Klubi ke 7.10.2015 klo 18.00. Musiikkitieteilijä Eila Tarasti: Suomalainen säveltäjä Helvi Leiviskä (1902 - 1982)

Keskiviikkona 7.10. saamme vieraaksemme musiikkitieteilijä, pianisti Eila Tarastin, joka valottaa ensimmäisen merkittävän suomalaisen naissäveltäjä Helvi Leiviskän elämää ja tuotantoa. Esillä on myös harvinaista filmiä Helvi Leiviskästä sekä musiikkinäytteitä hänen säveltäjäntyöstään.

Helvi Leiviskä

Helvi Leiviskä opiskeli aluksi pianonsoittoa Ilmari Hannikaisen johdolla ja säveltämistä Erkki Melartinin opastuksella. Myöhemmin Leiviskä opiskeli myös Wienissä Arthur Willnerin opissa ja palattuaan Helsinkiin jatkoi opintoja mm Leevi Madetojan ja Leo Funtekin kanssa.

Helvi Leiviskän opusluettelossa on 34 teosta, mm. 3 sinfoniaa, pianokvartetto sekä viulusonaatti. Leiviskä teki lisäksi mm. musiikin Nyrki Tapiovaaran legendaariseen Juha-elokuvaan (1937).

Musiikkitieteilijä, pianisti Eila Tarasti on tutkinut laajasti Leiviskän elämää ja säveltäjäntyötä. 1996 Tarasti julkaisi Synteesi-lehdessä tutkielman Nyrki Tapiovaaran ja Helvi Leiviskän Juha: musiikki elokuvan, draaman ja romaanin intertekstuaalisessa kentässä.

Vuonna 1998 Tarasti teki Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle pro gradun otsikolla Tutkielmia Helvi Leiviskän elämästä ja tuotannosta.

Eila Tarasti

Tarasti on luennoinut ja kirjoittanut Leiviskästä myöhemmin myös Suomen Semiotiikan Seuran sekä Kansainvälinen Semiotiikan Instituutin (International Semiotics Institute) yhteyksissä.

Tervetuloa

- aloitammme siis kello kuusi (18.00)

Ps. Klubin avajaisillassa Eero Tarasti käsitteli taitavasti haastavaa aihettaan Transsendenssi eksistentiaalisemiotiikassa.

Eero Tarasti avajaisklubilla 23.9.

Suomen Semiotiikan Seuran julkaiseman Synteesi-lehden tulevassa numerossa 2/2015 ilmestyy Eero Tarastin laaja katsaus avajaisillan aihetta sivuvaan kysymykseen otsikolla Transsendenssin käsite kautta aikojen.  

Lauri Hannikainen: Asevoiman käytön sääntely kansainvälisessä oikeudessa ja suurvaltojen väitetyt loukkaukset

Kesäseminaarissamme 6.6.2015 Sofiassa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen käsitteli vaikeata ja vähän tunnetua kansainvälisen oikeuden käsitettä sekä sen rikkomuksia idässä ja lännessä. Lauri Hannikainen on ystävällisesti laatinut aiheestaan kaksiosaisen kirjoituksen klubiblogiimme, jonka jälkimmäinen osa julkaistaan ohessa. Ensimmäinen osa ilmestyi tiistaina, 8. syyskuuta. JO.

Asevoiman käytön sääntely kansainvälisessä oikeudessa ja suurvaltojen väitetyt loukkaukset

Ennen 1900-lukua ei kansainvälinen oikeus varsinaisesti kieltänyt valtioilta asevoiman käyttöä toisiaan vastaan. Valtio sai ryhtyä sotaan, jos se katsoi, että toinen valtio oli loukannut sen oikeuksia eikä suostunut hyvittämään loukkausta.

Valtioiden poliittisissa suhteissa vallalla oli ns. voimatasapainon teoria, jolla ei ollut mitään kansainvälisoikeudellista sisältöä. Teoria oli yksinkertainen: Jos jokin valtio tai valtioryhmä näytti pääsevän määräävään asemaan, muut valtiot yrittivät liittoutumalla luoda sille vastavoiman. Voimatasapainon vallitessa sotaan ryhtyminen ei ollut houkuttelevaa, sillä voitto ei ollut varma

Venäjän Katariina Suuri, Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua Joosef II sekä  Preussin Frederik Suuri kinastelevat Puolan jaosta.

