemmin leskeltä ilmoituksen ja kutsun hautajaisiin viikkoa myöhemmin. Saattoväkeä krematoriokappelissa olikin paikalla alun kahdeksankymmentä henkeä. Harvaanpa sentään on viittä professoria saattamassa hautaan. Rehtori Niiniluoto isännöi toista tilaisuutta, joten hän vain lähetti kirjeen.

Hautajaisissa ihmisestä saa kuulla paljon. En tiennyt hänellä olevan tytär, lääkäri. Jotain kertoo ihmisestä sekin, että Satumaan sävelten saattamana hän sai lähteä kohti suurta tuntematonta.

uatajksiissa saa ihmsiesta ä tietää paöljHauta

Muistotilaisuudessa istuin sitten TKK:n radiotekniikan professorin Martti Tiurin kanssa samassa pöydässä yhdessä Dos. S. Albert Kivisen kanssa. Näin tutustuin tähän hyvin miellyttävään ihmiseen. Hän vuorostaan oli tutustunut Lindforsiin Tiedepoliittisessa yhdistyksessä. Kumpikin halusi pitää luonnontieteiden ja tekniikan puolta.

Lindfors oli syntynyt 12.1.1927 Oulussa. Erinäisten värikkäiden vaiheiden kautta hän päätyi Helsinkiin ja Norssiin, jossa selitti olevansa vain tällainen landelainen. Välitunnin jälkeen luokkatoveri keksikin sitten sopivan nimen luokan matematiikkanerolle: ”Siinähän meillä on oikea Landelöf” (Siis matemaatikko Ernst Lindelöfin mukaan).

Filosofian opintonsa Lindfors aloitti Eino Kailan aikana ja oli hänen lahjakkain oppilaansa. Toisena opintoalana oli biologia, erityisesti perinnöllisyystiede. Erityisenä ideana hänellä oli uuden tieteen, kybernetiikan ajatukset ja sovellutukset filosofiaan. Poikkeuksena lähinnä porvarillisissa yliopistopiireissä Lindfors oli aktiivinen kommunisti. (Oliko hän koskaan SKP:n jäsen, en tiedä) Lindfors jatkoi opintojaan logiikan suurvallassa Puolassa  – hän hallitsi täysin puolaa  -  sekä Itä-Berliinissä Georg Klausin johdolla. Klaus oli tuonut kybernetiikan Itä-Eurooppaan, jossa sitä vielä Stalinin aikana pidettiin porvarillisena valetieteenä.

Lisensiaatintutkinto valmistui nopeasti, mutta loistavasti alkaneet opinnot keskeytti sama doping-aine, joka monelle muullekin oli ollut kohtaloksi, alkoholi. Yliopiston kuppilassa lisensiaatti Lindforsin rähjäinen hahmo ja terävät sanat olivat käsite. Ja tällaisena häneen tutustuin, taisi olla vielä lukioaikanani Filosofisessa yhdistyksessä tai yhdistyksen järjestämässä Tampereen marxilaisen filosofian kollokviossa marraskuussa 1971.

Suomeen kybernetiikkakuume iski vuonna 1968, jolloin Norbert Wienerin klassikko Ihmisistä koneista, kielestä suomennettiin ja monipuolisesti lahjakas Yrjö Ahmavaara julkaisi teoksensa Informaatio, tutkimus tiedotuksen logiikasta.  Seuraavana vuonna hän kirjoitti teoksen Yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia. Hyvin inspiroiva teos, jonka Jaakko Hintikka osasi lyödä lyttyyn oikein kunnolla lausunnossaan Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professuurin täyttämisestä. (Siitä kerron myöhemmin). Erkki Kurenniemen kybernettinen musiikki oli tuolloin underground-liikeessa in.

