Klubi ke 31.10. klo 17.00. Taiteilija, professori Silja Rantanen: Taiteilijan näkökulma taidehistorian uuteen tutkimukseen

Taiteilija Silja Rantanen (s.-55) opiskeli 1970-luvulla sekä arkkitehtuuria TKK:ssa että taiteen tekemistä Taideakatemiassa mikä antaa alustavia avaimia hänen taidekäsityksensä ymmärtämiseen. Rantanen debytoi taiteilijana 1971 ja vuodesta 1977 hän on osallistunut myös lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Taiteilijan työnsä rinnalla Rantanen on toiminut taiteen opettajana, mm Taideteollisessa 1983-86 ja professorina Kungliga Konsthögskolanissa Tukholmassa 1994-95. Vuonna 2009 Rantanen nimitettiin Kuvataideakatemian maalaustaiteen professoriksi.

 

Silja Rantanen: You Have to Have a Paris, 1996

Rantanen on pohtinut paljon muodon ja sommittelun osuutta käsitteellisessä nykytaiteessa ja valmistelee aiheeseen liittyen väitöskirjaa Kuvataideakatemiassa. Rantanen toteaa: Kimmokkeeni ryhtyä kirjoittamaan tästä aiheesta on ollut näkökulmakeskeinen ja monitieteinen uusi taidehistorian kirjoitus, joka ei ole teoslähtöistä vaan tarkastelee taidetta isommissa yhteyksissä. Tämä paradigma on vallinnut taiteen tutkimusta jo nelisenkymmentä vuotta. Epäilen, tekeekö se aina oikeutta taiteelle – ei ainakaan yksittäisille teoksille ja taiteilijoille.

Klubialustuksessaan Silja Rantanen tarkastelee tätä nykytaiteen tutkimustraditiota taiteilijan näkökulmasta.

Klubi ke 17.10. klo 17.00. Tapani Kaakkuriniemi: VENÄJÄ - osa itää, länttä vai molempia?

Äskettäin edesmennyt suuri fennomaani Aatos Erkko totesi Valituille Paloille v. 2005 antamassaan harvinaislaatuisessa haastettulussa  mm. seuraavaa:

Venäjällä on monia asioita, joita ei länsiajattelussa pidetä hyväksyttävinä tai miellyttävinä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä menee eteenpäin koko ajan ja että sillä on valtavat mahdollisuudet verrattuna Kiinaan. Monelle tulee vielä kylmä suihku Kiinan suhteen. Venäjä on osa Eurooppaa, Kiina ei ole. Se meidän täytyy muistaa.

Keskiviikkona 17.10. vieraaksemme saapuu Tapani Kaakkuriniemi Aleksanteri-instituutista. Kysymys on siis Venäjästä. 

 
 
1800-luvun ajattelijat tiesivät, mihin Venäjä kuuluu. Tosin kukin tiesi sen omalla tavallaan. Slavofiili Nikolai Berdjajev kiteytti käsityksensä:
 
Venäjä on kaikkein valtionvastaisin, kaikkein anarkistisin maa maailmassa. Ja Venäjän kansa on kaikkein epäpoliittisin kansakunta, joka on koskaan pystynyt panemaan maansa järjestykseen. Kaikki tosi venäläiset, kansalliset kirjailijamme, ajattelijamme ja kirjallisuusmiehet ovat olleet anti-etatisteja, eräänlaisia anarkisteja.
 
Kuinka anarkistinen Venäjä nykyään on? Kumpaa Venäjä on, autoritaarinen vai totalitaarinen valtio? Kuinka erilainen se on? Kuinka erilaisia me olemme katsoessamme Venäjää? Mihin Venäjää voi verrata? Filosofisten pohdintojen lomaan vilautamme Pussy Riotia ja huostaanottoja.
 
Alustajana on Tapani Kaakkuriniemi, joka Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkönä yrittää saada nuorison ymmärtämään Venäjää, mutta ajattelemaan samalla itse. Hämärässä menneisyydessä Kaakkuriniemi oli Jyväskylässä mukana sivistysyliopistoliikkeessä (jonka ideat valuivat paljolti hukkaan) ja toimittamassa filosofista kulttuurilehteä Genesistä. Joutoaikanaan hän on akateeminen ay-aktivisti.
Tervetuloa Venäjä-istuntoon!

 

 Kuvat: Otto Olavinen

Klubi ke 3.10. klo 17.00 prof. Kaarlo Tuori: EUROKRIISI JA DEMOKRATIA

Keskiviikkona 3.10. vieraaksemme saapuu akatemiaprofessori Kaarlo Tuori. 

Oikeustieteen tohtoriksi Tuori (s.1948) väitteli vuonna 1983. Kaarlo Tuori on vuosikymmeniä osallistunut merkittävänä ajattelijana ja toimijana maamme oikeustieteelliseen keskusteluun.  Asiantuntijana hän on vaikuttanut huomattavasti laidansäädäntömme kehitykseen ja oli myös mukana valmistelemassa vuoden 2000 perustuslaakiuudistusta.  

Tuori on keskeisesti mukana  Suomen EU-jäsenyyden  oikeusjärjestyksellemme asettaman aivan uudentyyppisen haasteen vastaanottamisessa.

1991-2003 Tuori oli Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori  ja tämän jälkeen hänet nimitettiin yleisen oikeustieteen professoriksi.  2011-2015 hän toimii oikeustieteen akatemiaprofessorina. 