.Kun kolme keisarikuntaa – Venäjä, Preussi ja Itävalta – vallattuaan Puolan jakoivat sen keskenään 1700-luvun loppupuolella, sitä valtioyhteisö piti laittomana, sillä tekoa pidettiin avoimen imperialistisena.

Kansainliiton peruskirja 1920-lvun alussa velvoitti jäsenvaltiot viime kädessä alistamaan riitaisuutensa Kansainliiton ratkaisumenettelyihin, mutta jos niissä ei saavutettu rauhanomaista ratkaisua, kolme kuukautta sen jälkeen valtio sai ryhtyä sotaan. Koska kolmen kuukauden vaatimus oli epärealistinen, jotain lisää tarvittiin. Se tuli 1920-luvun lopun ja 1930-luvun sopimuksissa: Hyökkäyssotaan ryhtyminen kiellettiin. Hyökkäyssota ymmärrettiin tunkeutumiseksi toisen valtion alueelle laajoin asevoimin ja aggressiivisessa tarkoituksessa. Ennen toista maailmansotaa kaikki valtiot olivat sitoutuneet sen kieltoon. Maailmansodan loppuselvittelyssä hyökkäyssota katsottiin kansainväliseksi rikokseksi rauhaa vastaan.

Markku af Heurlin: SYYSPÄIVÄN TASAUS TÄNÄÄN 23.9.2015

Keskiviikkona 23.9. klo 11.21 on syyspäiväntasaus.
Päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman pidempi varsinkin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin. Aurinko on taivaalla Leijonan tähdistössä ja siirtyy 17.9. Neitsyen tähdistöön.

Syyspäivän tasauksena Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Toisella tavalla sanottuna: päiväntasauksena ekliptika eli auringon näennäinen rata taivaanpallolla leikkaa päiväntasaajan eli ekvaattorin tason.

Astrologisesti aurinko siirtyy 23.9. Neitsyeen (Virgo) merkistä (huoneesta) Vaa’an (Libra)  merkkiin.

Englanniksi ja ranskaksi tasaus on equinoxe ja latinaksi aequinoctium (aequus  sama ja nox, yö.). Saksaksi Äquinoktium tai Tagundnacht-gleiche ja tanskaksi Jævndøgn. Kunnon kaksikielisinä kansalaisina tietenkin muistamme ruotsinkielisen ilmaisun: dagjämning.

Syyspäivän tasauksen tienoilla päivä lyhenee nopeimmin, noin 6 minuuttia vuorokaudessa. Puolipäivän hetkellä, kun aurinko on etelässä eli hieman klo 13 jälkeen (elämme vielä lokakuun loppuun saakka kesäaikaa) aurinko on Helsingissä 30 asteen korkeudella. Talo heittää korkeuttaan n 1,7 kertaa pidemmän varjon, ja parisen tuntia myöhemmin kaksi kertaa itseään pidemmän varjon.

Jos ottaisimme kuvan auringosta keskipäivän hetkellä vuoden jokaisena päivänä, muodostuisi alla olevan kaltainen analemmaksi kutsuttu kuvio.

kuva: Analemma, Ethan Siegel.

Syyskauden avaus 23.9.2015 klo 18.00: Prof. Eero Tarasti: Transsendenssi eksistentiaalisemiotiikassa - Alkusoitto: Pianisti Eila Tarasti. J. Sibelius: Barcarola op. 24 no 10

Klubin 7. toimintavuoden ja 2015 syyskauden avauksessa uusissa tiloissa Kruununhaassa olemme eksistentiaalisemiotiiikan ja musiikin äärellä. Pianisti Eila Tarastin Sibelius-alkusoiton jälkeen prof. Eero Tarasti alustaa transsendenssista eksistentiaalisemiotiikassa.

Eila ja Eero Tarasti

- Musiikkitieteen professori Eero Tarasti opiskeli alunperin 60-luvun lopulla filosofiaa ja valtiotieteitä, mutta siirtyi sitten musiikkitieteen pariin. Tarastilla on myös pianistin koulutus.

Ratkaisevana impulssina myöhemmälle semiotiikkaan suuntautuneelle  työlleen Tarasti on sanonut olleen tutustumisen Claude Lévi-Straussin strukturalismiin 70-luvun alussa.

"Se oli oppisuuntaus tai koulukunta, jossa saatoin yhdistää musiikin ja filosofian, kategoriat le sensible ja l’intelligible, kuten Lévi-Strauss sanoi."