Lindfors innosti minut tutustumaan  Klausiin ajatuksiin. Niinpä ostin Kansankulttuurin kirjakaupasta Koiton talosta Simonkadulta Klausin yleistajuiset teokset Was ist was soll Kybernetik ja Was ist was soll Operationsanalys. (jossain ylähyllyllä). Kirjan Kybernetik in Philosophischer sicht lainasin DDR-Kulturzentrumista Hakaniemen torin varrelta. (Siellä oli muuten mukava kirjastonhoitaja, jonka 12-.vuotias tytär jumppasi ja seisoi käsillään kirjahyllyjä vasten). Kaipa minäkin sitten olen johonkin Stasin luetteloon päässyt.

7.7.77  Lindfors totesi juoneensa viimeisen lasillisensa, ryhdistäytyi ja vuotta myöhemmin väitteli tohtoriksi kauan tai oikeastaan aina tutkimallaan aiheella eli yksinkertaisuusperiaatteella ja jatkoi sen jälkeen lukujaan mm. Münchenissä. Hänen saksankielistä väitöskirjaa arvostetaan edelleen Keski-Euroopassa.

Lyhyesti yksinkertaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että kahdesta teoriasta, jotka selittävät saman asian, yksinkertaisempi on parempi ja voitaisiinko sanoa todenmukaisempi. Muistinvarainen lainaus Eino Kailan kirjasta Inhimillinen tieto: ”Aurinkokunnan liikkeet voidaan esittää sekä koordinaatiossa, jossa aurinko on keskipisteenä että koordinaatistossa, jossa keskipisteenä on maa. Mutta koska jälkimmäsessä tapauksesa yhtälöt tulisivat paljon monimutkaisemmiksi, sanomme että maa ja planeetat kiertävät aurinkoa.”

Lindfors itse katsoi, että tämän yksinkertaisuusperiaatteen  johdosta marxilaista dialektista materialimia voidaan pitää oikeana maailmanselityksenä. Huom: siis dialektista materialismia eikä marxilais-leniniläistä valefilosofista ja tosiasiassa idealistista dogmatikkaa.

Syksyllä 1993 seurasin Lindforsin filosofista seminaaria, jota lähinnä saattoi luonnehia mailmoja syleileväksi. Pääasiallien aihepiiri oli ajan henki, Zeitgeist sekä hallituksen ja eräiden professorien haukkuminen. Vähän harmittaa tunnustaa, että vasta silloin sain tutustua Aron Belliin ja tietää, että hän oli ollut CIA:n Helsingin toimiston päällikkö. Erittäin paha aukko sivityksessä. Puoliso Marja-Liisa Bell oli taidehistorioitsija.

Viimeisen kerran tapasin Lindforsin  lokakuussa 2005 Filosofisen yhdistyksen kokouksessa, jos oikein muistan. Esitelmöitsijänä oli matematiikan lehtori Julette Kennedy ja aiheena Gödelin epätäydellisyysteoreeman 75-vuotisjuhla. (Lauseen todistuksen olin joskus lukenut em. Klausin teoksesta). Pelkistettynä Gödelin epätäydellisyysteoreema sanoo, että mitään kokonaislukujen aritmetiikan sisältävän teorian ristiriidattomuutta ei voi todistaa. Kauhistuttava tieto: ihmiskunta ei voi koskaan ehdottomalla varmuudella tietää, onko 2 + 2 todellakin aina ja ehdottomasti 4.

Esitelmästä en muista muuta, kuin että teoreemansa todistamista varten Gödel oli suurella vaivalla etsinyt norjalaisen loogikon Skolemin Helsingforsissa 1922 Pohjoismaiselle matemaatikkokongressille pitämän esitelmän kongressijulkaisusta.  Berliinin yliopiston lainauskuitit olivat vielä tallella: siunattu saksalainen perusteellisuus.

Vein Lindforsin ja Kivisen sitten kotiin Meilahteen. Ja se olikin viimeinen kerta kun hänet tapasin

Markku af Heurlin.