Akatemiaprofessorina Tuori keskittyy Euroopan valtiosääntöjen moninaisuuteen. Hän tutkii sitä, miten keskustelijoiden ammatilliset ja institutionaaliset kytkennät sekä kulttuuriset taustat ja poliittis-ideologiset sitoumukset vaikuttavat valtiosääntöä koskevien käsitteiden tulkintaan, miten valtiosäännön käsite vaihtelee sekä miten Euroopan valtiosääntöjen moninaisuuden merkitys liittyy Euroopan valtiosäännön ja kansallisvaltioiden valtiosääntöjen keskinäisiin suhteisiin.  (Akatemian esittelytekstistä)

Tuorin laajastaa kirjallisesta tuotannosta manittakoon tässä  modernin oikeuden perustaviin kysymyksenasetteluihin porautuva Kriittinen oikeuspositivismi  (WSOYpro, 2000)  sekä oikeusfilosofinen Oikeuden ratio ja voluntas (WSOYpro, 2007).

Ps. Jos Tuorin esityksestä jäi jokin yksityiskohta vielä epäselväksi on lisävaloa tarjolla 18.10. kello 16.15 jolloin alustajamme palaa asiaan Eurooppa-tutkimuksen verkoston luentosarjassa. Paikka on Eurooppasali ja osoite Malminkatu 16.  Tuorin alustus otsikolla "Eurokriisi, demokratia ja valtiosääntö". Tervenenoa!

Klubiukkoja jälkitunnelmissa

Syyspäiväntasaus lauantaina 22.9 klo 17.49

 

Syyspäiväntasauksen odotus 21.9 Kynnarin järvellä   
Kuva: M.af.Heurlin

Syyspäiväntasaus muistuttaa meitä monista taivaan ilmiöistä.
 Tässä galaxi M31 - Andromeda -
 Lauri Kankaan Kirkkonummelta käsin kuvaamana

Klubi 26.9. klo 17.00. Peter Lodenius: MITÄ TURKISSA TAPAHTUU? Tuleeko Erdoganista uusi Atatürk?

Turkissa on tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa. Ennen kaikkea sotavoimien valta on murtunut mutta toisaalta poliittisten murhien aalto on ollut takaisku. Kansallisten ja uskonnollisten vähemmistöjen asema on hitaasti paranemassa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että virta taas olisi kääntynyt vanhoilliseen suuntaan.

Klubin syyskauden toiseen istuntoon vieraaksemme saapuu toimittaja, tutkiva journalisti Peter Lodenius. Mitä Turkissa tapahtuu? 

                                                                        Erdogan opiskelijoiden ympäröimänä

Alustuksessaan Lodenius kysyy, tuleeko vuodesta 2003 lähtien Turkin pääministerinä toimineesta Recep Erdoganista uusi Atatürk. Mustafa Kemal Ataürk (1881-1938)  oli keskeisesti mukana luomassa uutta valtakuntaa - Turkkia - yli 600-vuotisen Ottomaanien valtakunnan raunioille. Vuonna 1923 Atatürkista tuli Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti.

                                                                          Atatürk

 Lodenius on pitkäaikainen suomenruotsalaisen Ny Tid -lehden toimittaja. 1944 Skdl:n ruotsinkieliseksi sanomalehdeksi perustettu Folktidningen Ny Tid kulki alusta pitäen vähän omia latujaan kulttuurivasemmistolaisen Atos Wirtasen mukana. Wirtanen oli Tove Janssonin ystävä ja samalla jonkinlainen esikuva muumimaailman Nuuskamuikkuselle. Vuonna  1947 lehdessä julkaistiin  Janssonin ensimmäiset muumisarjakuvat. Atos Wirtanen vaikutti  nuoreen Jörn Donneriin, jonka ansioluetteloon kuuluu myös pesti 50-luvun alussa Ny Tid -lehden urheilutoimittajana. 1970- ja 80-luvuilla Ny Tidin päätoimittajana toimi Johan von Bonsdorff ja tämän jälkeen Lodenius. Suomenkiellellä Lodeniuksen maailmanpoliittisia analyyseja voi seurata perjantaisin ilmestyvästä Viikkolehdestä.

Alustuksessaan Lodenius selvitteli Turkin värikkäitä tapahtumia viime vuosikymmenien aikana, kemalistien rajattua mutta vaikutusvaltaista kannattajajoukkoa sekä vallankaappausten - toteutuneiden sekä totetumattomien - ikuista kehää. Tässä Lodeniuksen alustus pääpiirteittäin. Teksti on julkaistu myös Kansan Uuutisten Viikkolehdessä pe. 28.9.

ONKO SOTILASKAAPPAUS RIKOS?

Saako sotilaskaappausta suunnitella vai voiko siitä joutua oikeudelliseen vastuuseen? Tätä kysymystä Istanbulin 10. rikostuomioistuin on pohtinut pari vuotta yli sadassa istunnossa. Viime perjantaina annettiin vastaus ja sen mukana pitkät vankilatuomiot yli kolmellesadalle upseerille. Tuomio tuli v. 2003 laaditusta Moukari-nimisestä kaappaussuunnitelmasta ja sillä on suuri periaatteellinen ja symbolinen merkitys maassa, joka on elänyt pitkään sotilasvallan uhan alaisena.

Nyt odotellaan muidenkin oikeudenkäyntien tuloksia, varsinkin Ergenekon-salaliittoa koskevan. Tämän johtavista upseereista ja siviileistä koostuvan salaisen verkoston paljastumisesta tammikuussa 2008 laajamittainen julkisuus vehkeilyjen ympärillä sai alkunsa.