Tarasti opiskeli 70-luvun alkupuolella Pariisissa, jossa tutustui Lévi-Straussin ohella mm. Roland Barthesiin,  A.J.Greimasiin sekä Michel Foucaultiiin.

Vuonna 1978 ilmestyi Eero Tarastin väitöskirja Myth and music -  a semiotic approach to the aesthetics of myth in music, especially that of Wagner, Sibelius and Stravinsky. (Helsingin yliopisto)

Vuonna 1979 Tarasti perusti Suomen semiotiikan seuran. Seura julkaisee Acta Semiotica Fennica -julkaisusarjaa sekä Synteesi-lehteä

Eero Tarastin huomattava panos kotimaassa ja kansainvälisesti semiotiikan piirissä ilmenee vahvasti Imatran Kansainvälisessä semiotiikan instituutissa (ISI), jota hän johti vuodesta 1988 lähtien vuoteen 2013 saakka.

Tarastin viimeaikainen työ on liittynyt erityisesti eksistentiaalisemiotiikkaan. Hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan ja klubialustukseen liittyen mainittakoon esimerkiksi teokset Arvot ja merkit: johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan (Helsinki: Gaudeamus, 2004),

sekä vastikään ilmestynyt

Sein und Schein, Explorations in Existential semiotics (De Gruyter Mouton, 2015).
 

Ennen Helsingin professuuria Tarasti toimi Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen ja musiikkitieteen professorina vuoteen 1984 saakka, jolloin hänet nimitettiin Helsinkiin Erik Tawaststjernan seuraajaksi musiikkitieteen professorin virkaan.

Pianisti ja musiikkitieteilijä Eila Tarasti aloitti pianonsoiton opinnot Jyväskylän konservatoriossa ja sen jälkeen Sibelius-Akatemiassa Timo Mikkilän ja Izumi Tatenon johdolla. Tarasti opiskeli myös Pariisissa mm. Jacques Févrierin johdolla. Musiikkitieteilijänä Eila Tarasti on perehtynyt erityisesti Helvi Leiviskän (1902-1982) musiikkiin. Hän on myös osallistunut aktiivina Suomen semiotiikan seuran toimintaan.  Nykyisin hän työskentelee pianonsoiton tuntiopettajana Helsingin yliopistossa.

Tervetuloa

Lauri Hannikainen: KANSAINVÄLINEN OIKEUS - Mitä se on?

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen alusti kesäkuun 2015 yhteisseminaarissamme Sofiassa kansainvälisen oikeuden kysymyksistä ja rikkomuksista.

Hannikainen on ystävällisesti kirjoittanut aiheeeseen liittyen oheisen asiaa selventävän tekstin. Kirjoitus on ensimmäinen osa. Toinen osa, jossa paneudutaan asevoiman käytön kieltoon ja suurvaltojen politiikkaan, julkaistaan lähiaikoina. JO.

 

Lauri Hannikainen                                         KANSAINVÄLINEN OIKEUS – MITÄ SE ON?

Kansainvälinen oikeus on osa laajempaa kansainvälistä yhteisöä, sen normatiivinen (oikeudellinen) osa. Tämä yh- teisö on melko hajanai­nen poliittis-taloudellis-kulttuurinen kokonaisuus, jolla ei ole tehokasta hallitusvaltaa vaan joka perustuu kansainvälisen oikeuden luomaan itse­näisten valtioiden järjestelmään.

Kansainvälisen oikeuden järjestelmä on saanut alkunsa tarpeesta luoda sääntöjä valtioiden keskinäisten suhteiden järjestämiseksi. Täten valtioille on muodostunut oikeuksia ja velvollisuuksia. Varsin alkeellisesta sääntö- kokoelmasta kehittyi 1900-luvun kuluessa oma oikeusjärjestelmänsä – kansainvälisen oikeuden järjestelmä. Sen voi määritellä suvereenien eli täysivaltaisten valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien

(etenkin kansainvälisten järjestöjen) välisiä suhteita sääntelevien oikeudellisten normien/sääntöjen, periaatteiden, käytäntöjen ja käsitteiden kokonaisuudeksi. Jos tarkkoja ollaan, pitäisi puhua kansainvälisestä julkisoikeudesta.