Klubi 6.2.2013 klo 17.00: FL Eero Ojanen: ALEA IACTA EST

 
Matti Hyryläinen esitti alustuksessaan Kapitalismi vai vapaus (30.1.) tiivistetysti käsityksensä ideologian, politiikan ja talouden evoluutiosta. Edelleen Hyryläinen pohti niitä haasteita joiden keskellä tänään olemme ja nosti esiin uusia ratkaisuideoita myös arpomisen ja sattuman suunnalta.  Hyryläineen liikkui äärimmäisen harvinaislaatuisen lunnonvaran, eli poliittisen mielikuvituksen perin vähän kynnetyillä pelloilla!

Keskustelu oli kiivasta ja poikkeuksellisesti päätimme pysyä näiden kysymysten ja ideoiden piirissä vielä toisen istunnon ajan.
Teemaan tarttuu Kriittisen tj. FL  Eero Ojanen, joka  alustaa istunnon otsikolla Alea iacta est - arpa on heitetty.

Tässä taustamateriaaliksi vielä tiivistelmä Hyryläisen mietteistä:

IDEOLOGIA eli selitys yhteisestä hyvästä

0 – EI MITÄÄN   Täysi vapaus jokaiselle yksilölle. Aina olemassa oleva lähtökohta.

1 – MÄÄRÄTTY YKSI TOTUUS   Uskonto, poliittinen aate, taloudellinen totuus. Vapaus vain ainoalla oikealla tiedolla ja sitä kannattavalla joukolla. Sensuuri. Valloitus- ja kasvuideologia.

2 – HYVÄKSYTÄÄN RYHMILLE OMAT TOTUUDET   Kaikkien ideologisten joukkojen tasavertainen vapaus. Omaa joukkoa koossa pitävän tiedon ylistäminen tai salaaminen. Talouden kasvuideologia.

3 – YKSILÖLLISTEN TOTUUKSIEN TUNNUSTAMINEN  Yksilöllisten toiveiden tasavertaisuus on laajin mahdollinen ideologia. Jokainen on yksilö, mutta kaikki eivät ole kristittyjä tms. Filosofia ja tiede. Muuta ideologiaa ei ole kuin tiedon vapaus, ei kasvuideologiaakaan.

POLITIIKKA eli yhteisen hyvän edistäminen

0 – EI SÄÄNTÖJÄ   Vahvin määrää, alkeisdarvinistinen. Ei ihmisten maailmassa.

Aristoteles vauhdissa

1 – YKSINVALTA   Ideologiaan perustuva pakkovalta. Teokratia, kommunismi, kapitalismi. Vahvin joukko ottaa itselleen kaikki vapaudet ideologian nimissä. Universaali luonteeltaan. Sensuuri. Häviää eri yksinvaltojenvälisten riitojen kuluihin ja tiedolliseen kehittymättömyyteen.

2 – ENEMMISTÖDEMOKRATIA   Nykyinen käytäntö. Äänten enemmistö, joukkovoima määrää. Puolueiden valta. Vapaus rajautuu demokratian sääntöjen noudattamiseen, äänestykset, sananvapaus vaan ei tiedonvapaus. Yhteinen hyvä rajoittuu kansalliseksi. Mahdoton hallita globaalia taloutta.

3 – YKSILÖDEMOKRATIA   Teoreettinen ideaali. Sattumanvaraisesti valittu ääni määrää. Jos seitsemän kymmenestä äänestää jaa ja kolme ei, todennäköisyys ehdotuksen läpimenoon on 70%. Enemmistövaltaa suojaavista laeista luopuminen mutta yksilöiden oikeuksien säilyttäminen.

TALOUS eli yhteisen hyvän ravitseminen

0 – EI RAJOITUKSIA  Susien vapaus lammaslaumassa. Luonto ennen ihmistä.

1 – IDEOLOGIAN MUKAINEN SÄÄTELY   Omaisuuden hankkiminen ja kasvattaminen yhden vallan alle ideologiaan nojaten. Sosialistinen, myös kansallissosialistinen pakottaminen. Kapitalistinen, omistajien suorittama painostamisella säätely taloutensa kasvattamiseksi ainoaksi omistajaksi. Korruptio.