Ensimmäiset paljastukset tulivat tosin jo v. 2007, jolloin viikkolehti Nokta julkaisi laajoja otteita laivaston komentajan, amiraali Özden Örnekin päiväkirjoista, joissa selostettiin tarkkaan maan sotilasjohdon sisäistä köydenvetoa varsinkin v. 2003 puuttumisesta maan sisäpolitiikkaan. Parlamenttivaaleissa marraskuussa 2002 islamtaustainen (mutta ei islamistinen) AKP-puolue oli voittanut suuresti. Armeija on Turkin tasavallan perustamisesta lähtien mieltänyt olevansa Mustafa Kemal Atatürkin luoman sekulaarisen hallintotavan ylin puolustaja ja siten oikeutettu puuttumaan kaikkeen, mikä sen arvion mukaan poikkeaa tästä linjasta. Tämä uusi hallitus poikkesi siitä.

Kemalistinen hallinto oli säilynyt Atatürkin kuoleman jälkeenkin, kunnes vuonna 1950 Nato-kumppani Yhdysvaltojen painostuksesta siirryttiin monipuoluejärjestelmään. Atatürkin perustama tasavaltainen kansanpuolue CHP ei koskaan ole voittanut vaaleissa. Sen sijaan se on toiminut lähinnä taustavoimana, valvoen armeijan, oikeuslaitoksen sekä koulu- ja yliopistolaitoksen kanssa oikean linjan noudattamista.

Turkki on siis ollut viime vuosiin asti vain puolidemokraattinen maa, koska puolustusvoimat ovat varanneet itselleen viimeisen sanan, mm. maan turvallisuusneuvoston kautta. Ehtona Turkin jäsenyydelle EU on vaatinut tällaisten järjestelyjen purkamista ja EU onkin näyttänyt tärkeätä osaa maan demokratisoimisessa.

Armeija on tehnyt täysimittaisen sotilaskaappauksen kahdesti, v. 1960 ja 1980, ja kahdesti kaatanut hallituksen uhkaamalla voimatoimenpiteillä, v. 1971 ja 1997. Nyt suunniteltiin kunnon kaappausta, kaikilla aseilla. Örnekin päiväkirjoista käy ilmi, miten aselajien – armeijan, laivaston, ilmavoimien ja santarmiston – komentajat keskenään päättivät AKP:n hallituksen kaatamisesta heti sen alkutaipaleelle. He eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan pääesikunnan komentajan Hilmi Özkökin puolelleen. 

Özkök, joka toimi ylimpänä komentajana v. 2003-06, onkin Turkin demokratiakehityksen tärkein mahdollistaja. Toinen tärkeä voima on kaappaushankkeita paljastaneet lehdet ja lehdentekijät. Nokta lopetettiin kohta tämän paljastuksen jälkeen keväällä 2007, mutta sen päätoimittaja Alper Görmüş siirtyi saman vuoden syksyllä perustettuun Taraf-päivälehteen, joka on jatkanut sotavoimia koskevia paljastuksia, päätoimittajanaan Ahmet Altan. Sotavoimissa on ilmeisesti myös upseereita, jotka eivät hyväksy kaappaushankkeita, ja he ovat vuotaneet asiakirjoja lehdelle. Tällä tavalla myös Moukari-suunnitelma paljastui v. 2010 alussa.

Moukari syntyi Turkin ensimmäisen armeijan päämajassa Istanbulissa v. 2003. Sen hahmottelussa pyrittiin ottamaan oppia vuoden 1980 kaappauksen valmisteluista.  Tämän tarkoituksena oli lähinnä torjua ”punaista vaaraa”. Turkin opiskelijoiden piirissä radikaalit virtaukset olivat 70-luvulla vahvistuneet ja katutaistelut vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välillä olivat yleistyneet. Armeijan strategia oli yllyttää näitä välienselvittelyjä, jotta syntyisi syy puuttua peliin. Kun armeija siiten otti vallan, nämä taistelut loppuivatkin kuin vihellyksestä ja kansa huokaisi helpotuksesta hetkeksi. Helpotus jäi lyhyeksi. Juntan hallinnon aikana 650 000 ihmistä pidätettiin, 230 000 ihmistä asetettiin syytteeseen, yli sata ihmistä tuomittiin kuolemaan, kymmeniä tuhansia kidutettiin. Tämä toimikin tehokkaasti: Turkissa ei ole edelleenkään vasemmistoa kuin nimeksi.

Nyt armeija koki uskonnollisen puolueen kemalismin ja kansakunnan viholliseksi. Vuoden 1980 mallin mukaan pyrittiin lietsomaan vihaa muslimien ja kristittyjen (esim. armenialaisten ja kreikkalaisten) välillä. Ensimmäisen armeijan komentaja Çetin Doğan johti maaliskuussa 2003 kolmipäiväistä suunnitteluseminaaria, johon kutsutuille upseereille oli jaettu edellisinä kuukausina perusteellista aineistoa. Seminaarin kulkua äänitettiin. Kun Taraf sai haltuunsa tämän aineiston, siellä laskettiin siinä olevan 5 000 liuskan verran. Yleisesikunta kiisti aineiston olevan aitoa, kunnes poliisi, vihjeen perusteella, iski laivaston tukikohtaan, jossa erään huoneen lattian alle oli piilotettu sekä Moukari-aineisto, että muita salaisia asiakirjoja. Osoittautui, että näitä asiakirjoja oli myös jälkeenpäin säännöllisesti päivitetty.

Uskontojen välisiä jännitteitä olisi suunnitelman mukaan lisätty mm. järjestämällä Kreikan ja Turkin sotilaskoneiden välisiä yhteenottoja Aigean meren yläpuolella, jolloin turkkilainen kone olisi syöksynyt mereen. Tämän jälkeen olisi lietsottu katkeruutta sekä Kreikkaa että Turkin kreikkalaisia vastaan. Kahteen Istanbulin moskeijaan suunniteltiin rukousten aikaan pommiräjähdyksiä joiden jälkeen provokaattorit olisivat johtaneet kiihtyneitä ihmisiä hyökkäykseen sotilasmuseota vastaan.