Matti Bergströmin jäähyväisluento: Usko ja Tieto; aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia

Ohessa julkaisemme professori Matti Bergströmin (1.3.1922 – 13.7.2014) viimeiseksi jääneen yleisöesitelmän  Usko ja tieto: aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia. Esitys pidettiin yhteisseminaarissamme Kulttuurikeskus Sofiassa, Helsingissä, lauantaina 22. 3. 2014. Seminaarin otsikkona oli Tieto ja usko – aine, henki ja tietoisuus. 

Heikentyneen terveytensä takia Bergström ei voinut itse tulla paikalle, joten kommenttipuheenvuoron pitänyt Tarja Kallio-Tamminen, jonka puheenvuoron myös jukaisemme, luki esityksen hänen puolestaan. Kesäisiä lukuhetkiä!  
t. Tarja Kallio-Tamminen

-  -  -  -

Matti Bergström:

Usko ja Tieto: Aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia

Matti Bergström

Tässä esityksessä käsitellään aivojemme kahta keskeistä toimintaa, joiden avulla yksilö suhtautuu ympäristöönsä, ja joiden varaan hän rakentaa suhteensa sekä luontoon että sosiaaliseen ympäristöön – nimittäin Uskoa  ja Tietoa!

Esitys perustuu yli 50 vuotta kestäneeseen kokeelliseen tutkimustyöhön, joka on koskenut aivojen yksilökehitystä ihmisellä ja eläimillä. Menetelmät ovat keskeisesti neurofysiologian käyttämiä, mutta ovat myös sisältäneet runsaasti aistifysiologisia, biokemiallisia ja muita osioita.
 

Se mikä on ollut oleellisin löydös Uskon ja Tiedon aivo-fysiologiassa, on että Usko käyttäytyy kuin aisti, mutta havainnon kohde ei avaudu havaitsijalle tarkkana aika-paikka rakenteena, kuten se avautuu esimerkiksi fysiikassa, tai näiden osasina, kuten normaalin aistimuksen objekti, vaan ”kokonaisuutena”. Tämä ilmenee siten, että havainnon arvio saattaa varioida koehenkilöllä kerrasta toiseen, sekä myös henkilöstä toiseen aina uskomuksen mukaan (koehenkilön ilmaisu). Välillä saattaa kohde hämärtyä, tai jopa kadota kokonaan, jos toimitaan lähellä absoluuttista kynnystä.

Mielenkiintoisinta on että näissä tapauksissa, käyttäessämme Yrjö Reenpään kehittämää ja yleisesti hyväksyttyä aistimuksen kvantiteetin lauseketta, saamme tuloksena imaginääriluvun uskoa kuvaamaan. Reenpää itse selitti tämän siten, että aistimus näissä tapauksissa tapahtui alitajunnassa (Reenpää 1966). Sekä Reenpää että minä arvioimme, toisistamme riippumatta, että kyseessä on alitajunnan imaginääri-luonne! Tästä luonteesta on viitteitä myös Paulin ja Jungin teksteissä (Lindorff 2004).

Erityisen huomionarvoista on, että rekisteröimämme alitajuiset kvantiteetit olivat dimensiottomia, mikä on jotain täysin uutta, kuten Reenpääkin huomauttaa. Se viittaa siihen että Uskon aistimat kokonaistilat ovat sitä, ja puhtaita kvantiteetteja, jotain mihin emme ole tottuneet tieteellisissä objekteissa. Niinpä myös Uskontojen kaikki kohteet, enkelit, Jumalat ym. kuuluvat tähän aineettomaan, Uskon aistin havaitsemaan maailmaan! Koska ne ovat kvantiteetteja, soveltuvat ne matemaattisen kalkyylin kohteeksi. Tätä olen valmistellut kirjassa, joka koskee Neuro-teologiaa. Siinä olen kuvannut teologisia aksioomeja tällaisen kalkyylin perustaksi! Matematiikan käyttö Uskonnon sisältämän toiminnan kuvauksessa auttaa liittämään uskontoja tieteeseen, mikä estäisi tieteiden erkanemisen liiaksi humaanisuuden periaatteista. Tällaista erkanemista on nykyisin jo havaittavissa!

Toisaalta tiedämme että nämä alitajunnan tilat syöttyvät aistivaan minään aivojen rungon kautta, eli vastakkaiselta taholta kuin tajuiset normaali-aistimukset, jotka kanavoivat Tietoa aivokuoren aisti-keskuksista tähän minään.Voimme parhaiten esittää tämän kuvana,

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous 5. - 9.7. 2015 Helsingissä.