2 – SOSIALISMIKAPITALISMI   Puolueiden ja yritysten yhdessä säätelemä sekatalous. Sopimusvapaus joukkojen kesken. Poliittinen painostaminen kaupan. Kasvuideologisia poliittisia säätelyitä: osakeyhtiö vajavaisine omistajanvastuineen, patentti- ja tekijänoikeudet monopoleina, laaja liikesalaisuussuoja oman kansallisen talouden kasvattamiseksi. Sallitaan kapitalistinen säätely eli myyjien suorittama ostajien valikoimisella ja syrjimisellä painostaminen. Taloudellisen taistelun kulut ajavat konkurssiin.

3 – AITO MARKKINATALOUS   Yksilöiden ostoillaan ohjaama. Valinnan vapaus on ostajalla, ei myyjällä. Jokaiselle myytävä samalla hinnalla ketään syrjimättä. Poliittinen painostaminen on kannattamatonta, koska ei ole poliittisesti säädeltyjä erioikeuksia. Yhteisen ja yksityisen talouden suhde määrätään (yksilö)demokraattisesti. Taloutta koskevan tiedon vapaus; liikesalaisuuksia koskevat sopimukset eivät lailla suojattuja. Yksilöillä sen sijaan on täysi vapaus omien tietojen paljastamiseen tai salaamiseen.

 

Berndnaut Smilde: Ilmastonmuutos leviää

Klubi ke 30.1. 2013 klo 17.00: Matti Hyryläinen: KAPITALISMI VAI VAPAUS

Matti Hyryläinen, s. 1942, on koulutukseltaan koneinsinööri. Valmistumisensa jälkeen Hyryläinen oli pitkään töissä patenttivirastossa. Hyryläisen mukaan siellä oli hyvä rauha mietiskellä yleisiä asioita jotka hän sitten kokosi kirjaksi  Uusi yhteiskuntajärjestelmä.  Kirja ei tuolloin kelvannut kustantajille ja niin Hyryläinen kustansi sen itse vuonna 1987. Hyryläisen teos, alaotsikkonaan Teoria luontoa säästävästä yhteiskunnasta, odottaa yhä arvoistaan käsittelyä. Klubialustuksessaan Hyryläinen sivuaa teoksensa  ideoita.

"Insinöörinä minulle ymmärtäminen on paljolti käsittämistä, sen toteuttamista mitä voi käsillä tehdä. Niinpä olen talousfilosofoinnin ohella harrastanut kaikenlaisten asioiden suunnittelua ja rakentamista, kamerasta omakotitaloihin ja saviuuneista koottaviin kajakkeihin. Se on kivaa ja välttämätön vastapaino varsin ideaalille ja mihinkään johtamattomalle, ainakaan vielä pitkään aikaan, filosofoinnille."

...

Matti Hyryläinen:  Johdanto aiheeseen

Kapitalismi vai Vapaus

Vapaus on vaikea käsite, jonka sisällöstä ja merkityksestä on suunnilleen yhtä monta mielipidettä kuin on esittäjiäkin. Yleisesti kuitenkin puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta vapaudesta. Positiivinen vapaus on vapautta johonkin kun negatiivinen vapaus on vapautta jostakin.

Tämä jaottelu on sillä tavalla merkityksellinen, että nykyinen poliittinen kenttä jakautuu tavallaan sen mukaan. Vasemmistossa korostetaan positiivisia vapauksia. Jotta kaikilla olisi sama vapaus menestykseen, jokaiselle on annettava yhteiskunnan toimesta tietty elämisen taso, koulutus, terveydenhoito ja perustoimeentulo. Oikeistossa korostetaan negatiivista vapautta ja nimenomaan yhteiskunnan määräysvallasta. Jokaisella pitää olla vapaus etsiä omaa onneaan ilman että valtiovalta häntä siitä estää, kunhan kukaan ei toimillaan rajoita muiden vastaavaa vapautta.

Kummatkin ovat vapaudella perusteltuja tavoitteita, mutta kumpaa näkökulmaa olisi loogisempaa noudattaa eli kummalle periaatteelle pitäisi yhteiset säännöt laatia? Mikä on vapain tapa ratkaista tämä keskeinen kysymys?