Useat samantyyppistä juonittelua edustavat hyökkäykset toteutettiinkin seuraavina vuosina, ehkä toisten vastaavien suunnitelmien osana. Juuri Moukari-suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska armeijan komentaja viime tingassa kääntyi sitä vastaan, ilmeisesti ylikomentaja Özkökin vaatimuksesta.

Oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa yleisö tuki syytettyjä huutamalla ”Turkki on teistä ylpeä” ja ”Olemme Mustafa Kemalin sotilaita”. Kemalistien kommentit tuomioihin olivat jyrkkiä. CHP:n parlamenttiryhmän varapuheenjohtajista toinen vertasi oikeudenkäyntiä USA:n McCarthy-prosesseihin ja toinen katsoi, että ”upseerien lähettäminen vankilaan on osana projektia Kurdistanin perustamiseksi. Turkki ajautuu kohti jakoa.” Sotilaskaappauksilla on siis edelleenkin tukijoita.

 

Klubin syyskauden avaus ke 5.9. klo 17.00. VTT Arto Tukiainen: Filosofian käytännöllisyydestä

Arto Tukiainen, s.1970, on väitellyt tohtoriksi filosofiasta vuonna 1999. Hänen väitöskirjansa otsikko oli Etiikka ja filosofia. Eräiden Wittgensteinin näkemysten kritiikkiä. Tutkielman lähtökohtana oli Wittgensteinin esitelmä etiikasta vuodelta 1929. Tukiainen aloitti alun perin taloustieteen parissa, mutta vaihtoi pian pääaineekseen filosofian. Omien sanojensa mukaan ratkaisevassa asemassa tässä siirtymässä olivat Esa Saarisen ja Thomas Wallgrenin aikalaiskriittiset luennot: Uutena valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijana ihmettelin kovasti, kuinka yliopistolla voitiin pitää opetuksena myös jotain sellaista, millä oli henkilökohtaista ja laajaa maailmankatsomuksellista merkitystä (Tukiainen, 2009). Filosofisen tutkimustyönsä ja laaajaan siihen liittyvän laajan kirjallisen toimintansa ohella Tukiainen on työskennellyt tietojärjestelmäsuunnittelijana niin yksityisellä kuin julkishallinnollisellakin puolella.

Arto Tukiainen on ollut 90-luvun lopulta alkaen aktiivisesti mukana filosofisen praktiikan kansainvälisessä ja kotimaisessa liikkeessä.

2000-luvun alussa Tukiainen piti tähän liikkeeseen oleellisesti kuuluvaa

filosofista vastaanottoa, jonka yleistavoitteeksi hän luonnehtii asiakkaiden ajatusten

selvittämisen ja uusien näkökulmien etsinnän. Tukiainen piti kuitenkin taukoa vastaanotossaan selventääkseen itselleen tarkemmin toiminnan ideaa, tavoitteita ja menettelytapoja. Sittemmin hän on avannut vastaanottonsa uudelleen.

Klubialustuksessaan Tukiainen tartuu ikiaikaiseen kysymykseen filosofian käytännöllisyydestä.

 http://www.artotukiainen.net/
http://www.artotukiainen.net/elamankerta.pdf

SOINTULAN MAILLA

Klubin arvovaltainen kesäteatterien arviointikomissio oli valikoinut tarkastelunsa kohteeksi Masalan nuorisoteatterin 30-vuotisjuhlanäytelmän Sointula. Väliaikoineen kolmituntinen voimainponnistus kertoi Inkerinmaalla 1861 syntyneen  Matti Kurikan seikkailuista, seurakunnista ja yhteisökokeiluista Suomessa, Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Levoton ja karismaattinen Kurikka aloitti julkisen uransa näytelmäkirjailijana Suomalaisen teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin myötävaikutuksella 1884. Pian Kurikasta kehkeytyi kuitenkin karismaattinen julistaja joka yhdisteli luovasti fennomaniaa, tolstoilaisuutta, teosofiaa ja sosialismia. Hurmattuaan ensimmäisen vaimonsa ohella myös tämän varakkaan kasvattiäidin - Aleksis Kiven nuoruudenrakastetun Albina Palmqvistin  - Kurikka osti Palmqvistilta saamillaan rahoilla Viipurin Sanomat, joka Kurikan yltiöidealistisen johdon alaisena ajautui konkurssiin muutamassa vuodessa. 1890-luvulla Kurikasta tuli Työmies-lehden toimittaja ja vuosiksi 1897-99 lehden päätoimittaja. 1899 tapahtuneen Suomen työväenpuolueen perustamisen jälkeen Kurikka riitaantui liikeen materialistien kanssa, keräsi uskolliset kannattajansa ja lähti Australiaan perustamaan ihanneyhteiskuntaa. Vajaan vuoden surkeuden jälkeen Kurikka vaihtoi maisemaa ja perusti Kanadaan tunnetuimman yrityksensä - Sointulan. 1904 Kurikka joutui lähtemään kireissä tunnelmisssa Sointulasta ja koetti vielä kerran perustaa ihanneyhteisöä. Pelkistä poikamiehistä koostunut Sammon takojat-ryhmä syntyi Kanadaan 1905. Kurikka lähti kuitenkin lähes samantien luentomatkoilleen ja palasi Suomeen parahiksi vuoden 1905 suurlakon valmisteluihin. Kurikka riitaantui pian uudelleen puoluetovereidensa kanssa ja perusti teosofis-utopistisen Elämä-lehden, jota toimitti muutaman vuoden. 1908 uudelleenavioitunut Kurikka palasi Yhdysvaltoihin ja elätti itseään luennoitsijana, New Yorkin Uutisten toimittajana ja monenlaisissa sekalaisissa töissä. Kurikka oli kiistattomasti merkittävä sukupuolten tasa-arvon varhainen ajaja samalla kun hänen oma ylenmääräinen vapaamielisyytensä sukupuoliasioissa johti toistuviin ristiriitoihin eikä ollut vähäisin syy siihen, että toinenkin vaimo lapsensa kanssa jätti pian Kurikan. Kanadan yhteisöönsä hän ei enää koskaan palannut. Kurikka  menehtyi epäselvissä olosuhteissa lokakuussa 1915.