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous järjestetään 5. – 9.7.2015 Helsingissä, jossa tänä kesänä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta vuoden 1975 ETYK-konferenssista.

Suomen ulkopoliittinen johto siunasi päätöksen kieltää joidenkin Venäjän nimittämän parlamenttivaltuuskunnan jäsenten tulo Suomen maaperälle ja kokoukseen. Tämä päätös on herättänyt myös klubiväen keskuudessa voimakasta sananvaihtoa ulkopoliittisen päätöksenteon subjektista, päämäärästä ja toimintatavoista.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) on saanut alkunsa vuonna 1975 Helsingissä, jossa pidettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK).

Nimi alle 1.8.1975

ETYKin päätösasiakirja hyväksyttiin 1. elokuuta 1975 ja se on luettavissa myös täältä. 

Perehtymisiin

J.Olavinen

Kesäpäivänseisaus tänään sunnuntaina, 21.6.2015, kello 19.38

Markku af Heurlin:

KESÄPÄIVÄNSEISAUS ON TÄNÄ VUONNA 21.6. KLO 19.38

Käänteen odotus. Kuva: Karno Mikkola

Tänään sunnuntaina, Ahdin päivänä 21.6.15 klo 19.38 on kesäpäivän seisaus.

Tuolloin Aurinko on 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa se nousee etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista.

Seisahduksen hetki Turussa. Kuva Pirkko Holmberg

Mielenkiintoista, että meistä aurinko on vielä seitsemän aikoihin korkealla, jolloin se on noin 30 asteen korkeudella eli puut ja talot heittävät korkeuttaan kaksi kertaa pidemmän varjon.

Seisahdus Käpylässä. Kuva Juha O

Vuosi sitten kesäpäivän seisaus oli kello 13.51 eli 6h13 min aiemmin. Neljässä vuodessa tämän tekee runsaan vuorokauden, joka korjataan  ensi vuonna karkausvuotena lisäämällä vuoteen yksi päivä.

Seisahdus Turuus 2. Kuva P.Holmberg

Yön pituus on Etelä-Suomessa melko vakio vaihdellen kuukauden aikana viidestä viiteen ja puoleen tuntiin. Tällöinkin on vain hämärää ja hyvin pystyy ajamaan vaaleassa yössä. Oulussa vaihtelu on suurempaa. Kuun alussa auringonlaskusta -nousuun on 3,5 tuntia ja juhannuksena kaksi tuntia. Utsjoella, 70 leveyspiirillä .Aurinko laskee seuraavan kerran vasta heinäkuun lopussa.

Maamme pohjoisin kylä, Utsjoen Nuorgam Norjan vastaisella rajalla

Markku af Heurlin kirjoittaa Taidehalliin 15.5.2015 FT Kimmo Sarjen opastuksella suuntautuneen poikkeusklubiretken nostattamista tuumailuista Guggenheimin pienoismallien äärellä.

Klubi kävi perjantaina 15.5. tutustumassa Guggenheim-taidemuseon  arkkitehtikilpailun finalisteihin Taidehallissa. Oppaana oli FT Kimmo Sarje, joka on perehtynyt taidealaan ja arkkitehtuuriin hyvin ja  esitteli työt erinomaisesti ja asiantuntevasti, vaikka vaaatimattomasti korostikin olevansa maallikko näissä kysymyksissä.

FT Kimmo Sarje

Kimmo Sarje kannattaa vahvasti Guggenheim-hanketta ja piti pääkaupunkimme valttina eritoten sitä, että Helsinki muodostaa ainutlaatuisen kohtauspaikan suomalaisen, venäläisen, ruotsalaisen ja balttilaisen kulttuuripiirin välillä. Merkittävä huomio.

Allekirjoittanut haluaa kuitenkin kysyä, kannattaako  sittenkään ryhtyä arvostetun, mutta kalliin ja suuret ylläpitomenot vaativan valkoisen elefantin hankintaan ja rakentamiseen yhden valttikortin varaan? Muu pohja sitten onkin aika heikkoa. Maassamme asuu 5,6, miljoonaa asukasta, museoissa käyntejä suunnilleen saman verran.

Ateneumissa oli 2012 kävijöitä 400.000, kun Guggenheim tähtää yli 550.000 katsojan kävijämäärään. Jos hanke ei lisää vastaavassa määrin museokäyntejä – mitä epäilen – niin silloin se toimii tarkoitustaan vastaan.