Tähän ei ole itsestään selvää vastausta. Täysin vapaassa maailmassa, kun kaikilla on periaatteessa samat lähtökohdat eikä kukaan periaatteessa rajoita muiden vapautta, kysymys ratkaistaan valtapolitiikalla. Kun jokaisella on sama vapaus keksiä yhteisiä tavoitteita, lahjoa, uhata, sopia, liittoutua, kiristää, valehdella ja sotia, vahvimmat ja ovelimmat voittavat. Tämä perimmäinen vahvimman vapaus on aina olemassa. Se mahdollistaa hitlerit ja stalinit, jotka saattavat nousta tuntemattomuudesta yksinvaltaan kymmenien miljoonien käskyttäjiksi ja tappajiksi.

Valtaan päässeiden ensimmäinen huoli ei kuitenkaan koske filosofisia kysymyksiä eikä kaikkien yhteistä etua vaan sitä, miten he parhaiten säilyttäisivät valtansa. Niinpä he laativat yhteiset säännöt sen käytännön vahvistamiseksi, jolla he ovat valtaan päässeet. Kuitenkin sillä erolla, että heillä on vapaus suoda itselleen valtaan kuuluvia etuoikeuksia ja kiistää vastustajien oikeuden vastatoimiin. Tällä tavoin vapaa kilpailu johtaa epävapaaseen yhteiskuntaan, jossa vahvimmat alistavat heikommat. Se tapahtuu riippumatta siitä, minkä vapauden puolesta voittajat ovat alun perin taistelemaan lähteneet.

Näin syntyneen ongelman ratkaisemiseen jako positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen ei tarjoa teoreettistakaan apua. Vapaus on nähtävä yhteiskunnan rakenteellisena ominaisuutena. Määräävänä tekijänä on valta, joka on vapautta säätää yhteisiä sääntöjä, jotka kaventavat muiden vapauksia. Vapaus on vallan kääntöpuoli.

Millä periaatteella yhteisistä säännöistä on sitten päätettävä, jotta päättäjillä olisi mahdollisimman vähän valtaa laatia sääntöjä, jotka rajaavat muiden toimintavapauksia? Vastaus on: demokraattisella periaatteella. Yhteiskunnallinen vapaus on tasa-arvoista ja vapaata valintaa alhaalta päin. Vapaus on määräysvallan rajoittamista sen kohteiden valinnan vapaudella. Valta on valtaa säätää lakeja ja vapaus on vapautta valita lakien tekijöiden ja siten myös lakien välillä, jolloin sekä lakien tarjonta että niiden käyttöönotto muodostuu näin muodostuvan kiertokulun seurauksena. Jokaisen ääni on yhtä arvokas sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että päättäjien ja päätösten valintaa suoritettaessa. Siksi sananvapaus ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ovat demokratian ydinominaisuudet.

Edellä kuvattu valta on myös taloudellisen vallan perusta, sillä poliittinen valta säätää taloudenkin pelisäännöt ja omistajuus on poliittisesti säädelty ominaisuus. Vastaavasti edellä kuvattu vapaus on myös taloudellisen vapauden perusta. Taloudellinenkin vapaus on tasa-arvoista ja vapaata valintaa alhaalta päin.

Yksinvaltaista poliittista hallintaa vastaa taloudessa yksinvaltainen omistajuus. Tälle perustuvaa talousjärjestelmää sanotaan tässä kapitalismiksi. Sille on ominaista omaisuuden yksityinen hallinta sekä käytön suhteen että kaupankäynnin suhteen. Siihen kuuluu omistajan vapaus tehdä kaikenlaisia omaisuutensa käyttöä, vuokrausta ja myyntiä koskevia sopimuksia sekä vapaus salata omaisuutensa ja kaupankäyntinsä, paitsi poliittisen vallan erikseen määritellyissä kohteissa ja erikseen määritellyiltä kohteilta.