Tuomo Aitan käsikirjoittama ja hänen yhdessä Hannele Tuomisen kanssa ohjaama esitys  tempaisee  mukaansa pian näytelmän alkupuolen lievän sekaannuksen jälkeen. Jussi Puhakka tekee loistoroolin Matti Kurikkana. Monikymmenpäinen, pääosin harrastajista koostuva näyttelijäryhmä tekee yhteensä viitisenkymmentä roolia. Esitys valaisee  kiehtovasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aateilmastoa ja eritoten työvaenliikeen jännitteitä. Sointula tuo estradille lukuisia oman aikansa persoonallisuuksia Kurikan, Bergbomin ja Palmqvistin ohella. Markus Saramäki on erinomainen Eetu Salin, Sara Vehviläinen kartanon rouva Adelcreutz. Kurikkaa lapion kanssa jahtaava Pertti Huuskonen työmies Jääskeläisenä sähköistää kohtauksen välittömästi. Maija Huuskonen tekee neljä roolia Suoma Tuuppona, viiksekkäänä huilistina, työväentapahtuman kuuluttajana sekä äiti Erkkona. Kokonaisuuteen luontevasti asettuvat muusikot ja erityisen hienovireisen tunnelman virittävä kanteleen soitto vakuuttivat lopullisesti arviointikomission, joka kehottaa lukijoita pikaisesti järjestämään kalenterinsa uudelleen, jotta ehtisivät Sointulaan.

(Komissiossa olivat mukana Markku af Heurlin, Juha Olavinen, Helena Frondelius sekä kaksi kokelasjäsentä.)

Viimeiset esitykset ti 24.7., ke 25.7., to 26.7 ja pe 27.7. Esitykset alkavat kello 19.00.
Liput 15:-  Varaa lippusi  numerosta  044-3355475
Esityksen nettisivut:  http://www.masalannuorisoteatteri.net/sointula/

Esityspaikka: Kirkkonummen Masalassa, Ljusdalan nuorisotalon vieressä, Ljusdalantie 9. Masalan asemalle matkaa n. 500m.

Tässä vielä Helena Frondeliuksen ottama kuva Masalan asemalta heti näytelmän päätyttyä. Huikea iltarusko - irse asiassa  -punavioletti - muodosti Sointula-esitykselle hienon ylimääräisen 3. näytöksen.

KESÄPÄIVÄNSEISAUS TÄNÄÄN TORSTAINA KELLO 02.09

Tänään torstaina 21.6. on vuoden 2012 kesäpäivänseisaus. Varsinainen hetki on aamuyöllä 9 minuuttia yli kahden mikä otettakoon lukuun. Aurinko on tuolloin 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella. Helsingissä Aurinko kipuaa tänään peräti 54 asteen korkeudelle horisontista. Utsjoella ylletään 44 asteeseen. Näissä asioissa luotamme URSAan, Kirkkonummen Komeettaan sekä Markku af Heurliniin, jonka viimevuotiseen kesäpäivänseisaus-selvitykseen perehtymällä voi itse kukin saavutta yhä laajenevaa tietoisuutta näistä taivaallisista asioista .                                                                                          (JO 21.6. klo 01.19)

.

Kesäpäivänseisauksen hetki 21.6.2012 klo 02.09 Käpylä

Kevätkauden päätös ke 23.5. J.Olavinen: Olympialaisten ajoista kreikkalaiseen draamaan

Klubilla kevätkauden päätöksessä J.Olavinen käyttää tilaisuutta hyväkseen juhliessaan n.60v olemassaoloaan ja koettaa sanoa jotakin omasta ajastaan. Kohtuullista menoa ja tarjoilua.

Klubin taideretki 9.5. Kuusisaareen, Villa Gyllenbergin Schjerfbeck-näyttelyyn

Poikkeusklubi Kuusisaaressa

Klubin taiteellinen kevätretki  suuntautuu  keskiviikkona 9.5.2012 Kuusisaareen ja Villa Gyllenbergin Helene Schjerfbeck -näyttelyyn.  Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta Helene Schjerfbeckin syntymästä, ja taiteilijan tuotantoon on mahdollisuus syventyä useissa näyttelyissä ympäri maata. Gyllenbergin taidemuseolla on oma hieno Schjerfbeckin taiteen kokoelma, jota on nyt täydennetty teoslainoilla Henkisyys taiteessa -näyttelyä varten.  Schjerfbeck oli taiteilijana itsenäinen oman tien kulkija, jonka taiteilijanura oli poikkeuksellisen pitkä ja tuottelias – hän aloitti taideopinnot vain 11-vuotiaana ja ehti 83-vuotiaana päättyneen elämänsä aikana maalata yli tuhat teosta.  Teosten kaari ulottuu 1870-luvun historiamaalauksista 1940-luvun modernismiin saakka.

Kesäkuussa avautuu puolestaan Ateneumissa Schjerfbeckin suurnäyttely, jossa on esillä yli 300 teosta.