New Yorkin metropolialueella asuu 30 miljoonaa ihmistä, ja kaupungissa käy vuosittain 50 miljoonaa turistia.

Viimeinen kutsu seminaariin 6.6.2015

Itä, Länsi ja rauha -seminaari 6.6. Kulttuurikeskus Sofiassa.
- Alustajina sinologi Pertti Seppälä, filosofi Toivo Salonen, professori Lauri Hannikainen ja metropoliitta Ambrosius. Kommentojina filosofi Eero Ojanen ja YTT Tapio Varis.

Täsmällisempi ohjelma täällä.

Tervetuloa

SÄHKÖSANOMAUUTISET URPONPÄIVÄNÄ 25.5,2015

Tänään on Urpon eli Urbanuksen päivä. Tämä on kaikkien urbaanisti
ajattelevien juhlapäivä.

Älkämme kuitenkaan unohtako maalaisia juuriamme:
Urpon päivän tienoilla ilmat alkavat lämmetä kunnolla. Laajalla alueella
Etelä-Suomesta Keski-Pohjanmaalle päivää on pidetty varsinaisen kesän
alkuna. »Urpo suveksi sääntää, Perttu (24. elokuuta) toiseksi kääntää».
Kesää otettiin vastaan kylpemällä ensimmäistä kertaa uusilla vastoilla.
Kesän ensimmäisenä päivänä Urpo määritteli myös kesän sään - tosin olemalla sen vastakohta. Jos tänä päivänä kuljetaan paitasillaan, kesä värjötellään turkin kanssa. Päivä myös sulki maamiehen kouran ja päätti kevään kylvöt.

Urbanus-nimisiä (nimi tarkoittaa myös hienostunutta) paaveja on ollut kaiken kaikkiaan kahdeksan,ensimmäinen 222 - 230.

Tässä lyhyesti kahdesta viimeisestä.

Paavi Urbanus VII (s. 4. elokuuta 1521, Rooma - k. 27. syyskuuta 1590,
Rooma; syntyjään Giovanni Battista Castagna)

oli lyhimpään hallinnut paavi historiassa ja hän toimi paavina 15. syyskuuta 1590 – 27. syyskuuta 1590.

Ainoa häntä lyhyemmän ajan paavina toiminut oli ainoastaan kolme päivää
hallinnut Stefanus II, jota ei nykyisin lasketa paaviksi, koska hän kuoli
kolmantena päivänä valinnastaan ennen kuin hänet ehdittiin vihkiä piispaksi.

Urbanus VII oli 15. syyskuuta 1590 tapahtuneesta valinnastaan lähtien
paavina ainoastaan 13 päivää, sillä hän kuoli 27. syyskuuta , eikä siis
myrkytetty.

Paavi Urbanus VIII, syntymänimeltään Maffeo Barberini, (huhtikuu 1568 – 29. heinäkuuta 1644) oli paavina 6. elokuuta 1623 – 29. heinäkuuta 1644.
Urbanus VIII:n paaviuden aikana Galileo Galilei kutsuttiin vuonna 1633
inkvisition uhalla Rooman perumaan luonnontieteellisiä uskomuksiaan.[2]
Urbanus VIII

Urbanus 8.

oli myös viimeinen merkittävää nepotismia harjoittanut paavi. Hänen perheenjäsenensä vaurastuivat valtakauden aikana niin paljon, että Urbanus VIII:n aikalaiset arvelivat hänen pikemminkin rakentavan Barberinin dynastiaa kuin hallitsevan katolista kirkkoa.
Hänen suosikkeihinsa kuului myös kuvanveistäjä Gian Lorenzo Bernini, jolta paavi tilasi Pietarinkirkkoon pääalttarin apostoli Pietarin hautapaikan päälle, Michelangelon luoman pääkupolin alle. Bernini suunnitteli myös Urbanuksen hautamuistomerkin Pietarinkirkkoon.
”Mitä eivät tuhonneet barbaarit, sen  tuhosivat barberinit.”


H-mann

Klubin kevätkauden päätös ke 20.5.2015 klo 17.00. DI, FT Tuomas Kuronen: Johtajuus merkityksen luojana

Kevätkauden päätösklubi ke 20.5. klo 17.00.

DI, FT Tuomas Kuronen: Johtajuus merkityksen luojana.