Edellä mainitut omistajuuden yksinvaltaan eli kapitalismiin perustuvat vapaudet, laeilla vahvistettuina oikeudet, ovat samanlaisia vallan kohteiden vapautta rajoittavia ja valtaa ja vaurautta keskittäviä tekijöitä kuin poliittisenkin yksinvallan oikeudet ja vapaus on samanlaista alhaalta vapaata valintaa kuin politiikassakin. Sananvapautta vastaa taloudessa omaisuuksia ja kauppoja koskeva sananvapaus. Toisin sanoen, vapaassa taloudessa poliittinen valta ei lakisääteisesti suojele näitä koskevia salaisuuksia. Yksilöiden vapauteen perustuvassa taloudessa jokainen saa pitää omat tietonsa salaisina, mutta yhteiset, toisia sitovat salassapitosopimukset ovat laittomia. Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vastaa vapaassa taloudessa yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus. Toisin sanoen, jokaisella on oltava yhtäläinen oikeus ostaa haluamiaan tuotteita kaikilta tuotteita myyntiin tarjoavilta. Myyjän on tarjottava tuotteitaan kaikille ja samoin ehdoin, mikä yhtäläinen kohtelu koskee paitsi hintoja myös tuotteita koskevia muita tietoja. Näiden ehtojen lisäksi vapaassa taloudessa poliittinen valta ei myönnä mitään erityisiä hallintaoikeuksia tuottajille ja omistajille. Siten esimerkiksi patentteihin ja tekijänoikeuksiin liittyviä taloudellisia yksinoikeuksia sen enempää kuin osakeyhtiöihin liittyvää rajoitettua omistajanvastuuta ei vapaassa taloudessa ole. Tällaista vapaaseen valintaan perustuvaa taloutta voidaan kutsua myös aidoksi markkinataloudeksi erotukseksi kapitalistisesta markkinataloudesta.

Ehkä vielä on syytä tarkentaa asiaa siltä kohdin, että myös kapitalismin väitetään toteuttavan vapaata markkinataloutta – sillähän sitä nimenomaan mainostetaan. Väite perustuu siihen, että kaupantekoa, joka tapahtuu molemmin puolin vapaaehtoisesti, pidetään sillä perusteella vapaana. Tässä ei ole kuitenkaan otettu huomioon sitä painostussuhdetta, joka tuotteen omistajalla on periaatteessa ja usein käytännössäkin sen haluajaan nähden. Omistajan vallassa on päättää myykö hän tuotettaan lainkaan ja jos myy niin mihin hintaan. Ostajalla ei ole valtaa vaatia itselleen mitään tuotetta johonkin määräämäänsä hintaan. Tästä syystä myyjä on lähtökohtaisesti ylhäällä painostusasemassa ja ostajat alhaalla heikompina.

Työn myyminen on kuitenkin poikkeus, sillä siinä myydään itseä eikä määrättyä tuotetta. Lisäksi työn tarjoajien ollessa köyhiä työn ostajalla on ylivertainen painostusase, nälkä. Nälän uhkaamana ihminen suostuu vapaaehtoisesti sopimukseen, jolla hän saa palkaksi yhden kanan työpanosta vastaan, joka tuottaa työn ostajalle kymmenen kanaa. Kun kaikki työnantajat noudattavat samaa liikeideaa, köyhyydestä pääseminen on erittäin hidasta. Vasemmiston vastaus ongelmaan on ollut työläisten organisoituminen poliittiseksi voimaksi, joka säätelee työpaikkojen omistusrakenteita ja rajoittaa työnantajien vapauksia. Näin korvataan vain yksi valtarakenne toisella. Eikä tämä poista talouden keskeistä ongelmaa, globaalia kilpailupainetta, joka painaa kuluttajien ja työläisten tuloja alas ja sijoittajien ja johtajien tuloja ylös. Sosialismi on vain kansallinen ratkaisu ja sen mahdollisuudet ovat sitä pienemmät mitä globaalimpaa talous on.