Schjerfbeck-retkelle johdattelee Ateneumin vastaava museolehtori, FM Anja Olavinen

Tapaamme Villa Gyllenbergin edessä hieman ennen kello viittä. Tässä ohjeet perille pääsyä silmällä pitäen: http://gyllenbergs.fi/fi/ohjeet-perille/

Poikkeuksellisesti osallistujien on varauduttava 8 euron sisäänpääsymaksuun. 

Tervetuloa

Klubi 25.4. klo 17.00: Christer Pursiainen: Enok - seitsemäs Aatamista

Kuva: William Blake: Enoch. Litografia 1806/07

Christer Pursiainen esitelmöi keskiviikkona 25. huhtikuuta aiheesta ”Enok, seitsemäs Aatamista”. Kyse on Pursiaisen tekeillä olevasta kirjasta, jota voi luonnehtia kaunokirjalliseksi ja raamatunhistorialliseksi tieteisromaaniksi. Sen avaruusseikkailua tärkeämpi ja syvempi taso luotaa hyvän ja pahan sekä vapaan valinnan olemusta. Kirja perustuu apokryfiseen Enokin kirjaan (etiopialainen, slaavilainen ja hebrealainen versio), muihin apokryfisiin teksteihin (Riemupäivien kirja, Jättiläisten kirja jne.) sekä Vanhaan testamenttiin.

Pursiainen on valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston kansainvälisten suhteiden dosentti. Päivätyönään hän toimii toukokuusta 2012 lähtien vanhempana tiedemiehenä Euroopan komission tutkimuslaitoksessa Joint Research Centre (JRC), joka sijaitsee Italian Isprassa, aihealueenaan kriittisen infrastruktuurin suojelu. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) sihteeristössä Tukholmassa vanhempana asiantuntijana (2008-2012) vastuualueenaan alueelliset turvallisuusverkostot, Euroopan komission Moskovassa sijaitsevan Russian-European Centre for Economic Policy:n (RECEP) EU-Venäjä-suhteiden avainasiantuntijana (2004-2005), Pohjoismaiden ministerineuvoston Tukholmassa sijaitsevan Nordregio-instituutin vanhempana tutkijana (2001-2003; 2006-2007), Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vt. johtajana (2000-2001) sekä Ulkopoliittisen instituutin tutkijana ja erikoistutkijana (1995-2000). Tätä ennen hän toimi kymmenkunta vuotta sähköasentajana ja tulkkina Suomessa ja Venäjällä.

Pursiainen on kirjoittanut vajaat satakunta tieteellistä tai populääritieteellistä artikkelia tai kirjaa, joista useimmat on julkaistu englanniksi. Pursiaisen tuoreimmat julkaisut ovat hänen toimittamansa kirja At the Crossroads of Post-Communist Modernisation: Russia and China in Comparative Perspective (Palgrave Macmillan, UK, toukokuu 2012) sekä suomeksi kirjoitettu elämäkerta Trotski (Gummerus, Porvoo, syyskuu 2011). Klubilla Pursiaisen Trotski-alustus kuultiin 17.11.2009.

Pursiaisen kotisivu on: www.christerpursiainen.com

Klubi 11.4. klo 17.00. KM Iina Armila: Kieli, oppiminen ja ajattelun taito

`Oppe nyt wanha ia noori,
jolla ombi Sydhen toori...`
- Mikael A. - ABC-kirja 1543


Mikael Agricolan -päivän (9.4.) jälkimainingeissa Iina Armila tuo
tuulahduksen suomalaisen peruskoulun arjesta. Musiikin ja liikunnan opetukseen erikoistunut kasvatustieteen maisteri Armila toimii kolmatta vuosikymmentä kyläkoulun koulunjohtajana. Hänen mielestään nykypäivän koulu on parhaimmillaan virikkeellinen oppimisympäristö älytauluineen, dokumenttikameroineen ja sosiaalisen median mahdollisuuksineen unohtamatta paikallishistoriaa, lähikyläyhteisöä ja menneiden sukupolvien työtä.

Oppimisen ydinalueen muodostaa joka tapauksessa ajattelun taito, jota tarvitaan kaiken uuden tiedon omaksumisessa. Alustuksessaan hän keskittyy rikkaiden kielellisten oppimiskokemusten merkitykseen.

`Die Sprache spricht` / kieli puhuu. ( Heidegger )

`Ei Sampo sanoja puutu
kirjokansi luottehia
Mahoton maholliseksi
runoton runolliseksi
Sen on Sampo saaneheksi
kirjokansi kirjanneeksi`
- Kanteletar

IINA ARMILA:
Kalevalainen runous oppilaiden äidinkielen suullisten ja kirjallisten taitojen kehittäjänä peruskoulussa alakouluikäisten lasten parissa

Yhteiskunnallisessa keskustelussa suomalainen koululaitos on noussut viime vuosina merkittävään rooliin. Yhteiskuntamme on kansainvälistynyt nopeasti. Tässä prosessissa perusopetus kielellisen identiteetin rakentajana on muodostunut keskeiseksi osatekijäksi.

Kielellisten taitojen merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan, sillä monikulttuu- risissa verkostoissa toimiminen edellyttää hyvää kielenkäyttökykyä. Kehittynyt ilmaisuntaito luo pohjan tehokkaille muiden kielten oppimisprosesseille. Lisääntyvä Euroopan alueella tehtävä yhteistyö vaatii monipuolista kielitaitoa.

Klubilla ke. 28.3. klo 17.00 tj Isa Merikallio: Merkityksellinen elämä

Tutkija, toimitusjohtaja ja klubiaktivisti Isa Merikallio ja hänen vetämänsä yritys Redera on vuosien ajan tutkinut suomalaisten elämäntapoja sekä heidän kokemuksiaan työstä ja sen merkityksestä. Viimeisin tutkimus - Suomalaiset 2012 - julkaistiin vastikään.