Keskiviikkona 20.5. klo 17.00 vieraaksemme kevätkauden päätökseen saapuu DI, FT Tuomas Kuronen.

Kuronen väitteli  2011 Aalto-yliopistossa tutkielmallaan Ritual in constructing strategic leadership mythologies. Väitöksessään Kuronen tarkasteli UKK:n kalastusvalokuvia ja sitä, miten näillä rakennettiin johtajuusmytologiaa.

Tuomas Kuronen hyödynsi selvityksessään mm. Claude Lévi-Straussin sekä Roland Barthesin ideoita.

Kuronen toimii opetustehtävissä sekä MPKK:ssa että Hankenilla, erikoisaloinaan johtajuustutkimus, tutkimusmenetelmät sekä tieteenfilosofia.

Tervetuloa

 

Guggenheim-poikkeusklubi pe 15.5. klo 16.00

Klubin keväinen taideretki menee Taidehalliin perjantaina 15.5. kello neljältä - siis klo 16.00.

Hallissa on esillä pääkaupunkiimme kaavaillun Guggenheimin taidemuseon arkkitehtuurikilpailun parhaimmistoon valittuja teoksia.

Tarkasteluun johdattelijana toimii FT, kuvataiteilija ja arkkitehtuurin tutkija Kimmo Sarje.

Sarje on julkaissut useita filosofiaan, taiteisiin ja arkkitehtuuriin liittyviä kirjoja. Näistä mainittakoon esim. vuonna 1985 ilmestynyt teos Anders Chydeniuksen liberaali ajattelu ja sen lähteitä. Vuonna 1989 päivänvalon näki Romantiikka ja postmoderni -teos. Sarjen väitöskirja liittyi arkkitehtuuriin ja vuonna 2000 ilmestyi väitöksen pohjalta teos Sigurd Frosteruksen modernin käsite. Maailmankatsomus ja arkkitehtuuri.

Kimmo Sarjen taideteoksia on mm. Nykytaiteen museon, Helsingin kaupungin taidemuseon sekä Amos Andersonin taidemuseon kokoelmissa. Kimmo on tekijänä mukana myös 17.5.2015 saakka aukiolevassa Design-museon Postmodernismi 1980 - 95 -näyttelyssä.

- Taidehallin osoite: Nervanderinkatu 3, Helsinki. Tervetuloa.

1. ilmoitus kesäkuun seminaarista

Filosofiklubi järjestää yhdessä Kulttuurikeskus Sofian ja Kriittisen korkeakoulun kanssa seminaarin:

Itä, Länsi ja rauha

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, 1903

Lauantaina 6.6.2015 klo 12–17.30

Seminaarin paikka:  Kulttuurikeskus Sofia, Kallvikinniementie 35, Helsinki.

Seminaarissa tarkastellaan Idän ja Lännen sekä Itä- ja Länsi-Euroopan uskonnollista, filosofista ja yhteiskunnallista perintöä sekä kansainvälisen oikeuden ja rauhan kysymyksiä.

- Alustajina sinologi Pertti Seppälä, filosofi Toivo Salonen, professori Lauri Hannikainen ja metropoliitta Ambrosius. Kommentojina filosofi Eero Ojanen ja YTT Tapio Varis.

Seppälä, Salonen, Hannikainen, Ambrosius

Hinta 25 euroa, sis. lounaan ja päiväkahvin. Maksetaan paikan päällä.
Ilmoittautuminen 5.6. mennessä: reception@sofia.fi tai puh. 010-277 900.

Seminaarin ohjelma:

Tuloteet ja -kahvit (12 - 12.30)

12.30: Avaussanat: Filosofiklubin vetäjä Juha Olavinen

12.35 - 13.15: Sinologi Pertti Seppälä: Kiinan filosofioiden ja uskontojen moninaisuus.
13.15 - 13.55: Filosofi Toivo Salonen: Varhainen filosofia ja filosofia perennis 
13.55 -14.15: Kommentti edellisiin: Filosofi, Kriittisen tj. Eero Ojanen.

Lounastauko 14.15 - 15.15

15.15 - 15.55: Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen: Kansainvälisestä oikeudesta ja sen rikkomuksista idässä ja lännessä.
15.55 - 16.35: Metropoliitta Ambrosius: Oikeus ja rauha
16.35 - 16.55: Kommentti edellisiin: YTT Tapio Varis
16.55 - 17.30 Paneelikeskustelu: Alustajat sekä kommentoijat.