Vapaa markkinatalous on sen sijaan globaalisti antisosialistinen, niin poliittista kuin taloudellistakin valtaa purkava ratkaisu. Sen historiallinen paikka asettuu siihen, kun tavalliset kansalaiset ympäri maailman havahtuvat kestämättömiksi kasvaviin tuloeroihin ja jatkuvan kasvun vaatimuksiin. Ja kun he ymmärtävät, ettei taloudellinen vapaus ole kapitalismin sen enempää kuin sosialisminkaan suunnalla vaan demokratian idean soveltamisessa talouden sääntöihin.

Heikki Vuorila: LAURI RAUHALAA TAPAAMASSA

Tutustuin 1990-luvun alussa Lauri Rauhalaan (s. 1914) Reijo Wileniuksen järjestämissä tutkijatapaamisissa Snellman-korkeakoulussa. Vuonna 1992 Rauhala julkaisi kirjan Henkinen ihmisessä. Saman vuoden lopussa olin Porthaniassa kuuntelemassa hänen luentoaan kirjan aiheesta. Rauhalan ajatukset kiinnostivat ja lähdin tutkimaan hänen kirjallista tuotantoaan.

Keväällä 1994 haastattelin häntä ja tein jutun Suomi-lehteen aiheesta Mitä on henkinen?. Saman vuoden syksyllä tapasin hänet toistamiseen ja pohdimme hänen kehittämäänsä holistista ihmiskäsitystä, jonka ulottuvuudet ovat tajunnallisuus, kehollisuus ja elämäntilanteisuus (situationaalisuus).

Itselläni oli juuri siihen aikaan meneillään ”Rauhala-kausi”. Joulukuussa 1994 Tampereella pidettiin Fenomenologia Suomessa –seminaari jossa myös Rauhala esiintyi.  Sain luvan nauhoittaa Rauhalan esitelmän.  On ehkä maininnan arvoista että nauhalla Rauhalan esitystä kommentoivat mm. filosofi Sven Krohn (1903-99) sekä psykiatri Martti Siirala (1922-2008).

Minulla oli aikomus tehdä Lauri Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä pro gradu –lopputyö Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian laitokselle. Tarjosin aihetta eri seminaareissa, mutta tarjoustani ei hyväksytty. Rauhalan eksistentiaalinen fenomenologia ei ollut suomalaisessa filosofiassa siihen aikaan muodissa. Loppujen lopuksi tein maisterin työn Ludwig Wittgensteinin holistisesta kielikäsityksestä.

…

Nyt lähes 20 vuoden tauon jälkeen kiinnostukseni Rauhalan ajatteluun ja kirjalliseen tuotantoon on noussut uudelleen pintaan ja halusin tavata hänet. Sain sovittua tapaamisen 2013 loppiaisen jälkeiselle maanantaille. Hän on muuttanut vaimonsa Esterin (1918-) kanssa Merikadulta Töölössä sijaitsevaan palvelutaloon. Kysyin Rauhalalta haastattelua, koska olen tekemässä hänestä laajempaa artikkelisarjaa. Hän vastasi minulle, ”Keskustelemaan voit tulla, mutta haastatteluja en enää anna”. Sovimme tunnin mittaisesta tapaamisesta. Keskustelumme kesti lähes kaksi tuntia.

Lauri Rauhala on tuonut mukanaan eläkeasuntoonsa tärkeimmät kirjansa.  Osan kotikirjastostaan hän antoi muuton yhteydessä pois niitä tarvitseville. Esimerkiksi Carl Gustav Jungin teokset Rauhala lahjoitti jungilaisen opintopiirin käyttöön. Osa kirjoista vietiin varastoon. Tästä huolimatta hänellä on edelleen suurehko kirjasto- ja työhuone Töölön kodissaan. Varovaisesti hän sanoo jo julkaisseensa ”kaiken”. Tosin Rauhala miettii viime vuosina eri lehdissä olevien artikkeleiden julkaisemista yhdeksi kirjalliseksi niteeksi. Tähän hän on valmis kirjoittamaan johdantotekstin.