- Nykyihmisellä on Suomessa pääsääntöisesti kaikki, mitä tarvitsemme ja aivan liikaa sitä, mitä haluamme. Kuitenkin voimme huonosti ja usein koemme ettemme saa elämältä kaipaamaamme. Työelämä on entistä vaativampaa mutta työmotivaatio ja jaksaminen ovat kateissa. Miksi niin monet nuoret syrjäytyvät? Työsuhteiden pituudet lyhenevät ja ihmissuhteet määräaikaistuvat. Yhä enemmän eletään virtuaalimaailmassa ja tässä hetkessä, mutta sellaisella tavalla, joka ei saa elämää tuntumaan merkitykselliseltä. Emmekö ole huolehtineen riittävästi fyysisestä kunnostamme ja sen myötä myös mielenterveydestämme? Mistä oikein on kysymys?

 ISA MERIKALLIO:  

Suomalainen tänään

(Tekstin lähteet: Rederan Suomalaiset –tutkimukset 2003-2012 ja Tilastokeskus)

2/3 suomalaisista kokee elävänsä elämäänsä korkeintaan keskinkertaisella energiatasolla. Matalin jaksamistaso on 26-35-vuotiailla. 32%:lla miehistä ja 14%:lla naisista yleismieliala ja toiveikkuus tulevaisuuden suhteen on matala. Työssä jaksamisen taso on myös laskenut. Yli 80% kokee, että työelämä on vaativampaa kuin aiemmin. Puolet suomalaisista miettii työnsä mielekkyyttä ja työmotivaation riittävyyttä viikoittain, sama määrä pohtii työpaikan vaihtoa vähintään kerran kuukaudessa. Mutta ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella: työsuhteiden kesto ja työpaikan vaihtonopeus on kiihtynyt huomattavasti 2000-luvulla. Juuri kukaan ei pysy samassa työpaikassa kymmentä vuotta. Usein syy on toki työpaikoissa, jotka tekevät jatkuvia muutoksia, mutta entistä useammin myös työntekijöissä, jotka etsivät jotakin parempaa. Työ ei ole antoisaa tai sillä ei ole riittävästi merkitystä. Yli puolet suomalaisista haaveileekin ”suuremmasta elämänmuutoksesta”. Tällaisia ovat esimerkiksi alan vaihto, maalle muutto tai oman kahvilan perustaminen, ei enää lottovoitto. Raha ei motivoi ihmisiä enää kuten 90-luvulla. Jos tarjotaan enemmän vastuuta ja enemmän palkkaa, entistä useampi valitsisi mieluummin vähemmän vastuuta ja vähemmän palkkaa – enemmän vapautta, rentoutta, joustoa ja omaa aikaa. Suomalaisella on kuitenkin vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Rahaa on käytettävissä enemmän kuin koskaan. Mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen on valtavasti, mutta emme kykene hyödyntämään niitä. Emme jaksa, energiat ovat vähissä. Entistä useampia nuoria työelämä ei innosta edes lähtöviivalle. Kymmeniä tuhansia nuoria on syrjäytynyt, he eivät opiskele eivätkä käy työssä. He elävät päivästä toiseen tehden mitä tässä hetkessä huvittaa, usein vanhempien kustannuksella. Pitkäjänteinen toiminta, kuten monivuotinen ammattiin opiskelu ja liikuntaharrastuksen eivät motivoi nuoria kuten ennen, sillä nuori on tottunut saamaan palkinnon ennen puurtamista, ”hetimullekaikkitännenyt”. Nuorten, etenkin nuorten miesten fyysinen kunto on laskenut dramaattisesti viime vuosina. Kaikista suomalaisista vain kolmannes harrastaa kuntoliikuntaa kolme kertaa viikossa tai useammin, yli kolmannes korkeintaan kerran viikossa. Puolet suomalaisista ei syö tuoreita vihanneksia päivittäin. Pidämme siis terveydestämme ja kunnostamme huonosti huolta, jolloin kokemus työelämän rasituksista ja vaativuudestakin on totta. Niinpä masennumme. Vuonna 2011 Suomessa oli lähes puoli miljoonaa masennuslääkkeiden käyttäjää. Masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 2005-2009 neljässä vuodessa lähes neljänneksen.

Kevätpäivän tasaus tiistaina 20.3. klo 07,14

Kevätpäiväntasaus tänään tiistaina. Kuvan otti tasauksen päivänä Otto Olavinen.

Klubi 14.3. klo 17.00. Pertti Seppälä: TAOLAISUUS

Tuhansien pilvien ja virtojen keskellä elelee joutilas mies.
Päivät hän vaeltaa vihreillä vuorilla,
yönsä hän nukkuu jyrkänteen juurella.
Keväät ja syksyt kuluvat nopeasti,
mutta hänen mielensä on hiljainen,
vapaa tomun ja vaivan maailmasta.
Miten viihtyisää: olla tukeutumatta mihinkään,
tyynenä kuin syksyisen virran vedet
(Hanshan, Kylmä vuori. suom. Pertti Seppälä)


Keskiviikkona 14.3. vieraaksemme saapuu sinologi Pertti Seppälä. Istunnon aiheena taolaisuus.