Tarja Kallio-Tamminen

- Seminaarin puheenjohtajana toimii FT Tarja Kallio-Tamminen

Tervetuloa

Poikkeusklubi tostaina 23.4.2015 klo 16.00 Annankadulla: Kasvatusfoorumi

Klubin seuraava istunto järjestetään yhdessä Kriittisen korkeakoulun kanssa poikkeuksellisesti torstaina 23.4. alkaen kello 16.00 Otavan opiston osuuskunnan tiloissa, osoitteessa Annankatu 9 B 11.

Ulla Ahmavaara, Reijo Wilenius ja Eero 23.4.2015. (kuva: JO)

Kasvatuskysymyksiin liittyvä istunto kunnioittaa samalla Kriittisen perustajan, fillosofi Reijo Wileniuksen 85-vuotissyntymäpäivää.

Tilasuudessa alustavat prof. emerita Lea Pulkkinen aiheesta Eheytetty koulupäivä sekä steinerpedagogi Ulla Ahmavaara otsikolla Ajatuksia koulun kehittämisestä. 

Lea Pulkkinen on psykologian emeritaprofessori Jyväskylän yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1969.

Lea Pulkkinen

Professuuria Pulkkinen hoiti vuosina 1972 - 2005. Pulkkinen aloitti vuonna 1968 väitöstyöhönsä liittyen poikkeuksellisen pitkäkestoisen Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen, johon valittiin vajaat neljäsataa kansakoulun toisluokkalaista, joiden elämänvaiheita seurataan edelleen Pulkkisen johdolla. Vuosina 1996 - 2001 Lea Pulkkinen toimi akatemiaprofessorina.

Ulla Ahmavaara on Rudolf Steinerin ajatteluun ja kasvatusfilosofiaan perehtynyt steinerpedagogi joka on toiminut Suomen antroposofisessa liitossa, mm sen johtokunnan puheenjohtajana. Ahmavaara on myös opettanut pitkään steinerpedagogiaa Snellman korkeakoulussa.

Tervetuloa

Klubi 8.4.2015 klo 17.00. prof. Anu Valtonen: Nukkumatin matkassa

Vieraaksemme saapuu ke 8.4.2015 klo 17.00. KTT, prof. Anu Valtonen Lapin yliopistosta teemalla Nukkumatin matkassa

Nukkumatti. Emile Mundt, 1894

Valtosen alustus perustuu hänen tutkimusprojektiinsa, jossa tarkastellaan unen ja nukkumisen kulttuureita erilaisissa arkisissa tilanteissa: kotona, töissä ja matkoilla. Se piirtää esiin sosiaalisten, eettisten ja esteettisten merkitysten kirjon, joka uneen ja nukkumiseen liittyy, mutta joka usein jää valveen vallan varjoon.

KTT Anu Valtonen on kulttuuritalouden professori Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Häntä innostaa erityisesti arkisten, valtavirtatutkimuksessa marginalisoitujen teemojen ihmettely.

Hän on taustaltaan liiketaloustieteilijä, joka tarkastelee taloutta ja liiketoimintaa kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta. Viimeaikaiset tutkimusintressit kiinnittyvät unen ja nukkumisen, kehollisuuden ja aistien tutkimukseen organisaatioiden, matkailun ja kulutuskulttuurin konteksteissa.
.

Ei aprillia ilman elokuvaa! La Figure de la Terre ensi-illassa tänään Vanhalla. Tähtiroolissa tuplatohtorimme Osmo Pekonen!

Ranskalaisen tutkimusmatkailijan Pierre Louis Moreau de Maupertuis'n Lapin-matkasta 1736-1737 on tehty elokuva La Figure de la Terre (Maan muoto). Ohjaaja: Axel Straschnoy. Pääosissa: FT, YTT Osmo Pekonen on Maupertuis. Tekn. tri Johan Stén on Anders Celsius.
http://axel.straschnoy.com/tornea/index.html

Elokuvan ensi-ilta Vanhan Ylioppilastalon Galleriassa tänään 1. huhtikuuta klo 18:30 alkaen. Vapaa pääsy.

Lisävihje samalle päivälle: IHMEELLINEN ÉMILIE - Näkökulmia tieteeseen ja taiteeseen Kaija Saariahon oopperan innoittamana.

http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/ihmeellinen_emilie/4399