Arkiaskareiden lisäksi Rauhala käy pari kertaa viikossa palvelutalon johdetussa kuntojumpassa. Myös monet kaupassakäynnit 98-vuotias hoitaa itse. Joulun alla hoidettavana olivat silmälasien korjaaminen lähioptikolla. Keskusteluni Lauri Rauhalan kanssa päättyi samaan ystävälliseen tapaan kuin 20 vuotta sitten. Keskusteluun kahvikupin ääressä liittyi myös vaimo Esteri.

Heikki Vuorila

FM, Kaarina

Klubilla ke 16.1.2013 klo 17.00. FL Markku Graae: TAITOFILOSOFIA

Klubin kevätkauden aloittaa FL Markku Graae Taitofilosofiallaan. Graae luonnehtii teemaansa lausekkeella
Osaava osaa oppia, taitava on taitava oppimaan ja mestari on mestari oppimisessa.

Alustaja on ollut mukana klubitoiminnassa alusta pitäen ja oli mukana myös muinaisina aikoina 1970-luvun alkupuolella Unioninkadun klubilla. Käsityöläisfilosofiaa ja luovuutta tutkinut ja opettanut Graae on sivunnut illan aihetta aiemmin syyskuussa 2009 puheenvuorollaan Maailma yksilön silmin  http://filosofiklubi.blogspot.fi/2009/09/fl-markku-graae-maailma-yksilon-silmin.html 


Tervetuloa Uuteen Vuoteen

Jatkopäätös Ateneumin sumuisessa kahvilassa

Klubilaisten huomioon. Talvipäivänseisaus pe 21.12.2012 klo 13:12.

Käpylä 21.12.2012,  n. klo 13:12

URSAn korkea-arvoisten ja luotettavien selvitysten mukaan talvipäivänseisaus on perjantaina 21.12. klo 13:12. Aurinko on täältäpäin katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Aurinko nousee Helsingin kieppeillä keskipäivällä n. 7 asteen korkeuteen. Lapissa on pitkään melkein pimeää.

Kyläasiamies Kuisma ja voimisteluohjaaja
 af Heurlin muinaistunnelmissa 5.12.

Talven taivaallisen juhlapäivän koittaessa ja saadessa asianmukaisen kohtelun juhlapäivien seremoniallisten tekstien laatija Markku af Heurlin punnitsee ja pohdiskelee matemaattisia kysymyksiä joulunajan vapaahetkien ratoksi ja riemuksi ja laatii samalla aina tarpeellisen voimisteluohjelman myös aivoille!

   * * * *

TAHVONPÄIVÄN POSTILLA
 
Matemaattisia tehtäviä - aivojumppaa joulunajan ratoksi

Markku af Heurlin

Matematiikan ylioppilastehtävät ovat minulle mukavaa aivojumppaa. Niiden laskemien on yhtä hyödyllistä tai hyödytöntä ajankulua kuin ratkoa sudokuja, selvittää ristisanatehtäviä tai käydä punttisalilla. Eiköhän kaikenlainen harjoitus tee aina ihmiselle hyvää?

Ylioppilaskoe on kisällinnäyte. Ja ylioppilaskokelaan suoritusta arvostellaan kuten kisällinnäytettä.

Lukija joko on osoittanut hallitsevansa nämä taidot – enemmän tai vähemmän kattavasti - tai häneltä ei koskaan ole niitä edellytetty. Joten erinäiset muodot voi unohtaa ja keskittyä oleelliseen eli tehtävän jujuun.

Teen myös tehtävät ilman laskinta vain käyttäen kynää, paperia, tarvittaessa, viivainta ja harppia, jos sellainen löytyy (hyödyllien kapistus muuten). Ja taidoilla, jotka ovat päässä tai tiedoilla joita joskus muistaa vähän kuulleensa. Laskimella nopeuttaa laskemista, mutta on hyvä pitää yllä tiettyä päässälaskutaitoa. Jos ei muuten, niin sellainen antaa hieman taitoa hahmottaa lukuja tässä vuoden
jytkyhitissä, yleiseurooppalaisessa juhlalaulussa

 ”Hei rullaati, rullaati, miljardit rullaa.”