Klubilla karkauspäivänä 29.2. klo 17.00: Dos Mika Aaltonen: Aristoteles, polynominen tiedonkäsitys ja 2000-luvun globaali maisema

Aalto-yliopiston dosentti, KTT js tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen saapuu vieraaksemme karkauspäivänä ja alustaa aiheesta Aristoteles. polynominen tiedonkäsitys ja 2000-luvun globaali maisema.
Aaltonen, yksi kansainvälisesti huomattavimpia tutkijoitamme, oli ennen tieteellistä uraansa etevä myös jalkapallossa ja oli ensimmäinen suomalainen Italian Serie A:ssa - Milanon Internatzionalessa - potkinut ammattilainen.
/>Aaltonen pisti pallon Milanon verkkoon 21.10.1987 - Milano nappasi Aaltosen

Klubilla 15.2. klo 17.00: VTT Torsti Sirén: Kineettisestä sodankäynnistä strategiseen kommunikaatioon

Ensi keskiviikkona, 15.2. klo 17.00 vieraaksemme saapuu VTT, everstiluutnantti Torsti Sirén.

Torsti Sirén on Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen tutkimusryhmän johtaja. Sirén väitteli 2009 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa kansainvälisen politiikan aiheesta State Agent, Identity and the New World Order. Reconstructing Polish Defence Identity after the Cold War Era. Väitöksessään Sirén tarkastelee Puolan sopeutumista kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen. Väitös nostaa esiin mm. katolisuuden mukanaan tuomia erityisiä jännitteitä tasa-arvoisuuden ja suvaitsevaisuuden kentillä. Katolisuuden myötä Puolan suhde Yhdysvaltoihin on myös tiiviimpi kuin muun, maallistuneemman Euroopan.


Torsti Sirén on toimittanut mm. viime vuonna ilmestyneen tulevaisuuden sodankäyntimuotoja pohtivan teoksen Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. (MPKK, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, 2011) Siréniltä on teoksessa erinomaisen mielenkiintoinen sotapropagandan ulottuvuuksia käsittelevän artikkeli Psykologiset operaatiot osana informaatio-operaatioita 2030.

Klubilla Torsti Sirénin alustuksen otsikkona on Kineettisestä sodankäynnistä strategiseen kommunikaatioon. Tässä esityksen abstrakti:

Sodan yleisenä päämääränä on ollut vaikuttaa vastustajan käyttäytymiseen tai jopa tuhota vastustajan koko olemassaolo niin, että saavutettaisiin parempi rauha. Sota käsitetään alustuksessa vain kahden tai useamman mielen väliseksi tilaksi, jossa käydään jatkuvaa dialektista kamppailua esim. suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden, aggressiivisuuden ja rauhantahtoisuuden sekä nationalismin ja universalismin välillä. Strateginen kommunikaatio (Strategic Communications: StratCom) on käsitetty alustuksessa sotataidolliseksi maksiimiksi, taidoksi välttää kineettinen sota häviämättä rauhaa.

Teoreettisesti StratCom tukeutuu positiivisen tunnustuksen teoriaan, minkä mukaisesti valtiot ja ihmisyhteisöt eivät siis välttämättä tavoittelisi vain valtaa, kuten perinteisesti on esitetty, vaan positiivista huomiota.

Sotataidollisesti strategisessa kommunikaatiossa on mukana samat elementit kuin aiemmissakin sotataidollisissa paradigmoissa, mutta taistelu- ja informaatiotilan korvautuminen globaalilla mieliavaruudella on muuttanut elementtien luonnetta ja nostanut kynnystä käyttää aseellista voimaa kriisien ratkaisuun ja psykologiseen vaikuttamiseen. Tässä asetelmassa perinteiset ratsuväki- ja panssarihyökkäykset sekä läpimurrot ja saarrostukset ovat muuttuneet "vapaan maailman kahlitsemattomiksi ratsuväkihyökkäyksiksi" (Wikileaks, poliittisesti riippumaton media, Nobel-komitea, sosiaalinen media (SoMe) jne.). Tämä kahlitsematon ratsuväki haastaa ja saartaa kansallisen, alueellisen tai globaalin suvaitsemattomuuden avoimella kritiikillään. Mutta kansakunta tai valtio voi välttää itseensä kohdistuvat vapaan maailman ratsuväen hyökkäykset ja jopa tukea sen hyökkäyksiä suvaitsemattomuutta vastaan osoittamalla sanoillaan ja toimillaan esimerkkiä ja "mahtavuutta", jota muut positiivisen tunnustuksen tarpeen teorian mukaan seuraavat. Mahtavuutta osoittavat valtiot ja kansakunnat eivät näin ollen joutuisi itse vapaan maailmaan ratsuväen hyökkäysten kohteeksi, vaan voisivat jopa tukea hyökkäyksiä omassa kontrollissaan olevilla "liberaalidemokratian kevytaseilla" (diplomatia, viralliset puheet, rauhanvälitys, sotilaallinen kriisinhallinta jne.).

Tätä kokonaisuutta voidaan kutsua sotataidollisesti 6-ulotteiseksi mieliavaruustaktiikaksi (Mind-Space Tactics), jossa mieli on ase ja pääasiallinen vaikutuskohde.

Strategisen kommunikaation mieliavaruustaktiikka ei hylkää kineettisten suorituskykyjen suunnittelua, rakentamista ja käyttöä, mutta niiden perinteinen ensisijaisuus pehmeämpien suorituskykyjen suunnittelun, rakentamisen ja käytön suhteen asetetaan kyseenalaiseksi. Kineettisten suorituskykyjen rakentamista ja käyttöä ei voida myöskään enää harjoittaa ilman läpinäkyvää perustelua. Ja vaikka pystyisimmekin kansallisesti perustelemaan juoitakin valintojamme uskottavasti, vapaan maailman ratsuväki voi globaalissa mieliavaruudessa asettaa perustelumme ja mahtavuutemme kyseenalaiseksi.


Tervetuloa